Kuka teillä päättää lapsiluvun?
Huhtikuun Vauvassa kaksi äitiä kertoo, miltä tuntuu, kun lapsiluku on täynnä.
Onko teillä jo tehty päätös lapsiluvusta? Kuka sanoo viimeisen sanan?
Kommentit (84)
Minulla on aina ollut haave neljästä (itse olen neljän sarjan kuopus), mies on kaksilapsisesta perheestä, ja hänelle sopi heti, että omaa sakkia olisi vähän enemmän. Nyt on neljä kasassa ja hyvältä tuntuu. Minulle lukumäärä on ollut jotenkin "itsestäänselvyys", mutta mies sanoo usein vieläkin, että "ajattele, jos me oltain tyydytty kahteen - ois kyllä tosi hiljasta ja perheestä puuttuisi paljon". Meillä siis isot pojat ja pienet tytöt ikähaitarilla 3-11 v.
jos kerran yhdessä elät miehesi kanssa?. Typerää tuollainen ettei mieheltä kysytä Taas niitä naisia, jotka varmaan haluaa olla pitkään kotona ja mies ei saa olla ollenkaan kotona, koska äiti on sitä mieltä, että on naisen homma.
Huh, sainpas purkautua...
äiti päättää. äiti kantaa lapsen ja kokee raskauden ja synnnytyksen tuomat ilot ja surut sekä kivut ja pelot. isä saa toivoa mutta äiti päättää.
jos kerran yhdessä elät miehesi kanssa?. Typerää tuollainen ettei mieheltä kysytä Taas niitä naisia, jotka varmaan haluaa olla pitkään kotona ja mies ei saa olla ollenkaan kotona, koska äiti on sitä mieltä, että on naisen homma.
Huh, sainpas purkautua...
äiti päättää. äiti kantaa lapsen ja kokee raskauden ja synnnytyksen tuomat ilot ja surut sekä kivut ja pelot. isä saa toivoa mutta äiti päättää.
Kukaan ei sanonut etteikö mieheltä kysyttäisi mutta kyllä jokainen nainen saa ihan itse päättää montako lasta haluaa synnyttää. Siinä ei miehellä mun mielestäni ole sanavaltaa. Toivoa ja ehdottaa toki aina voi.
Tässä kohtaa olen ehdoton. En ala laittamaan maailmaan yhtään ainutta lasta jota en itse halua.
yhdessä päätetään... ja toisaalta kyllä komppaan tuota, että se, joka haluaa vähemmän lapsia, saa sanoa viimeisen sanan.
Ensimmäisen lapsen jälkeen ajattelin, että ei enempää lapsia. Mies halusi 2, mutta sanoi jo silloin, että 1 on ihan riittävästi. Sitten muutaman vuoden jälkeen halusin toisen, joten toinen lapsi syntyi.
Nyt vauva-aika on ollut niin ihanaa -en osannut koskaan kuvitellakaan, kuinka nautinnollista tämä voisi olla (ekan jälkeen laskin vaan päiviä, koska pääsen takaisin töihin!)- että olen alkanut ajatella, että se kolmaskaan ei olisi paha.
Mutta mieheni ei halua enempää lapsia. En tiedä, onko se viimeinen sana, mutta antaa vuosien vieriä ja sitten katsotaan.
Kierukka on taas paikoillaan ja jos se poistetaan, niin se on sitten yhteinen tahto -minä en salaa hankkiudu raskaaksi, kuten jotkut naiset.
sanoin, että kaksi riittää. mies olisi ollut valmis ties kuinka moneen.
sanoin, että kaksi riittää. mies olisi ollut valmis ties kuinka moneen.
mies olisi varmaan halunnut vaikka kuinka monta.
Ei etukäteen tietenkään voi suunnitella ja päättää että montako lasta saadaan. Mutta yhdessä on päätetty yritetäänkö vielä lisää lapsia vai jääkö nyt sitten seuraava viimeiseksi.
Yhdessähän tätä perhettä kasvatetaan, joten saman suuntaiset ajatukset tästä perheen koosta on alkujaankin oltava.
ja minä (äiti) sen viimeisen sanan olen mahtanut jo sanoa :)
On kaksi pientä lasta ja mies ei halua enempää. Minä haikailen kolmatta ja tiedän, että mies varmaan taipuu jos lupaan olla se joka huolehtii melkein täysin vauva-ajasta.
Mutta haluanko/jaksanko olla se vastuunkantaja. Ehkä, koska kummatkin vauvat olleet helppoja ja olen tähänkin asti olla päävastuussa lapsien hoidosta kun mies opiskelee.
Haluaa kolme lasta. Toista odotan.
Meillä se oli mies. Itse olisin voinut ottaa vastaan vielä yhden. Mutta en voinut kävellä mieheni yli näin tärkeässä asiassa.
mies on jo ilmottanut synnärillä ensimmäisen yhteisen lapsen jälkeen että lapsiluku on täynnä. Meillä siis molemmilla yksi lapsi edellisistä liitoista. Minä taas haluaisin lapselle edes yhden "täyden" sisarruksen. On paha mieli miettiä noita kahta vanhempaa lasta jotka eivät sitä voi saada. Vaikka ei meilla koskaan tuoda asiaa esille vaan kasvatetaan lapsia ihan kos olisivat täysiä sisarruksia. Mutta ajatus pyörii mielessä tosi useasti ja haaveilen vielä yhdestä.
Tai ehkä ollaan vain samoilla linjoilla molemmat.. Molemmille kolme tuntuu tällä hetkellä erittäin riittävältä. Ei tarvitse vääntää asiasta mihinkään suuntaan..
Itselläni ei ollut varsinaista vauvakuumetta, kun aloimme yrittämään, mutta kyllä tuo nyt 10-viikkoinen mutruhuulinen pikkuprinsessa on aivan ihana :)
koska tahtoo vähemmän lapsia kuin minä. Olisi ollut tyytyväinen yhteenkin, mutta kompromissinä odotan nyt kolmatta. Itse olisin toivonut viittä lasta.
Meille tulee niin monta lasta kun on tullakseen eikä tehdä päätöksiä itse miehen kanssa.
Neljäs on tulossa ja olen aina ajatellut, että 4 on hyvä määrä. Mies on aikaisemmin puhunut myös viidennestä, mutta kallistunut siihen neljään ihan viimeaikoina. Jos mies vielä sen viidennenkin tulee haluamaan, olen minäkin siihen valmis. Rakkautta riittää kyllä kaikille. Lasten lukumäärän päättäminen toisen puolesta on hurjan suuri päätös, olen onnekas kun mieheni on samoilla linjoilla kanssani.
jos kerran yhdessä elät miehesi kanssa?. Typerää tuollainen ettei mieheltä kysytä Taas niitä naisia, jotka varmaan haluaa olla pitkään kotona ja mies ei saa olla ollenkaan kotona, koska äiti on sitä mieltä, että on naisen homma.
Huh, sainpas purkautua...
äiti päättää. äiti kantaa lapsen ja kokee raskauden ja synnnytyksen tuomat ilot ja surut sekä kivut ja pelot. isä saa toivoa mutta äiti päättää.
Kukaan ei sanonut etteikö mieheltä kysyttäisi mutta kyllä jokainen nainen saa ihan itse päättää montako lasta haluaa synnyttää. Siinä ei miehellä mun mielestäni ole sanavaltaa. Toivoa ja ehdottaa toki aina voi.
Tässä kohtaa olen ehdoton. En ala laittamaan maailmaan yhtään ainutta lasta jota en itse halua.
Olisiko miehen pakko siittää lapsi, vaikka hän ei sitä halua, kun kerran vaimo päättää?
Joko avioliitto tai vain nämä kaksi lasta, ei voi kuulemma keskustella asiasta.
Meillä syntyi toinen lapsi alkuvuodesta, ja koska lasten saaminen on meillä ollut sen verran hankala prosessi, päätimme jo raskausaikana, että olemme onnellisia kahdesta lapsesta ja siihen se jää. Toinen raskaus oli myös hankala ja synnytys kivulias, joten kyllä meidän lapsiluku todellakin on nyt tässä! Siltikin, kun tuota parikuukautista kuopusta katsoo, ja huomaa kuinka äkkiä lapset kasvavat, iskee haikeus... Mutta kun muistaa raskausajan hankaluudet, ja sen, ettei ensimmäinenkään ollut itsestäänselvyys, päätös tuntuu oikealta. Olemme kiitollisia ja onnellisia kahdesta pojastamme!