APUA!Pystyisittekö jättämään 1v lapsen viikoksi mummolle?
Laitoin tämän myös vauvapuolelle kun tyttö on vielä vajaa vuoden mutta kun olisi tarkoitus lähteä niin silloin juuri vuoden ikäinen.
Eli mitä teen?Pystyisittekö jättämään lapsen ja siskon4v mummolaan viikon ajaksi hoitoon? Tytöt olleet siellä muutaman kerran yön tai kaksi kerrallaan. Luotan täysin äitiini hoitajana mutta olen aina ollut tosi tuskissani ikäväni kanssa varsinkin pienemmän suhteen!!
Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia viikon erosta? Kuinka selvisitte ja lähtisittekö uudelleen?
Olisin tosi kiitollinen kokemuksistanne....
Huolestunut
Kommentit (41)
mutta miehen siskon lapsi on joka kuukausi ainakin 2 yötä isovanhemmillaan, lisäksi pari iltaa viikossa jne. Nyt oli juuri ollut 5 yötä hoidossa, kuulemma oli ikävöinyt mutta ei itkenyt suuremmin. Tosin lapsikin on jo 1v5kk... riippuu tosi paljon lapsesta, jos on tuttu hoitopaikka niin mikä ettei. Mä en pystyis jättämään koska miettisin kaikkien asioiden ohella myös sitä miten mummi (siis jos isovanhemmat hoitaa) jaksais...
" mutta miehen siskon lapsi on joka kuukausi ainakin 2 yötä isovanhemmillaan, lisäksi pari iltaa viikossa jne. Nyt oli juuri ollut 5 yötä hoidossa, kuulemma oli ikävöinyt mutta ei itkenyt suuremmin. Tosin lapsikin on jo 1v5kk..."
Minusta tuo kuulostaa aika hurjalta jos noin PIENI on noin paljon hoidossa! Ja jos lapsi vielä selvästi ikävöi...
Minun lapseni on ollut mummolla hoidossa (siis ihan yökylässä) ilman kumpaakaan vanhempaansa 6kk iästä alkaen. Syitä on turha eritellä, kun ne eivät tunnu vaikuttavan kenenkään mielipiteisiin...
Tällä hetkellä poika on 1,5v ja hoidossa mummon luona suunnilleen kolme yötä viikossa, kun olen töissä. Ehkä tilanne on toinen, kun ei ikävöi eikä itke koskaan perääni. Tuntee varmaan että mummola on toinen koti. Ja pitäisikö minun nyt olla huolissani, ettei lapseni rakasta minua kun ei ikävöi perääni..?! Enpä usko.
Miettikääpä innokkaat sellaista tilannetta, jossa lapsi menee kerran kahdessa kuukaudessa viikoksi isänsä luo. Eikö eroahdistusta tule silloinkin, ei se mikään tuttu ja turvallinen paikka ole, jossa käy niin harvoin..? En tarkoita tätä nyt millään pahalla, saan varmaan kovan ryöpyn niskaani.
Mutta AP, jos sinä luotat mummon hoitoon, jätä vain lapsesi hänelle. Se on vain minun mielipiteeni. Itse sinä kyllä tiedät mikä on paras ratkaisu..!
Itselleni tulisi niin kova ikävä ja huoli että jos olisin lomala sen aikaa, niin loma menisi pilalle varmaan. Yhen yön tai kaksi korkeintaan tuon ikäistä uskalsin jättää. Nyt esikoinen 2v2kk ja nyt alkaa olla siinä iässä että alan uskaltaisin vihdoin jättää hoidettavaksi mummolle huoletta yöksi tai pariksi ja vaikka jo viikoksikin, mutta ei jätetä kun on uusi vauva talossa. Ehkä sitten parin vuoden päästä äidinvaistot hellittää vähän, kun pienempikin on jo 2-vuotias ainakin, enkä siis enää imetä, ja lapsi alkaa pärjätä, oppinut puhumaan sen verran, että osaa ilmaista itseään auttavasti, eikä enää ole niin hentoinen ja helposti rikki menevä.
Tulipa tosi paljon ajatuksia -ja kuten arvata saattaa myös kiivaita mielipiteitä. Jokainen tosiaan tietää varmasti hyvin omalta kohdaltaan ja minäkin olen esikoisen kanssa kokenut sen viikon eron, joten tiedän omat tunteeni aika hyvin.
Täytyy kuitenkin myöntää että PikkuMytyn kertomus kuulostaa todella tutuntuntuiselta..joten taidan siirtää reissua vaikkapa sitten vuoden loppuun ja harkita vaikka koko pesueen mukaan ottoa!!
Ja Nasulina kun pohti sitä lomaa äidin kannalta kun lapsi on mukana niin siitäkin on esikoisen kanssa kokemusta (oli silloin 3v) ja eihän se sillä lailla varsinaista lomaa olekaan kun lapset on mukana. Mutta hyviä puolia taasen se että ei ikävä yllättä. kuten mainitsit niin on tämä välillä puntarointia -toisaalta hetkenhän nämä murut vain ovat pieniä..mutta kun kuten muutamat kirjoittivat niin kyllä se miehelle ja naisellekin hyvää tekee se kahdenkeskinen aikakin!
Nauttikaamme siis pikkuisistamme ja myös niistä isommista " mörökölleistä"
täällä on näköjään laidasta laitaan vastauksia. osa ei osaa olla erosa lapsestaan muutamaa tuntia kauempaa. osalla menee kevyesti useita päiviä.
meillä on yksi lapsi 2,5 v, ja olemme olleet 2 kk:sta alkaen mieheni kanssa myös kahdenkeskisillä pikku matkoilla. Yleensä näitä " keikkoja" on ollut 2-4 vuodessa, kestoltaan 1 yöstä- 6 yöhön. lapsemme on ollut kotona isovanhempiemme hoidossa.
ikävä tuli viimeksi kun olimme 6 yötä poissa, kaipaisin 4 yön jälkeen lasta ihan hirveästi. ja lapsemme oli selvästi loukkaantunut noin pitkästä ajasta. mutta sanoisin että oma kokemus on se, että 2-3 yötä on ollut ihan hyvä eikä lapseasta ainakaan käytöksen perusteella voi sanoa että olisi erosta " kärsinyt" . päinvastoin, hänellä on tiiviit suhteet isovanhempiinsa, ja on aivan ihanaa hänestä kun he tulevat häntä katsomaan.
mielestäni on lähtökohtaisesti tärkeää lapselle, että saa muitakin lämpimiä ihmissuhteita ja tottuu muiden kanssa olemaan (turvallisesti)kuin pelkästään omat vanhemmat. senkin on kyllä todennut lasten psykiatrit monta kertaa.
Pienempi; vuoden ikäinen ei tuosta tuskin ole moksiskaan.
Kun viet lapset hoitoon, totuttele siellä ensin hetki paikkaan, esim, vaikka ole 1-2 yötä heidän kanssaan siellä niin lähtö sujuu paljon helpommin kun paikka on tuttu.
Tuttuja tärkeitä tavaroita mukaan tietenkin.
Lapsistakin on mukavaa kun on välillä kaikkea erilaista ja aika kuluu nopeasti, kun ei ole saman arjen rutiinit. Noin pienet lapset eivät käsittääkseni paljon tajua eroa siinä onko kyseessä 5 vai 7 päivää kyseessä. Älä ajattele että " jätät" lapset hoitoon vaan että lapsetkin menevät " lomalle" mummolaan.
Lapset varmasti tulevat toimeen hoidossa jos itse luotat hoitajaan. jos oma pääsi kestää sen että lähdet niin mene ihmeessä ja ota rennosti.
Lapset eivät mene siitä rikki...
(Poika nyt 2v8kk ja ollaan oltu 2 kertaa mieheni kanssa niin että poika hoidossa...)
Ja ÄLÄ VÄLITÄ MUIDEN MIELIPITEISTÄ, TEET NIIN KUIN ITSE PARHAAKSI NÄET..
kun tuota 1yö/ ikävuosi enintään hoidossa toitotetaan kovasti.
Että on tilanteita joissa vanhemmat voivat joutua tilanteeseen että lapsi on pakko laittaa hoitoon viikoksi yötäpäivää.. ( esim sairaus tms)
Eikö se parempi niin että lapsi on tottunut monipuolisiin olosuhteisiin ja tulee toimeen myös sen tutun ja turvallisen hoitajan kanssa.
minusta jos täällä kysyy toisten mielipidettä ja neuvoa niin kai niitä sitten kannattaa kuunnella, puolesta ja vastaan. Hassua että neuvotaan että älä kuuntele toisia. Mitäs järkeä sitä on tänne tulla pohtimaan jos kuitenkin on päättänyt tehdä tietyllä tavalla.
Pullenah, tottakai voi sattua esim sairaalareissuja jne. Itse jouduin 4 päiväksi sairaalaan kun keskimmäinen oli 1v4kk. Poika ei ollut koskaan ollut erossa minusta yötä. Isän kanssa meni ihan hyvin mutta sen jälkeen kesti aika kauan että poika oli ihan hysteerinen iltaisin. En kuitenkaan millään jaksa uskoa että olisi ollut parempi että olisin totuttelumielessä jättänyt hänet aikasemmin jo yöhoitoon (ok, eihän se mikään hoito ole jos on isällä mutta poika oli hyvin rutiinilapsi ja äiti kuului ehdottomasti yörutiineihin) Aika harvinaista kai on että molemmat vanhemmat joutuisivat vaikka sairaalaan viikoksi, sen verran harvinaista että sen tähden ei minusta tarvitse lasta ruveta karaisemaan. Mutta siis ihan ap:n ongelmaan viittaamatta.
Juu ja vielä että nykyään isällä on vastu sekä esikoisesta ja keskimmäisestä illalla ja yöllä, eli ihan hyvin ehti myöhemminkin totutella ns. pois äidistä.
Ei tosin ole tullut sellaista tilannetta eteenkään, että olisi edes tarvinnut harkita asiaa. Muuten olen kyllä suhtautunut aika rennosti pojan (2v10kk) yökyläilyihin; poika taisi olla 2kk, kun ensimmäistä kertaa oli mummolassa yön hoidossa. Viime kesänä poika oli isovanhempien kanssa 5 yötä reissussa ja hyvin oli mennyt kaikin puolin. Touhuttavaa oli niin paljon, että ei paljon ehtinyt ikävöidä ja iloisesti tervehti vanhempiaan, kun reissusta palasi. Jotta en usko, että tuo mitään pysyviä traumoja sai, vaikka ei tuota 1vrk/1v -sääntöä aivan noudatettukaan=)
En usko, että täällä kukaan on asiantuntija sen suhteen miten teidän tulisi tässä asiassa toimia. Luota siis omaan vaistoosi.
vallan mainiosti yhteisillä lomilla. Silloin on mahdollisuus todella kehittää yhteenkuuluvuuden tunnetta kun on aikaa toisilleen.
En kuitenkaan tuomitse muita ratkaisuja ja valintoja. Mutta, jos itse epäilet, että tulee kova ikävä lapseen, niin en jättäisi hoitoon.
En siis todellakaan katso, että isä olisi lapsen " hoitaja" , jos minä joutuisin sairaalaan tai päin vastoin... Isä on tasapuolinen vanhempi. Meillä lapsi on kyllä tottunut isänsä kansa olemaan, joten siihen ei tarvitse totuttaa ;)
Ja edelleen, meillä mummo ja ukki ovat lapselle hyvin rakkaita ja tärkeitä. Ei siihen läheiseen suhteeseen tarvita sitä, että viettää viikon vain heidän kanssaan yötä päivää... Eiköhän se läheisyys kehity automaattisesti, kun ollaan paljon tekemisissä, yökylässä yksi yö silloin tällöin, viikonloppuja vanhempien kanssa mummolassa ja muutenkin aktiivista kanssakäymistä. En todellakaan laita lastani viikoksi hoitoon vain siksi, että saa siinä kehittää lämmintä ja läheistä suhdetta johonkin toiseen aikuiseen... Lapselle ihan varmasti on viikon mummolareissua tärkeämpää se, että voi luottaa omiin vanhmpiinsa ja perusturvallisuus on taattu, eikä turhia hylkäyskokemuksia ole. Ja tähän päälle vielä normaali, läheinen suhde isovanhempiin.
pullenah:
kun tuota 1yö/ ikävuosi enintään hoidossa toitotetaan kovasti.Että on tilanteita joissa vanhemmat voivat joutua tilanteeseen että lapsi on pakko laittaa hoitoon viikoksi yötäpäivää.. ( esim sairaus tms)
Eikö se parempi niin että lapsi on tottunut monipuolisiin olosuhteisiin ja tulee toimeen myös sen tutun ja turvallisen hoitajan kanssa.
Täysin itseäni ajatellen vastaan, että en pystyisi jättämään viikoksi. Tulisi liian kova ikävä. En nauttisi lomastakaan kun miettisin että mitähän se poika puuhaa juuri nyt. Sitä kärsisikö poika siitä, en tiedä. Jotenkin tuntuisi kuitenkin todennäköiseltä, että ikävöisi kovasti vanhempiaan. Ei ole ollut vielä lyhyempiäkään aikoja yöhoidossa, joten niitä pitäisi ensin harjoitella.
hellään huomaan, jos se joskus harvoin on mahdollista. Ekan kerran lapset olivat 2v ja 9kk, kun olimme mieheni kanssa heistä erossa 5 yötä. Sen jälkeen on voitu olla vaan pari kertaa yksi yö erossa lapsista. Minä olen lasten kanssa kotona yötä päivää vuodesta toiseen ja sukulaisia ja lastenhoitoapua ei ole saatavilla (asutaan ulkomailla). Niin kyllä silloin harvoin jos tilaisuus tarjoutuu niin minä kyllä olen lapsistani vaikka viikon erossa ja nautin mieheni kanssa harvinaisesta ihanasta kahdenkeskisestä ajasta.
Meillä on mummu ja mummi olleet molemmat hoitamassa poikaamme kun olen ollut töissä tai koulussa, joten on tottunut mummuihin ja rakastaa niiden kanssa leikkimistä. Välillä on ollut mummulassa myös yötä jos meillä on mieheni kanssa ollut yhteistä menoa. Kaikki kerrat on mennyt tosi hyvin enkä ole koskaan katunut että olen antanut poikamme mummujen hoiviin.
Pisin aika minkä poika on meistä molemmista ollut erossa on neljä vuorokautta (eli 5 yötä). Poikamme (joka oli tuolloin 1,5v) oli siis mummulassa, eikä kuulemma ollut " kaivannut" . Me tosin kaipasimme.
Toki poika ensimmäisenä päivänä osoitti enemmän mieltään ja kiukkusi normaalia enemmän, mutten usko pojalle jäävän asiasta suuria traumoja.
Itse olen tyytyväinen siitä että poikamme on tuntunut ymmärtävän, että vanhemmat saattavat olla välillä pois, mutta tulevat kyllä varmasti takaisin. En tiedä minkä ikäisenä ne voivat asian oikeasti käsittää?
Kyllä se vain mielestäni on niin lapsikohtaista mikä on raja hoitoon viemisessä. Toki jos lapsi on hyvin takertuvainen vanhempiinsa ja kokee suurta eroahdistusta kannattaa miettiä kaksi kertaa hoitoon viemistä.
Viikko tosin tuntuu pitkältä ajalta, kun 4 vrk:tta oli vanhemmille jo tuskaa.
eli jaksavat. Meidän lapsille se ainakaan ei oisi enää rankka juttu, esikoinen 4v. on 5kk iästä lähtien ollut yöhooidossa mummolassa ja vuoden vanhana peräti tuon viikonkin. Kuopus nyt 1v3kk ja ollut mummon hoidossa 2 yötä peräkkäin, enempään ei ole ollut tarvetta. Tosin meidän kaksikko on sen verran vilkas, että epäilen jaksaivatko mummo ja pappa heitä enää viikkoa hoitaa, mutta muuten kyllä siis.
ainakaan isovanhempien kanssa. Isä on sitten eri juttu.
Lyhyempi aika tulisi kyllä kyseeseen, esim 3-4 päivää. Silloinkin mielellään niin, että lapsi myös tuntisi hyvin hoitajansa eikä vierastaisi häntä. Voisi olla vähän liian kova karaisu kerralla, " tiputtaa" lähes ventovieraan hoiviin. Kaikki isovanhemmathan eivät lastenlastaan niin hyvin tunne (saati toisinpäin). Vuotiaalle viikko on kuin ikuisuus.
Mieluummin annan lasta hoitoon tasaisin väliajoin, mutta lyhyitä pätkiä, kuin tosi harvoin ja pidempään. Muutos ei ole niin suuri.
Asiantuntijoilta, jotka ovat erikoistuneet ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Asiantuntijoilta, joiden ohjeet eivät perustu mutuun tai omaan kokemukseen, vaan tutkittuun tietoon. Ei tätä nyrkkisääntöä 1vrk/ikävuotta kohden voi verrata mitenkään vanhentuneenseen imetysohjeeseen.
Ei kukaan äiti voi tietää, miten se oma lapsi suhtautuu viikon tai muutaman päivän eroon. Ei kukaan äiti tiedä, miten 1v. tällaista asiaa mielessään käsittelee. Kun ei sen lapsen ajatus kulje samaa rataa kuin omamme. Vaikka tälle 1v.:lle ei jäisi mitään pysyvää muistikuvaa tästä esim. viikon erosta niin se ei tarkoita, etteikö siitä voisi jäädä traumaa! Eikä kukaan äiti voi etukäteen tietää, miten tällainen hylkäämiskokemus ihan oikeasti lapsen psyykkeen kehitykseen vaikuttaa! Ei todellakaan. Ei voi siis sanoa, että viikko erossa ja ei mitään " traumaa" aiheutunut eikä ole mitään vaikuttanut... Mistä sen voi tietää? En minä ainakaan voi sanoa tietäväni!!
Jos oma asiantuntemukseni ei jossain asiassa riitä, niin suosiolla kuuntelen, mitä sitä ko. asiaa tutkineilla on sanottavana. Sama asia vauvan ruokailun suhteen, en itse ainakaan tiennyt oman vauvani suolinukan tilanteesta tai suoliston kehityksestä mitään, joten päädyin noudattamaan kiinteiden aloituksessa suosituksia. Sama asia tässä, kun kerran itselläni ei parempaa tietoa ole, niin luotan asiantuntijoihin. Kukin tekee tietysti valintansa itse, mutta minusta kannattaisi välillä miettiä asiaa muultakin kannalta kuin siltä, että mikä ITSELLE on hyväksi... Äiti joutuu välillä vähän omia tarpeitaan laittamaan sivuun.
hiironen: