Kun kakkonen tulee taloon...mitä tapahtuu?

Meille tulossa toinen lapsi maaliskuussa, ikäeroksi on tulossa 2v11kk. Nuo kysymykset, joita esitit, ovat siis meillekin todella ajankohtaisia. Vastata en niihin kuitenkaan (VIELÄ) osaa...



Monilla ystäväperheillämme on jo kaksi lasta ja hyvästä ikäerosta on yhtä monta mielipidettä kuin on perhettäkin. Meillä pihapiirissä on esim. sisarukset, joilla ikäeroa on noin 2 vuotta, ja kaikki on mennyt hienosti. Toisaalta kaverini sai toisen lapsensa juuri niin, että esikoinen oli 2-vuotias, ja hän taas pitää kahden vuoden ikäeroa kamalana. Esikoinen kiukuttelee vanhemmilleen minkä ehtii, mutta pikkuveljeään kohtaan on kyllä todella kultainen. Kolmen vuoden ikäeroa jotkut lähipiirissämme pitävä hyvänä, koska silloin vanhempi lapsi jo aika paljon ymmärtää asioita, kun hänelle ne kärsivällisesti selitetään. Meillä kuitenkin näyttäisi siltä, että uhmaikä on juuri puhkeamassa, joten kohta taidetaan olla uhmaikäisen, mustasukkaisen esikoisen ja tissiriippuvaisen vauvan puristuksissa... Jaa-a!?



Itse olemme ajatelleet niin, että jos vanhemmista tuntuu, että on toisen lapsen aika, se toinen kannattaa laittaa alulle, tuli ikäeroksi mikä tahansa. Olisimme halunneet toisen lapsen nopeammin, mutta aina luonto ei toimi niin kuin itse haluaa... Nyt siis meidän lasten ikäeroksi tulee se lähes 3 vuotta. Pidän aika tärkeänä sitä, että isä on isyyslomalla vauvan kotiintullessa, jolloin sekä äidiltä että isältä riittää huomiota molemmille lapsille. Isä voi puuhailla välillä esikoisen kanssa ihan kahdestaan juttuja, ja toisaalta äiti voi lähteä esikoisen kanssa välillä vaikka kaupungille seikkailemaan ja tekemään omia äiti-lapsi -juttuja ilman uutta vauvaa. Isä kyllä pärjää vauvan kanssa sen aikaa!



Todellisuus arjesta valkenee varmaankin vasta sitten, kun isä palaa töihin ja äiti jää kahden lapsen kanssa kotiin. Siinä onkin varmasti jokainen hyvä idea tarpeen, että arjen saa jotenkin järkevällä tavalla sujumaan, ja vielä itsekin pysyy suhteellisen selväjärkisenä. Sitä aikaa hiukan kauhulla ja kylmä hiki otsalla odotan, mutta eiköhän lähes kaikesta selviä kuitenkin ihan perinteisellä maalaisjärjellä. Ainahan voi lohduttautua sillä, että pikkulapsivaihe on kyllä koko elämän mittapuussa aika lyhyt aika!

Toivon tuota 3 vuoden ikäeroa koska koen sen että se vois olla paras ikäero kun esikoinen on vielä pieni muttei liian pieni.Kyllähän siitä varmasti raskasta tulee mutta sitten kun pienuus aika on ohi niin on varmasti hyvä kun onkin kaksi lasta.Ovathan sisarukset usein toisilleen kuitenkin tärkeät.

Mielestäni erittäin hyvä ikäero! Vanhemmalta tytöltä oli jäänyt jo vaipat pois, söi itse, puki pitkälti itse yms. ja esim. turvaistuinta ei tarvinnut ostaa pienemmälle, kun isommalle ostettiin vyöistuin niin nuorempi pääsi hänen vanhaan turvaistuimeen... Ekat n. 3 kk meni loistavasti mustasukkaisuuden suhteen. Sitten alkoi hieman ongelmia ilmetä mm. esikoinen tuli vanhempien sänkyyn kesken yöunien ja alkoi pissiä yöllä sänkyynsä jne. En sitten tiedä olisko tuo kaikki tapahtunut muutenkin...ikinä esikoinen ei ole vahingoittanut vauvaa tms. Nyt tytöt ovat 5 v ja 1 v 10 kk ja saavat pikkusisaruksen parin viikon sisällä. Tytöt alkavat pikkuhiljaa leikkimään yhdessä enemmän ja enemmän. N. kolmen vuoden ikäero ei ollut liian suuri etteivätkö lapset leikkisi vielä yhdessä...

Ihanaa kuulla että joillain on menny noin hyvin!Kyllä tässä alkaa ajattelemaan että tuo ikäero on varmasti loistava jos nyt vaan tärppäisi pian

Meillä on ekan ja tokan välillä 1v 3kk ja nyt tulee olemaan eka 4v 1kk ja toka 2v 9 kk kun tää kolmas syntyy. uskon vahvasti et tää toka tulee olemaan melko mustis, muutenkin sellainen et vaati paljon huomiota. ekan kaa ei varmasti tuu olemaan vaikeeta kun on jo niin itsenäinen ja ootta jo vauvaa innokkaasti. ite uskon et tuo alle 1,5v tai yli 3,5v on varmaan hyvä ikäero. just tos välissä on pahin uhma ikä. ainakin meillä.



my_selene ja Remppa rv20+

esikoinen toistaiseksi ainoa lapsi. Kakkosella oli lupa tulla heti esikoisen perään, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna onneksi ei ihan heti tärpännyt. Nyt meille on nimittäin tulossa kaksoset! Esikoinen on kaksosten lasketun ajan tienoilla 2v8kk ja uskon että on ihan hyvä ikä. Enää ei vaippoja ole käytössä kuin nukkuessa tai autossa matkatessa. Toki vahinkoja vielä sattuu, jos ei itse muista käyttää aktiivisesti vessassa, eli ei aina leikeiltään/ kitinöiltään/ suuttumuksiltaan muista pissahätää ajoissa ilmoittaa. Esikoinen syö jo itse ja pukeakin osaa jo aika hyvin ja on aika aktiivinen sen suhteen.



Esikoisemme on tyttö ja melkoinen hoivaaja luonteeltaan. On ihan innoissaan kaikista vauvoista ja pienemmistä lapsista ja omia nukkejaan halailee ja pusuttelee. Uskon, että oikealla tukemisella on myös innolla mukana sitten vauvojen hoitamisessa. Toivon, että pahin uhmakausi on jo takana päin ja kesällä sitten pystyy jo paremmin ottamaan selityksiä ja ohjeita vastaan. Kai sitä esikoinen tarvitsee vaan PALJON huomiota kun vauvat tulee taloon. Meillä ehdottomasti ja kasostenkin takia isä kyllä isyyslomalla heti vauvojen kotiutuessa.



Isompi ikäero auttaa sitten myös kuljetuksissa. Esikoinen jaksaa hyvin jo kävellä esim kaupoissa ja kesällä sitten varmaan jo enemmänkin, eli mitään sisaristuinta tai seisomalautaa ei olla sille ajateltu hankkia. Ehkä sitten korkeintaan laittaa sen välillä hetkeksi selkäreppuun, jos meinaa pidemmillä kävelyreissuilla väsyä.



Auton kannalta meillä ehdoton juttu että esikoisen voi jo hyvillä mielin kääntää kasvot menosuuntaan. Mies on pitkä ja edessä airbag, joten taakse pitää mahtua aluksi kaksi kaukaloa. Vielä onkin sitten mietinnässä, että minkälaiseen autoon me saataisiin jatkossa mahtumaan takapenkille KAKSI turvaistuinta selkä menosuuntaan, niin että mieskin vois autoa ajaa. Suunnitteilla on mennä autokaupoille mittaamaan takapenkkejä ja katsoa mihin me mahduttaisiin.



Liikaa ei kannata elämää etukäteen suunnitella. Pitkän odottamisen jälkeen voi eteen tulla isojakin positiivisia uutisia! :-D



t.Marguerite rv18+

olihan se alku melko rankkaa, hyvä kun vessaan ehti välillä, mutta toisaalta esikoinen ei kyllä juurikaan " osannut" olla vielä mustasukkainen. Ja muistan kyllä selkeästi, että kun se ihan arvaamattomin pikkuvauvavaihe meni ohi ja kakkonen täytti puoli vuotta, alkoi selkeästi helpottaa. Sen jälkeen kaikki ollutkin pelkkää plussaa...

Nyt tytöt 4v.4kk ja 2v.10kk, ovat toistensa parhaat kaverit kaikessa, aina yhdessä, toki välillä riitojakin, mutta tosi vähän. Leikkikaveri aina saatavilla ja yhteinen nauru raikuu vähän väliä. Nyt meille on tulossa kolmonen helmikuussa ja vähän mietityttää tämä " pitkä" ikäero, pääseekö kolmonen enää mukaan tyttöjen juttuihin vai saanko itse viihdyttää häntä jatkossa. Tarkoitus oli saada lyhyempi väli tähänkin väliin, mutta kaksi keskenmenoa pitkittivät " kolmosprojektia" .

Eli kannustan kovasti kaikkia lyhyisiin ikäeroihin, itselläni ikäeroa siskon kanssa 11v., eikä ikinä mitään yhteistä, vaikka nyt ollaan jo 23v. ja 34v.

tulee olemaan ikäeroa esikoisen ja tän pikkukakkosen kanssa 5 v 1kk, eli paljon. Esikoinen on toivonut pikkusisarusta jo kauan ja odottaa koko ajan milloin äitin maha on iso ja sitten sieltä tulee vauva. La on vasta kesällä, joten emme vielä ole tytölle kertoneen vauvasta. Tässä piakkoin. Hauskin kommentti minkä tytöltä suutuksissa kuulin tässä viikonloppuna oli, että hän haluaa kaverin, mutta ei vauvaa vaan vähän sellaisen isomman lapsen jonka kanssa voi leikkiä ;) Mutta kuitenkin sen pitäisi " syntyä" multa :O :) Että niinpä niin..

Toisaalta meille käy hyvin kun ikäeroa on näin paljon, että saamme tytön mennessä eskariin hänet omaan hoitopaikkaansa puolipäiväiseksi ja kakkosen sitten kokopäiväiseksi. Sitten kun tyttö lähtee kouluun, kakkonen saa pysyä samassa hoitopaikassa, joka on todella hyvä paikka ja sinne on valtava tunku! Tyttö on jo itsenäinen ja tekee isojen asioita, eli siitä on paljon apuakin, mutta kuitenkin se on se meidän vauva. Pahin uhmaikäkin on sitten ohitettu, ellei jopa kokonaan!



Toivotaan, että kaikki menee hyvin :)

Paljon riippuu esikoisesta ja vauvasta, miten yhteinen arki lähtee sujumaan. Uskaltaisin sanoa, että mikäli vauva on hyvä nukkuja, niin helpommin lähtee liikkeelle. Tällöin jää nimittäin sitä aikaa esikoisen huomioimiselle.



Mustasukkaisuus on uskoakseni myöskin lapsi-kohtaista, kyllähän me aikuisetkin koemme samatkin asiat erilailla. Meillä ei suurempia mustasukkaisuusdraamoja ole nähty, mutta johtuuko se meidän vanhempien tavasta toimia, en tiedä. Esikoinen kuitenkin otettiin mukaan vauvanhoitoon (vaikka se oli välillä kyllä _todella_ raivostuttavaa, siinä jäi vauva aivan sivuseikaksi...), kehuttiin häntä kovasti spontaaneista hellyydenosoituksista vauvaa kohti, kerrottiiin kuinka paljon vauva tykkää hänestä, tehtiin asioita vain hänen kanssaan, puhuttiin vauvasta etukäteen, jälkikäteen ja välillä jne. jne. Jotenkin minusta tuntuu, että esikoinen " ymmärsi" äidin ja vauvan symbioosin helpommin kuin isän ja vauvan suhteen.



Raskasta? Eka puoli vuotta ehdottomasti. Epäilen kyllä, että meillä osasyy oli huonosti päivisin (ja öisin) nukkuva tosikoinen eli itkua ja hammasten kiristelyä väsyneen vauvan kanssa oli ihan riittämiin. Asioilla on tapana järjestyä ja niinhän tässäkin sitten kävi. Tuntuu, että koko ajan mennään parempaan suuntaan :) Mieltä lämmittää kovasti, kun huomaa kuinka tärkeitä lapset ovat toisilleen ja kuinka heistä jo nyt on jossain määrin seuraa toisilleen.



Sairaalassa olimme vauvan kanssa neljä päivää (muistaakseni), eikä se aiheuttanut mitään hankaluuksia esikoisen kanssa. Tosin isä on ns. aktiivinen isä eli on ollut mukana lapsen hoidossa alusta saakka. Uskon, että tästä oli hyötyä vaikka minä en synnytystä ennen esikoisesta yötä pidempään erossa ollut ollutkaan.



Kahden vuoden ikäero on oman kokemuksen mukaan ihan jees. Maaliskuun lopulla selviää 1v4kk ja 3v4kk ikäero, kolmannen laskettu aika on silloin. Tällä kertaa mukava bonus olisi, jos kolmosen kanssa ei tarvitsisi taistella nukkumisten kanssa...



Toiveajattelee MaalisPapu rv30+1