Miehen mielestä en ole riittävän naisellinen

Tätä keskustelua lukiessani minulle hiipii mieleen, että jokainen taitaa ymmärtää naisellisuudella vähän eri asiaa. Mielestäni esim. tuollainen itänaisten nukkevaimoelämä on aivan hirveää eikä kukaan varmasti rakastamalleen ihmiselle moista toivoisi.

Mutta itse kuitenkin ymmärrän naisellisuudella jotain aivan muuta kuin vaatteita ja ihohoitoja. Avaanpa asiaa näin: suomalaiset (nuoret) naiset haluavat olla äijiä, "one of the guys". Syljeskellään, piereskellään, puhutaan niskaperseotteista, örvelletään, ryypätään. Haetaan hyväksyntää miehiltä miehisin keinoin. Mielestäni tässä menee metsään ja vahvasti.

Me miehet, nuorenkin polven edustajat, oikeasti haluaisimme pehmeämpiä, romanttisempia, iloisempia, positiivisempia, mutta toki kuitenkin itsenäisiä ja aikuisia naisia. Tiedättehän, sellaisia naisellisia. Emme halua parisuhteeseen äijän kanssa.

Ymmärrän toki, että arvot ja asenteet ovat muutoksessa ja tässä tilanteessa perinteisessä sosiaalisessa järjestyksessä hyvinkin rajoitetut naiset haluavat kokeilla rajojaan. Missään nimessä en haluaisi paluuta malliin, jossa naiset ovat käytännössä miehen omaisuutta. Kuitenkin minusta nykyinen sukupuolettomuutta ja yksilöllisyyttä korostava asenneilmapiiri on mennyt tietyssä mielessä liian pitkälle: tunnen hyvin erilaisilla koulutus- ja kasvatustaustoilla varustettuja miehiä, mutta kaikkien kanssa asioista syvällisesti keskustellessa on tullut esiin, että unelmanainen on nimenomaan juuri naisellinen, ei jätkämäinen, ns. oikea nainen.

Tässä vähän nuoren miehen ajatuksia.

Vai pystytkö muka näkemään tuollaisen kuvailemasi naisellisen naisen suuryrityksen johtajana, kenraalina, Nobelin palkinnon saajana?? Epäilen.

Munkin mies monesti sanoo että mun pitäis pukeutua esim. hameisiin, että olisin naisellisempi. Ongelma on siinä, etten tunne itseäni naiselliseksi. Lisäksi olen lihava, enkä pidä itsestäni. Siinä kai suurin ongelma. Hameet näyttävät päälläni lähinnä härskeiltä ja jos meikkaan - kevyestikin - peilistä katsoo takaisin Jarkko Valtee täydessä tällingissä.



Noh, miehelläkin on alkanut pälvi paistamaan, outokumpua on tullut eikä tuo jaksa partaansakaan ajaa. Joten samassa veneessä tässä kai ollaan.



Jotenkin tämän katraan kaitsemisen ja huushollin pyörittämisen lisäksi mulla ei vaan riitä energiat siihen että pitäisi jotain pukeutumista ja ulkonäköäkin miettiä. Mielestäni naisellista onkin se mitä teen, en se miltä näytän. Mies pääsee työpäivän jälkeen valmiiseen pöytään siistiin kotiin ja paidat on silitetty, muksut huollettu leikkivalmiuteen. Ja sitä seksiäkin multa ilomielin edelleen saa, kunhan vaan kelpaan "saunapuhtaana", ilman kutittavia pitsejä ja kiristäviä korsetteja. Haluanhan itsekin nauttia, enkä kuvitella Tuksua mieheni kanssa sängyssä.



:)

Munkin mies monesti sanoo että mun pitäis pukeutua esim. hameisiin, että olisin naisellisempi. Ongelma on siinä, etten tunne itseäni naiselliseksi. Lisäksi olen lihava, enkä pidä itsestäni. Siinä kai suurin ongelma. Hameet näyttävät päälläni lähinnä härskeiltä ja jos meikkaan - kevyestikin - peilistä katsoo takaisin Jarkko Valtee täydessä tällingissä.

Noh, miehelläkin on alkanut pälvi paistamaan, outokumpua on tullut eikä tuo jaksa partaansakaan ajaa. Joten samassa veneessä tässä kai ollaan.

Jotenkin tämän katraan kaitsemisen ja huushollin pyörittämisen lisäksi mulla ei vaan riitä energiat siihen että pitäisi jotain pukeutumista ja ulkonäköäkin miettiä. Mielestäni naisellista onkin se mitä teen, en se miltä näytän. Mies pääsee työpäivän jälkeen valmiiseen pöytään siistiin kotiin ja paidat on silitetty, muksut huollettu leikkivalmiuteen. Ja sitä seksiäkin multa ilomielin edelleen saa, kunhan vaan kelpaan "saunapuhtaana", ilman kutittavia pitsejä ja kiristäviä korsetteja. Haluanhan itsekin nauttia, enkä kuvitella Tuksua mieheni kanssa sängyssä.

:)

Sun kirjoituksesta paistaa naisellisuus, huolehtivaisuus ja olet hauska ihminen.

Marimekon Kirsi Paakkanen, Akateemikko Leena Palotie, tämänvuotiset nobelin rauhanpalkinnon saajat, tässä vain muutama....

suomalainen mies eivät enää kohtaa toisiaan. Miesten mielestä naiset ovat äijämäisiä ja naisten mielestä miehet taas liian " nössöjä." Miehet hakevat naisellista naista sitten ulkomailta ja suomalaiset naiset menevät yhä enemmän yhteen ulkomaalaisten miesten kanssa, ehkä toivoen, että mies sentään olisi se suhteen miehekkäämpi osapuoli eikä heti alistuisi suominaisen niskaperseotteeseen:D



Kyllä minustakin meidän suomalaisten naisten pitäisi osata nauttia naiseudestamme enemmän, enkä tarkoita tällä nyt sitä, että ryhtyisimme hiiriksi, jotka eivät uskalla osallistua keskusteluihin tai vitsailla. Miksi emme uskalla pukeutua kauniisti ( koska pelkäämme erottuvamme joukosta liikaa ? ) Miksi olemme niin vaatimattomia emmekä korosta ulkonäköämme ? Olisikohan vikaa myös suomalaisessa kulttuurissa, jossa herrasmiesmäinen käytös on miehiltäkin ihan hukassa ?

kun miehenikin alkaa. Ja mekkojakin voin käyttää sitten, kun mies niitä ensin käyttää.



Mua ei kiinnosta pätkääkään itteni puunaaminen. Mies tuntenut mut 23 vuotta ja ei ole koskaan maininnu, et pitäis alkaa meikata. Olisin melko yllättyny jos moista alkais vaatimaan. Et varmaan jo tässä ajassa huomannu, että olen sellainen kuin olen ja sillä siisti.



En koe tehtäväkseni miellyttää miestä feikkinaamalla.

kaksi taloa rinnakkain; vanha ränsistynyt rintsikka ja hyvinhoidettu viihtyisä talo. Kumpikin kelpaa tarkoitukseensa mutta vain toinen miellyttää silmää, ehkä myös niiden asukkaiden mielestä:)



Sun mies on ehkä niin nössö että tyytyy siihen mitä saa... Muista ettet sinäkään sitten harmittele kun miehesi tukevoituu, harmaantuu ja lötistyy vanhetessaan kun ei viitsi urheilla tai pitää itsestään huolta? Mitä turhaan tuon homssuisen vaimon takia, kelpaa tämmöisenä....

Täällä ilmoittautuu puunhalaaja, joka on onnistunut löytämään miehen, joka arvostaa juuri tällaista naista.

Muotoni ovat vähintään "naiselliset", pukeutuminen tarkoituksenmukaista (lue: kotona aika rönttöistä, työssä työn mukaan), meikkiä en tarvitse sen enempää omasta kuin mieheni mielestä.



Kerran elämässäni olen tavannut miehen, joka ehdotti että "olisit nätimpi kun laittaisit meikkiä". Mitä väliä sillä nätillä ulkonäöllä, jos ei muuten mene hyvin?

Hänen nykyinen rouvansa ilmeisesti harrastaa meikkausta ja muuta ulkonäön huoltamista enemmän kuin minä. Kai he sitten ovat yhdessä onnellisiä...



Naisellisuus on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja hepenet. Huoliteltu ja siisti voi olla aivan hyvin myös ilman meikkiä.

koska naiselliselta näyttäminen on niin tärkeää itsetunnolle. Ei ne siellä aina taksilla ajele.. Siellä asuneena kokemusta on.

Kulkea kalsareissa tukka takkuisena ja ilman meikkiä. Talvella pukeudun lähestulkoon aina kunnon toppatakkiin kun muuten palelen. Ripsiväriä ja luomiväriä käytän oikeastaan ainoastaan juhlissa.



Tiedän silti mieheni pitävän minua naisellisena naisena. Hän on usein itse näin sanonut oma-aloitteisesti. Hän pitää minun luonnollisesta tavasta olla nainen, että sen toppatakin alta löytyy tiimalasivartalo, sirot liikkeet ja aurinkoinen olemus. Itse pidän näitä ominaisuuksia naisellisina eikä niitä meikkaamalla saa vaikka miten yrittäisi.



Naapurini taas on kovasti huoliteltu, hienot vaatteet, siisti luonnollinen meikki, treenaa jne mutta hän ei vain minun silmissäni näytä naiselliselta kokonsa ja yleisen olemuksensa vuoksi. Yleisilme on varmasti kuitenkin huolitellumpi ja siistimpi kuin minun.

oli todella kaunis. upea oliivinvärinen iho, vihreät isot silmät, pitkät kiiltävän mustat hiukset ja täyteläiset huulet täydellisen vartalon jatkona.



hän sanoi, että miehet ovat idiootteja. he kun tulevat iskemään häntä oikein joukolla, jos hänellä on yllään hame, mutta jättävät rauhaan, kun hän pukeutuu housuihin. ja ihan yhtä lesbo hän on molemmissa vaatteissa. =D



tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta, mutta muistan tuon kommentin edelleen joka kerta, kun pukeudun hameeseen juhlimaan lähtiessäni.

Munkin mies monesti sanoo että mun pitäis pukeutua esim. hameisiin, että olisin naisellisempi. Ongelma on siinä, etten tunne itseäni naiselliseksi. Lisäksi olen lihava, enkä pidä itsestäni. Siinä kai suurin ongelma. Hameet näyttävät päälläni lähinnä härskeiltä ja jos meikkaan - kevyestikin - peilistä katsoo takaisin Jarkko Valtee täydessä tällingissä.

Noh, miehelläkin on alkanut pälvi paistamaan, outokumpua on tullut eikä tuo jaksa partaansakaan ajaa. Joten samassa veneessä tässä kai ollaan.

Jotenkin tämän katraan kaitsemisen ja huushollin pyörittämisen lisäksi mulla ei vaan riitä energiat siihen että pitäisi jotain pukeutumista ja ulkonäköäkin miettiä. Mielestäni naisellista onkin se mitä teen, en se miltä näytän. Mies pääsee työpäivän jälkeen valmiiseen pöytään siistiin kotiin ja paidat on silitetty, muksut huollettu leikkivalmiuteen. Ja sitä seksiäkin multa ilomielin edelleen saa, kunhan vaan kelpaan "saunapuhtaana", ilman kutittavia pitsejä ja kiristäviä korsetteja. Haluanhan itsekin nauttia, enkä kuvitella Tuksua mieheni kanssa sängyssä.

:)

Eipä tuohon ole mitään lisättävää.

Ruma olen ja rumana minun pitää miehelleni kelvata enkä tee asialle todellaan mitään. En itseni takia enkä varsinkaan edes miehen mieliksi.

Eipä tuohon ole mitään lisättävää.

Ruma olen ja rumana minun pitää miehelleni kelvata enkä tee asialle todellaan mitään. En itseni takia enkä varsinkaan edes miehen mieliksi.

mitä hänen siis pitäisi sinun mielestäsi tehdä? pukeutua tuksuksi ja meikata itsensä jarkko valteeksi, että miehet olisivat onnellisia?

kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Olin ollut pitkään kotona, ja kilojakin oli kertynyt kymmenkunta. Aina ulkona leikkimässä lasten kanssa, tms. Vanhat siistit vaatteet eivät enää mahtuneet päälle. Perustelin ulkonaköä sillä ettei muka ehdi ja ettei ole tarvetta laittautua.



Mieheltä ei tullut mitään kommenttia, mutta mua itseäni alkoi häiritä kun ei ikinä ollut mitään kivaa päällepantavaa (enkä kyllä paljon muualla ollutkaan kun hiekkalaatikolla ja ruokakaupassa..) Mutta ne harvat tilanteet kun olisi jotain muuta...



Hankin muutaman kivan perusvaatteen, jotka olivat kyllä tuplahintaisia mutta myös tosi laadukkaita. Huomasin, että oikeastaan rahaa säästyy, kun niitä voi pitää paljon ja oma mieli on parempi kun näyttää hyvältä. Ei niitä siistejä vaatteita kauemmin päälle kisko kun vanhoja rytkyjäkään. Kaupassa kiersin miettimässä yhteensopivat asukokonaisuudet varmaan kahtena päivänä, yhden päivän kesällä ja toisen alkutalvesta.



Meikiksi riittää kestoväri kulmiin ja ripsiin, sen laitan kerran kuussa tai kerran kolmessa viikossa 30min. Kampaajalla olen käynyt pari kertaa vuodessa leikkauttamassa hiukset, värjään kotona kerran kolmessa kuussa väripaketilla a 11e, eli ihan kohtuullista oman mittapuuni mukaan.



Tärkeintä mulle on ollut muutos omassa olossa ja itsevarmuudessa. Mulla itselläni on naisellisempi ja parempi olo näin, vaikka käytetty rahamäärä ja aika ovat vähäiset. Muutos näkyy mun mielialoissa, ja se naisellisuus - se näkyy pilkkeenä silmäkulmassa. Vieläkin pystyn remonttihommiin ja löydän hiekkalaatikon, mutta nautin myös muista asioista!

Vai pystytkö muka näkemään tuollaisen kuvailemasi naisellisen naisen suuryrityksen johtajana, kenraalina, Nobelin palkinnon saajana?? Epäilen.

Minusta on kyllä ongelmallista kasvattaa naisia tällaisiin kovien arvojen tehtäviin. Tuloksena on hyvin epänaisellisia henkilöitä, jotka kuitenkaan eivät miehiä vastaan kilpaillessa pärjää muuten kuin kilpailua tasoittamalla, mistä kaikenlaiset kiintiösuunnitelmat ja naisia varten alennetut vaatimustasot kertovat karua kieltään. Sitä paitsi aivan kaikki miehet antavat naisille tasoitusta ja erityiskohtelua, teitä ei todellakaan kohdella työelämässä samalla tavalla kuin miehiä vaan pääsette hyvin paljon helpommalla. Biologia on ohjannut naisen kaitsijaksi ja miehen suorittajaksi, näin se vain on.

Ja en ole tuo alun perin lainaamasi keskustelija, mutta nuori mies minäkin.

mielestäni naiselliseksi ei tee yksinomaan laittautuminen. Toiset ovat luonnostaan naisellisempia ja kovin jätkämäisesti käyttäytyvä ei ole naisellinen vaikka kuinka tälläytyisi.

kun miehenikin alkaa. Ja mekkojakin voin käyttää sitten, kun mies niitä ensin käyttää.

Voi miten hienosti tiivistit tähän suomalaisen parisuhteen ydinongelman!

Eli siis arkisen tunteettomuuden ja täydellisen romantiikan/erotiikan tajun puutteen. Tulee mieleen eräältä mieheltä kuultu kommentti, jonka mukaan hän ei kutsu vaimoaan koskaan maailman kauneimmaksi, "koska tietäisihän se etten puhu totta". On meillä melkoisia miehiä ja naisia.

Sanottakoon vielä, mies haluaa nähdä naisen seksuaalisena olentona ja varmasti myös nainen miehen. Tuollainen "pistän hameen heti kun sinäkin pistät" on tulosta pohjoismaisesta sukupuolen hävittämisen projektista, joka minun ja monen muun mielestä on todella selkeä harha-askel. Kun hävitämme sukupuolet, hävitämme todella oleellisen osan inhimillisyyttämme. Tuloksena meillä on hukassa olevia ihmisiä, joiden ei anneta toteuttaa kaikkein luontaisimpia viettejään.

Uskokaa pois, rakkaat naiset, me miehet pidämme aivan mielettömän paljon juuri naisellisuudesta, niin seksuaalisessa kuin muussakin mielessä! Suomalainen mies vaan on kasvatettu niin kohteliaasti, että tuollaiseenkin "heti kun sinäkin" -kommenttiinkin saatamme todeta että "Hienoa kun saat olla oma itsesi". Todellisuudessa naisellinen nainen on kuitenkin suurimmalle osalle meistä se ehdoton ykkösunelma.

Minusta on kyllä ongelmallista kasvattaa naisia tällaisiin kovien arvojen tehtäviin. Tuloksena on hyvin epänaisellisia henkilöitä, jotka kuitenkaan eivät miehiä vastaan kilpaillessa pärjää muuten kuin kilpailua tasoittamalla, mistä kaikenlaiset kiintiösuunnitelmat ja naisia varten alennetut vaatimustasot kertovat karua kieltään. Sitä paitsi aivan kaikki miehet antavat naisille tasoitusta ja erityiskohtelua, teitä ei todellakaan kohdella työelämässä samalla tavalla kuin miehiä vaan pääsette hyvin paljon helpommalla. Biologia on ohjannut naisen kaitsijaksi ja miehen suorittajaksi, näin se vain on.

Tutkimuksethan nimenomaan osoittavat, etta naisen taytyy olla paljon kovempi kuin miehen paastakseen vastaavaan asemaan niin tutkimus- kuin yritysmaailmassa. Miehet siis paasevat helpommalla!

Meillä oli aikoinaan miehen kanssa aiheesta kränää. Myönnän, etten ole kaikkein naisellisin nainen maailmassa, miltään kantilta. Olen miesvaltaisella alalla, työvaatteet on suunniteltu ensisijaisesti miehen vartalolle, enkä töihin jaksa laittautua kerran en ole asiakaspalvelija.



Mies myöntää itse, että tiesi kyllä mitä sai kun minut otti - olin samanlainen jo ennen avioitumistamme. Lievästi hämmentää, että yli 10 vuotta tutustumisemme jälkeen mies otti asian ensimmäistä kertaa puheeksi, mutta asioita pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, ettei miestä kiinnosta millainen olen töissä tai vapaalla esim. kaupassa.



Hän halusi minun olevan naisellisemman näköinen makuuhuoneen puolella, ja kun tarpeeksi monta kertaa sen korsetin on kiskonut päälleen ja stay upit vetänyt jalkaan niin alkoi itsetäkin jo tuntua selkeästi naisellisemmalta;) Ja mies on tyytyväinen, olen naisellisen naisen näköinen tavalla, jota ei jokainen mies näe toisin kuin jos kävelisin kaupassa paklattuna ja korkokengillä.



Lopulta kumpaakin tyydyttänyt ratkaisu.

Voi miten hienosti tiivistit tähän suomalaisen parisuhteen ydinongelman!

Eli siis arkisen tunteettomuuden ja täydellisen romantiikan/erotiikan tajun puutteen. Tulee mieleen eräältä mieheltä kuultu kommentti, jonka mukaan hän ei kutsu vaimoaan koskaan maailman kauneimmaksi, "koska tietäisihän se etten puhu totta". On meillä melkoisia miehiä ja naisia.

Sanottakoon vielä, mies haluaa nähdä naisen seksuaalisena olentona ja varmasti myös nainen miehen. Tuollainen "pistän hameen heti kun sinäkin pistät" on tulosta pohjoismaisesta sukupuolen hävittämisen projektista, joka minun ja monen muun mielestä on todella selkeä harha-askel. Kun hävitämme sukupuolet, hävitämme todella oleellisen osan inhimillisyyttämme. Tuloksena meillä on hukassa olevia ihmisiä, joiden ei anneta toteuttaa kaikkein luontaisimpia viettejään.

Uskokaa pois, rakkaat naiset, me miehet pidämme aivan mielettömän paljon juuri naisellisuudesta, niin seksuaalisessa kuin muussakin mielessä! Suomalainen mies vaan on kasvatettu niin kohteliaasti, että tuollaiseenkin "heti kun sinäkin" -kommenttiinkin saatamme todeta että "Hienoa kun saat olla oma itsesi". Todellisuudessa naisellinen nainen on kuitenkin suurimmalle osalle meistä se ehdoton ykkösunelma.

enpä usko, että kaikki miehet ovat samanlaisia. eli lainaamasi kirjoittajan mies voi aivan hyvin pitää siitä, ettei vaimonsa meikkaa tai laittaudu.

minä olen se naisellinen nainen. viimeisen päälle. en edes omista muita housuja kuin liikuntaa varten tarkoitetut. meikkaan, laitan hiukseni, pukeudun hameisiin ja korkkareihin päivittäin. ja teen näin, koska itseni lisäksi mieheni pitää siitä. olen joskus saanut kuulla olevani alistettu, koska pukeudun mieheni mieliksi, mutta voin kertoa, että tämä on kuitenkin myös sitä ominta itseäni. entinen mieheni vaati minua pukeutumaan farkkuihin ja lenkkareihin ja käski minua vaihtamaan hameeni pois, jos sellaisen olin erehtynyt pukemaan ylleni. hänen kanssaan koin sitä alistamista. nyt nautin siitä, että mieheni pitää samasta kuin minakin.

ja tästä on kyse. pitää itse viihtyä siinä omassa olemuksessaan. oli se sitten se perinaisellinen, poikamainen, arkinen, tai vaikkapa urheilullinen tyyli, jota kantaa. jos toinen vaatii muuttumaan joksikin muuksi, sen voi toki tehdä, mutta harva siinä viihtyy ja jos ei viihdy, se näkyy myös käytöksessä.