En ymmärrä sellaisia naisia, jotka eroavat siksi, että mies on työnarkomaani.

sellaista jolla ei ole sitä vapaa aikaa, eikä oikeastaan kunnon lomia, ja paljon auttaa nähdä kerran vuodessa 2vk.

mihi n sitä rahaa kerätään jos ei sillä yhdessä voida tehdä mitään, joo voi ostaa parhaimmat pesukoneet ja autot tms, mutta miestä ei näy. varmaan kivaa lapsillekkin.

En minä rahaa ajatellut vaan vasta jälkeenpäin tajusin, että olen luullut olevani niin hemmetin tärkeä ihminen työmaailmassa, että minun tuli suorittaa kaikki, ja kaikki langat piti olla käsissäni. Olin ihan hermona, jos en voinut itse hoitaa kaikkea ja ottaa kamalasti töitä vastaan. Ja huom. osan tein lähes ilmaiseksi, koska minulla vain oli tunne, että maailmaa kaatuu ja kaikki joutuu kärsimään, ellen minä pelasta tilannetta. Sitten huomasin olevani raskaana ja tein töitä vielä 3 päivää ennen synnytystä, olinhan jo la:sta myöhässä reilun viikon. Onni perheelleni oli se että pysähdyin täysin kun sain lapsen. Tajusin ensimmäistä kertaa että maailma pyörii, vaikka minä en sitä pyöritäkään. Työnarkomania on sairaus.

Naimisiin mennessa ja lapsia tehdessa ei tullut mieleen, etta tulen periaatteessa olemaan yksinhuoltaja.

Ihan aitona yksinhuoltajana olisi toisaalta helpompaa. Ei tarvitsisi koko ajan pettya, kun mies lahteekin toihin, vaikka piti olla vapaapaiva. Ei tarvitsisi silloin harvoin kun mies on kotona lasten kanssa "hissutella", koska isi on niin vasynyt. Entas parisuhde? Sita ei ole. On vaan tyo, tyo, tyo.

Mulle ei enaa edes kelpaa selitykseksi tuo, etta tyoskentelee perheen puolesta ja tuo rahaa kotiin. Etta se olisi tarpeeksi. Mika ero on olla yksinhuoltaja ja saada taloudellista tukea valtiolta, tai olla "yksinhuoltaja" ja saada taloudellista tukea "hallitukselta"?

Lapset tapaavat varmasti niita ihan oikeitakin eta-vanhempiaan useammin...

Ongelma on todellinen, ja tietenkin ero kay mielessa. Mutta niina harvoina hetkina, kun mies on kotona (n. puolipaivaa kerran parissa kk:ssa) han on loistava isa. Ja kaikesta huolimatta tiedan, etta han rakastaa perhettaan. Jotenkin sita toivoo, etta tulee paiva, jolloin han on paassyt eroon "riippuvuudestaan".

aikaa myös perheensä kanssa, mutta meillä oli niin, että mies oli töissä joka päivä 15-20tuntia, kävi käytännössä kotona vain nukkumassa ja jos oli vapaata niin nukkui univelkoja tai oli harrastuksensa (autojen korjaus) parissa eikä osallistunut lastenhoitoon mitenkään. Tuota helv**tiä jaksoin yli 10v, kunnes kyllästyin olemaan yh parisuhteessa ja lähdin.

Olin varmaankin nro 3

MInä olen juuri sellainen että haluan pyörittää kotia oman pään mukaan. Ihanaa kun minulle on suotu päävastuu lapsista, hienoa. Nautin lapsistani ja minulla onkin homma näissä asioissa mielestäni hanskassa.

Arvostan sitä että mies etenee urallaan, on aikaansaava, ja tuo rahaa kotiin, mutta rakastaa sekä arvostaa perhettään vapaa-ajallaan. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa.

Olen ylpeä miehestäni, koska hän on mukava, menestynyt ja kunnollinen. MInulla on myös hyvä työ, mutta minä itse en kaipaa urapaineita. Miehen vuoksi minun ei tarvitsekaan olla se, joka hankkii elannon. Saan ottaa töissä siis melko rennosti sitten kun hoitovapaa loppuu.

Eli on meitä tällaisiakin naisia jotka arvostavat kovastikin miehen työntekoa.

sais mun puolesta olla työnarkomaani. Olis rikkaampi ja jaloista pois :)

On eri asia olla työnarkomaani tai ihminen, jonka työ on vaativaa ja ylitöitäkin kertyy.



Työnarkkarin elämänsisältö on työ, pelkästään työ. Muilla ihmisillä, edes omalla itsellään, ei ole arvoa siinä pelissä.



T:6

kamala paikka, eipä sillä, mutta uskotteko te kaikki työnarkomaanien puolisot kuinka paljon kadehdin teitä...? Minun mieheni ei ole töissä, ei ole ollut viimeiseen kuuteen vuoteen. Nykyään vain lusmuaa kotona ja pelaa pleikkaria. Nautin kotona olosta lasten kanssa ja päiväunissani mies on töissä. Ja ihan oikeasti riittäisi vähempikin kuin työnarkomania, joka tuntuisi kyllä luksukselta.

koska mies tekee paljon töitä. Mieheni tekee varmaan 80 tuntia viikossa töitä ja hänellä on 150-200 matkapäivää vuodessa.



Kotona ollessaan osallistuu täysipainoisesti lastenhoitoon ja tarvittaessa imuroi tms., vaikka minulla onkin pääsvastuu kodinhoidosta.



Minä olen naimisiin mennessä ja lapsia tehtäessa tiennyt, että hän tulee aina tekemään paljon töitä ja on niitä isiä, jotka eivät ole kotona lapsensynttäreillä tai ehdi koulun juhliin. Meillä lapset kuitenkin varmasti tietävät, että isä rakastaa heitä ja etenkin viikonloppuisin mieheni leikkii ja ulkoilee lasten kanssa. Omille harrastuksille ja kavereille miehen aika ei oikein riitä, koska asettaa perheen niiden ehdelle.

Sellaisesta voisin ottaakin eron, jos siis ei tosissaan etsi töitä tai ainakin halua töihin aktiivisesti. Ymmärrän että jollain aloilla ja alueilla työtilanne on vaikea¨.

Minun mieheni ei ole töissä, ei ole ollut viimeiseen kuuteen vuoteen. Nykyään vain lusmuaa kotona ja pelaa pleikkaria.

t.23, jonka mies pelasi joululomalla parina iltana lasten nukkuessa jotain netistä lataamaansa pleikkaripeliä puoliyötä. Mutta tosiaan varmaan vaan kahtena iltana, kun totesi, että fiksumpaa nukkua kuin pelata. Ja sen jälkeen ei ole pelaannutkaan yhtään, kun on tehnyt töitä.

missä kotonaoleva vaimo valittaa miehen työnarkomaniaa, kysymys ei ole varsinaisesta työnarkomaniasta vaan ihan normaalista pitkähköistä työpäivistä.

nykyään ex-mieheni oli pahempi työnarkomaani, nyt onneks tapaa lapsiaan edes

3

koska mies tekee paljon töitä. Mieheni tekee varmaan 80 tuntia viikossa töitä ja hänellä on 150-200 matkapäivää vuodessa.

Kotona ollessaan osallistuu täysipainoisesti lastenhoitoon ja tarvittaessa imuroi tms., vaikka minulla onkin pääsvastuu kodinhoidosta.

Minä olen naimisiin mennessä ja lapsia tehtäessa tiennyt, että hän tulee aina tekemään paljon töitä ja on niitä isiä, jotka eivät ole kotona lapsensynttäreillä tai ehdi koulun juhliin. Meillä lapset kuitenkin varmasti tietävät, että isä rakastaa heitä ja etenkin viikonloppuisin mieheni leikkii ja ulkoilee lasten kanssa. Omille harrastuksille ja kavereille miehen aika ei oikein riitä, koska asettaa perheen niiden ehdelle.

koska mies tekee paljon töitä. Mieheni tekee varmaan 80 tuntia viikossa töitä ja hänellä on 150-200 matkapäivää vuodessa. Kotona ollessaan osallistuu täysipainoisesti lastenhoitoon ja tarvittaessa imuroi tms., vaikka minulla onkin pääsvastuu kodinhoidosta. Minä olen naimisiin mennessä ja lapsia tehtäessa tiennyt, että hän tulee aina tekemään paljon töitä ja on niitä isiä, jotka eivät ole kotona lapsensynttäreillä tai ehdi koulun juhliin. Meillä lapset kuitenkin varmasti tietävät, että isä rakastaa heitä ja etenkin viikonloppuisin mieheni leikkii ja ulkoilee lasten kanssa. Omille harrastuksille ja kavereille miehen aika ei oikein riitä, koska asettaa perheen niiden ehdelle.

kotona...ööö missä välissä??

Jos joka päivä työskentelee 12h ja oletetaan ettei vedä mitään kamaa niin nukkuakkin pitää.

joten paljonko siinä täyspainoitteisesti ollaan lapsien kanssa? lisäksi on puolet voudesta matkoilla.

Mä en ikinä olis tuollaisen äijän kanssa. Minä nimittäin arvostan ja haluan sitä että lapset oppivat tuntemaan isänsä ja eikä isä ole vaan vieras jota näkee tunnin pari päivässä aina ei sitäkään.

onko se perhe-elämää=

ARVAA AP KUKA HOITAA PERHEEN ASIAT???

Kuka hoitaa lapset, laittaa ruuat, hoitaa yövalvomiset, neuvola- ja lääkärikäynnit jne---



T: Asiantuntija

Hän hukkaa kallista elämäänsä jonkun yrityksen vuoksi. Jos ihmisen elinikä olisi 200 vuotta niin sitten ei haittaisi. Harvempi elää yli 70 vuotiaaksi.

Toisaalta jos on niin tyhjä sisältä ettei osaa käyttää elämäänsä miihnkään muuhun kuin työntekoon niin siitä vain. Sosiaalipummit kiittää näitä kuoria. Hankkisivat edes sisällön elämälleen.

Mies on harvoin viikolla kotona, koska on matkoilla. Kotona ollessaan viikolla enintään ehtii illalla minun ja lasten kanssa syömään ja sitten osallistuu kanssani lasten nukkumaan laittoon. (Saattaa iha oma-aloitteisesti siivota keittiön ruuanlaiton&ruokailun jälkeen, kun minä vielä luen ita-satua).

Luonnollisesti miehellä on aikaa lapsille lähinnä viikonloppuna, mutta silloin mielestäni on paljon lasten (ja minun) kanssa eikä ole omissa harrastuksissaan tai kavereidensa kanssa. Viikonloppuna lasten mentyä nukkumaan tekee yleensä töitä vielä pari tuntia kuten viikollakin. Tottakai joskus viikonloppuna päivälläkin tekee vähän töitä kotona.

Koen, että lapset tuntevat hyvin isänsä ja hän heidät. Minusta mieheni osallistuu täysipainoisesti kotona ollessaan, koska tältä palstalta saa jatkuvasti lukea kuinka naiset valittavat ettei mies tee kotona mitään: hoida lapsia tai kotia.

t.23

kotona...ööö missä välissä?? Jos joka päivä työskentelee 12h ja oletetaan ettei vedä mitään kamaa niin nukkuakkin pitää. joten paljonko siinä täyspainoitteisesti ollaan lapsien kanssa? lisäksi on puolet voudesta matkoilla. Mä en ikinä olis tuollaisen äijän kanssa. Minä nimittäin arvostan ja haluan sitä että lapset oppivat tuntemaan isänsä ja eikä isä ole vaan vieras jota näkee tunnin pari päivässä aina ei sitäkään.

Minä en ole eronnut omasta narkomaanistani; mutta olen menettänyt oman elämäni=(

Mitään suunnitelmia ei voi tehdä etukäteen kun mies kuitenkin aina töissä ja lapset täysin minun vastuullani. Olen jäänyt työelämästä pois; että lapsillani olisi edes äiti. Taloudellista hyvää miehen jatkuva töissäolo ei ole meille tuonut. Lapset ihmettelevät; että mistä koulukaverit kertovat kun puhuvat isiensä kesä; joulu; talvi ja muista lomista. Ei meillä sellasia vietetä, ei edes vapaata viikonloppua.

Ero olisi minulle itselle pelastus. Odotan lasten kasvua. En halua viedä lapsiltani tulevaisuutta.

Mies on harvoin viikolla kotona, koska on matkoilla. Kotona ollessaan viikolla enintään ehtii illalla minun ja lasten kanssa syömään ja sitten osallistuu kanssani lasten nukkumaan laittoon. (Saattaa iha oma-aloitteisesti siivota keittiön ruuanlaiton&ruokailun jälkeen, kun minä vielä luen ita-satua).

Luonnollisesti miehellä on aikaa lapsille lähinnä viikonloppuna, mutta silloin mielestäni on paljon lasten (ja minun) kanssa eikä ole omissa harrastuksissaan tai kavereidensa kanssa. Viikonloppuna lasten mentyä nukkumaan tekee yleensä töitä vielä pari tuntia kuten viikollakin. Tottakai joskus viikonloppuna päivälläkin tekee vähän töitä kotona.

Koen, että lapset tuntevat hyvin isänsä ja hän heidät. Minusta mieheni osallistuu täysipainoisesti kotona ollessaan, koska tältä palstalta saa jatkuvasti lukea kuinka naiset valittavat ettei mies tee kotona mitään: hoida lapsia tai kotia.

t.23

Työnarkomaani ei pysty kotona tollaseen, koska ajattelee kotona ollessaankin koko ajan työtä. Sun mies vaan TEKEE paljon työtä.

joutuu oikeasti tekemään tosi tosi paljon töitä.



Eri asia on jos vaimo oikeasti hyväksyisi sen, että mies lopettaa yrityksen ja menee palkkatöihin, luultavasti huonommin palkattuun työhön.



Mutta jottkut haluaa yrittäjän, joka on paljon kotona ja sitten ovat katkeria..

Ja pakko myöntää että mulla keittaa todella kovasti joskus. Aina ei ollut tälläistä mies sai ylennyksen vuosi sitten ja silloin kaikki muuttui.

Vuorotyö vaihtui 8-16 työhön (liukumalla voi säädellä työaikoja).

Mutta todellisuus on toisenlainen mies saattaa mennä töihin 7 aikaan mutta ei ole kotona kuin 18 aikaan. Silloinkin tekee töitä etänä ei huomaa lapsiaan eikä muutakaan. Viikonloput tekee töitä aamusta iltaa välillä saattaa lähteä kappaan mun mukana mutta sieltä palattuamme alkaa tekemään töitä.



Jossain vaiheessa kysyin mieheltä että tekeekö kaikki ns "pomot" näin paljon töitä kotona vastaus oli että KYLLÄ. Mutta minä olen sitä mieltä että ei tee sillä mieheni on työnarkomaani joka ei osaa hellittää ja nauttia vapaasta.



Tämä elämä ei ole sitä mitä halusin mutta minkäs sille voi. Toivotaan että mies herää jossain vaiheessa huomaamaan mitä menettää kun ei väitä perheestämme/kodistamme niin että jaksais hellittää.



Luulen että minä en jaksa loputtomiin sillä totta on pääsen helpommalla ollessani yksin lasten kanssa koska silloin minua ei hermostuta ja suututa kun mies tekee aina vaan töitä.

on aloja joissa ei säilytä asemiaan (ei siis kyse edes ylennyksen jahtaamisesta), ellei tee ihan päättömästi työtä, lue ammattikirjallisuutta viikonloppuna ja lomilla jne.



On eri asia olla työstä riippuvainen tunne-elämän ongelmien takia (=työnarkomaani) tai olla työpaikassa/ alalla, jossa on yksinkertaisesti tappotahti koko ajan. Siinä ei auta kuin alanvaihto, koko alaa ei voi muuttaa.