En ymmärrä sellaisia naisia, jotka eroavat siksi, että mies on työnarkomaani.

Kun noin puhut, sulla ei ole työNARKOMANIASTA tietoa lainkaan.

Sellainen ihminen ei enää tee mitään perheensä eteen. Työ, työ, ja työ, on ainoat asiat mielessä.

Oma mieheni ei ole ollut kotona yli 7kk pääsääntöisesti kuin klo 01 - 05 välisen ajan. Lapsiin ei pysty keskittymään lainkaan. Nähnyt edes vilaukselta heitä viimeksi noin 3kk sitten.

Palkkaa saa 8 tunnilta pvä, koska kukaan ei ylitöihin velvoita, eikä niitä tarvitsisi tehdä.

Kun mursin käteni, piti minun mennä lasten kanssa lääkääriin, koska hän ei voinut jättää töitä (oli sunnuntai). Kun lapset haluaisivat puhua puhelimessa hänen kanssaan, he joutuvat pettymään, koska hänellä on niin kiire saada työnsä tehtyä, ettei kerkeä puhua jne jne.



Että ole sinä vaan sitten ymmärtämättä.

Kaikki muutkin, jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä, puhuvat vain miehistä, jotka ovat paljon töissä. Se on aivan eri asia. Sellaiset miehet tosiaan ovat edes joskus paikalla, ja silloin läsnä perheen arjessa.

MUTTA sitten seuraavassa lauseessa kerrotaan, miten paljon mies silti viikonloppuna tai vapaa-ajalla keskittyy ja panostaa perheeseensä ja välittää ja rakastaa.



Minä asuin oikean työnarkomaanin kanssa(ja en siis nyt puhu paljon työskentelevästä miehestä, vaan työnarkomaanista!) ja sellaisella ihmisellä ei elämään mahdu mitään muuta kuin työ. Koko elämän sisältö on vain työ. Vapaa-aikaa ei ole, sillä se kaikki pyörii työn ja yrityksen ympärillä(ja mieheni ei ollut yksityisyrittäjä, vaan johtaja isossa kansainvälisessä yrityksessä).

Sellainen mies ei välitä mistään muusta kuin työstään, lapset, vaimo, ystävät, asunto tms on aina vähemmän tärkeitä kuin se työ.



Joten jos miehesi työskentelee paljon, mutta rakastaa ja välittää ja viettää aikaa edes viikottain perheensä kanssa, ole onnellinen ahkerasta ja hyvästä miehestä ja toivo ettei mies muutu työnarkomaaniksi.

sellasista miehistä jotka on aina töissä, kehuvat miten sitä taas ollaan muutama viikko yksinhuoltajana jne. ylpeyttä äänessään. On varmaan lapsille hemmetin kivaa :/

Mun kokemuksen mukaan noin 80 h viikot on aika standardeja joillain aloilla. Teillä kuitenkin on yhteiset viikonloput. Sitten kun ne eivät enää yhtään eroa viikosta, niin ollaan todella ongelmissa.

jos et itse näkisi miestäsi kuin myöhään illalla ja silloinkin tämä puhuu puhelimeen työjuttuja ja korkeasaari retkillä on vain puhelimessä tai tutkimassa meilejä, niin miltä tuntuisi?



arvostaisitko yhä vai vaatisitko yhteistä aikaa? entä jos sitä yhteistä aikaa ei tulisi? Tuntisit olevasi yksinhuoltaja kun lapsetkaan ei näe isäänsä.

työnarkomaani, eikä se tosiaankaan ole kivaa. Ei sitä työtä tehdä silloin perheen elättämiseksi, vaan omaksi huviksi. Hän uppoutuu arkipäiviksi työn maailmaan, tekee vielä pari tuntia ylitöitä, tulee kotiin kuuden-seitsemän aikaan. Haukkaa nopeasti jotain ja häipyy saman tien yläkertaan suljetun oven taakse tietokoneelle jatkamaan työhommia. Sama homma viikonloppuisin ja lomilla.



Mun oma mies ei ole työnarkomaani ja olen siitä valtavan onnellinen! Mieluummin kehnompi elintaso kuin se, että puoliso ei ole koskaan henkisesti läsnä. Mun mies potkii meidän pojan kanssa palloa jne. ja nauttii perhe-elämästä. Ihana mies.

joka saattaa olla kuuteen saakka aamulla töissä ja lähteä takaisin töihin klo 9 jälkeen. Viikonloppuna saattaa hyvällä tuurilla tehdä kotona työhuoneessa etätöitä. EI ole koskaan paikalla ja läsnä. Jos jonain iltana on "aikaisin" kotona eli jo kahdeksan jälkeen, lähtee urheilemaan, koska tarvitsee liikuntaa...



Pää hajoaa... Ja meillä kaikki maksetaan tasan puoliksi. Pihi mies ei todellakaan kustanna mitään extraa.



Pitäisikö tässä ehkä erota ja jättää se työskentelemään yksinään?

jossa yksi jäsen on aina poissa?

Elin reilu 10v työnarkomaanin kanssa, töissä 15-20tuntia. Oli yrittäjä ja tiettyinä vuodenaikoina ymmärsin pitkät päivät, mutta ei olisi ollut pakko tehdä koko ajan pitkää päivää, mutta silti mies niin teki. Lopulta kyllästyin olemaan yh-avioliitossa ja otin eron. Nyt 3v tuon jälkeen mies on tajunnut virheensä ja nyt tapaa lapsiaankin.

tällaisessa perheessä. Voin sanoa, että rukoilin iltaisin ädin ja isän eroavan. Näin kuinka äidillä oli rankkaa oman työnsä, meidän lasten ja meidän valtavan kodin kanssa. Isä oli niin vähän kotona ja kun oli, nukahti pian sohvalle. Isä oli myös stressinsä vuoksi pahalla ja kireällä päällä vuosi kaudet. Siihen päälle vielä vanhempien edellä mainituista asioista johtuneet riidat.



Että täytyy sanoa, että minä en ymmärrä naisia, jotka eivät eroa työnarkomaanista.

Eivät arvosta.

Onneksi meidän perheen työnarkkari tuli järkiinsä.

juuri ei tee mitään perheensä eteen vaan oman työnteon himonsa

moni työnarkomaani kun ei varmaan edes laskuta ylitöistään jolloin ainoa joka voittaa on työnantaja.

että joku asettaa rahan läsnäolon ja rakkauden edelle.

Terv. se joka eli lapsuutensa työnarkomaanin kodissa.

moni työnarkomaani kun ei varmaan edes laskuta ylitöistään jolloin ainoa joka voittaa on työnantaja.

jotka ovat vain onnellisia että saavat pyörittää kotia oman päänsä mukaan, ilman että on joku toistaitoinen mies siinä jaloissa pyörimässä.

MInä olen juuri sellainen että haluan pyörittää kotia oman pään mukaan. Ihanaa kun minulle on suotu päävastuu lapsista, hienoa. Nautin lapsistani ja minulla onkin homma näissä asioissa mielestäni hanskassa.



Arvostan sitä että mies etenee urallaan, on aikaansaava, ja tuo rahaa kotiin, mutta rakastaa sekä arvostaa perhettään vapaa-ajallaan. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa.



Olen ylpeä miehestäni, koska hän on mukava, menestynyt ja kunnollinen. MInulla on myös hyvä työ, mutta minä itse en kaipaa urapaineita. Miehen vuoksi minun ei tarvitsekaan olla se, joka hankkii elannon. Saan ottaa töissä siis melko rennosti sitten kun hoitovapaa loppuu.



Eli on meitä tällaisiakin naisia jotka arvostavat kovastikin miehen työntekoa.

tuo, että monesti töissä ollaan pitkään ilman ylityökorvauksia, on niin totta! ja se on selkeästi pois perheeltä. puuttuvaa läsnäoloa korvaisi edes jollain tavalla se, että kotona olisi reilummin rahaa käytettävissä. vaikka en mikään martta ole, niin silloin, kun mies on vaikka työmatkoilla, on kotonakin iisimpää, rauhallisempaa ilman sitä illalla väsyneenä nuokkuvaa puolisoa. kuinkahan paljon meitä liitossa olevia yksinhuoltajia todellisuudessa onkaan?

sitten ollaan lirissä, jos perheen kummallakin vanhemmalla vaativa työ ja kovat intohimot työrintantamalla. kumpi joustaa...

sellaista jolla ei ole sitä vapaa aikaa, eikä oikeastaan kunnon lomia, ja paljon auttaa nähdä kerran vuodessa 2vk.

mihi n sitä rahaa kerätään jos ei sillä yhdessä voida tehdä mitään, joo voi ostaa parhaimmat pesukoneet ja autot tms, mutta miestä ei näy. varmaan kivaa lapsillekkin.

Parempi erota, ottaa puolet rahoista ja etsiä mies joka viihtyy myös kotona ja josta on apua lasten kanssa muutenkin kuin rahasampona.