MINÄ EN JAKSA!!!! PER**LE!!!!!

kun lapsen isä on kuollut. Ja kun on pakko ollut alusta saakka ottaa auktoriteetti niin vilkkaankin lapsen kanssa elämä sujuu. Välillä on väsyneempi, toisinaan ei. Mutta olen sen päättänyt, että tässä talossa aikuinen on se joka päättää.



Ja minulle on melko pitkälle samat periaatteet kuin Nanny-ohjelmissa. Fyysistä kuritusta en käytä, mutta jäähypenkkiä kyllä silloin kun sitä tarvitaan.

Meillä lapset vain hieman eri ikäiset ja mies osallistuu kotitöihin.



Et ilmeisesti kaivannut mitään neuvoja, vaan halusit vain purkautua huonolla hetkellä. Ärsyttävää, kun niin moni alkaa arvostella ja menee jo ihan henkilökohtaisuuksiin asti. KUKAAN, joka ei ole ollut vastaavassa tilanteessa, siis jolla lapset sattuvat olemaan helpompia luonteeltaan, joilla ei ole lapsia samalla ikäerolla jne., ei voi käsittää, minkälaisiin tilanteisiin vahvan uhmaajan kanssa joutuu. Itselläni on pari kertaa ollut niin huono päivä, yhtä tahtojen taistoa jokikinen minuutti heräämisestä nukkumaanmenoon asti, että olen miettinyt, miltä tuntuisi vain marssia pois ja aloittaa uusi elämä jossain mahdollisimman kaukana. Jos kuitenkin haluat lukea muiden vastaavia tarinoita ja ehkä saada jotain ajatuksia, taaperopuolella on näistä asioista tuore ketju.



Onko sinulla lähisukulaisia, äitiä, siskoa, hyvää ystävää, joka voisi tulla teille kylään ja seurata arkeasi hetken. Jos vain päättää olla ottamatta liian henkilökohtaisesti heidän havaintojaan ja osaa erottaa joukosta ne, jotka voi jättää omaan arvoonsa, olen huomannut tällaisen tosi tehokkaaksi keinoksi havaita, missä kohtaa taapero ehkä " vedättää vanhempiaan" . Itse esim. pidin itseäni erittäinkin tiukkana kasvattajana, mutta äitini keksi heti heikon pisteeni, jota taapero käytti häikäilemättä hyväkseen. Lapset osaa olla tosi fiksuja ja ainakin pahimmat mainingit saattaa saada tyyntymään ihan pienilläkin muutoksilla, vaikkakin jotkut lapset ovat senkin jälkeen lievästi sanottuna keskimääräistä haastavampia.



Voimia kovasti!

Tervetuloa löytämään omat rajasi eli olet ihan tavallinen äiti- jokailsella äidillä palaa päreet sillloin tällöin.

Lyhyen kuvauksesi perusteella voisitte etsiä lapsen kanssa selkeän päivärytmin ja selkeämmät säännöt- ne helpottasivat sinuakin- eli kun lölydätte " meillä tehdään näin" -tyylin, niin arkeen tulee ryhtiä.

Esimerkiksi:

- " meillä" syödään tänään kaurapuuroa( huomenna kaurapuuroa, ylihuomenna kaurapuuroa...), niin saat hyvät lihakset" - tyyliin

- " meillä" mennnään aina aamupalan jälkeen ulos, että lapset pysyvät terveenä ja saavat punaiset posket ja siellä on niin kivoja leikkejäkin( pulkkailua, liukumäkeä, lumiukon tekemistä...)

- ulkoilun jälkeen " meidän perheessä" on ruokailu ja tänään on ruokalistalla lihapullia ja perunoita, ( huomenna makaroonilaatikkoa, ylihuomenna hernekeittoa...jne)

- ruokailun jälkeen " meidän perheessä" mennään päiväunille (tai torkuille/ lepohetkelle...) jne

- välipala

- leikkiaika

- iltaruoka

- pikku kakkkonen( klo 17)...



Onnea matkaan! Olet ihan ok äiti- ryhtiä vaan arkeen, niin helpottuu. Aikuinen on pomo, mutta saat leinin varjolla lapsen helpommin juoneen mukaan. Ja mies mukaan myös...



T: Kokemusta on

jos lapsi huutaa, puetaan pakolla ja lähdetään silti. Ap silloin kylmän rauhallinen, ei yritä tyynnytellä tai muuta, ei tarvitse edes puhua, hyvä konsti voisi olla että laulat samalla kuin vaikka puet, etkä keskitä huomiotasi lainkaan kiukutteluun. Ole kuin et huomaisikaan kiukuttelua. Silloin kun lapsi käyttäytyy hyvin muista kehua heti vuolaasti, halaat ja kerrot miten hienosti lapsi osasikaan jne.

Toiset lapset ovat vaikempia ja aikuisen vaan kestettävä. Näistä vaikeista hetkistä hyvä puhua toisen aikuisen kanssa tái vaikka tänne kirjotella, helpottaa jaksamista seuraavaan konfliktiin.

T.12

Vierailija:

lapsi huutaa ettei halua ulos->ei mennä ulos

lapsi haluaa katsoa eri piirrettyä->piirrettyä vaihdetaan, vaihdetaan ja vaihdetaan

lapsi ei halua syödä sitä tätä tai tuota->ruokaa vaihdetaan, koristellaan ties millä.

Voi jumalauta...

Ruokaa jopa koristelen ,että edes maistaisi sitä. Muuten voi olla syömättä vaikka oksentamiseen saakka. Olen kokeillut MOOOONTA kertaa vain antaa ja sanoa että syöt jos syöt. Tilannetta jatkui niin kauan että vain maisteli, ei syönyt, minä yritin vain uskoa näitä kyllä se nälkä porsaan kotiin ajaa-neuvoja, mutta eipäs ajanut. Poika laihtui niin että kylkiluut tuntui kun nosti, sitten loppui nämä neuvot. Mielummin tässä tilanteessa vetelen mvaikka makkaraan nallen näköisiä kuvioita että edes kiinnostaisi syödä.

Piirretty. Ne ainoat kerrat kun poika rauhoittuu paikalleen, on noin kerran viikossa kun avaan television. Tässä annan periksi, se on lomaa jopa kuopukselle tuosta huutamisesta jota kuuntelemme kaiket päivät. Siinä anna periksi ja löysään, jotta lapsi istuisi edes HETKEN paikoillaan rauhassa. Myönnän.

ULOSMENO.

Lapsi halusi ulos, minä puin ei halunnut riehui, minä luovutin josta huuto yltyi kun ei sitten päässytkään ulos. Kumpihan siinä voitti.

Tämä neuvo, anna huutaa vain, maailmaan mahtuu. Mutta miten voin vain antaa huutaa sitä kieltämättä kun huuto on desibeleissä (meniköhän oikein) niin korkea että kuopus ei nukahda, pelästyy äkkinäisiä huutoja ja kiljuu itsekin nukahtamiseen saakka.

Kuvitelkaa tilanne että olen laittamassa kuopuksen nukkumaan. Sen jälkeen esikoinen raivostuu hampaiden pesulle menosta niin että kaakelit soi, huutaa huutaa huutaa huutaa, kuopus herää, rupeaa itkemään hysteerisesti, haen sängystä että rauhoittuisi, esikoinen kiljuu edelleen ja kuopus huutaa enemmän. Esikoinen rauhoittuu kun lopulta ärähdän että NYT HILJAA, huudat ihan turhaan. Sitten saan kuopuksen nukkumaan jälleen. Menen takaisin, ja jälleen esikoinen saa raivarit jostain vaikka sukka olisi vinossa tms ja huuto alkaa ja kuopus herää jälleen hysteerisenä. MIETTIKÄÄ. Tätä, päivittäin, illoin aamuin. Tulkaa sitten sanomaan että anna periksi turhaan kun vaihdan piirrettyja pari kertaa tai kerran viikossa jotta poika vain hetkeksi rauhoittuisi.

32, näin kyllä teen. Lauleskelen usein kun poika huutaa.. =D Mutta suurin haitta on minulla se että kuopus säikähtää esikoisen huutoja ja itkee sitten hysteerisenä. AAAAA-PUUUU-VAH!



31: tuo ehkä voisi toimia.. kiitos.. kokeillaan..

Vierailija:

Meillä lapset vain hieman eri ikäiset ja mies osallistuu kotitöihin.

Et ilmeisesti kaivannut mitään neuvoja, vaan halusit vain purkautua huonolla hetkellä. Ärsyttävää, kun niin moni alkaa arvostella ja menee jo ihan henkilökohtaisuuksiin asti. KUKAAN, joka ei ole ollut vastaavassa tilanteessa, siis jolla lapset sattuvat olemaan helpompia luonteeltaan, joilla ei ole lapsia samalla ikäerolla jne., ei voi käsittää, minkälaisiin tilanteisiin vahvan uhmaajan kanssa joutuu. Itselläni on pari kertaa ollut niin huono päivä, yhtä tahtojen taistoa jokikinen minuutti heräämisestä nukkumaanmenoon asti, että olen miettinyt, miltä tuntuisi vain marssia pois ja aloittaa uusi elämä jossain mahdollisimman kaukana. Jos kuitenkin haluat lukea muiden vastaavia tarinoita ja ehkä saada jotain ajatuksia, taaperopuolella on näistä asioista tuore ketju.

Onko sinulla lähisukulaisia, äitiä, siskoa, hyvää ystävää, joka voisi tulla teille kylään ja seurata arkeasi hetken. Jos vain päättää olla ottamatta liian henkilökohtaisesti heidän havaintojaan ja osaa erottaa joukosta ne, jotka voi jättää omaan arvoonsa, olen huomannut tällaisen tosi tehokkaaksi keinoksi havaita, missä kohtaa taapero ehkä " vedättää vanhempiaan" . Itse esim. pidin itseäni erittäinkin tiukkana kasvattajana, mutta äitini keksi heti heikon pisteeni, jota taapero käytti häikäilemättä hyväkseen. Lapset osaa olla tosi fiksuja ja ainakin pahimmat mainingit saattaa saada tyyntymään ihan pienilläkin muutoksilla, vaikkakin jotkut lapset ovat senkin jälkeen lievästi sanottuna keskimääräistä haastavampia.

Voimia kovasti!

isompi lapsesi meinaan oppii käyttämään tuota hyödykseen ja tekemään sitä tahalleen.

Lapset ovat ovelia ja tekevät juuri sen mikä auttaa heitä samaan tahtonsa lävitse

Vierailija:

Minua jäi askarruttamaan se, että lapsi ei halua syliin, halaa, suukottele jne. Onko tätä aina vai pelkästään kiukkukohtausten aikana? Jos pieni lapsi ei koskaan halua / anna hellyyttä, niin asiasta kannattaa keskustella jo terkkarin kanssa.

Muussa tapauksessa kehottaisin ottamaan jatkuvasti tiukan linjan (ei ole helppoa, tiedän). Yhdestä kerrasta poikki: ei kannata vaihtaa piirrettyjä, päätöstä siitä, kuka pukee tai mennäänkö ulos, tarjottuja ruokia jne. Lapsi koettelee sinua ja jaksaa koetella. Tee hänelle heti selväksi, kuka on pomo. Hänkin tarvitsee turvallisuutta siitä, että aikuinen päättää.

Minä päätän ja toteutan useasti. Siitä ei ole kyse. Tulin vaan huuhtomaan pääni koska jokaisesta päätöksestä ja toteutuksesta nousee jonkin moinen metakka. Siitä halusin jäähylle tänne. Ja se metakka nostaa kuopuksen varpailleen.. huoh.

Hellyys ja halit ovat oikeastaan lapselle jotenkin semmoinen juttu että hän vaan ei kaipaa niitä, neuvolan kautta käytiin jopa psykiatrin luona, koska pelkäsin ettei lapsellani ole tunteita tai jotain autistisuutta kun rakkauteni ei kelvannut.. Kaikki silti oik, ja neuvola täti vaan sanoi naureskellen että pojalla kova tahto ja itsepäinen kuin piru. Sanoi jotta asiat muuttuu.. Olenkin kovasti odotellut sitä muutosta.

Kaikki nämä siis ap viestejä

Vierailija:

isompi lapsesi meinaan oppii käyttämään tuota hyödykseen ja tekemään sitä tahalleen.

Lapset ovat ovelia ja tekevät juuri sen mikä auttaa heitä samaan tahtonsa lävitse

Anna huutaa, rauhoitan ja annan taas, jossain vaiheessa tulee soppi ja ärähdän, silloin loppuu huuto, mutta muuten itse vain annan kiukutella.

SEN TAKIA TULINKIN TÄNNE HETKEKSI RAUHOITTU,MAAN ETTÄ JAKSAN TAAS TÄTÄ HUUTO SYSTEEMIÄ JA KIUKUTTELUJA. SE KUN koko ajan pitää aikuisen päänsä, ne patoutuvat sisään ja ne pitää jossain päästää ulos.

yhdessä lapsen kanssa semmoisen lukujärjestyksen tapaisen päiväohjelman vaikka viikoksi? Jota sitten noudatetaan. Ei mikään hullun tarkka, mutta semmoinen mitä teidän perhe pystyy noudattamaan.



Annat vaihtoehtoja ja lapsi sais valita ja ehdotella itse. Ei tietty mitään mielivaltaista päättämistä mutta esimerkiksi olis kirjasto päivää, leikkipuistopäivää ja jne.

Tai vaikka tehtäiskö maanantaina pottuja ja jauhelihakastiketta vai jauhelihakeittoa. Toista sitten torstaina.



Tai huomenna askarrellaan, miten olis tehtäiskö lumiukkoja vai maalataanko ;)

Ja vaatteet vois laittaa edellisiltana valmiiksi ja lapsi sais päättää laitetaanko puuhapete vai auto collegepuku.



Lapsi sais päättää jotain pieniä asioita elämästään, niin se saattais vaikka auttaa noihin uloslähtöhuutoihin ym.



Ja paljon voimia sinulle!!!

Varmasti hullun rankkaa touhua..

Itsellä vasta yksi kiltti vauva, mutta olen auttanut kavereideni lapsia, joilla samanlaisia ongelmia kuin teillä. Lapsi määrää perheessä, mitä tehdään ja äiti palvelee. Otin aikoinani tällaista 2-vuotiasta lasta hoitoon aina aika ajoin muutamaksi päiväksi. Heti aluksi oli eteisen lattialla rähmällään ja huusi pää punaisena, kun ei saanut tahtoaan läpi. Annoin huutaa pari tuntia ja laitoin vain musiikkia kovalle. Pysyin tiukasti kannassani, että uimaan lähdetään vasta, kun aamupuuro on syöty. Parin tunnin kuluttua tyttö nousi lattialta, söi puuron ja kysyi nöyrästi, että lähdetäänkö nyt uimaan. Vielä pari kertaa tämän tapauksen jälkeen kokeili huutamista mahallaan lattialla, mutta paöjon lyhyemmän ajan. Kun huomasi, ettei siitä ole mitään apua, huuto loppui kokonaan ja rupesi tottelemaan. Huomasi, että tämän naisen kanssa ei voi neuvotella. Vanhemmat olivat todella kiitollisia ja asiat alkoivat luistamaan kotonakin paremmin.

Lapsesi on hieman vanhempi ja omaa tahtoakin on enemmän. Mielstäni on tärkeää, että olet johdonmukainen. Jos sanot, että nyt mennään ulos, silloin mennään. Anna lapsen valita video. Kun on kerran valinnut, älä enää vaihda, vaikka mikä olisi. Kokeile palkitsemista. Esim. kun tekee jonkin hyvin, saa jotain, mistä todella pitää. Esim. uimaan lähteminen tms. Koita pysyä itse kylmän rauhallisena, vaikka kuinka sisällä kiehuisi. Itse en todellakaan lähtisi ruokia koristelemaan. Se on loputonta. Kohta ei mielllytä nalletkaan, saat ruveta keksimään muita koristeita ja koulussa viimeistään on opittava syömään kunnon ruokaa. Tee herkullisia jälkiruokia. Sano, että jos ei pääruoka maistu, ei voi ottaa jälkiruokaakaan.

Olen pukenut monet kerrat väkisin, mutta samantien ottaa vaatteet pois, rimpuilee vastaan joka vaatekappaleen kanssa, Kyllä on hikistä hommaa ja lopputulos sama kuin mistä aloitin. Myönnän, että ainakaan minulla ei hermot riitä siinä tilanteessa kuin olisi vielä kiire johonkin. Olisi vain löydettävä oikea naru, mistä vetää, mutta kiiretilanteessa hermot menee siinäkin, että pitäisi ruveta keksimään jotain " jutta" , millä pojan pään saisi käännettyä.



Älkää sanoko, että kyllä lapselle saa väkisin vaatteet päälle, meidän vesseli on niin taitava, että vetää kengätkin pois pukiessani hattua päähän. Joskus olen ottanut kainaloon ja sanonut, että mennään sitten ilman vaatteita pakkaseen, mutta on myös painava kannettava, eikä onnistu tämäkään, jos on muita lapsia tai tavaroita kannettavana.



Älkää antako ihmisille niin yksiselitteisiä neuvoja, kaikki ei onnistu kaikilla! Vähän ymmärrystä peliin!

Täytyy ekana myöntää, että meillä ei koskaan ole ollut ihan noin hankalan kuulosta. Koeta kestää! Ja yritä pysyä lasten kanssa rauhallisena kuitenkin. Pyydä vaikka hoitoapua välillä, että saat levätä ja pääset tuulettumaan. Jos äiti alkaa huutaa lapsille, niin siitä vain kaikille tulee paha mieli. Tietysti sitäkin sattuu, mutta sitten pitää pyytää anteeksi. Ja järjestää itselle kiireesti sitä vapaa-aikaa!



Minusta kuulostaa kovasti siltä, että esikoisesi olisi mustasukkainen. Meillä auttoi seuraava: ala huomioida ja helliä häntä oikein kovasti. Järjestä teille aikaa kahdenkeskiselle puuhailulle myös, jos mahdollista. Menkää vaikka uimahalliin, kauppaan, kirjastoon tai lukekaa kirjaa yhdessä - mitä vain. Helposti kiukuttelevan esikoisen kanssa ajautuu tilanteeseen, jossa tämä esikko saa vain negatiivista palautetta. Äitikin saattaa jo alkaa " inhota" lasta tai tämän käytöstä. Ja lapsi kyllä huomaa sen! Katkaiskaa negatiivinen kierre ja muuttakaa se positiiviseksi! Meillä tämä todella auttoi. Sen jälkeen lapset eivät enää edes juuri ole tapelleet. Kun kumpikin saa tarpeeksi äidin huomiota. Siitähän lapset tappelevat.



Entä saisitko poikasi vaikka johonkin kerhoon? Seurakunnan? Jos olisi kyse siitä, että tartteisikin muidenkin lasten seuraa. Samalla saisit säkin vähän lepoa tai oloa vauvan kanssa. Kerhoa voisi olla esim. 2 tai 3 päivää viikossa. Enempi ei varmaan ole tarpeen.



Ja kuten tuolla edellä jo sanottiinkin: kysy lapsen mielipidettä, mutta älä anna hänen pompottaa sinua. Jos lapsi pysyy hengissä, niin älä ala lahjoa/kiristää/uhkailla ruokailutilanteissa. Siitä tulee vain ongelmia. Täytyy luottaa siihen, että lapsi syö, kun on nälkä. (Tietty on niitä poikkeuslapsia.) Olis hyvä jos ruokailut pysyisivät kaikille mukavina hetkinä, jolloin jutusteltaisiin leppoisia.



Onnea matkaan! Kyllä teillä varmaan helpottaa, kun pääsette tuosta mustasukkaisuudesta eroon!



P.S. Millainen poikasi oli ennen vauvan syntymää? Oliko jo silloin vastaavia oireita? Täytyy muistaa, että uuden vauvan tulo perheeseen voi lapsesta tuntua samalta kuin sinusta tuntuisi, jos miehesi ottaisi 2. vaimon.

Tykkääkö lapsesi yllättää sinua?

Meillä toimii sellainen aika hyvin melkeinpä joka tilanteeseen.

Onnistuisko jos annat lapselle vaikka ne päivävaatteet viereen ja sanot, että äitipä käy tuolla vessassa nytten. Odottaakohan täällä yllätys äitille kun palaan. Onkohan tuo hurja supermies ehtinyt pukea sillä välin jne.



Tai ruokailussa sama homma, jos ei millään meinaa syödä.

Minäpä laitan hetkeksi silmät kiinni, niin onkohan tuosta lautaselta kadonnut kaksi jättilusikallista ruokaa...

Tai onkohan tuosta leivästä käynyt karhu haukkaan sillä välin..

ettei aikuinen pärjää 3,5 vuotiaalle. En sano etteikö kyseessä ole tavallista hankalampi tapaus, mutta se nyt on varma ettei temppuja tekemällä päästä puuta pidemmälle.

Lapsi ei pese hampaitaan > sanot sille " Et SAA pestä hampaita!"

Lapsi ei pue > sanot sille " Et SAA pukea!"

Lapsi ei syö > laitat tarjolle ja sanot " Et SAA syödä tätä annosta!"



Tai kilpailu: kuka on nopein tekee sitä ja tätä...



Varmaan oot kokeillutkin näitä.



Tosta vikuroimisesta (sukka huonosti tms) tulee mieleen, olisko lapsesi jollain asperger (?) -tavalla herkkä, eli just joku yksityiskohta jossain häiritsee niin että maailma kaatuu. Ootte varmaan tutkineetkin just tätä.

Joku kerho voisi olla ehkä jotain. Kahdenkeskistä aikaakin meillä on silloin tällöin kun mieheni ottaa kuopuksen hoitoon. Silloin tosiaan on kaikki hyvin. Kun olemme kaikki yhdessä, esikoinen saa minulta hellyyttä ja aivan erilaista huomiota kuin vauva, kun taas vauvalle lepertelen silloin kun esikoinen nukkuu..



Ehkä jotain hoitoapua kaipaisin, mutta ei sellaista ole oikein. Syyllisyyttä jaetaan kovasti, mutta siihen loppui ihmettelelyt kun annoin esikoisen hoitoon ihmettelijöille päiväksi. Ymmärsivät minkälainen pakkaus poju on.



Esikoinen aloitti käytöksensä puolivuotta ennen vauvan syntymää ja aina ollut tdella vaativa muutenkin, aivan toisenlainen kuin muutamat hoitolapsistani. Tai kuopus.



Jotain täytyy tehdä, tiedän ja kyse voi olla todellakin vain minusta. Jonkun pitäisi analysoida paikan päällä tekemisemme, mutta poika muuttu jos paikalla on joku vieras. Piilokamera voisi olla tehokas.. =D

-ap-

Vierailija:

Tykkääkö lapsesi yllättää sinua?

Meillä toimii sellainen aika hyvin melkeinpä joka tilanteeseen.

Onnistuisko jos annat lapselle vaikka ne päivävaatteet viereen ja sanot, että äitipä käy tuolla vessassa nytten. Odottaakohan täällä yllätys äitille kun palaan. Onkohan tuo hurja supermies ehtinyt pukea sillä välin jne.

Tai ruokailussa sama homma, jos ei millään meinaa syödä.

Minäpä laitan hetkeksi silmät kiinni, niin onkohan tuosta lautaselta kadonnut kaksi jättilusikallista ruokaa...

Tai onkohan tuosta leivästä käynyt karhu haukkaan sillä välin..

Mutta kun aina joka asiassa en viitsisi sitä supermiestä pyytämään vain ihan omaa poikaani.. =D

Vierailija:

Lapsi ei pese hampaitaan > sanot sille " Et SAA pestä hampaita!"

Lapsi ei pue > sanot sille " Et SAA pukea!"

Lapsi ei syö > laitat tarjolle ja sanot " Et SAA syödä tätä annosta!"

Tai kilpailu: kuka on nopein tekee sitä ja tätä...

Varmaan oot kokeillutkin näitä.

Tosta vikuroimisesta (sukka huonosti tms) tulee mieleen, olisko lapsesi jollain asperger (?) -tavalla herkkä, eli just joku yksityiskohta jossain häiritsee niin että maailma kaatuu. Ootte varmaan tutkineetkin just tätä.

Seuraavana päivänä vielä muisti että äitihän sanoi että ei saa pestä hampaita.. Koita siinä sitten selittää lapselle.. =D