Olenko hermoheikko tiukkapipo jos en päästä 4-vuotiasta yksin ulos?

minun kohta 4-vuotias (tyttö) ajelee yksinään meidän tiellä ilman että tarvitsee joka hetki perään vahdata. MUTTA heti jos on kavereita mukana, niin varmasti vahdin, siinä alkaa olla jo menoa liian paljon. Riippuen kaverista sitten joko seuraan koko ajan tai vähän väliä. Jos tyttö olisi menevämpi ja rohkeampi (nyt pitää tarkkaan mielessään rajat missä saa pyöräillä), niin tiukemmassa syynissä pitäisin.



Mutta sanottakoon sekin että vielä keväällä piti miettiä uskaltaako tytön antaa leikkiä meidän omassa pihassa (omakotitalo) naapurin kiltin 6-vuotiaan kanssa... että pikkuhiljaa se löystyy tää oma napanuora.

Kotiympäristössämme on aika paljon vaaroja, kuten isoja koneita ja syviä ojia. Pihamme on aidattu, mutta nuorimmat (4-v) saavat jo portit auki itse. Kaikki lapset ovat alkaneet olla yksin ulkona noin 4 v iässä tällä aidatulla pihalla, ja tarkastan säännöllisesti, että kaikki on ok. Portin ulkopuolelle ei ole lupa mennä ilman lupaa.



Hermoheikkoa tai ei, en uskaltaisi päästää 4-vuotiasta valvomatta leikkimään rajaamattomalle alueelle. (Vaikka lapsia onkin suurperheeksi asti...)

ei ollut tarvetta jättää 4 vuotista yksin ulos

jokainen tuntee lapsensa - ja erityisesti olet oikeassa siinä, että joukossa "tyhmyys tiivistyy" ja äidin antamat rajat unohtuu.

Hyvä hyvä!

Pihapiirissä on paljon 6-8 -vuotiaita poikia, jotka käyvät hakemassa meidänkin poikaa ulos. En tosiaankaan halua päästää poikaa pois näköpiiristä, ja siinäpä se ongelma onkin kun nuo muut saavat liikkua paljon laajemmalla alueella ja isommilla on muutenkin vähän isompien lasten leikit, joissa meidän poika on vähän "heittopussina". En haluaisi pojan edes hrveästi leikkivän vielä noiden isompien kanssa, mutta vaikeapa sitä on estääkään. Ehkä se siitä helpottuu, kun poika vähän kasvaa, sitten on varmaan ihan kiva että lapsella on kavereita...

Meilläkin aidattu piha. Siellä saavat 3- ja 5-vuotiaat leikkiä kahden, mutta minä näen ikkunasta. Tarkistan ihan muutaman minuutin välein, missä lapset ovat ja mitä touhuavat.



Portin saavat melläkin auki, mutta ollaan nyt tahallaan jätetty öljyämättä, joten se on tiukka aukaista ja kitisee, joten kuulen heti, jos sinne yrittävät. Eivät ole vielä sitä tehneet, mutta koskaan ei tiedä.

Ikkuna on auki, että myös kuulen, mitä suunnilleen tapahtuu.

Riippuu lapsesta ja hänen valmiuksistaan milloin uskallan päästää kauemmas kotipihasta kulkemaan.

meillä 4½ v on korkeintaan 10 minuuttia pihalla yksin, jolloin katson kokoajan ikkunasta.

poika 4v. 3kk ja adhd/ asperger piirteitä on. meillä tilanne kärjisty niin pahaksi, että mies vaan jatkuvasti karjuu, kun ei kestä lapsen levottomuutta ja jatkuvaa halua olla ulkona.

ollaan piirretty rajat ulkona ja tietää ettei autotielle saa mennä.

katson ikkunasta kokoajan ulos.

poika ramppaa ulkona ja sisällä.

pakko päästää vaikka en haluisi. olen paljon itsekkin ulkona, mutta kun ulkoilut kestää 6 tuntia kerralla, niin raja mullekkin tulee vastaan.

en olisi koskaan uskonut syllistyväni tähän, mutta on yksinkertaisesti lapsia jotka eivät sisällä pysty olemaan.

Ollaan aina kaikki vanhemmat tuossa pihallamme (kerrostalo, siis). Lapsi osaa rajat tosi hyvin eikä ole kertaakaan yrittänyt karkaamista (sitten 1,5 vuoden iän), mutta koska poika on luonteeltaan helposti innostuva pyryharakka ja luottamus muihin ihmisiin on 150 %, en päästä poikaa yksin.

Musta on vaan asiallista ettei päästä pientä yksin ulos.



Itse olen karannut tarhasta 4- vuotiaana kolmeen otteeseen. Enkä ollut mikään rasavilli.



Lapsiini luotan, mutta ei niitten kuulu olla yksin tai kaksin ulkona ton ikäsenä.



Miksi joku päästää lapsen ulos yksin? omaa laiskuutta mennä mukaan? Pitää "siivota" tai jotain muuta tärkeämpää kuin lapsen turvallisuus?



Ei siihen tarvita kun perhonen jota lapsi lähtee seuraamaan -kilttikin lapsi kiinnostuu luonnosta- ja yksi pihasta lähtevä auto joka ei huomaa lasta tai virtaava joki joka vie mukana.

Eli minun mielestä ok. En minäkään päästäisi keskellä kaupunkia / rannassa tms.



Toisaalta meillä on iso ja turvallinen piha ja vaikkei aitoja olekaan niin eivät meidän lapset ole pihasta poistuneet omin luvin ja vaikka poistuisivatkin niin kaikki ympäröivätkin pihat ovat lapsiperheiden turvallisia pihoja. Tiekin on umpikuja jonka varrella muutama talo ja niissä kaikissa lapsiperheitä.



Kyllä meidän lapset ovat siis omalla pihalla leikkineet alle kaksivuotiaasta "yksin". Tottakai ikkunasta vahditaan silloin kun itse ollaan sisällä ja nykyisin isot sisarukset katsovat pienemmän perään. Oikeastaan meillä elämä kesällä on muutenkin sellaista sisälle ja ulos ramppaamista koko ajan sekä lasten että aikuisten osalta ja kaikki ovet ovat levällään.

Lähistöllä järvi ja paljon jyrkkiä kallioita. Vähän vanhempana sitten.

On vilkas lapsi, mutta tietää rajat missä saa olla. ja saa olla myös serkun tms. kanssa yhdessä pihalla ilman että olen paikalla. Mulla ei ole aina tekemistä ulkona, mutta sisällä on. Ihan hyvin on pärjännyt.

Nykyään kohta 4v. ulkoilee joskus isoveljensä seurassa. Yleensä olen kyllä paikalla koska perheeseen kuuluu muitakin lapsia.

minäkään en päästä, vaikka suht turvallinen pihapiiri (rivitalo alue).

omalle takapihalle saa jäädä, muttei kauemmas saa mennä yksin tai kaverin kanssa,

minulla on kotiäitinä aikaa vahtia lapseni turvallisuutta ja leikkejä.

ikää 4,5v.

olen mielummin liian "ylihuolehtivainen" kuin kadun sitten jälkeenpäin kun jotain tapahtuu.

poika (täytti toukokuussa 5), jonka ne antaa mennä naapurin poikien kanssa ihan miten sattuu. Kaverin jutuista olen ymmärtänyt, että pojan kaverit on 1-3v vanhempia, ja tää pienin on aina se, jota jallitetaan tekemään kaikki ihme jutut, se on aina se, joka on tehnyt kaikki temput/pahat...

Mie en kyllä laske omia lapsiani (4 ja 6) omaa aidattua kotipihaa pitemmälle "yksin"... ja silloinkin käyn katsomassa tasaisin aika-ajoin, että kaikki on kunnossa.