Mieheni haluaa eron ja aikoo saada myös lapset itselleen.

tuuripeliä kumpi saa lapset.

Suomessa nuo raha-asiat eivät juurikaan paina, koska kaikille taataan riittävä toimeen tulo.

Ja miehet usein uhkailee erotilanteessa sillä lapsien viemisellä, mutta totuus on, että suurin osa ei niitä kuitenkaan halua.

Säilytä itseluottamuksesi, pysy asialinjalla äläkä provosoidu, vaikka miehesi yrittäisi arveluttaviakin keinoja lapset saadakseen (vetoaminen masennukseen tms.).



Tsemppiä!

missään vaiheessa jätä lapsiasi. Jos lähdet kotoa ota lapset mukaan. Ota itse ensimmäisenä yhteys paikkakuntasi lastenvalvojaan.

Jaksamista rankkaan tilanteeseen ja pidä pää pystyssä!

Miehesi ei voi yksipuolisesti, kuten et sinäkään, päättää lasten " kohtalosta" . Ihanteellinen ratkaisu teille olisi yhteishuoltajuus, jossa lapset viettäisivät saman verran aikaa molempien vanhempien luona, esimerkiksi vuoroviikoin. Mikäli ette pääse yksimielisyyteen tai toinen teistä vaatii yksinhuoltajuutta, asia menee käräjäoikeuden päätettäväksi (voi viedä kauankin ja edellyttää melko ikäviä, tarkkoja ja yksityiskohtaisia selvityksiä sinusta ja miehestäsi sekä lasten oloista) ja sieltä voi sitten tulla lähes millainen päätös vain. Nykyään kun nainen ja mies ovat hyvin tasaväkisessä asemassa oikeuden edessä lasten asioista (ns. tasavanhemmuus) päätettäessä, ellei ole selvää näyttöä toisen honommuudesta ja sitähän teillä ei ymmärtääkseni ole. Ei siis voi etukäteen ennustaa, kuinka käy, eikä pieniltä lapsiltakaan heidän oman parhaansa vuoksi kysytä edes mielipidettä asiassa.



Pelkästään taloudelliset asiat eivät huoltajuuspäätöstä ratkaise, sillä niitä voidaan " sovitella" elatussopimuksin. Eli eräin edellytyksin voit hakea mieheltäsi elatusta myös itsellesi, jos esimerkiksi lapset jäisivät asumaan sinun luoksesi ja jatkossakin hoitaisit heitä kotona. Joissain tapauksissa myös, mikäli menisit töihin. Näin ainakin silloin, jos se, ettei sinulla ole nyt työpaikkaa, johtuu siitä, että olet viime vuodet ollut kotona hoitamassa yhteisiä lapsianne -> sosiaalitoimi saattaa tällöin katsoa sinulla olevan oikeutus saamaan taloudellista tukea mieheltäsi päästäksesi takaisin " jaloillesi" ja työelämään. Lasten elatukseenhan hän osallistuu jatkossa joka tapauksessa, asuivatpa he kumman luona tahansa tai puoliksi molemmilla.



Mikäli masennuksesi on hoidettu ja parantunut, se ei vaikuta tuomioistuimen päätökseen huoltajuudesta (toivottavasti osaatte kuitenkin sopia asian ilman tuomioistuinta, yhdessä lastenvalvojan kanssa sosiaalitoimistossa! Siellä vahvistetaan sinun ja miehesi yhdessä tekemä huoltajuussopimus, jos sen katsotaan olevan lasten edun mukainen). Ei siis kannata uskoa miehesi uhkailuja, vaan vaadi reilusti omia oikeuksiasi!

Kaiken a ja o on lasten etu. Huomioon otetaan mm:

-kumpi vanhempi jää kotiin asumaan ja kumpi muuttaa? (vai muuttavatko molemmat?) *lasten kannalta olisi parempi jäädä kotiin asumaan. Jos lähdet pois kotoa, muuta heti lasten kanssa, muuten voidaan katsoa että lapset ovat tottuneet asumaan isän kanssa.*

-hoitaja *sinä olet hoitanut lapsia kotona, eli lapset ovat tottuneet enemmän sinun hoitoosi. Miehesi kanssa lapset luultavasti joutuisivat hoitoon vieraaseen paikkaan, eli sinä olet vahvoilla*

-asuinpaikka *toiveena on, ettei lasten koulut, ystäväpiiri, hoitopaikka, harrastukset jne muuttuisi. Jos sinä muutat, hae asuntoa melko läheltä nykyistä asuinpaikkaa.*

-Miehen epäsäännölliset työajat jne ovat plussaa sinulle.

-Entiset sairaudet eivät vaikuta.

-Älä suostu sisarusten erottamiseen jos mies vaatii sitä!

-Taloudellisesti suomessa pärjäävät kaikki jotka osaavat käyttää rahaa normaalisti (ei alkoholismia, peliriippuvuutta tms.) eli sekään ei ole kynnyskysymys.

Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Imetätkö vielä?

Vierailija:

Olemme olleet aika ihanteellinen perhe. Ei polteta, alkoholia käytetään erittäin harvoin. Olen kotiäiti, mies käy töissä. 3 alle kouluikäistä lasta. Kaiken piti olla hyvin. Mies haluaa nyt eron ja on sanonut, ettei suostu lapsista eroamaan. Eli aikoo tehdä kaikkensa, että saa heidät itselleen. Miten nyt mahtaa käydä? En ole itse kyllä valmis lapsista luopumaan.

Jos puitteet molemmilla vanhemmilla ihan kunnossa, kumpi saa yleensä lapset? Onko miehelläni paremmat mahdollisuudet siksi, että käy töissä? Hän on sitä mieltä ettei minulla ole ilman häntä varaa lapsiin.

Ainoa mistä voisi minua syyllistää, on se, kun olin keskimmäisen lapsen saatuani melko masentunut. Jouduin silloin syömään lääkkeitä ja käymään terapiassa jonkin aikaa. Voidaanko tuon perusteella lapset ottaa minulta pois?

*apua*

Jos välinne eivät ole ihan hajalla, se voisi olla lapsille ihan hyvä ratkaisu. Jos tulonne ovat hyvin lähellä toisiaan, tällöin ei tarvitse maksella elareita puolin eikä toisin, vaan molemmat maksavat lasten kuluja suoraan. Sopimuksenhan voi tehdä alkuun määräaikaiseksikin.



Huoltajuusmuodolla ei muuten ole mitään tekemistä sen kanssa, asuuko vanhempi lasten kanssa. Jos ja kun olette aviossa, saatte todennäköisesti yhteishuoltajuuden.



Eihän erossa pitäisi olla tavoitteena kilpa siitä, kumpi saisi pitää lapset tai saisi heidät riistetyksi toisen vanhemman elämästä. Ajatelkaa asiaa nyt ennen kaikkea lasten näkökulmasta: mikä on paras ratkaisu siltä kantilta, että he saavat mahdollisimman paljon elää kummankin vanhemman kanssa erosta huolimatta?



Lisätietoja: www.eroperhe.net.

- asuinpaikalla ei välttämättä ole merkitystä, vaikka tietysti olisi ihanteellista, jos lapset voisivat jatkossakin asua samassa, tutussa ympäristössä



- huoltajuuspäätöksissä ja etenkin tuomioistuinten päätöksissä tähdennetään nykyisin vanhempien kykyä turvata lasten sosiaaliset suhteet. Ei siis kannata mennä uhkailemaan, että " et näe lapsiasi enää ikinä" tai alkaa kieltää lapsia vaikka käymästä mummolassa, sillä nämä saattavat muuten tasaväkisten vanhempien kohdalla olla niitä ratkaisevia seikkoja huoltajuutta määrättäessä



- edelleen korostan, että yhdessä sovittu huoltajuusratkaisu on yleensä aina nopeampi, parempi ja toimivampi kuin oikeusteitse haettu

Pikkulapsille (=alle 3v tai tapauksesta riippuen tätäkin vanhempia) ei koskaan suositella vuoroviikko-systeemiä!

Se on todella rankkaa lapsille ja vaatii todella hyvät ja toimivat välit vanhemmilta sekä sen, että vanhemmat asuvat lähekkäin!

Tunnen parikin perhettä, joissa lapset vuoroviikkoilevat, ja ovat todella tyytyväisiä. Tuon ikäiset myös sopeutuvat tilanteeseen todella hienosti, esimurukilla on jo muutosvastarintakin aikamoinen.



Hyviä välejä tuo toki vaatii, mutta tätä itsekin annoin ymmärtää.



Joku kommentoi sitä, ettei lapsia saisi myöskään " erottaa" . Tästäkin voi olla montaa mieltä: jos välimatkat ovat lyhyet ja tapaamiset toimivat, käytännössä asiat voidaan järjestää siten, että lapset tapaavat toisiaan jopa 4-5 päivänä viikossa jo ihan perustapaamisillakin, kun tapaamiset vain järkätään oikein. Mistään kovin traumaattisesta lasten erottamisesta ei siis välttämättä tarvitse olla kysymys.



t. nro 13

Jos sen viikonloppukassin joutuu aina pakkaamaan on se kuitenkin pienempi paha lapselle kuin tuo sairas " vuoroviikko" .



Mieti itseäsi asumassa viikko siellä ja viikko täällä.

Joitain omia tavaroitaanhan voi isänkin luona jatkuvasti säilyttää.



Jos vaadit lapset itsellesi niin varmasti, kertomasi perusteella, tulet heidät saamaan.



Voithan suostua yhteishuoltajuuteen ja isä maksaa lapsista elatusmaksua.



Tsemppiä ja pidä pääsi!

T. itsekin pari kuukautta sitten eronnut. yhteishuolt. ja lapset ovat isällä joka toinen viikonloppu sekä kerran viikossa yötä.

Eli yhteishuoltajuus on lähtökohta koko jutulle. Ei kannata olla liian mustavalkoinen, vaikka erotilanteessa asiat usein tuntuvatkin sellaisilta. Kannattaa ihan oikeasti miettiä asiaa lasten näkökulmasta ja koittaa parhaan mukaan jättää ne tunteet syrjemmälle. Vaikeaa, tiedän, itsekin eronneena.



Olet kotiäiti, mikä on hieno asia. Toisaalta, miehesi on kantanut vastuun perheenne elatuksesta töissä käymällä, ei häntäkään voida syyllistää siitä. Hän on kantanut kortensa kekoon omalla tavallan, jotta sinä olisit voinut olla kotona. Tuolla on siis turha hutkia miestä erossa, kuten aika monet äidit tuntuvat tekevän (ap, en väitä että näin tekisitkään), mies on varmasti kantanut vastuunsa tavallaan ja hänellä on täysin hyvä syy, miksei ole ollut yhtä paljoa lasten kanssa. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja miettiä, miten haluatte järjestää asiat jatkossa.

Miettikää nyt lasten ystäväpiiriä, harrastuksia jne.Vierailija:

Tunnen parikin perhettä, joissa lapset vuoroviikkoilevat, ja ovat todella tyytyväisiä. Tuon ikäiset myös sopeutuvat tilanteeseen todella hienosti, esimurukilla on jo muutosvastarintakin aikamoinen.

Hyviä välejä tuo toki vaatii, mutta tätä itsekin annoin ymmärtää.

Joku kommentoi sitä, ettei lapsia saisi myöskään " erottaa" . Tästäkin voi olla montaa mieltä: jos välimatkat ovat lyhyet ja tapaamiset toimivat, käytännössä asiat voidaan järjestää siten, että lapset tapaavat toisiaan jopa 4-5 päivänä viikossa jo ihan perustapaamisillakin, kun tapaamiset vain järkätään oikein. Mistään kovin traumaattisesta lasten erottamisesta ei siis välttämättä tarvitse olla kysymys.

t. nro 13

Itse olisin vuoroviikkojen kannalla, sillä meillä lapset ovat kaikkein levottomimpia lähtöjen ja paluiden yhteydessä. Siinä mielessä vuoroviikkosysteemi kyllä rauhoittaisi tilannetta. Toinen juttu on, että jos asuisitte hyvin lähellä toisianne, lapset voisivat melko joustavastikin käydä väliin moikkaamassa toista vanhempaansa. Ihan toimiva juttu, kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin jotkut antavat ymmärtää.

Vierailija:

Tunnen parikin perhettä, joissa lapset vuoroviikkoilevat, ja ovat todella tyytyväisiä. Tuon ikäiset myös sopeutuvat tilanteeseen todella hienosti, esimurukilla on jo muutosvastarintakin aikamoinen.

Hyviä välejä tuo toki vaatii, mutta tätä itsekin annoin ymmärtää.

Joku kommentoi sitä, ettei lapsia saisi myöskään " erottaa" . Tästäkin voi olla montaa mieltä: jos välimatkat ovat lyhyet ja tapaamiset toimivat, käytännössä asiat voidaan järjestää siten, että lapset tapaavat toisiaan jopa 4-5 päivänä viikossa jo ihan perustapaamisillakin, kun tapaamiset vain järkätään oikein. Mistään kovin traumaattisesta lasten erottamisesta ei siis välttämättä tarvitse olla kysymys.

t. nro 13

Ei harrastuksien tarvitse tuollaisesta kärsiä. Meillä lapset käyvät harkoissa ja kavereillaan ja kaverit molemmilla vanhemmilla, oli tapaaminen tai ei. Meillä ei siis vuoroviikkosysteemiä, mutta lasten kaveripiirissä on, ja ihan tyytyväisiä ovat.

Käytännössä " tapasin" heitä jo ollessani pikkulapsi, sillä he asuivat muualla opiskelemassa. Ihan normaalia elämään, ei sen kummempaa. Oli hienoa odottaa viikonloppuja, kun silloin sisarukset tulivat kotiin. Muulloin sainkin olla vanhempien pikku lemmikki :-)

viikko-viikko systeemiin. Se tarkoittaa sitä, että lapsilla ei ole yhtään kotia. Kyllä se toisen luona pääsääntöisesti niin että etän luona joka toinen vko loppu ja yksi arki-ilta viikossa on ihan psykologienkin mielestä hyvä juttu. Turha muiden mututietojen perusteella suositella ehkä kyllä vanhemmille helppoa systeemiä. Lasten etu pitäis se tärkein olla.



Alkuperäiselle vielä sen verran, että luultavasti miehelläsi on uusi nainen. En muista ainakaan yhtään perheenisää, joka olisi pienten lastensa luota muuttanut niin ettei olisi ollut uusi jo katsottuna. Vai muistatteko te muut?



Nimimerkillä kokemusta on.