Tuntuuko kenestäkään muusta pikku2 odottajasta yksinäiseltä?
Olen esikoisen 2,5v kanssa kotona ja tälle alueellekin olemme muuttaneet vasta vähän aikaa sitten.Nyt laskettuaika lähestyy kovaa vauhtia ja hieman hirvittää koko touhu.Lähistöllämme on todella vähän kotiäitejä ja esim. pihapiirissä ei ole päivisin muita lapsia.Nyt se ei ole haitannut kun olemme päässeet esikoisen kanssa liikkeelle bussilla mutta supistusten vuoksi en juuri voi enää pitkiä reissuja tehdä.Lähimpään puistoonkin on useamman kilometrin matka:( Mietityttää kovasti miten saan esikoisen viihtymään kun vauva syntyy ja itsekin olen vielä väsyneempi.Hän kun joutuu sitten leikkimään aina pihassa yksin (siis minun kanssa).Mihinkään kerhoihin ei voi oikein niin pienen vauvan kanssa mennä joten ainoa henkireikä on aikuinen-lapsi jumppa kerran viikossa.Muskarinkin joudumme lopettamaan kun vauva syntyy.
Sukulaisia ei asu lähellä.Muutama kaveri kyllä on vanhan asunnon luona mutta pettymykseni on ollut suuri kun olen tajunnut että jos en itse pääse liikkeelle ei kukaan " ystävistäni" tule meillekään.Auto on miehellä päivisin joten sitä en voi käyttää.Hetkittäin tuntuu siis jo nyt melkoisen yksinäiseltä:( Mitä ajattelette tilanteesta?
Voin samaistua hieman oloosi, sillä satunnaisesti itselleni tulee sama fiilis. Mutta se ei ole kylläkään kokoaikaista. Joskus iskee " jakso" että tuntuu ettei jaksa aina olla se joka soittelee muille ja kyselee tuleeko sinne ja tänne ja mennäänkö tuonne ym. Jos sitten ei itse ole aktiivinen huomaa että kukaan ei soittele takaisin. Ja rupee miettimään että onko noita kunnon kavereita kuitenkaan olemassa edes siinä lähellä. Parhaat ystäväni kun asuvat 200 km päässä, samoin kuin sukulaiset. Sitä yrittää niin kovasti luoda verkostoa aika uudella paikkakunnalla mutta on se vaikeaa. Välillä sitä taas on aina niin reipas olo että joka päivä soittelee kaikille ja täyttää kalenteria ja tuntuu hyvältä. Vaihtelee. Olen myös jäämässä kohta kotiin kun kakkonen tulee ja olen miettinyt myös noita harrastuksia. Esikoisen kanssa kävimme vauvalaulussa ja avoimessa päiväkodissa, ne olivat ihan kivoja. Mutta varmaan täytyy alkaa surfailemaan että mitä nyt keksisi. Kyllä sitä välillä kaipaa aikuisen seuraa kuitenkin kun on koko ajan kotona sitten.