Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
MINÄ EN JAKSA!!!! PER**LE!!!!!
11.01.2006 |
Nyt oli pakko tulla tuulettuu tänne av:lle!
MINÄ EN JAKSA!!!!!!! Lapseni on ollut alusta asti vaativa, rakastan häntä yli kaiken, olen kotona hänen kanssaan koko ajan, annan kaikkeni hänelle, mutta MIKÄÄN EI RIITÄ!!
Aamupala on iahn huono, ei syö vaikka koristelisin sen hassuilla nallekuvioilla. Vaatteet eivät mene päälle lainkaan, piirretty pitää vaihtaa tuhat kertaa ennekuin loppuu huuto, leikit äidin kanssa on tyhmiä, en osaa leikkiä mitään, ruoka jonka teen ei maistu, ulos haluessaan äiti pukee, mutta silloin heittäytyy makarooniksi ja kiljuu suoraa kurkkua ettei halua ulos ja kun lopetan pukemisen ja sanon että hyvä on ei mennä ulos, alkaa suuuuuuuuuurempi huuto kun ei pääse ulos ja äiti on tyhmä! Jäähyillä näyttää kieltä ja virnistelee, ei saa ylimääräistä hemmottelua tai karkkia palkkioksi, sylissä ei tykkää olla, ei halaa tai pussaa vaikka useasti itse haluaisin halailla poikaani ilman muita vaatineita, ei jaksa piirtää, pomppii sohvalla ja kun kiellän ei tottele, kun haen pois sohvalta ja pistän lattialle, rupeaa huutamaan kuin hyeena. EI SIINÄ OLLUT EDES PUOLIA; KERROIN VAAN MITÄ TÄNÄÄN ON TAPAHTUNUT!
MULLA PALAA KÄÄMI!! EI LAPSELLE, MUTTA EN JAKSA TÄTÄ JATKUVAA HYVÄN POLUN ETSIMISTÄ! OLISI VAAN NIIN HELPPOA POMPPIA LAPSEN EHDOILLA, MUTTA KUN LUONNE EI ANNA PERIKSI, TARKOITAN SIIS ANTAMISTA PERIKSI!
EN JAAAAAKSAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! MIEHESTÄ EI APUA, YX SAMPERIN NAHJUS P**KELE!!
Noin, nyt on huudettu taas kuukauden edestä, kiitos av:laiset.. Täytyykin mennä syöttämään nyt se paha ruoka loppuun ja sitten kuopuksen ruokailuun. Onneksi vauva o edes tyytyväinen. Kiitos siitä.
Kommentit (79)
Meillä oli samaa touhua, mutta laantui parin vuoden aikana toisen syntymästä. Oli vaikeaa mutta minulla oli ystäviä joille hiuksia repiä. Tule tänne vaan aina tuulettumaan, kyllä se ohi menee, JAKSAMISIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso peiliin niin näet! Lapsi on sinun peilikuvasi. Muuta omaa asennettasi ja käyttäytymistäsi niin muuttuu lapsikin!
" laspi kaappiin (hoitoon) niin ei tarvi katella." huh, mitä jengiä...
Vierailija:
Nyt oli pakko tulla tuulettuu tänne av:lle!MINÄ EN JAKSA!!!!!!! Lapseni on ollut alusta asti vaativa, rakastan häntä yli kaiken, olen kotona hänen kanssaan koko ajan, annan kaikkeni hänelle, mutta MIKÄÄN EI RIITÄ!!
Vanhempi poikani, nyt 9 v., on juuri tuollainen. Ollut koko ikänsä, eikä varmaan koskaan muuksi muutu.
Pojalle ei käy mikään. Ruoka maistuu pahalle, äiti on ääliö, idiootti ja vaikka mitä. Nukkumaanmenot on yhtä taistelua. Koko päivän kulkee perässäni ja natisee, mäkättää ja VAATII. Hermot on tiukalla tuon kanssa. Poika ei ole koskaan viihtynyt yksin, aina on pitänyt jonkun olla seurana. Koen itse aika rasittavana sen, että poika jatkuvasti vaatii huomiotani. Olen sanonutkin pojalle, että joskus voisi olla hetken hiljaa ja tehdä itsekseen jotain, kun on jo noin iso, mutta ei.
Pakko on vaan yrittää jaksaa. Onneksi nuorempi poika on täysin erilainen.
Voimia sinulle, enkä voi yhtyä edellisten sanomisiin, että tuo kausi menisi ohi. Jotkut vaan ovat luonteeltaan tuollaisia, ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ja minä olemme molemmat erittäin rauhallisia, mieheni purkaa stressinsä salilla, ei koskaan kotona. Minä olen hyvä äiti, voin sen ihan suoraan sanoa. En superäiti mutta en myöskään huono äiti. Lapsi kolme ja puoli. Otin hoidosta pois kun kuopus syntyi, eli about 7kk sitten. Joka päivä ollaan ulkona aamuin ja päivin mutta jotenkin edes ne kaikki leikit eivät riitä pojan energian purkamiseen. Kuopus täysi peilikuva isommasta, jo vauva-ajasta molemmat erilaisia.
Ja eiköhän kaikilla ole se vanhemmuus jollain tapaa hakusessa kun ensimmäisen kanssa toimii, näitä kirjaoppiäitejä en voi myöskään sanoa luonnollisiksi äideiksi. Kyllä myönnän, vanhemmuus on jollain tapaa aina hakusessa. Niin myös sinullakin.. Asiat on vain eri.
aina vaan ehdotetaan hoitoon laittamista niin ongelmat muka poistuu. Poissa silmistä, poissa mielestä. Aiemminkin ottanut kantaa aiheeseen, miksi vanhemmat siirtävät kasavtusvastuun päiväkotiin?
Ihan oikein toimit ja muista ettei lapsi saa ikinä huudollaan tahtoaan lävitse. Annat huutaa vaan jos ei muuhun asiaan huomion kiinnittäminen auta. Jäähypaikan voisit siirtää semmoiseen paikkaan etti lapsi sinua näe, loppuu kielen näyttäminen ja irvistely. Esim, vessanpöntölle istumaan ja ovi kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
=). Säästyy monta riitaa teiltä ja jaksat itsekin paremmin. Ja varsinkin, jos teillä on vielä vauvakin. Muutamana päivänä vkossa, vaikka puoleksi päiväksi kerrallaan.
Ja anna olla syömättä, jos ei syö. Kukaan ehdi kuivettua, jos ei aamupala maistu. Mutta välipalaa ei myöskään oteta ruoka-aikojen ulkopuolella.
mutta älä nyt ainakaan yritä turhaan miellyttää moita tinttarellaa. Päätä että nyt ulos ja sit mennään ulos eikä vekslata lapsen mielenmuutosten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaetaan vastuu muille, sekö helpompaa. Noh, mutta sitten kun työt taas alkaa, poika hoitoon ja veljensä kanssa. Hoidossa olo ei ollut silloinkaan mikään vastaus. Poika ikäänkuin kosti meille hoitoon viemisen työstä tulon jälkeen. 12, jäähypaikan vaihto voisi kyllä olla kyseessä myös.
Tämä vain tuntuu niin toivottomalta, kun toivoisin että lapsi kykenisi nauttimaan asioista jiota teemme, eikä aina kiukuttelisi vastaan. huoh., sanon ma.
T. Ohikulkija vain
Vierailija:
Katso peiliin niin näet! Lapsi on sinun peilikuvasi. Muuta omaa asennettasi ja käyttäytymistäsi niin muuttuu lapsikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti yhden rauhallisen lapsen vanhemmat (jotka hieman yksinkertaisia ja lapsellisia luonteeltaan) helposti tuomitsevat " hankalien" lapsien vanhemman epäkelvoksi tai jotenkin " kädettömäksi" .
Vierailija:
sulla taitaa tuo vanhemmuus olla vi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermot on meinanu mennä monet kerrat. Poika täyttää huhtikuussa 4v ja nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. En osaa sanoa hyviä neuvoja, mutta sen voin kertoa, että ei se aina tule tuollaista olemaan. Hyvä, että olet itse rauhallinen, hermostuminen vain pahentaa asiaa.
Periksi ei kannata antaa, mutta sen olen huomannut, että joskus on parempi hieman joustaa, jotta pahemmilta tappeluilta vältytään. Tosin kyllähän maailmaan ääntä mahtuu, joten jos ei ole minnekään kiire, anna lapsen huutaa.
lapsi huutaa ettei halua ulos->ei mennä ulos
lapsi haluaa katsoa eri piirrettyä->piirrettyä vaihdetaan, vaihdetaan ja vaihdetaan
lapsi ei halua syödä sitä tätä tai tuota->ruokaa vaihdetaan, koristellaan ties millä.
Voi jumalauta...
Lapsi on 1v5kk ja olen hänen kanssaan kotona, mies käy työssä.
Lapsi on ollut melko vaativa koko ikänsä, mutta muuten tosi kiltti ja ihana. Nyt muutama päivä on kyllä ollut vähän hankalampaa;
yleensä isä on laittanut illalla nukkumaan, mutta esimerkiksi eilen lapsi halusi vaan minun syliin ja huusi, kun isänsä yritti viedä nukkumaan.
Tänä aamuna huusi 1,5 tuntia suoraa huutoa, en tiedä miksi.
Ei halunnut olla sylissä, ei halunnut maitoa, mikään ei vaan ollut hyvä.
En keksinyt enää muuta kuin laittaa lapsen sänkyynsä... Ja sinne se sitten nukahti n. 5 minuutin huudon jälkeen.
Tuli jo kyllä välillä mieleen, että pitäisikö minunkin etsiä työpaikka ja viedä lapsi hoitoon, jos se vaikka kaipaisi ympärilleen muutakin seuraa kuin vain minut.
Mutta ehkä kuitenkin parasta on, että lapsi saa olla kotona!
Minua jäi askarruttamaan se, että lapsi ei halua syliin, halaa, suukottele jne. Onko tätä aina vai pelkästään kiukkukohtausten aikana? Jos pieni lapsi ei koskaan halua / anna hellyyttä, niin asiasta kannattaa keskustella jo terkkarin kanssa.
Muussa tapauksessa kehottaisin ottamaan jatkuvasti tiukan linjan (ei ole helppoa, tiedän). Yhdestä kerrasta poikki: ei kannata vaihtaa piirrettyjä, päätöstä siitä, kuka pukee tai mennäänkö ulos, tarjottuja ruokia jne. Lapsi koettelee sinua ja jaksaa koetella. Tee hänelle heti selväksi, kuka on pomo. Hänkin tarvitsee turvallisuutta siitä, että aikuinen päättää.
Koko matkan vain mietin että toivottavasti kaikki menee hyvin ja lapsilla on hyvä olla, en pystynyt rentoutumaan lainkaan matkalla. Takaisin oli henkisesti hoppu, mutta kotiin kun tulin, poika oli ollut kuin enkeli.
Siinä mietin itsekseni että mitä teen väärin. Siinä samassa näin syyn, pojalle annettin KAIKKI periksi. Katsoin touhua hetken mummilassa vierestä. Karkkia, periksi antamista, lapselta anteeksi pyytämistä jopa tuttipullo annettiin pojalle kun halusi. Minulla kiehui, mutta poika oli enkeli, halaili ja pussasi mummia. Pitääkö kaikessa antaa periksi tosiaan että lapsesta tulee kiltti ja syliintuleva?
JA TÄNÄ AIKNA KUN KIRJOITIN TÄTÄ, POIKA KAATOI KAIKKI MEHUT LATTIALLE, HEITTI KAIKKI TAVARAT PITKIN POIKIN ETEISESSÄ,. nyt kirjoitan loppuun ja menen sitten. Ei rauhaa, tätä tämä on ollut koko pojan elinaika. Kun taas useassa perheessä, pelataan yhdessä, äiti tai isä voi jopa lukea kun lapsi leikkii lattialla., huoh, ei meillä.
Alue: Aihe vapaa
Oletko harkinnut lapsen viemistä vaikka puolipäivähoitoon?
Saisi tekemistä+muiden lasten seuraa, kaikki ainakin meillä sata
kertaa helpompaa noin.