Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni haluaa eron ja aikoo saada myös lapset itselleen.
16.01.2006 |
Olemme olleet aika ihanteellinen perhe. Ei polteta, alkoholia käytetään erittäin harvoin. Olen kotiäiti, mies käy töissä. 3 alle kouluikäistä lasta. Kaiken piti olla hyvin. Mies haluaa nyt eron ja on sanonut, ettei suostu lapsista eroamaan. Eli aikoo tehdä kaikkensa, että saa heidät itselleen. Miten nyt mahtaa käydä? En ole itse kyllä valmis lapsista luopumaan.
Jos puitteet molemmilla vanhemmilla ihan kunnossa, kumpi saa yleensä lapset? Onko miehelläni paremmat mahdollisuudet siksi, että käy töissä? Hän on sitä mieltä ettei minulla ole ilman häntä varaa lapsiin.
Ainoa mistä voisi minua syyllistää, on se, kun olin keskimmäisen lapsen saatuani melko masentunut. Jouduin silloin syömään lääkkeitä ja käymään terapiassa jonkin aikaa. Voidaanko tuon perusteella lapset ottaa minulta pois?
*apua*
Kommentit (28)
Mieheni vain eräänä päivänä sai tarpeekseen nakituksesta ja nalkutuksesta. Mies teki vaativaa työtä, hoiti viikkosiivoukset ja kauppareissut, vaihtoi vaippaa, kylvetti, luki iltasatuja. Äiti oli kotona ja valitti. Mikään ei kelvannut. Mies koitti puhua, mutta homma ei toiminut yhtään. Vain nainen oli oikeassa lastenhoidon suhteen. Vain hän tiesi, miten miehen pitää homma hoitaa.
Mies sanoi, että hänen ihmisarvonsa oli nollassa ja olo sellainen, että jos ei pääse pois, niin varmasti sekoaa. Niinpä ei voinut muuta kuin lähteä. Meidän stoorimme alkoi pari vuotta tapahtuneen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein sen virheen, että koitin pitää lapsia liikaa itselläni, mutta lapset huomasivat sen aika pian. Lapset laskevat päiviä, koska taas pääsevät isälleen, isä on tosi tärkeä kaikille. Haluaisivat olla isänsä luona enemmänkin, mutta enää se ei ole mahdollista. Meillä on vain joka 2. vkl -tapaamiset.
Syy on osittain itsessäni, olin varmaan ekat pari vuotta juuri sellainen hirviö-exä, mutta en osannut muuta. Nyt on aikaa kulunut ja tunteet tasoittuneet. Mies ei vain enää anna anteeksi alkueron aikaisia toilailujani.
Kannattaa olla joustava ja antaa miehelle niitä lapsia niin paljon kuin mahdollista, vielä tulee ap:llekin se aika, kun ehkä tarvitset ennempi omaa aikaa, ja sitten sen saaminen voikin olla hankalaa.
Isän luona lapset ovat isän kanssa tätinsä luona tai ravintolassa tms.
Isä ei jaksa viedä lapsia kylään lasten ystävien luokse eikä myöskään pyydä lasten ystäviä heille leikkimään tms. Eivät myöskään käy ulkoilemassa; luistelemassa tai pulkkamäessä ....
Nämä isäviikonoput erottavat lapset normaalielämästä. Näin meillä.Vierailija:
Ei harrastuksien tarvitse tuollaisesta kärsiä. Meillä lapset käyvät harkoissa ja kavereillaan ja kaverit molemmilla vanhemmilla, oli tapaaminen tai ei. Meillä ei siis vuoroviikkosysteemiä, mutta lasten kaveripiirissä on, ja ihan tyytyväisiä ovat.
Ap! Vaadi lapset itsellesi. Elatusmaksut sinulle ja tapaamisoikeus isälle tietenkin. Mutta ei vuoroviikkosysteemiä!!
Mielestäni lapsilla on viikko-viikossa 2 kotia yhden sijasta.
Mitä tuohon tulee, että isän luona vietetyt viikonloput erottavat edellisen kirjoittajan mukaan lapset normaalielämässä, kun käydään sukulaisilla ja ravintolassa ym., mikä sinä olet määrittelemään normaalin? Ei se, että lapset ovat luonasi suurimman osan aikaa tarkoita sitä, että se aika on " normaalia" aikaa. Haloo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa sitä mieltä, että lapset kuuluvat automaattisesti äidille, isä kelpaa vain elättäjäksi ja lapsille satunnaisvierailu paikaksi (sitähän tuo joka toinen vkonloppu on)!
Menkää nyt jo vähän itseenne!
Jos meille tulisi ero lapsi " kuuluisi" molemmille! Siinä olisi vain nieltävä oma katkeruus ja annettava isälle se tila lapsen elämässä kuin hänelle kuuluu!
Suurin osa siis lyö/löisi miestä aseella: OMA LAPSI ja vielä äideiksi itseänne kutsutte!
Lapsella on oikeus isään ja isällä oikeus lapseen!
Alue: Aihe vapaa
Äiti on lapselle (yleensä) se tärkein. Pientä lasta ei saisi erottaa..