***HAIKKARIT***

kaikkien kuvioiden jälkeen kun Amanda nyt syö ja lopetin imetyksen (omat lääkkeet jne jne jne lukuisat syyt) JA olen saanut Amandan juomaan lasista - ja vain lasista - maitoa, niin eikös se maito saa tyttelin vatsan täysin sekaisin. Kaksi ns unikoulua takana ja taas kiljuu pienokainen yöllä. En jaksa edes miettiä onko ne hampaat vai liikkuminen vai se maito vai mikä. Ei yhtä ainoaa yötä ole mennyt ettei jossain välissä kiljuttaisi, unikoulujen jälkeen kiljunta esiintyi vain klo 05:50 mutta loppui taannoin. Nyt kiljunta alkoi klo 23 ja sitten nukuttiin yö hyvin. Mutta hyvä niin, en valita.



Amanda hymyilee tutuille mutta nauru on tosi harvinaista. Joskus naureskelee isoille sisaruksille. Haluaisi kovasti leikkiä isompien kanssa, pörisyttää villisti autoilla vähintään yhtä hienosti kun isoveljensä ja rävähtää vallan kauheaan itkuun (äitiä loukkaantuneena katsoen ja pointseja keräillen) jos isoveli vähän tönäisee. Mutta tämä vaan sillon kun haluaa näyttää miten pientä taas kiusataan. Jos leikki on Amandasta hauska niin sillon kestää kyllä yhtä ja toista. Yllätin meidän taaperon melkeen Amandan päältä jolloin ilmotti että " Amanda on mun heppa" , mutta se oli A:sta hauskaa.



Ei täällä muuta, arki menee ihan kivasti (olen päättänyt että minä olen positiivinen ja näen asioista valoisat puolet) mutta välillä ihmetyttää että miten asia kun asia voi olla niin hankala.

Nasukka vetelee sikeitä. Aikaa äänimerkkiin n. 20 minuuttia, joten näppäilen nopeasti.



Olisiko jollain vinkkejä, kuinka saada lapsi nukkumaan pitempään kerralla? Ulkona ei voi nukuttaa, kun ne kisut hyppii vaunuihin ja sisällä unta riittää vain 30 minuutiksi.



Söin eilen turhan tulista ruokaa ja Nasu nukkui yön kiemurrellen, kun valkosipulimaito paukkui suolistossa. Kuvittelin, että poika olisi jo kypsä intialaisvivahteiselle maidolle, mutta olin väärässä. Ähinää ja pauketta kesti aamukolmesta aina ylösnousuun saakka ja ristisilmäisinä Miehen kanssa kirosimme kulinaristiset halumme manalan alimpaan tulisijaan.



Voikaa hyvin!







Enää 10 minuuttia äänimerkkiin. Jotain pitäisi tehdä äkkiä kun vielä voi.

*

*

*

*

*

Pullaa! Mies paistoi aamulla Euroshopper-lämpimäisiä, joten pari ennättää ahmaista ennen kuin Nasu herää! Tsau!

Haa, haikkarit ovat palanneet, kiva! Hyvä kun huomasin piipahtaessani palstalla. Meilläkin arki sujuu yhä paremmin ja paremmin ja tämäkin äiti nauttii äitiydestä yhä enemmän. Tuntuu mukavalta, kun Ilon olemisessa on enemmän ¿järkeä¿ ja ennustettavuutta. Päivään on vihdoinkin tullut rytmi, ja se helpottaa kovasti. Päiväunia nukutaan kolmet, pari kertaa noin tunnin verran, illalla puolisen tuntia. Pitkiä unia ei ole tullut enkä niistä enää haaveilekaan.



Ilon yöunet menivät sitten aika sekaisin, ja pahimmillaan heräiltiin läpi yön vajaan tunnin välein. Huh. Onneksi suunta on parempaan, ja keskimäärin tunnen itseni ihan levänneeksi.



Nukahtamisen suhteen joululoma oli käännekohta. Ilo nukahti autoon pari kertaa ihan itsekseen ja sitä sitten ihmettelimme. Ja siitä se lähti. Meilläkin liikutaan nykyään rattailla yhä enenevässä määrin, ja ah kun olo tuntuu niin kevyeltä. Uskallan lähteä kävelylle päiväuniaikaan. Yö- ja päiväunille sänkyyn nukahtamista ilman tissiä olemme yrittäneet harjoitella ¿ vaihtelevalla menestyksellä.



Syöminen on ollut ja on edelleen ongelmallista. Tyttö 10 kk, ja joululoma meni pelkällä rintamaidolla. Hiukan huolettaa, mutta muutama päivä on mennyt paremmin (pari-kolme jääpalakuutiollista!), joten jospa se tästä.



Mitä vielä? Tässä tylsä raportti arjestamme. Saatan palata pirteämpänä takaisin - unihiekkaa silmissä, loskaa teillä ja huomenna jälleen yhdet äitilapsituttujen synttärikemut.



Eline ja Ilo 10 kk

Ilmoitan pikaisesti meidänkin olevan hengissä, ainakin hädin tuskin ;-) Veekku on nyt 8,5 kk vanha, konttaa ja nousee pystyyn. Vaativainen on edelleen, päikkärit nukkuu edelleen pät-kit-täin ja on tarkka aikataulujensa suhteen. Kirjoittelen myöhemmin enemmän, nyt pikku V:llä on rs-virus jota kotona urheasti hoidellaan. Lääkäri määräsi antibioottikuurin ennaltaehkäisemään sitä ettei räkä keuhkoissa ala mätimään ja nyt Veekku on sille sitten allerginen. Oli eilen täplikäs kuin pieni leopardi.



Porennille onnea papusesta :-)



Mitenkäs Ampin Nasun kasvu?



Ääh, piti kaikille muillekin toivotella vaikka mitä mutta ajatus pätkii niin kuin Veekun unetkin ;-) Pitääpi mennä lohduttamaan nyyttiä ja siivoamaan räkäoksennukset lattialta...



Kaisu

Kiva kun Eline ja Kaisukin löysivät pinon! Toivottavasti Veekun rs on jo hävinnyt pois kauas hys ja Ilokin nielaissut muutaman kuution kiinteitä!



Kaisu muisti vielä Nasun hidastuneen taipaleen kohti koripalloliigaa. Ei tule vapaaheittoja kentän puolivälistä tälle pojalle lankeamaan, ei. Nasukka on pieni ja siro, mutta sopusuhtainen. Pituutta tulee tasaisen epävarmasti, mutta sen verran kuitenkin, että sirkusta ei päästä perustamaan. Mutta mistäs se perillinen olisi ne pituusgeenit perinyt, kun me Miehen kanssakin ollaan tällaisia hobitteja. Tältä äidiltä on nähkääs viimeisen parin kuukauden aikana kysytty eräässä maamme monopoliliikkeessä kahdesti paperit ja ikää on 27 vuotta.



Kirjoitelkaa taas!



T. Hompi Abitti & Hosu Nabitti sekä heidän yhteinen edunvalvojansa Hoes Mibitti

Olen näköjään langoilla samoihin aikoihin kuin Ampi, ajattelin kertoa puuttuvia faktoja ja nostaa samalla pinoa. Huomaan, että tulee nettisurffailtua hiukan harvemmin nykyään. Olen vissiin jo kaikkitietäväinen vauvanhoidon suhteen... Toi taaperon kasvatushomma on varmaan se seuraava piiitkä projekti, hui.



Mutta Ilosta ja luonteesta. Joo, voisin yhtyä Jillan kuvailuun Veivestä: Ilo on enemmän on tutkija- kuin tuhoaja. Aika rauhallinen siis. Muiden pikkuihmisten seura kelpaa - sitä touhua sitten ihmetellään. Kestää tovin, että pääsee " tunnelmaan" mukaan, mutta pahin vierastaminen tuntuu olevan ohi, onneksi. Nauru on tiukassa, mutta hymy herkässä - ainakin kotioloissa. Vieraille hymyilee, jos siltä tuntuu.



Ehdin jo kehua yöunia, mutta pari yötä on taas heräilty tiiviisti. Tänään jätettiin iltaunet välistä, nukahti jo ennen kahdeksaa. Saa nähdä onko aamuherätys viideltä vai kuudelta...



Nyt äkkiä lehtipinon kimppuun ja teemukin ääreen ennen kuin Ilo taas herää. Palaillaan!

Löytyipäs täältä kiva pino;)) Silloin tällöin käyn kurkkimas, mutta nyt vasta pisti tämä silmään. Oli tosi kiva lukea muiden kuulumisia.



kyllä tosiaan vähän on helpottanut jo, mutta odottelen vielä reilun viikon tuohon taaperoikään, kun Ninni muuttuu yhdessä yössä todella helpoksi taaperoksi;) edelleenkään ei yksin viihdy, heti alkaa huuto ja perässä roikkuminen jos vähänkään viereltä poistun. sitten kyllä puuhaa yksin jos on kahden isän kanssa. Ninni ei vielä kävele, konttaa kovaa ja kiipeilee etenkin portaissa. Pari sanaa tulee ja sitten niin pirusti semmosia sanoja, mitä ei vielä pysty tulkitsemaan:)



Ninni on myös alkanut viihtyä jonkin verran rattaissa, liikkuvissa ottaa n. puolen tunnin tirsatkin. sisällä nukutaan kuitenkin paremmin, jopa joskus 2 tuntia. nukkuu enää yhdet päikyt.

ruokailu alkoi sujumaan vasta 11 kk:n jälkeen, siihen saakka meni vain korkeintaan pari teelusikallista per päivä, tissi vain kelpasi. liekö asiaan vaikuttanut tuo pikkuinen, joka masussani kasvaa:))



Töihin menen kuitenkin kesäksi, ettei ammattitaito ihan pääse ruostumaan. Toisen jälkeen jään kotiin pidemmäksi aikaa. Siis edellyttäen, että kaikki sujuu hyvin loppuun asti.



kuulumisiin!!

Kotona vallitsee hävityksen kauhistus. Poltin äsken Nasun ruuat kiinni kattilaan ja nyt on sitten edessä reissu kaupan Piltti-hyllylle. Tohelominä valtaa alaa järjestelmälliseltä minältä ja kaaos siirtyy pään sisältä ulkopuolelle. Yritän tehdä neljää asiaa samaan aikaan ja saan ehkä tehtyä puolikkaan loppuun asti. Huoh.



Voisinpa kaiketi kertoa tästä tarinankin, joka tosin tasokkuudessaan menee reippaasti alta riman, mutta siihen lienette jo tottuneetkin. Siispä eilen illalla päätin olla kunnon perheen emäntä ja täyttää pesukoneen aamuksi valmiiksi. Kone jo pullisteli nelikymppisiä, kun vielä huomasin pyykkikorissa Nasun pikku sukat ja omat virttyneet rintaliivini. (Hah, muunlaisia meillä ei ole aikoihin nähtykään. Toim. huom.) Hyvilläni tarkasta havainnostani nappasin ne käteeni ja lähdin kiikuttamaan niitä pesuhuoneeseen. Matkalla (2-3m) huomasin myös, että olin nauttinut runsahasti nestettä illan aikana ja rakko ilmoitteli jo hädästään. Seuraava muistikuva on se, kun aloin vetää vessanpönttöä ja huomasin pöntössä uiskentelevat rintsikat ja vaaleansinisen pikku sukkaset. Mies kuuli kirkaisun ja riensi parahiksi näkemään, kun ongin pytystä saalista. Kun olin saanut pyykit altaaseen likoamaan, Mies tuli, otti kädestä, odotti että vaihdoin yöpuvun päälle ja peitteli minut vuoteeseen. Sanoi vielä oudon rauhallisella äänellä: " Lepää nyt kultaseni, huomenna on taas uusi päivä."



Jotta jos minua ei vähään aikaan palstalla kuulu, olen todennäköisesti saanut uuden hoitopaikan, jossa kiltit hoitajat puhuvat ilman äänenpainoja ja taustalla soi Rauhoittavaa merenkohinaa-cd.

...täällä ei olla vahingosta viisastuttu yhtään, vauvakuume vaivaa kovasti. Ihmisen mieli on niin katala, unohtaa kaikki harmit ja kamaluudet, muistaa vaan vauvantuoksun ja tuhisevan nyytin. Saas katsoa koska ilmoittelen että toinen on tulossa. Ei nyt kuitenkaan vielä ole.



Vai ei saatu sirkusta kokoon. Mukavaa siis että Nasu kasvaa vaikka äitinsä välillä käräyttääkin padallisen pohjaan, mutta toisaalta tuo kiertue-elämäkin olisi ollut houkuttelevaa. Meillä edelleen on vuokrattavissa juhliin ja kaikenlaisiin karkeloihin yhden miehen orkesteri, tosin tämä äitee ei enää lyö tahtia helistimellä jotta lapsonen viihtyisi vaunuissa, vaan nyt ollaan siirrytty tekniikan pariin ja sisätiloihin. Veekku nimittäin syö sovinnolla kun alan pärisyttää samsungillani riemukkaita lurituksia. Tämä meidän musikantti sitten siinä heiluu syöttötuolissa ja syö tanssien. Välillä kännykän kirotun piipityksen tosin korvaa äidin laulu, Kikka-vainaan apinamies on kova sana, sen voimalla pimu nostaa kädet ilmaan, heiluu ees taas ja aukoo suutaan naama peruslukemilla. Olen koittanut vihjata, että sillä koreogragfialla ei tule flaksi käymään juottoloissa isompana. Ei se mieti vielä sellaisia ja tanssi jatkuu.



Tämä meidän rs-koettelemus on ohi ja sen seurauksena meille on majoittunut enkeli. Iltaisin nukahtaa kahdeksan pintaan ja herää ekan kerran kuudelta. Silloin myös noustaan. Ekat unet kestää vaunuissa 2,5 t ja toiset 1-1,5 t!!!!!!! Jouluna menin töihin tekemään keikan yöksi ja silloin mies piti unikoulua. Tuolloin yösyötöt väheni tunnin välein tapahtuvasta äidin kidutuksesta 3-5 tunnin välein tapahtuvaksi toimitukseksi.



Tämä ns. loma loppuu helmikuun toisella viikolla, mutta jään puoleksitoista kuukaudeksi hoitovapalle ja vaihdan työpaikkaakin. Jänskää. Veekku menee silloin päiväkotiin. Soittaakohan ne siellä Veekulle kännykkää kun sen pitäisi syödä? Pitää lisätä tuohon mun kysymyslistaan.



Kyllä elämä on nykyisin helppoa. Vaativainen Veekku on vieläkin ja mun perään niin kuin isänsäkin. Mutta kyllä tätä jo jaksaa hetki hetkeltä paremmin. Juupa, Nipa Neumannin sanoin, elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii. Mä pidän kiinni Veekun pienestä kädestä kun se mun sylissä nukahtaa illalla unilleen eikä se meinaa päästää irti silloinkaan kun lasken sen sänkyynsä. On se niin pieni ja viaton. Kun vaan maailma kohtelisi sitä hyvin.



Nyt on ehkä aika mennä juomaan kupillinen kahvia ennen kuin se pieni ja viaton herää uniltaan ja alkaa juoksutta mua :-)



Tsemppiä!



Kaisu ja Veekku-vieteri

Pakko tulla onnittelemaan Pettiinaa!!! Ihanaa, ONNEA salamatkustajasta!



Nyt kuuntelemaan Salen ja Taren viisaita aatoksia, joista keskivertokansalainen (=ampi) ei ihan kaikkea ymmärrä. Yritän esittää viksua ja kohottaa kulmakarvojani oikeaan aikaan ja hymistä tyytymättömyyttä aina vähän väliä. Mihin tämä maailma onkaan menossa jne. Paljon auttaa, kun seuraa studioyleisön ilmeitä ja toistaa ne mahdollisimman autenttisesti. Ja Mies vakuuttuu vaimokkeen viksuudesta ja poliittisesta älystä, joka todellisuudessa rajoittuu siihen, että vaalienalusaika kuluu pähkäillen onko liian kokoomuslaista käyttää Marimekon ruokalappuja ja saako demarin leiman otsaansa, jos vie syntymäpäiväsankarille punaisia ruusuja. Kova työ pitää poliittinen kannattomuutensa salassa.