NELIAPILAT keskellä viikkoa =)

Täytynee ilmoittua mukaan tänne 4. kuumeileviin nyt kun se on ajankohtaista.



Meillä ei vielä ole yritys päällänsä, mutta toivon mukaan saan pian kierukastani luopua. Pistettä neloselle ei vielä ole annettu. (siis sen yrittämiselle). Nyt mietitään sitä että miten se 4 vaikuttaa kokonaisuudessaan elämiseen. Hassua. ensin isukki pistää kampoihin ja sitten kun ajatus lämpenee niin itsellä alkaa heittää ajtukset vuoristorataa.



Toinen vaihtoehto vauvahaaveiden hautaamiselle on se etä lähden kouluun ja opiskelemaan...Kumpaa nyt sitten ahluankaan. KÄÄK.



Oliko jossain " meistä" nelosista koonti? Minkä-ikäisiä lapsukaisia teillä muilla on jo ennestään?





Nyt toivottelen plussia teille jo " työalla" oleville. toivon mukaan teillä " työläisllä" pian tärppää.



Koitan roikkua mukananne!



-4-

mitä kirjoitusvirheitä tulikaan... No toivon mukaan saatten selvää.



Minä -4- taas

Hyvin on aamu vielä sujunu (miten niin taikauskoinen, hih). Tyttö kyllä ehti jo kaataa litran verran vettä lattialle. Jos siinä on kaikki mitä tänään sattuu, niin hyvä sitten.



Noi tuntemukset on ihmeellisiä. Taitaa hormooneista nekin riippua. Eri vaiheessa kiertoa on eri ajatukset. Onko kellään samoin??

Mulla usein alkukierrosta epävarmuutta. Välillä meinaan jo luopua neljännen yrittämisestä. Kunnes kierto tulee keskitienoille, olenkin jo ihan valmis neljännen tulolle. Loppu kierto onkin sitten yhtä piina..haluu vauvan..ei haluu vauvaa.. Ja kun täti tuleekin, mieli on maassa.

Olen kyllä veivannut näitä ajatuksia joka kerta, kun on vauvasta haaveiltu.



Kotityöt kutsuu...



Talvista päivää kaikille ja olkaahan varovaisia :)

Olen nyt joitakin päiviä lueskellut näitä viestejä ja tänään päätin " tuppautua" mukaan...sen verran samankaltaisia nämä teidän ajatukset ovat omieni kanssa!



Mulla myös ajatukset neljännestä vaihtelevat hurjasti. Jossain vaiheessa puhuin siitä (vauvasta) miehelle paljonkin ja olisin ollut ihan valmis tositoimiin, mutta sitten jotain(?) tapahtui ja asia jäi taka-alalle. Nyt taas yhtäkkiä ollaan alettu tästä puhumaan. Varmaan siksikin, että kolmen pienen lapsen perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä, on aina aivan kamala kiire (ja illat liian lyhyitä). Ja tästä haluttais eroon...



Toki vauva itse olisi aivan ihana asia, mutta näitä pienokaisen " aiheuttamia" muutoksia tulee punnittua hyvinkin tarkasti. Onko muuten kellään muulla stressiä siitä, kun mahdollisesta raskaudesta pitää ilmoittaa esimiehelle? Mä oon sen jo kerran tehnyt, eikä ollut kivaa...

Kiva, kun uusiakin tullu.Tervetuloa mukaan!

Mittumaari: Sulla olikin raskaus jo pidemmällä, kun kävi surullisesti. Mulla keskeytettiin vuoden vaihteessa (olis ollu elokuussa l.a.).Itse oon päässyt ihmeen hyvin normaaliin päiväjärjestykseen, varmaan siksi, koska sydänääniä ei ollu alkuunkaan ollu, sekasotku koko juttu. Tsemppiä sulle, toivottavasti km on nyt koettu(molemmilla) ja aurinko paistaa jatkossa.

On se kyllä kumma, kun nuorena sitä pamahti suunnilleen ekasta kierrosta raskaaksi ja nyt täytyy odotella ja tuskastella. Aattelen silti jotenkin, että se on vaan viestiä ettei näitä lapsia tehdä, vaan SAADAAN. Vaikka välillä hermot menee ja kaikki ihanat ajatukset on kaukana...Mutta vauvasta kun haaveilee on kaikki ajatukset niin... vaaleanpunaisia?? kun on ne 3 poikaa jo kotona...Ei vaan vaaleansininenkin ihanuus sopii ihan hyvin!!!

Mullakin tärppipäivät käsillä, tänään suunnitelmiakin jo sen varalle!

Iloisia ja tuotteliaita ajatuksia ja tekoja kaikille.

Helmiinille:piti vielä kommentoida tota mielialajuttua kierron eri vaiheessa. Mulla ei vauva-ajatus huoju, koska ensin minä HALUSIN ihan hirveesti vauvaa, mies ei. Sit kun annoin periks ja hain ja sain töitä, niin johan mieskin innostu. Oon sensorttinen ihminen, että kun oon päättänyt, 4. haluta , niin en mieti sitä sen enempää. Sehän on päätetty! Muuten kierron aikana mieli muuttuu. Alussa into HUIPUSSA ja loppukierrossa.. no silloin kaikki voitava tehty, pitää kai huilia.

Ihan normaaliahan toi miettiminen on, mutt jos joskus testi +, sitt ei kai tartte miettiä.

Kivaa, tänne on tullu lisää porukkaa :) Tervetuloa!



Vielä tuosta mun mielialoista...

Pääsääntöisesti (95%) ajatukseni on, että ihanaa jos vauva vielä saataisiin. Sitten hetkittäin tulee jotain...kunten lintuinfluenssasta uutisissa. Meinaa pupu mennä pöksyyn. Hetken taas asiaa mietittyä, järki voittaa eli vauvakuume saa jatkua. Ja eipä aikaakaan, kun taas ajatukset menee laina, autonvaihto ym. sellaisiin asioihin, joihin tulee varmasti muutosta, kun perheen koko kasvaa. Epätietoisuus tulevasta on kai suurin syy. Ehkä kierron vaihe sitten voimistaa tunteita..en tiiä.

Sitten kun sen plussan saisin (toivottavasti jo loppukuusta) se on yksi iloisimpia hetki. Eiköhän sitä kuitenkin pärjätä. Asioilla on tapana järjestyä.



Taas tuli tuota omaa napaa pitkä rimpsu...

Taidan olla vähän liikaa " äänessä" ...



Antoisaa päivää kaikille ja mukavaa alkavaa viikonloppua :)

Kiva kun saadaan tänne lisää uusia kuumeilijoita! Tervetuloa minunkin puolestani kaikille uusille!



Voi Mittumaari, olen lukenut sinun aiempiakin tekstejäsi ja tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan niinkuin muitakin keskenmenon kokeneita, sillä itsekkin koin marraskuun lopulla keskenmenon. Pikkuinen oli kuollut kohtuun vk8+, lääkkeellisen tyhjennyksen sain vk10. Suru oli suuri ja yhdessä itkettiin miehen kanssa. Vieläkin hetkittäin tulee ikävä ja itkukin herkästi. Mutta kuitenkin ajattelen niin, että näin oli tarkoitus tapahtua, ehkä vauvanalku ei ollut terve, ei tähän maailmaan syntyväksi tarkoitettu. Nyt meidän pikku enkeli vilkuttelee meille taivaasta......sellainen ajatus lohduttaa.



Jos jotain positiivista yrittää asiasta ajatella niin ainakin mulle kirkastui se, ettei mikään ole itsestään selvää, ei ainakaan lapsen saaminen. Kolme tervettä aarretta on parasta mitä minä ja mieheni olemme ikinä saaneet, LAHJAKSI! Pieni toivo elää kuitenkin vielä neljännestä.....



Välillä vähän pelottaa, että mitäs jos pian tulenkin uudelleen raskaaksi, iskeekö sitten paniikki? mutta toisaalta katson rohkeasti tulevaan ja yritän ottaa päivän kerrallaan.



Rohkeutta tulevaan myös sinulle Mittumaari!

ja tottakai kaikille muillekkin kohtalotovereille!



Mukavaa perjantai illan jatkoa kaikille neliapiloille!

Eli kuopus ji kolmatta viikkoa räkätaudissa, yöunet kolme-neljätuntia yössä ja väsymys kaatuu päälle.. Töissä olen ollu, ja pieni on pärjänny hoidossa kun ei ole kuumetta. Lääkärissäkin on käyty, mitään ei löydetty. Parempaa odotellessa... Käännytys on kiikunkaakun just siks, että mieli heittelee kuten lukemani perusteella muillakin, eikä vähiten tämän väsymyksen kanssa!! Maanantaina selviää mikä kierukassa mättää vai eikö mikään, ja saanko sen pois vaiko pidettävä vielä.. Odottavan aika on pitkä! Plussia niitä toivoville piinailijoille ja parempaa onnea meille käännytystä yrittäville; jos sitä nyt uskaltaa sitä neljättä enää...

Aika hiljaista neliapiloissa näin perjantai-iltana. Taitaa muutamat olla jo toteuttamassa tärppipäivien " suunnitelmia" :)

Hedelmällisiä hetkiä sinne vällyjen alle :)

Itsekin pitäisi mennä ukkoa hätistelemään...



Mutta pitihän sitä tulla kurkistamaan mitä tänne kuuluu.



Kukaan ei ole tainnut teloa itseänsä pahemmin, näin perjantaina 13pv. Jospa se sittenkin on se onnenpäivä.



Pikaista paranemista nuhanenille, paljon super ++++++++ säteitä yrittäville ja ihanaa viikonloppua kaikille :)

Kiitos jälleen kaikille tsempeistä, niitä täällä kyllä kaivataankin. Vaikka sydämessä on km:n jälkeen vahva tunne siitä, että kyllä meille sitä neljättä toivotaan, niin jotenkin (vaikka takana kolme ihanaa, hyvin sujunutta raskautta) tuntuu, että tuo keskenmeno vei uskon siihen, että enää koskaan voisi raskaus mennä hyvin. Ja jos joskus vielä raskaaksi tulen (tähän asti olen tullut sangen helposti raskaaksi, kolme raskautta neljästä lähtenyt liikkeelle ekasta kierrosta, taisin kirjoittaakin..), pelkään, että raskaus on täyttä hysteriaa ainakin viikolle 14, jolloin tämä km todettiin.. Ja just kun minulla oli ollut se etukäteisaavistus, että neljäs raskaus ei mene hyvin, jotain menee pieleen, nyt pelottaa enää pelätäkään mitään (esim. sairasta vauvaa), ettei pelko jälleen toteudu.. Sekavia ajatuksia, mutta kuulemma kuuluvat tämän kriisin kulkuun..

Gyne neuvoi kuulostelemaan, milloin oma pää raskauden kestää, mutten tiedä, tuleeko sellaista aikaa ollenkaan. Ja toisaalta tekisi mieli aloittaa yritys heti näiden menkkojen mentyä..

Tällaisia pohtii

Mittumaari

Aika jännä juttu noi tuntemukset. Mulla kun itsenäisyyspäivänä-05 oli + neljännestä, en oikein uskonu. Tottakai kai testiä usko, mutta olo oli epäileväinen. Mulla ei ollu nääs mitään OIREITA! Kolmesta oon tienny jo ennen testiä tai siis aavistanu. Rinnat ollu kipeet ja hiivatulehdus pukannu päälle.. Nyt ei ollu mitään.(huijasin itseäni että tyttö olis erilainen...) Niin se jatkui, kunnes raskaudesta toisin todistettiin. Yritin kuulostella olisko ollu sellanen olo, että olisin tiennyt jotain olevan pielessä. En kyllä tuntenut niin, mutta pidättyväinen olin kyllä. Toppuuttelin miestä " ajatusleikeissä" , katsotaan nyt ensin se ultra, siitten vasta uskon jne. Eli osasin kuitenkin vähän odottaa. Aiemmista ei käyny edes mielessä. Tosin nuorempana en ainakaan itse osannut pelätä mitään, kun vertaa ajatuksiin nyt; onko terve? miten rahat riittää? sairasteleeko ja valvottaako? jaksanko?...

Luonto on kai meistä äideistä luonut tälläisiä vähän " hulluja" , pidetään sitä RIKKAUTENA!

Hyviä viikonloppuja, omat pupuilut on kai tälle kierrolle hoidettu, ehkä yks varmuus kerta ja sit odotellaan.

Tänä aamuna jopa aamupupuiluja harrastettiin miehen kanssa =).Ukkokulta on hurahtanut tähän vauva-asiaan melkein yhtä paljon kuin minäkin... ei nyt tietääkseni missään kyllä kerro, että koska on pupuillut, mutta muuten kyllä miettii vauvan tulon aiheuttamia asioita.



Tänään tavattiin yksi neljän lapsen isä ja kovasti tuo isäntä kyseli siltä pärjäämisestä lasten kanssa ja muutoksesta jonka nelosen syntymä toi tullessaan... Ihanaa!



Kyllähän sitä itsekin tässä miettii tulevan (mahdollisen) vauvan terveyttä, voiko olla niin onnellisessa asemassa, että neljäskin olisi terve... Pelottaa ja hirvittääkin, mutta katsotaan asia kerrallaan kunhan ensin tulisi se plussa!



Pupuilun iloa kaikille ja peukut ja varpaat pystyyn plussien eteen!

Eli mulla myös tärkeet päivät menossa. Voi olla että jo ohi menossa, mutta vielä ei passaa heittäytyä " lomalle" .

En käytä mitään ovistikkuja, mutta seuraan aika tarkasti kehoa. Melko vetiset " kelit" on ollu maanantaista asti. Meil kans tuo mies innoissaan. Ei tarvii houkutella. Välillä täytyy ihan toppuutella :)



Tänään taas tuli se öllöttävä olo. Kiva jos taas seuraavat 3 vkoa kestää, niin huh huh sentään. Mä vähän luulen, että tää mun vauvakuume on niin kovaa ja siksi tulee kaikenlaisia tuntemuksia. Vielähän ei mitään raskautta ole, joten jotain muuta tää on. Sama oli viime kierron aikana. Samaan aikaankin kierrosta.



Mukavaa oli taas lukea teidän kuulumisia. Lisää vaan kirjottelemaan. Mä oon viel niin uusi tääl ja innokas, että en malta pysyä poissa pitkää aikaa.



Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille :)

niitäkin jos tämä ei nyt ihan näin luomuna onnistu, ollaan sentään jo vuosi yritelty...



Hiljaista näyttää olevan pinossamme tällä hetkellä. Meilläkin on nykyään kone niin varattu kun pojat käy " hapossa" että ei äiti pääse lainkaan...



Pidän peukkuja kaikille joiden piinaviikot tässä lähestyy! olis hienoa jos päästäis yhtenä porukkana tuonne odottajiin!

Välillä täällä palstalla vilinää, välillä aika hiljasta..

Porukka taitaa olla puuhastelemassa :)



Niistä ovistesteistä vielä. Vois olla ihan järkevää munkin kokeilla niitä, vaikka ei olla kauan vielä yritty nelosta. Sillon ainaki tietäis vähän tarkemmin tuon oman kiertonsa. Aika selvät merkit oli mulla tässäkin kierrossa, mutta voishan se olla ihan hauskakin testailla.



Haavekuva..te ootte aika kauan jo yrittäny. Voi kumpa se sun masutauti tekis saman tempun ku mun tutulle. Mainitsin siitä jo aikasemminkin. Ne oli yrittäneet jo vuoden ja sit tuli se yrjis. Ja niin tosiaan lähti vauva alulle. Mikä lie sitten oikea syy, että juuri siinä kierrossa sattui tärppäämään. Mutta niin vaan kävi :)

Pidän kovasti peukkuja sulle ja myös muille yrittäville...bd bd bd



Hienoahan se ois, jos porukalla täällä plussattais ja sit yhdessä siirryttäis odotuspuolelle. Toiveet ja yritykset on ainakin kovat.



...nyt menen sohvalle löhöilemään...



Kirjotellaan :)

Taitaa ainakin haavekuvalla, helmiinalla ja alice74:llä alkaa jännät paikat, paljon kiinnittymissäteitä teille. Hiukan kateellisena teidän " työntuohuja" seurailen, kumpa pääsisin pian itsekin mukaan jännittämään. Toivottavasti te olette sitten jo siirtyneet odottajien puolelle ja minulla täällä uudet kaverit :).



Omat ajatukset neljännestä lapsesta aiheuttavat myös ristiriitaisia ajatuksia. Yleensä kuitenkin ajattelin, että neljännen vielä haluan. Ja oikeastaan se tunne voimistuu kokoajan. Liekö vaikutusta tällä palstalla, kun saan lukea myös muiden samankaltaisia ajatuksia. Usko neljän lapsen kanssa pärjäämiseen vahvistuu. Kiitos siis kaikille teille, vertaistuki on tärkeää tässäkin asiassa!



Mukavaa lauantai-illan jatkoa vällyjen välissä peuhaaville ja muillekin ihan tasavertaisesti :)

..olenhan minäkin vielä täällä eikä plussasta tietoakaan kun ei ole sitä yritystä.. Pitäis ensin tuo ukkoseni puhua ympäri, tosin just tällä hetkellä tuntuu siltä ettei meille nelosta tule!



Yli viikko valvottu räkäisen kuopuksen kanssa, keskimmäisestä tauti jo hellitti, mutta öisin vaihdellaan sitten pissasia petivaatteita yskimisen sijaan... Mikä lie tytölle iskeny, kun yhtenään pissii sänkyyn?? Tämä alkoi jo ennen joulua, pistin silloin jännityksen piikkiin. Välillä yöt menee ihan hyvin, mutta nyt jo useampana peräkkäisenä yönä taas kaikki pissassa. Haju pukuhuoneessa, jossa pyykit on, on melkoinen.. XP Ei ehdi pestä niitä sitä mukaa kun tytö pissii!

Mutta siis kuopuksen kanssa sit kiukutaan mahdollisesti hampaiden tuloa, tuota älytöntä räkänenää, tapellaan syömiset, naristaan ja kiukutaan taas, oli sitten yö tai päivä.. *huokaa* Väsy on aikamoinen, eikä nyt tulis mieleenikään alkaa vielä raskaaks hankkiutumaan!! (Tosin jos mies toteais, että tehdäänkö vauva, olisin sutena vällyjen välissä!! ;))



Lisäksi sain eilen todella surullisia uutisia, eräs itselleni ja esikoiselle todella tärkeällä ihmisellä pelätään syöpää.. Kyyneleet silmissä olin eilisen töissä, kun tieto tuli kesken työpäivän. :( Näytteitä on otettu, mutta varmoja tuloksia ei vielä ole saatu. Jos tämän ihmisen menetämme en tiedä miten jaksaa.. :' ( Ei voi kun pelätä pahinta ja toivoa parasta..

Voi Ädä! Ihan hirveitä juttuja tollaset. Toivotaan OIKEIN kovasti, että ei olis mitään kamalaa. Jaksamista!

Huh, meillä oikein kans aamulla pupuiltu(tosi harvinaista meillä). Ei ole kuulunut minun suosikkiaikoihin... Mikä lie minuun menny, kun olin ihan yllättynyt ja oikein hyvin sopi hommat minulle. En minäkään oo käyttänyt ovistikkuja, suunnitelmissa joskus ollu. Nyt en kyllä vielä, kun oli toi " tyhjennys" just joulu-tammikuussa ja oikeastaan pitäs nyt mielummin tullakkin yhet menkat, ennen kuin...

Ostin just kirja-alesta halvalla yhen vauva-kirjan(en muista nimeä), joku 4-d kuvia sisältävä se oli. Niin sain taas uutta tietoa hedelmöityksestä ym. ja olen ihan varma, ettei mulla tässä kierrossa ovista oo tapahtunutkaan. Kuten jo sanoin, periaatteessa parempikin niin. Pientä psyykkausta jo... Ehkä sitten ens kierrossa sorrun tikkuihinkin. No eihän koskaan tiedä, nyt sitten alkaa kai ne piinaviikot...

Tsemppiä muille ja +-tuulia odotellessa...

Ädä sinulle toivon jaksamista...*halaa*...

Ikäviä uutisia tosiaan. Tiedän että tällä hetkellä tämä ei paljon lohduta, mutta nykyaikana suuri osa rintasyöpäpotilaista selviää. Uutinen on aina järkytys. Muista aina että tänne voit tulla mieltäsi purkamaan...



Ja sitten se pisuongelma...meillä on ollut samanlaista aina välillä. Tulee kausia, jollon vahinkoja sattuu.

Itse laitoin sänkyyn lakana päälle ison pyyhkeen kaksin kerroin. Se on helppo vaihtaa yöllä ja uusi puhdas on aina vieressä oottamassa. Näin ei tarvii koko sänkyä purkaa. Pyyhe myös imasee pisun paremmin, eikä paljonkaan mene petauspatjaan. On myös olemassa jotain muoveja, joilla voi suojata sängyn.Voisit myös yrittää pissattaa yöllä. Jos teillä lapset menee aikasemmin unille ku sinä, voit pissittää juuri ennen ku ite alat unille. Meillä se onnistui/onnistuu hyvin. Muksu melkein täydessä unessa pöntölle tai potalle ja kuiskaan vaan " tee iso pissa" .

Toivonpa että näistä pienistä nikseistä olisi teillekin.

Yövalvominen vie äkkiä voimat.



Täällä tavalliset kujeet. Siivousta, ruoanlaittoa ym. Sitä se arki on. Mutta on mukavaa kun on rutiinit :)



Ja te jotka ette oo vielä tosi toimissa...

Voipi olla että täällä oon minäkin vielä monta kiertoa. Mukavaa kuitenkin, että jaksatte tällä kuumeilla/haaveilla meidän touhuajien kanssa.



Creme73...mitenkäs se menikään se sun maraton-juttu?? Olikos teillä tarkotus vasta sen jälkeen alotella nelosen yritystä? Millon maraton on?

Mä oon aina haaveillu jostain tollasesta, mutta mun kunto ei riitä. En oo juoksija tyyppiä ja nyt onkin painoa liikaa, ettei paikatkaan kestäis. Tsemppiä sulle! Hieno tavoite :)



Rauhallista sunnuntain jatkoa :)