*SYYSKUISTEN-04 TIISTAI*

Jostain syystä vaan nykyään alkaa olla sellainen olo, että nää uupumukset ja alakulot pahenee jälleen. Toivottavasti on pms:ää tai jotain. Ennen pikkurinsessaa aloin saada melkoisia pms-oireita ja itsekin jo huolestuin vähän. Masennusta en halua takaisin (jos nyt olen siitä eroon päässytkään:).



Harrastuksista mulla on lapsuudesta asti ollut laskettelu. Ensin suksilla, sitten laudalla ja nyt olen palannut jälleen uudella innolla suksiin (kun uudet mallit tuli markkinoille). Jäi muutama talvi väliin kokonaan, mutta nyt on kova hinku mäkeen taas. Lauantaina ois tarkotus taas mennä, mutta saa nähdä onko mies laskukunnossa. Katkeroidun, jos ei ole. Muut harrastukset on enemmän ja vähemmän jääneet. Mitään varsinaista omaa lajia ei ole löytynyt.



T: Ynis

Missä te käytte miehenne kanssa yleensä täällä päin laskettelemassa?

Kun me ei oikein näillä leveysasteilla olla löydetty mitään hyvää paikkaa. Himoskin on kuitenkin aika matkan päässä (vaikka ne bussimatkat täältä Hesasta onkin tosi näppäriä!) ja nyt on vielä tuo lapsenvahti-juttukin. Kävimme kerran Vihdissä mutta se oli ihan järkkyä. Kauheat hissijonot ja yksi rinne jota kannatti laskea; jonossa oltiin vaikka kuinka kauan ja alas tultiin parissa sekunnissa. Huoh. Muualla en olekaan täällä etelässä käynyt.



No joo. Ei muuta järkevää :) Jumppa teki todella hyvää mielelle.



Alli

Useimmiten Messilässä, kun siellä rinteet ei ole ihan niin lyhyitä. Tänä talvena oltiin pari viikoa sitten Alhovuoressa ja se oli vähän toivotonta, vaikka nautittiin, kun rinteet oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja aurinko paistoi. Himoskin on jäänyt mieleen lyhyiden rinteiden paikkana, vaikka en siellä ole ollut nyt moneen vuoteen.



Eihän näitä etelän rinteitä voi verrata lappiin tai muihin isompiin, mutta ollaan todettu, että parempi ne kuin ei mitään:)



T: Ynis

Motti ja mies rakentelevat legoilla, minä menen purkamaan pahaa mieltä saunaan. Piti mennä jumppaan,mutta mies unohti täysin. Olen nieleskellyt asiaa koko illan, vaan ei meinaa auttaa. Pienstä se on nykyään näemmä kiinni tämä elo:) Mutta kun se että pääsee on aina aikamoisen järjestelyn takana ja kun on koko päivän odottanut, niin en voi ymmärtää että toinen unohtaa, varsinkin kun oli kaikki järjestänyt sen mukaan eläinten hoidosta lähtien!



T@hti, peesaan muita, musta toi on ihan outoa. Me kyllä tasan tarkkaan hommaattiin häihin kaikki systeemit jos haluttiin jotain tiettyä...



Lila, voitais jäädä yöksikin, mutta riippuu autosta. Toinen auto edelleen rikki, ei ole viety edes korjattavaksi, kun toisen remppa maksoi 700¿. Aiheuttaa aina järjestelyjä...



Pyörsky on hurmaava! Ja Pyörskyn edesottamukset piristävät päivää...Ayapilla on kyllä aika homma vahtimisessa!:)



Motin korvissa putket paikallaan eivätkä ole tulehtuneet, verenvuoto ei siis selity korvapuolen asioilla. Huomenna lastenlääkärille selvittämään asiaa edelleen korvalääkärin suosituksesta. Milloinkahan nähtäis viikko ilman lääkärikäyntiä?



Nyt saunaan, mies kyllä tekee kaikkensa asian korvatakseen;)



Aavis ja Motti

Taitaa olla joku vaihe, kun iltanukutus venyy. Tai siis nukahtaminen. Nyt meni vain 30min kun menin lopulta ja otin syliin rauhoittumaan. Ei siis itkenyt eikä mitään sellaista, lauleskeli sängyssään ja välillä nousi huuteleen. Kun tämä kävelyjuttu on niin tuore (ei muuten kovin hanakasti kävele vielä), on poikaa saanut kantaa päivät päästään sylissä. Liekö tämä iltarauhoittuminen samaa hommaa? Ensin lauloi tinttan-tanttan-tallallaata mun sylissä ja mua meinas naurattaa mutta lopulta rauhoittui ja panin sänkyyn. Kaiketi nukahti. Sunnuntaina tulin töistä ja mies ihmetteli ääneen, että eipä ole Onni leluja levitellyt koko päivänä, kun on pitänyt kantaa sylissä koko ajan;)



Kävin tänään salilla. Pikku nokoset päivällä saa aina sen aikaan, että ei vois vähempää kiinnostaa salille lähtö illalla. Kaveri tsemppasi ja menin. Tasan kuukausi oli viime kerrasta. Ärsytti, kun väkeä oli niin paljon - niitä tammikuussa elämänsä remonttiin laittavia. Ja muutenkin ei ollut yhtään intoa. Jotenkin salilla käynti näköjään nyt tökkii. Marssin sitten suoraan toiseen paikkaan aikani treenattua ja hain jumppa-aikataulun. On spinningiä ja muuta kivaa. Yritän lähteä noilla eväillä taas urheilun makuun ja käyn salilla, jos on intoa. Suksetkin pitäs kaivaa esille, viime talvena jäi hiihtämättä.



Olo on tosi outo, kun yleensä nimenomaan innostun jos on aikaa viime kerrasta salilla ja revin itseni ihan tosi kipeäksi. Ehkäpä kunnon hikijumpat ja hiihdot on nyt sitä, mitä kaipaan.



Sori, kun omaa napaa näin paljon.



T@hti; varmaan jo olet saanut kylliksesi kommenteista hääjutuissa;) Mä ensin meinasin haluta oman kummipoikani veljensä kanssa häihimme käveleskeleen sinne kirkkoon. Mä en tollo tiennyt, että mun olis pitänyt ne vaatteet kustantaa ennen kuin kaasoni sen sanoi. En sitten pyytänyt:/ Budjetti ei ehkä olis sallinut. Toisaalta nyt jälkikäteen ajateltuna mulle olis ollut ihan sama, mitä vaatetta pojilla olis ollut päällä, en siis olis ladellut ehtoja. Mutta joo, riittää jo varmaan:)



Sama homma meillä kuin Piletellä, että gluteenittomat leivät ei uppoa poikaan. Kaurapuuro menee aika hyvin, riisipuuroa teen nykyään harvemmin (hiutaleista) kun tuntuu, ettei se täytä niin hyvin. Pitää todellakin kokeilla Mimmulin leipäohjetta, mies on just ostamassa aineksia siihen. Josko se kelpais, kun lääkärikin sanoi, että olis hyvä jotain leipää syödä. Olis ja olis.



No joo, enköhän painu saunaan, että ehdin katsoon 24. Iik, onpas kello jo paljon.



T-P

Aavis, voi kumpa saisit järkättyä niin, että voisitte jäädä yöksi!! Peukutan! :-)



Sain miehen kotiin, menen kainaloon!



Lila75

Musta parhaimmat glutenittomat leivät on Moilasella ja kekseistä Semperillä. Glut. leivästi tulee helposti vähän sitkeää ja tytön vaikea saada siitä paloja. Kotitekoinen leipä tai rieska taas on pehmeäpää, joten se kelpaa kun sitä on helpompi syödä. Keksit ei enää kelpaa, mutta se ei ole mikään ongelma.



Sinäänsä näin pienet (tai ihmiset yleensäkään) ei tartte leipää, jos viljatuotteita tulee muussa muodossa (puurot, murot, lisäkkeinä) ja ruoka on muuten karkeaa ja lapsi saa pureskeltavaa ruokaa (kuten vaikka hedelmät, kasvikset). Jos lapsi syö vain pehmeää ruokaa, se voi hidastaa suun motoriikan kehittymistä ja siten myös puheenkehitystä. Mutta sinäänsä ei kannata huolestua vaikka lapsi ei leipää söiskään.



PL

pitikö mennä sanomaan, et hoitoon jääminen aamuisin on sujunu hyvin? No nyt on Ida itkenyt aamuisin, tiesittekö et lapsen ääni kantaa suljetun ulko-oven takaa n.25metrin päähän? no en mäkään, mut nyt tiedän. Tosin, Ida on kuulemma vaan pikku hetken itkeny, ja sit on jo äiti unohtunut ja muutenkin on menny tosi hyvin. Tänään yks lastentarhanopettaja sanoi, että Ida on aika nopea liikkeissään vaikka ois kaikki paksut toppavaatteet ja liukas keli, niin silti painelee pihalla niin ku isommatkin.



Helli, älä huoli jos rupeet itkee vaik ekana hoitopäivänä, mä ainakin aloin heti ku lähin siitä leikkihuoneesta pois. Ikimaailmassa en ois uskonu, et se ottaa ihan niin koville, mut vähänpä itsestäni tiesin.



Ida on kans ihan mahdoton kiipeilemään, ei jaksais ihan koko aikaa vahtia. Su meillä oli vieraita, mä juttelin mun kaverin kanssa ja luulin, et Ida oli olohuoneessa isänsä ja muutaman muun miespuolisen henkilön kanssa. Meni joku 5min ennen ku tajusin, et on ihan hiljasta, lähin kattoo mis Ida on... siellä se istu tyytyväisenä keittiön pöydällä, pöydäl oli kori, jossa oli 3 omenaa ja mandariineja. Jokasesta omenasta Ida oli haukannu muutaman kerran ja yhteen mandariiniin kaivanu reiän. Niin... varmaankin jatun typy ja sit Ida on tulevia Pyörskyjä :) tää ei sit ollu mitenkään pahalla, Pyörsky kuulostaa ihanan toimeliaalta neidiltä :)



ääh, mä en enää yhtään muista mitä piti kertoa... muuta ku, et löysin Idalle aivan iiiihanan vaaleanpunaisen villakangastakin h&m:ltä ja oli viel puoleen hintaan! oli muuten äärimmäisen tärkeä tieto kaikille...



TP: pistin jo s.postillakin vastausta mut kyl me ainakin oltais valmiita tapaamiseen ens viikolla. meille parhaita on ti tai ke, koska sillon mulla lyhyt koulupäivä... Jos siis iltapäivästä sopis, mut jos aamulla niin sit ei kyl välttämättä... paitsi ma klo 8-10 :)



Ida pitäis kans viedä parturiin, ei sillä että tukka olis vielä hirveän pitkä, mut haluaisin tasottaa ja siistiä sitä, ettei siitä sit kasva sellasta hiirenhäntää.



no nyt poistun jaarittelemasta...

Petra ja Ida

tietenkin.



Varmaan tämmönen

http://www.ajovalo.net/Historia/mb_w123.htm

Semmonen vähän joka paikasta levinnyt ja ainakin pohjasta puhki. Ehkä istuintenkin fyllingit vähän jo pilkottaisi. Mutta hieno olisin - tai ainakin sen näköinen, että joskus olen ollut.



Huomattavaa ja osuvaa tuossa mersu-historiikissa:

- " Ohjaus sen sijaan oli edelleen tahmea ja raskas"

- " Mittojen kasvusta huolimatta sisätilat eivät olleet erityisen avarat"

Niinpä niin.









Huoh. En jaksa nyt mitään lapsijuttuja, joskus toiste sitten...



Woimmaa ja jaxua Teillens, ynnä yöuneja

m:) + huumeissa koisaava Hellu









Tääkin näyttää minulta (ainakin juuri nyt)

http://personal.inet.fi/koti/ove.paul/mersu.jpg











:)

Esikoinen heräsi vähän aikaa sitten ja kiljui, tai luulin heränneen. Menin luokse heti ja koitin kysellä mikä on, mutta toinen vaan tärisee ja huitoo käsillään silmät auki. Jonkin ajan päästä laittoi silmät kiinni ja ikään kuin jatkoi uniaan. Kuitenkin nyki koko ajan. Tätä kuviota toistui monta kertaa ja tajusin jossain vaiheessa, ettei taida olla tällä planeetalla ollenkaan, vaikka silmät oli auki. Yritin saada hereille, mutten onnistunut edes! Lopulta silmät meni kiinni ja hetken nyki, mutta sitten rauhottui kokonaan. Hurjaa, onko muilla tälläisiä unia? Mitä teette? Jotenkin tuntuu, että hereille pitäis saada kunnolla, että uni jäis pois mielestä eikä heti toistuis uudelleen. Saa nähdä tuleeko uusia " kohtauksia" yöllä.



Musta tuntuu edelleen, että masennus meinaa iskeä takaisin. Saa nähdä! Huomasin, että teki mieli tänään huutaa täysillä lapsille niin kuin huusin esikoiselle silloin yli vuosi sitten lähes joka päivä:( Miksi nyt, mitään järkevää syytä en keksi:( Ja juuri kehuin viikonlopun olleen kiva!



T: Ynis

(järkyttäviä yhdyssanoja? ;))



Antsa oli muskarissa tänään isinsä kanssa. Mies sanoi tunteneensa itsensä jotenkin hiukan hermostuneeksi, ei oikein tykkää lauleskella julkisesti ;) Oli (yllättäin? ;)) ainut mies koko porukassa. Antsa oli laulanut innolla aluksi ja lopuksi vähemmän (oli kait vaistonnut isin hermostuksen).



Ihanat nuo Pyörskyn paahto pot-tornit :)) Onneksi ayap, löysit ne ajoissa.



Minä luin Iltalehdestä eilen, että pesukone oli syttynyt palamaan ja kolme lasta pelastautunut huushollista. Meillä isommat ovat välillä kahdestaan sen aikaa, kun äiti/isä + Antsa ovat kaupassa/koiralenkillä. Eilen sitten puhuin lasten kanssa siitä, mitä sitten pitää tehdä, jos joskus syttyisi esim. sähkölaitteesta tulipalo. Tyttö-keskimmäinen meni aivan kalpeaksi ja sanoi, että asia olisi pitänyt kertoa vain isoveljelleen. Hän ei olisi halunnut kuulla, ettei alkaisi pelkäämään...raukka-parka.



Ankkis: kiva, että rauha on maassa. Voisi miehelle kai tulla jotain mieleen, kun ryntää sänkyyn repien puseroa pois päältään :) Mutta juu, minä olin imettäessäni usein erittäin kiusaantunut kaikista seksuaalissävytteisistä yhteydenotoista mieheni taholta. Ja " imettäessäni" tarkoittaa yleensäkin aikaa (n.10kk), jonka imetin, eikä imetystapahtumaa.



Jatu *sympatiasäteitä*. Meillä tosin mies oli se, joka olisi halunnut vielä neljännenkin (ja viidennen ja kuudennen?). Halusi tosin lopulta itse mennä sterilointiin (pillerit eivät oikein käy psyykelleni>haluttomuus, eivätkä muut ehkäisyt mieheni psyykelle ;)). Siitä mieleen: Näyte on käyty antamassa, eikä minkäänlaista liikettä enää näkynyt, joten meidän lapsilukumme todellakin on tässä. Jännä juttu, mutta tuloksen tultua tuntui hetken aika haikealta...



Huomiseen, sano



♥Saamuska

kun vielä koneella kuhkin. Ihan kohta meen nukkumaan.



HarrasteG: Kas, t@hti, meillä on muutakin samaa, minä olen poikkihuilisti ja pianisti, joskin soittimet on sullottuna perimmäiseen pahvilaatikkoon ja anoppilaan. Viime syksynä opettelin ja soitin rumpuja tyttöbändissä, huisin hauskaa ja laulan mielelläni, erityisesti rukouslaulu kiinnostaa (meditatiivista ja kehoa hoitavaa). Lähinnä kuitenkin tuu-tuu-osastoa.



Minä olen aina ollut nk.maitopurkkilukija, eli luen kaiken, mitä käsiini osuu. Osaan myös lukea kävellessäni (heh huima taito...eikun siis kirjaa tai lehteä). Nykyisin olen keskittynyt lehtiosastoon, hyviä kirjoja tuntuu olevan vaikea löytää luettavaksi.



Pitkää ja perusteellista omaa napaa. Alakuloa pukkaa täälläkin, kivasta päivästä huolimati. Voekaaha hyvin ja nähkää kauniita unia,



Kukkuu

En aivan varmasti tiedä, mutta luulen, ettei välttämättä tarvitse hereille lasta saada tuollaisessa tilanteessa. Meilläkin on jossain iässä ollut molemmilla jonkinasteisia yöllisiä kauhukohtauksia. Aika hurjalta se tosin näyttää mutta uskon, että jokseenkin normaalia.



Öitä!



SM

Minä harrastin nuorena kovasti liikuntaa. Voimistelin ja kävimme ryhmän kanssa erinäisiä kilpailujakin läpi. Jazzbalettia kokeilin välillä. Juoksin myös pidempiä matkoja (=hitaasti lämpiävää sorttia) , kävin partiossa ja ensiapukerhossa. Lukeminen on aina ollut intohimoni. Välillä luin illat ja yöt läpeensä. Nyt on lukeminen vähäksi aikaa jäänyt. Energia ei riitä kuin lyhyisiin juttuihin. Kaikenlainen urheileminen ja liikunta jäi pidempi tovi sitten.



Tällä hetkellä harrastuksiini kuuluu syysmammailu sekä suklaan ja sipsien syöminen (kolme ässää ? ;))))



SaaMa

Kiitos tuesta te ihanat!Tuo vauvakuume on vaan niin vaikea asia kun toinen ei yhtään innostu...



Ynis:POjalla oli sellanen " kauhuaika" ihan unessa huus ja itki.Mä vaa pidin sylissä ja silittelin ku rauhottu meni takas sänkyy,eikä se varsinaiseti heränny eikä aamulla muistanu mitää..Tulipa toiki vaihe nyt mielee.

Ei ole poika vielä tänä yönä lähteny liikenteesee..



Huomenna aamulla kiirettä,poika tarhaan ja sieltä typyn jumppaan...Joten nukun huonosti,kaikki tuollanen tekee sen niinku Yniski laitto et poikkeusaamu valvottaa..



Kauniita unia!



jatu

Tämä harraste G on kiva :-)



nukumaan,jatu