Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MINÄ EN JAKSA!!!! PER**LE!!!!!
11.01.2006 |
Nyt oli pakko tulla tuulettuu tänne av:lle!
MINÄ EN JAKSA!!!!!!! Lapseni on ollut alusta asti vaativa, rakastan häntä yli kaiken, olen kotona hänen kanssaan koko ajan, annan kaikkeni hänelle, mutta MIKÄÄN EI RIITÄ!!
Aamupala on iahn huono, ei syö vaikka koristelisin sen hassuilla nallekuvioilla. Vaatteet eivät mene päälle lainkaan, piirretty pitää vaihtaa tuhat kertaa ennekuin loppuu huuto, leikit äidin kanssa on tyhmiä, en osaa leikkiä mitään, ruoka jonka teen ei maistu, ulos haluessaan äiti pukee, mutta silloin heittäytyy makarooniksi ja kiljuu suoraa kurkkua ettei halua ulos ja kun lopetan pukemisen ja sanon että hyvä on ei mennä ulos, alkaa suuuuuuuuuurempi huuto kun ei pääse ulos ja äiti on tyhmä! Jäähyillä näyttää kieltä ja virnistelee, ei saa ylimääräistä hemmottelua tai karkkia palkkioksi, sylissä ei tykkää olla, ei halaa tai pussaa vaikka useasti itse haluaisin halailla poikaani ilman muita vaatineita, ei jaksa piirtää, pomppii sohvalla ja kun kiellän ei tottele, kun haen pois sohvalta ja pistän lattialle, rupeaa huutamaan kuin hyeena. EI SIINÄ OLLUT EDES PUOLIA; KERROIN VAAN MITÄ TÄNÄÄN ON TAPAHTUNUT!
MULLA PALAA KÄÄMI!! EI LAPSELLE, MUTTA EN JAKSA TÄTÄ JATKUVAA HYVÄN POLUN ETSIMISTÄ! OLISI VAAN NIIN HELPPOA POMPPIA LAPSEN EHDOILLA, MUTTA KUN LUONNE EI ANNA PERIKSI, TARKOITAN SIIS ANTAMISTA PERIKSI!
EN JAAAAAKSAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! MIEHESTÄ EI APUA, YX SAMPERIN NAHJUS P**KELE!!
Noin, nyt on huudettu taas kuukauden edestä, kiitos av:laiset.. Täytyykin mennä syöttämään nyt se paha ruoka loppuun ja sitten kuopuksen ruokailuun. Onneksi vauva o edes tyytyväinen. Kiitos siitä.
Kommentit (79)
Huomionhaussakin pitäisi olla rajansa. Huomiota voi antaa rajallisesti
sitäkin, niin lapsi oppii huomioimaan myös muita. Heittäytyisin
välillä kuuroksi ja passiiviseksi, jos lapsi huutaa. Kuulostaa hullulta,
mutta saahan sitä kokeilla. :)
Oletko itse hermostunut? Reagoiko lapsi sinun tunnetiloihisi noin?
Onkohan lapsella energiaa liikaa, mitä pitäisi saada purettua jotenkin?
Esim. ulkoiluun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huutoja, ei kiljua eikä vastentahtoisuutta.
Sanoin pojulle että on välipalan aika, ruokana on puuhapeten voileipä ja pupun porkkanoita. Poika juoksi keittiöön, söi ja selitti kuinka nalle puhkin syö hunajaa. Jossain vaiheessa tuli stoppi ja kokeilin sitten sitä silmät kiinni temppua. SEKIN toimi!! Ruoka meni kolisten ja poika oli hyväntuulinen!
KIITOS KIITOS KITOS KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS!!!!
-onnellinen ap-
Leijuu pilvissä kun poika söi hienosti. aaaaah!
säästä se vain kriittisiin tilanteisiin :-)
Nyt vielä muita kokeilemaan, kohta onkin uloslähdön aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihan lapsesi saa muuten huomiota ko huutamalla, jos olet täällä kaiken aikaa!
Ja sittenko temppujen teho loppuu niin ala sitten aikuiseksi jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssä kaikkivaltiasta täydellistä äitiä (jota ei ole olemassakaan)
Ihan viisasta tekstiä. Kaikki me äidit olemme aina vähän hakusessa lastemme kanssa. Myös nämä " täydelliset äidit" . Peittoavat epävarmuutensa toisten syyttelyyn.
Vierailija:
Mieheni ja minä olemme molemmat erittäin rauhallisia, mieheni purkaa stressinsä salilla, ei koskaan kotona. Minä olen hyvä äiti, voin sen ihan suoraan sanoa. En superäiti mutta en myöskään huono äiti. Lapsi kolme ja puoli. Otin hoidosta pois kun kuopus syntyi, eli about 7kk sitten. Joka päivä ollaan ulkona aamuin ja päivin mutta jotenkin edes ne kaikki leikit eivät riitä pojan energian purkamiseen. Kuopus täysi peilikuva isommasta, jo vauva-ajasta molemmat erilaisia.Ja eiköhän kaikilla ole se vanhemmuus jollain tapaa hakusessa kun ensimmäisen kanssa toimii, näitä kirjaoppiäitejä en voi myöskään sanoa luonnollisiksi äideiksi. Kyllä myönnän, vanhemmuus on jollain tapaa aina hakusessa. Niin myös sinullakin.. Asiat on vain eri.
Ota asia puheeksi neuvolassa. Vaadi tutkimuksia ja vaadi uusia tutkimuksia. Ystäväni on kulkenut pitkän tien, monen asiantuntijan kautta. Monta kertaa on on hoitohenkilökunnalta tullut syyllistämistä äiti-lapsisuhde oli ketaroillaan, tai vain äidissä vikaa jne... Hassua, että melkein aina syytetään äitiä, eikä isää juuri koskaan.
Vihdoin yksi maan johtavista neurologeista vahvisti äidin jo kauan tietämän asian: pojalla on neurologinen häiriö, ad/hd. Pojalle on asetettu rajat juuri niin kuin pitääkin, äidissä ei ole mitään vikaa jne.
Ap:n kannattaisi käyttää poikaa oikein perinpohjaisissa tutkimuksissa, eikä lannistua ensimmäisen psykologin syyllistävästä tuomiosta tms. Kouluun mennessä pojan käytökselle olisi saatava " nimi" , muuten viimeistään siellä tulee häirikön leima ja koulu menee pieleen heti alusta saakka.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huijaamalla ei sitä poikaa saa tekemään mitään.
myös vaikka ulos lähtöihin?! Tai vastaavaa...
Sanoa lapselle että ehditkö käydä vessassa sillä välin, kun sinä laitat sukat jalkaan jne. Hullut kisat päälle...
Tai pukemisen suhteen laita silmät kiinni ja arvaile mitä vaatetta lapsi on pukemassa ;) Ja tietenkin arvailet ihan väärin ;)
Eli tavallaan ennaltaehkäistä noita hermostumisia tai tilanteita, joissa hän hermostuu.. Eli jos tiedät, että lapsi hermostuu vaikka siinä vaiheessa kun pukeminen pitäisi alkaa, aloitatkin tilanteen vaikka tuolla pukemisarvausleikillä ;)
Ja noihin iltakarjumisiin... Oletko kokeillut jotain unimusiikkia tai kasettisatua, mikä rauhoittaisi lapsen sinne sänkyyn? Siis normaalien iltajuttujen ja satujen jälkeen lapsi kuuntelis hämärässä itsekseen jotain rauhallista tarinaa tai musiikkia..
Ja ite vaikka alkuun istuisit nojatuolissa huoneen ovella ja luet vaikka kirjaa tai jotain.. Olisit siis läsnä, mutta et " käytettävissä" .
Voisko nuo iltahommat tehdä kans jotenkin eri tyylillä kuin ennen, sillä lailla että se olis hauskaa.. Hammaspesuissa vaikka kertoilet jotakin tarinaa samalla, että se hämähäkkimies muuten pesee samalla hammastahnalla hampaat jne.
Ja kaikkien hienosti menneiden tilanteiden jälkeen hullu kehut ja halaukset ;) Ja olet itte hullun innoissaan kun pääset itekkin ulos noin reippaan pojan kanssa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin täytyy olla jo erittäin psyykkisesti sairas lapsi. Mitä sitten vaikka lapsi ei syö kolmeenkaan päivään mitään? Ei se siihen kuole. Ollaanhan sitä kipeinäkin syömättä joskus viikonkin, pääasia että juo jotain. Nyt ryhtiä ap ja jätä kaikki temput sikseen! Jos poika ei syö, nostat pöydästä ja sanot, että seuraavan kerran saa ruokaa, kun on seuraava ruoka-aika. Ja sitte myös toimit näin. Vaikka tällä tavoin menisi pari päivää, ei poikasi siihen kuole. Mä takaan sulle, että oppii olemaan venkoilematta ruokapöydässä. Noilla tempuilla ym., sä menet sieltä mistä aita on matalin. Noita temppuja sä saat nyt keksiä sitten joka päivä uusia. Ei ne kauan jaksa kiinnostaa.
Vierailija:
Sanoinhan jo aiemmin että jos suostun syömättömyyteen, poika ei syö!
-ap-
Noilla " tempuilla" lapselle saadaan positiivisempi asenne ja kiinostusta ruokaan ja ruokailua kohtaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokailu kuuluu osana elämään eikä se ole mikään sirkustemppujen areena. Pitää ensin poistaa olennaiset häiriötekijät ja opettaa lapsi ruokailemaan pääsääntöisesti kunnolla. Voihan sitä joskus pieniä kikkoja käyttääkin, jos esim. ko. ruoka ei ole lapselle mitenkään mieluisa mutta se, että joka kerta sortuu temppuihin vie kyllä itse ruokailulta huomion ihan toisarvoisiin seikkoihin.
t.81
Meillä on kohta 3-vuotias tyttö!! joka ei tottele sitten mitään. Meillä on samanlaista kuin teillä paitsi että tyttö syö hyvin. Muuten kiukuttelee tosi paljon. Olemme koittaneet näitä Nanny-ohjeita ja alussa menikin hyvin mutta nyt tullut takapakkia eikä tyttö tottele taas mitään. Lääkärit sanoivat että teillä on harvinaisen jääräpäinen tytär ja että se on hyvä asia hänelle aikuisena mutta koettelee vanhempien hermoja pienenä. Jos hän esim. päättää ettei hän halua kakata vaikka olisi kakkahätä niin hän ei vain kakkaa. Pidättelee kunnes vatsa kipeä. Mutta en aio antaa periksi. Toivon että hän pääsisi johonkin kerhoon kun täyttää kolme, että saisin joskus olla ilman käskyttämistä ja tinkaamista. Vauva on vasta 6kk ja tyttö on siitäkin mustasukkainen. Ollut aina hankala tapaus mutta vauvan tulo vain pahensi asiaa. Tyttö on silti erittäin energinen, fiksu, utelias, herttainen mutta niiiin itsepäinen. Tsemppiä teille ja kerro jos oot saanut hyviä kikkoja toimimaan!!!
Nämä ovat aivan uskomattomia ihmisiä!
hyviä ;)
Jos lähipiiristä löytyy samaa ikäluokkaa olevia lapsia niin sinne vaan purkaan energiaa ;)
Tai vaikka etsiä uusia ystäviä vaikkapa tuolta etsin ystävää palstalta ;)
Viedäänpä tätä hieman pitemmälle ;-)
Mitä sitten tapahtuu, kun nämä lapsityrannit ja vanhempien pompottelijat menevät kouluun? Ovat olleet siinä uskossa koko lapsuuden, että he määräävät ja kaikki juoksevat heidän pillinsä mukaan. Rupeavat sitten pomottelemaan luokkakavereitaan ja isottelemaan joka välissä. Ovat todennnäköisemmin koulukiusaajia kuin ne, jotka ymmärtävät sääntöjen merkityksen. Miksi tänä päivänä koulukiusaaminen on niin yleistä, miksi opettajille haistatellaan? Kuuna päivänä ei minun lapsuudessani olisi moista siedetty. Miksi? Siksi, koska vanhemmat olivat vanhempia eikä mitään sirkustemppuilijoita! Nyt lapset ovat siinä uskossa, että kun vanhemmillekin voi sanoa tai tehdä mitä vaan ilman rangaistuksia, niin muitakin kohtaan voi käyttäytyä samalla tavalla!
t.81
Alue: Aihe vapaa
Ole hyvä vaan ;)
Tempun keksijä