Miehen mielestä en ole riittävän naisellinen

Tutkimuksethan nimenomaan osoittavat, etta naisen taytyy olla paljon kovempi kuin miehen paastakseen vastaavaan asemaan niin tutkimus- kuin yritysmaailmassa. Miehet siis paasevat helpommalla!

Tutkimusten, ja ennen kaikkea naistutkimuksen piirissä tehtyjen, lopputulokset riippuvat niin usein tutkijan omasta agendasta etten itse laittaisi niille hirveästi painoarvoa.

Käytännön elämässä miehet nimenomaan kohtelevat naisia töissä silkkihansikkailla, jotta näille syntyy vaikutelma siitä että pärjäävät. Esim. asepalveluksessa sama juttu, muistan ikuisesti miten aliupseeriksi ylennetty eli siis johtajankykyjä muka osoittanut nainen pääsi ikävässä tilanteessa pälkähästä kikattelemalla ja keimailemalla. Miestä olisi tasan tarkkaan vaadittu raskaimman mukaan tilille teoistaan.

Naiset muuten myös selvästi odottavat mieheltä tällaista käytöstä, vähintään alitajuisesti. Tunnen monta pomoa, jotka monia naisalaisia kohdattuaan ovat päätyneet toteamaan ettei naisille vain voi sanoa asioita suoraan, pitää kaunistella. Siksi kokenut miespomo myös tuppaa suosimaan miesalaisia, heitä voi kunnolla hiillostaa pieleen menneistä jutuista ja heiltä voi oikeasti vaatia tuloksia silloin, kun niitä pitää vaatia.

Harrastan aktiivisesti liikuntaa ja juoksen vuosittain puolikkaan ja maratonin. Kuntosaliharjoittelu 3x viikko. Kroppa on siis varmasti hyvässä kondiksessa. Mua ei voi todellakaan verrata mihinkään ränsistyneeseen talon rähjään. Hiuksetkin laitatan kampaajalla kahden kuukauden välein, mutta meikkiä mun naamassa ei nähdä. Kosteusvoidetta ja huulirasvaa kylläkin. Olen tummahiuksinen perimältäni joten kulmat ja ripset ovat tummat. Ole 40 v ja neljä lasta saanut, mutta silti olen aina pysynyt kuosissani.



Mies on 50 v ja ei harrasta vähääkään liikuntaa. Ei onneksi ole lihava, eikä lihoavaa tyyppiä. Mutta ei todellakaan lihaksikas ja hyvä kuntoinen kuin minä. Mutta en kyllä mieheltäni mitään odotakaan. Suhteemme perustuu muuhun kuin viimeisteltyyn ulkonäköön.



Mutta jos meikkaamattomuuteni alkaa vaivata, niin vaihtakoon sitten meikkaavaan.

enpä usko, että kaikki miehet ovat samanlaisia. eli lainaamasi kirjoittajan mies voi aivan hyvin pitää siitä, ettei vaimonsa meikkaa tai laittaudu.

minä olen se naisellinen nainen. viimeisen päälle. en edes omista muita housuja kuin liikuntaa varten tarkoitetut. meikkaan, laitan hiukseni, pukeudun hameisiin ja korkkareihin päivittäin. ja teen näin, koska itseni lisäksi mieheni pitää siitä. olen joskus saanut kuulla olevani alistettu, koska pukeudun mieheni mieliksi, mutta voin kertoa, että tämä on kuitenkin myös sitä ominta itseäni. entinen mieheni vaati minua pukeutumaan farkkuihin ja lenkkareihin ja käski minua vaihtamaan hameeni pois, jos sellaisen olin erehtynyt pukemaan ylleni. hänen kanssaan koin sitä alistamista. nyt nautin siitä, että mieheni pitää samasta kuin minakin.

ja tästä on kyse. pitää itse viihtyä siinä omassa olemuksessaan. oli se sitten se perinaisellinen, poikamainen, arkinen, tai vaikkapa urheilullinen tyyli, jota kantaa. jos toinen vaatii muuttumaan joksikin muuksi, sen voi toki tehdä, mutta harva siinä viihtyy ja jos ei viihdy, se näkyy myös käytöksessä.

Tällä kirjoittajalla oli tekstissä paljon fiksua asiaa. Ketään ei tosiaan voi pakottaa vaihtamaan tyyliänsä, sellainen ei missään nimessä voi toimia.

Voi kun teitä naisellisia ja siitä ylpeitä naisia vain olisi enemmän! Jätkätyttöjä meillä kyllä piisaa, oikeat naiset ovat harvassa.

[i Käytännön elämässä miehet nimenomaan kohtelevat naisia töissä silkkihansikkailla, jotta näille syntyy vaikutelma siitä että pärjäävät..

[/quote]

Ja höpön höpön. Olen itse asiantuntija erittäin miesvaltaisella teknisellä alalla ja voin sanoa että siinä missä mies oletusarvoisesti otetaan vakavasti, niin minä naisena joudun todellakin tekemään työtä jo siihen ettei oleteta minun olevan pelkkä kahvinkeittäjä tai jonkinlainen maskotti. Olen joutunut taistelemaan pitkän tien tullakseni otetuksi vakavasti ammattilaisena, ja aktiivisesti miesten (ja esimiestenkin) toimesta minua on oltu tunkemassa vain poikien avustajaksi, yksinkertaisempiin hommiin.



Lopulta olen omassa työorganisaatiossani saanut arvostetun aseman, kun olen vuosikymmenen vaatinut päästä näyttämään osaamistani oikeasti vaativissa tehtävissä ja näyttänyt naisia koskevat ennakko-oletukset vääriksi. Silti joskus asiakaspuolella kohtaa näitä ennakkoluuloja, tytöttelyä ja kommentteja että minä en kuule naista näihin hommiin ottaisi tai miksi te lähetitte siivoojanne tänne insinööriksi.

baarit ja ravintolat on täynnä hamosissa keinuvia ja meikattuja naisia. Vai ovatko silmäni valehdelleet? Eli eihän nuo ole minnekään kadonneet.



Mutta kyllähän nyt jokainen saa olla sellainen kuin on. Ja kyllä vakka kantensa löytää. Ei kaikki miehet tykkää meikkaavista naisista, eikä kaikki naiset miehekkäistä lihaksikkaista miehistä. Makuja on monenlaisia.



Kun tuolla liikun ja kuljen, niin en tällasia asioita edes ajattele. Tällä palstalla vaan takerrutaan vaikka mihin asioihin.

Olen kahden jo vähäsen isomman lapsen kotiäiti, kohta nelikymppinen. En ole ollut tyyliltäni erityisen poikamainen ikinä, mutta en naisellinenkaan. Niin, oma tyylini - mikä se edes on? Kun yläasteella erehdyin kerran laittamaan kynsilakkaa, luokka tyrski naurusta sen päivän. Olin harmaavarpunen ja pohjasakkaa ja sillä selvä. Ja vaikka olisi suositumpi ja itsevarmempikin tapaus, suomalaiset opetetaan silti usein halveksimaan kaikkea kaunista. Tai kotia saa sisustaa, muttei itseä :) Vaikka alan tässä hyvää vauhtia jo rupsahtaa, olen vasta viime vuosina alkanut enemmän miettiä vaatteita ja meikkiä ja hiustyylejä. En ole ikinä ollut kiinnostunut muodista, kalpeista, tylyilmeisistä laiheliinimalleista, jotka pukeutuvat minun vartalolleni täysin sopimattomilla tavoilla. Mutta jos löytäisin OMAN TYYLINI, kliseisesti sanoen nauttisin omasta naiseudestani. Meikkaaminenkin on pelottanut, koska en osaa, mutta tuskin sekään mitään rakettitiedettä on. Ja joku hameiden pitäminenkin on vaikeaa, kun en oikein edes tiedä, mitä alle laittaisin (siis millaiset sukkahousut jne.). Mutta mitä olen pieniä kokeilujani tehnyt, niin ei ole vienyt monta minuuttia aikaa levittää joku huulikiilto, ja jonkun hameen pukee samassa ajassa kuin housut. Jos löytää oman tyylinsä, ei tarvi juosta viimeisimpien muotioikkujen perässä eikä näin kuluttaa kamalasti aikaa ja rahaa.



Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä minusta nainen saisi näyttää naiselta ja mies mieheltä :) Ei kaikkiin "naisjuttuihin" kai sentään tarvitse mennä mukaan. En ole ikinä käyttänyt kunnon korkokenkiä, enkä kai käytäkään, mutta tukevammistakin kengistä löytyy kyllä kauniita ja minusta ihan naisellisia. Samaten korvakoruja minulla ei ole, sillä reiät eivät ikinä parantuneet, mutta tuskin sekään koko juttua romuttaa. Minusta naisellisuuteen, seksuaalisuuteen, pukeutumiseen jne. saisi liittyä ihan silkkaa elämäniloa, eikä minkään ahtaan mallin mukaan toimimista.

vuoden ikäisen lapsen äiti oli lastaan käyttämässä. Oli pukeutunut ihoa nuoleviin näihin sukkahousuihin verrattaviin housuihin ja tiukkaan paitaan joka tuli hivenen takapuolen alle. Joka ikinen makkara tursusi näkyville ja niitähän riitti. Vyönkin oli somasti kiristäny vyötärölle. Korkokengissä kopsutteli ympäriinsä. Ja se naama.. Kyllä oli meikkiä levitetty ja reilusti. Rusettikin koristi hiuksia.



Siinä oli varmasti nainen miesten mieleen. Heille jotka haluaa ehostetun naisen :D Mielessä käväsi, et minkähänlainen mies siellä kotona onkaan. Itse kyllä katoaisin takavasemmalle jos moinen lähestyisi ja olisin mies.

joissa asiat esitetään joko-tai -jakona.

Mielestäni mies saa toivoa, että nainen näyttää naiselliselta mutta asiasta pitää keskustella.



Olen itse vasta seurusteleva, mutta asia on ollut jo meillä tapetilla. Mies ei esimerkiksi ymmärrä, että minua ei kiinnosta vapaapäivänä meikata.

Mutta: pieniä asioita voi aina tehdä, voi hankkia kivan, naisellisen yöpaidan, kivoja alusvaatteita..

Ainakin itse kannattaisin keskustelua siitä, mitä mies sitten olisi valmis kustantamaan, jos toivoo huoliteltua meikkiä, hyvin laitettuja hiuksia jne.



Minusta siis on ihan mahdollista löytää kompromissi, itse ainakin sen verran tykkään leikkiä prinsessaa, että voin pukeutua kauniisti, laittaa hameen jne.

vuoden ikäisen lapsen äiti oli lastaan käyttämässä. Oli pukeutunut ihoa nuoleviin näihin sukkahousuihin verrattaviin housuihin ja tiukkaan paitaan joka tuli hivenen takapuolen alle. Joka ikinen makkara tursusi näkyville ja niitähän riitti. Vyönkin oli somasti kiristäny vyötärölle. Korkokengissä kopsutteli ympäriinsä. Ja se naama.. Kyllä oli meikkiä levitetty ja reilusti. Rusettikin koristi hiuksia.

Siinä oli varmasti nainen miesten mieleen. Heille jotka haluaa ehostetun naisen :D Mielessä käväsi, et minkähänlainen mies siellä kotona onkaan. Itse kyllä katoaisin takavasemmalle jos moinen lähestyisi ja olisin mies.

Ehostettu nainen = aina kuin Tuksu?

Muulla tavallahan ei voi meikata?

Minusta siis on ihan mahdollista löytää kompromissi.

Keskustelu yleensä auttaa paremmin kuin asioiden kärjistäminen. Itsekin vasta seurustelen ja voin kyllä myöntää, että hiveleehän se miehistä itsetuntoa kun tyttöystävä haluaa laittautua ja näyttää upealta. Vastaavasti yritän itsekin sitten pitää huolta itsestäni.

minä olen liiketoimintajohtaja kansainvälisessä yrityksessä ja uskallan väittää ettei suurimmasta osasta miehiä ole johtajiksi edes sukupuolensa puolesta kun johtajan ominaispiirteet puuttuu.Ja mitään hiivatin erityiskohtelua tai tasoitusta et saa kun olet tulosvastuussa. mä en puhu nyt päälliköistä vaan johdosta jolla on tulosvastuu. Ei auta pippeli ei pimppi jos tulosta ei tule. Itse pukeudun poikkeuksetta hameeseen, korkeisiin saappaisiin talvella ja korkkareihin kesällä.En todellakaan ole miesmäinen ulkonäöltäni tai peittele naiseuttani joskaan en sitä ylikorosta. En käytä koskaan avonaisia kaula-aukkoja tai minimekkoja. Meikkaan aamuisin joka päivä (aikaa menee n 10 min), käyn kerran kk laittamassa kynnet (1h) ja neljästi vuodessa kampaajalla. Mulla on kotona naiselliset kotivaatteet ( vaaleat legginsit, kasmirtakki ja turkistöppöset).Yhtään ei mene enempää aikaa kun reikäisten verkkaiden laitto. Olen ollut myös 3 v kotona lasten kanssa ja silloinkin laitoin kotona ripsiväriä ja lasten kerhovisiiteille farkut, kauniin neuleen tai paidan.

Se ón vaan ja ainostaan omasta halusta kiinni ja kuinka suhtautuu omaan naiseuteen. Jotkun haluavat olla jätkiä ja pyöriä raksalla ja piilottaa kroppansa rönttöverkkaihin ja olla äijiä talossa. Tai sitten ei arvosteta itseään ja olla ylpeitä naiseudestaan ja siksi ei itsellä ole mitään väliä ja näytetään seinästä revityiltä ja väitetään että kaikki huolehtiminen on "puunaamista ja turha hömppää".

vuoden ikäisen lapsen äiti oli lastaan käyttämässä. Oli pukeutunut ihoa nuoleviin näihin sukkahousuihin verrattaviin housuihin ja tiukkaan paitaan joka tuli hivenen takapuolen alle. Joka ikinen makkara tursusi näkyville ja niitähän riitti. Vyönkin oli somasti kiristäny vyötärölle. Korkokengissä kopsutteli ympäriinsä. Ja se naama.. Kyllä oli meikkiä levitetty ja reilusti. Rusettikin koristi hiuksia.

Siinä oli varmasti nainen miesten mieleen. Heille jotka haluaa ehostetun naisen :D Mielessä käväsi, et minkähänlainen mies siellä kotona onkaan. Itse kyllä katoaisin takavasemmalle jos moinen lähestyisi ja olisin mies.

Ehostettu nainen = aina kuin Tuksu?

Muulla tavallahan ei voi meikata?

Suuri osa suomalaisista harmaavarpusista (olen yksi sellainen, kirjoitin tuossa vähän aikaa sitten) pelkää yli kaiken näyttävänsä Tuksulta, ja näin eivät uskalla laittaa edes puuteria tai pitkää, väljää hametta :)

Tätä ketjua vaivaa sama paradoksi kuin monta muutakin naisten "logiikkaa" koskevaa asiaa.



Naisen oikeus on olla naturel, tylsä, väsynyt, arkinen on pyhä ja loukkaamaton. Ja näin pitää ollakin, mutta hyvät leidit, antakaa joskus sitä siimaa.



Jos mies joskus haluaisi, että oltaisiin vähän "villimpiä" tai vaihtalua niin se loukkaa naista, joka ei kelpaa sellaisena kuin hän on.



Esimerkkejä tästä on ainakin

- mies haluaa seksi/parisuhdeloman vain naisensa kanssa, ei hyvä>>> loukkaa lapsia ja perhettä ja naista itseään, koska nainen ei oikeasti halua olla kahdestaan miehen kanssa vaan aina perheenä

- miehen toive, että nainen olisi "naisellisempi" häntä varten loukkaa, koska ei kelpaa omana itsenään

- vaihteluehdotukset seksiin loukkaa ja ahdistaa, siis aina pitää olla vaniljaa,ei saisi olla mitään vaihtelua

- naisen tukeminen painonhallinnassa, tuohon kun joku keksii kaavan ja idioottivarmat ohjeet niin Nobel tuolla ansaitaan



Eli osa näistä mielipiteistä lähtee negaation kautta. Mieshän ei minua määräile ja jos ei kelpaa niin ovi löytyy. Osalle "vaatimukset" voivat olla oikeasti liiallisia ja niihin liittyy vallan väärinkäyttöä ja kontrollihalukkuutta.



Mutta sitten se suurin osa meistä miehistä, jotka vilpittömästi haluavat vain nauttia enemmän parisuhteestaan tai antavat mielipiteitään ihan vilpittömin mielin.



Kun tähän yhdistetään olemassaoleva massiivinen meikki-, kaunistautumis-, vaate- ja alusvaate- yms. teollisuus ja niiden myyminen kaupoissa, niin joskus mies voi oikeasti kuvitella, miksei minunkin naiseni voisi niitä käyttää.



Ja toisinpäin asia kertoen, jos vaimo alkaisi näyttää ihan "itäbokin ilolinnun" näköiseltä, niin ei sekään tietysti hyvältä tuntuisi.



Tuntui kivalta lukea (mutta kateellisena) tuossa aikaisemmasta vastauksesta, että että yksi mamma on avartanut naisellista pukeutumista miehen mieliksi ja miehen silmille ja nauttii siitä itsekin vähän. Eli siinä naisella on niin terve itsetunto, ettei koe itseään riistetyksi.

Näin miehen näkökulmasta tuo kirjoitus olisi voinut lähteä omasta kynästänikin.

oli pakkanen mikä vaan niin näen kadulla lämpimästi pukeeutuneita naisellisia naisia. Ne ne vasta ovatkin hurjan innostavia! Mitä sieltä alta kuoriutuisikaan. *huokaus* palaan sitten todellisuuteen ja kotiin muijan ja kakaroiden luo huutamaan ja rähisemään *huokaus*

Eli siinä naisella on niin terve itsetunto, ettei koe itseään riistetyksi.

Juuri näin. Ja minua ärsyttää se, että tulkitaan, että mies "haluaa sanella" miltä naisen pitäisi näyttää. Nainenhan on kuitenkin vapaa kuuntelemaan miestä ja ottamaan huomioon hänen toiveensa. Jos siis kynsilakan käyttö ei kertakaikkiaan innosta, niin ei ole mikään pakko. Naisellisuutta tai ylipäänsä hyvää fiilistä itsestä voi ilmentää ihan itselle sopivalla tavalla. En minäkään pukeutuisi tismalleen, kuten mies haluaa mutta yleensä niistä miehen ehdottamista alusvaatteista löytyy joku sellainen, joka on minunkin mieleen.

Tän ketjun jälkeen miehet saa anteeksi vieraissa käymisen.Suomalaiset naiset on niin susirumia patalaiskoja äijiä,että en panis.Tukka likanen,rääväsuu!Kyllä nainen on nainen vaikka toppahousuissa,se on asenne ja se miten itsensä "kantaa" !!

te ulkopuoliset yritätte puuttua toisten "lookkiin"?

Jos jonkun tyyli on olla vähemmän huomiotaherättävä ja ei stereotyyppisesti naisellinen, so be it. Ihme vinkujia.



Miksi ette itke suomalaisista miehistä? onko kukaan huomannut kuinka rumia, homsuisia ne on?



Verratkaa esim. ruotsalaisiin miehiin, kyllä niissä silmä lepää.

parisuhteita vaivaa järjetön valtakamppailu. Ehkä siihen todellakin voisi auttaa se, että naiset olisivat naisia ja miehet miehiä, mitä se ikinä sitten käytännössä tarkoittaakaan. En minä ainakaan halua kamppailla mieheni kanssa miehenä olemisessa, meillä on aika perinteisetkin miehen ja naisen roolit ja hyvin menee. Meillä ei juuri taistella siitä, mitä kummankin pitää tehdä. En kyllä itsekään ilahtuisi mistään "mikset sinäkin näytä tuolta mallitytöltä" -aloituksista, enemmänkin voin itse yrittää ilahduttaa miestä, jolloin noihin aloituksiin ei taida olla tarvettakaan. Suokaa miehille vähän silmäniloa, se tuottaa kyllä teillekin iloa pian :) Parisuhteessakin kannattaa päästä hyvään kierteeseen, jossa hyvä tuottaa lisää hyvää. Jokainen varmasti keksii itselleen sopivan tavan olla vaikka naisellinen, ei tarvitse orjallisesti noudattaa mitään ohjeita. Mutta ihmettelen vain sitä suomalaisnaisten ajattelutapaa, jossa minun täytyy kelvata juuri sellaisena kuin haluan olla, muuten mies ei ole arvoiseni. Myönnytyksiä kannattaa elämässä tehdä, kunhan vain järkevissä rajoissa. Kyllä se oma mies ja oma perhe saa olla tärkeä ja sen voi näyttääkin. En mitenkään ihaile islamia ja jotain huivien käyttöä, mutta toisaalta siinäkin on ideaa, että hankitaan kauniita vaatteita ja meikataan oman perheen iloksi, ei ventovieraiden. Suomessahan tilanne on usein juuri päinvastoin: laittaudutaan esim. työkavereita varten.

on kyse etenkin asenteesta. Kyllä minäkin toppahousuissa ja Kuoma-kengissä kuljen, jos lasta kävelytän kerhoon kunnon pakkasilla. Mutta en sen takia jätä hiuksia pesemättä, eikä kevyt meikkikään mikään mauton ole, jos on nyt kumminkin puhtaat toppahousut :)