En ymmärrä sellaisia naisia, jotka eroavat siksi, että mies on työnarkomaani.

että mies on sitten viikonloppuna lasten kanssa ihan hyvin.



Minkähän kriteerin mukaan mies sitten on työnarkomaani, jos se ehtii viikonloppuna olla lasten kanssa, ja jopa ihan paljonkin! Ei tollaset oo mitään työnarkomaaneja, vaan ihan tavallisia vähän enemmän töitä tekeviä miehiä! Niitä nyt on vähän joka toinen mies.

on mielestäni mieheni, joka tekee töitä seitsemänä päivänä viikossa kello 7-23. Kotiin tultuaan suihku, iltapala ja nukkumaan. Parhaimmillaan työpaikkoja on 5-6 yhtäaikaa. Miehelläni ei ole omaa yritystä, vaan hän lupautuu kaikenlaisiin töihin eli ei osaa kieltäytyä mistään. Asumme omakotitalossa ja minä ole joutunut huolehtimaan aina raha-asioista ym., koska hänen mielestään palkka ei ole niin tärkeää, vaan töitä tehdään puoli ilmaiseksi ja palkanmaksulla hänelle ei ole kiirettä. Hänellä ei ole keskusteltavaa perheelleen eikä hän edes tiedä mitä muun perheen elämään kuuluu. Ei ole ehtinyt mukaan lasten harrastuksiin jne. Työ on aina ollut hänen elämässään numero 1. Ei ole normaalia parisuhdetta eikä perhe-elämää. Jos tulee vähän vapaata, käyttää ajan itseensä ja lähtee lenkille. Yli 25 vuoden kokemuksella voin sanoa, että on rankkaa "leikkiä" naimissa olevaa ja olla todellisuudessa yksinhuoltaja ja ilman toisen ihmisen "läsnäoloa". Mieheni ei edes huomaa, että hänen elämässään jää jokin osa-alue täysin elämättä ja kokematta eli perhe-elämä. Olen vuosien myötä asiasta puhunut ja hän on aina antanut katteettomia lupauksia, joten nyt en enää jaksa. On kuitenkin lohduttavaa huomata, etten ole yksin tämänkaltaisen ongelman kanssa.

niille jotka haluaisivat oman miehensä olevan sellainen.



Työnarkomaani ei ole sellainen joka ahkerasti ahkeroi yhteisen hyvän eteen, työnarkomaani on sellainen joka asettaa oman työnsä kaiken muun edelle eikä välitä vaikka kaikki muu kärsii.

Luuletteko te "työnarkomaanien" vaimot että se mies on töissä töiden takia. Ehei, 80% niistä miehistä on töissä pitkään siksi ettei halua kerta kaikkiaan tulla kotiin.



Minun mieheni oli juuri tuollainen narkki ex-vaimonsa kanssa ollessaan ja syykin oli selvä. Kirkuvat kakarat ja pahantuulinen väsynyt vaimo ei miestä kotiin juuri houkutellut. Nyt asiat ovat toisin sillä tällä miehellä on nyt aina kiire kotiin meidän luo :)

En ymmärrä sellaisia naisia, jotka eroavat siksi, että mies on työnarkomaani.

eivätkö osaa arvostaa sitä mitä tekee perheensä eteen?

Mikä parisuhde tai perhe se sellainen on, jossa toinen on koko aikansa töissä ja toinen lapsia paimentamassa/kotia hoitamassa? Vaikka olisi sovittu että toinen kantaa rahaa talouteen, niin ei tuo ole parisuhde. Se on työsopimus. Toinen maksaa siitä että saa jälkeläisiä, jotka toinen diilin osapuoli hoitaa.

Olen kyllä onnellinen omasta perheestäni, jossa molemmat vanhemmat käyvät 8 h päivässä töissä. Ja rahaa on riittävästi elämiseen.

Todellakin pitäis, jos joudut vielä maksamaanki saman verran kaikesta. Lähde ja etsi joku toinen jolla on aikaa sulle ja perheelle.

Mulla poikaystävä tekee johtotehtävissä 12h päivää 5/7.. Harvoin on arkisin yhteistä aikaa. Onneksi viikonloppuisin vietetään yhdessä aikaa. Mutta enemmän mä olen sen jaksamisesta huolissaan kuin yhteisestä ajasta. Tommonen työnteko ei oo kellekään hyväksi

[quote author="Vierailija" time="16.01.2010 klo 12:38"]

eivätkö osaa arvostaa sitä mitä tekee perheensä eteen?
[/quote]
Niin mitä se tekee?

Entä jos on huume- tai seksiaddikti?

Minä en ymmärrä kuin joku sanoi että tekee töitä ilman lisiä. Anteeksi voisiko joku pahemman päälle yskiä rämmälleet ja paskat tuon päälle.

Eikö tuo ole unelma-aviomies? Tuo paljon rahaa kotiin mutta ei muuten häiritse. Rouvalla ei ole edes aviollisia velvollisuuksia, kun rohjake on 16-tuntisem päivän jälkeen aivan naatti. Mitä muuta voi toivoa?

Entä jos nainen on itse aiheuttanut sen että miehen on tehtävä ylitöitä? Tilaa kotiin viihdykkeeksi romua osamaksulla ja kuittaa kaiken että "kyllä nää saahaan maksettua, voithan tehä ylitöitä!".

Sitten kuitenkin valittaa kun en ole koskaan kotona, ja yksin joutuu lapset ja kodin hoitamaan.

Mitäs tässä nyt tekisi, avokin luottotiedot jo mennyt,mutta ostovimma ei.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:05"]

Entä jos nainen on itse aiheuttanut sen että miehen on tehtävä ylitöitä? Tilaa kotiin viihdykkeeksi romua osamaksulla ja kuittaa kaiken että "kyllä nää saahaan maksettua, voithan tehä ylitöitä!". Sitten kuitenkin valittaa kun en ole koskaan kotona, ja yksin joutuu lapset ja kodin hoitamaan. Mitäs tässä nyt tekisi, avokin luottotiedot jo mennyt,mutta ostovimma ei.

[/quote]

Pistä rahahanat kiinni. Jos käyttää sinun tietojasi tilailuun, niin Oma luottokielto käyttöön.

Juu, ja yhteinen tili erotella? Sitten olisi rahaa vailla kun lapsilisät ja kotihoidontuki on tuhlattu, n. viikossa...

Suosittelen lukemaan. Fyysistä työtä 24/7 tekevä on tietysti eri juttu, mutta tietotyötä tekevät "suuret johtajat" ja työn sankarit ovat loppujen lopuksi tekemisessään usein aika tehottomia.

http://gtdnordic.fi/tyon-orja-vai-tyon-sankari/

[quote author="Vierailija" time="16.01.2010 klo 18:11"]koska mies tekee paljon töitä. Mieheni tekee varmaan 80 tuntia viikossa töitä ja hänellä on 150-200 matkapäivää vuodessa.


Kotona ollessaan osallistuu täysipainoisesti lastenhoitoon ja tarvittaessa imuroi tms., vaikka minulla onkin pääsvastuu kodinhoidosta.


Minä olen naimisiin mennessä ja lapsia tehtäessa tiennyt, että hän tulee aina tekemään paljon töitä ja on niitä isiä, jotka eivät ole kotona lapsensynttäreillä tai ehdi koulun juhliin. Meillä lapset kuitenkin varmasti tietävät, että isä rakastaa heitä ja etenkin viikonloppuisin mieheni leikkii ja ulkoilee lasten kanssa. Omille harrastuksille ja kavereille miehen aika ei oikein riitä, koska asettaa perheen niiden ehdelle.






[/quote]

Miksi ihmeessä kukaan lähtee tuollaiseen "parisuhteeseen" ja tekee lapsia miehen kanssa, jolla ei ole aikaa perheelleen ja työ on aina ykkönen?

Mun isä on aina tehnyt paljon töitä ja seurauksena on, että suhteeni isään on paljon heikompi kuin suhteeni äitiin. Isäni ei suomalaiseen tapaan ole muutenkaan kovin puhelias ja välillä tuntuu siltä, etten tunne häntä ja hänen ajatusmaailmaansa paljoakaan. Isä on kyllä aina ollut hyvä isä sinänsä - ei ole väkivaltainen, juopotteleva tai korsteeni - ja touhunnut meidän lasten kanssa sikäli kun on ehtinyt ja jaksanut, mutta eihän se voinut olla vaikuttamatta kun toinen vanhemmista ei niin sanotusti ollut arjessa juurikaan läsnä.

Höpö höpö. Perheelliset miehet tekee siksi niin paljon töitä ettei tarvi kotona hoitaa lapsia. Töissä pääsee helpommalla. itse olen mies.

Ehkä haluavat parisuhteen...

Jos on halunnut ensisijaisesti itselleen rakastetun ja kumppanin työnarkomaani ei ole kumpaakaan. Eikä silloin tyydytä puolisona. Jos taas hakee pelkkää  kulissia ja turvattua elämää tuo voi olla ihan ok, voihan sitä hankkia rakastajan siihen muuhun kivaan.

Mä en mennyt naimisiin rahan takia. Mun mies oli ura-orientoitunut ensimmäiset vuodet, samalla kyllä rakennettiin omakotitalo mutta muuten koti ja lapset oli aika pitkälle mun vastuulla. Kunnes yhdessä valmennustilaisuudessa koki "valaistumisen". Siellä - sen sijaan että olisi neuvottu antamaan viimeisetkin selkänahasta - kysyttiin: mitä OIKEASTI saat työstäsi? Mun mies tajusi lopultakin että työ on vain työtä ja palkka maksetaan 8 tunnista (no joo, ylemmällä toimihenkilöllä ei ole oikeasti työaikaa) ja se elämä on muualla.

Nykyään mun mies antaa varmasti yhtä hyvän työpanoksen mutta tekee sen työpäivän aikana. Lomilla laittaa kännykän pois päältä ja viikonloppuisin pysyy pois työläppäriltä:)

Itse tajusin saman jo kauan sitten kun 12 tunnin työpäivän jälkeen ilmoitin pomolle (yrityksen omistaja) että olen lähdössä vielä talon raksalle. Hän sanoi: Vuorokaudessa on 18 tuntia tehollista työaikaa, sen jälkeen tee mitä haluat. Jätin irtisanoutumisilmoituksen seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

eivätkö osaa arvostaa sitä mitä tekee perheensä eteen?

Työnarkomaani tai mikä tahansa addikti tekee asioita ainoastaan oman riippuvutensa vuoksi.

Miksi olla parisuhteessa kun toinen on 24/7 muualla, max nukkuu kotona.

Olen ollut naimisissa lähes 20 vuotta työnarkomaanin kanssa. Työ on hänelle harrastus ja elämäntapa. Työ on mielessä 24/7. Korkeintaan joskus lauantaisin mies erottuu hetkeksi rakastamastaan työstään. Muutoin aina työpaperit, yms. esillä.

En ole onnellinen. Jo ajat sitten lakkasin toivomasta, että meillä olisi jotain henkilökohtaista yhteistä. Ulkoisesti on paljonkin "yhteistä", talo ja lapset. Heidän aikuiseksi huolehtiminen, lasten ehdoilla eläminen.

Työnarkomaanin kanssa voi elää, kun lakkaa toivomasta yhteistä elämää. Pitää olla erittäin itsenäinen. Mies olettaa minun elävän samalla tavoin yksin ja itsenäisesti kuten hänkin elää.