APUA!Pystyisittekö jättämään 1v lapsen viikoksi mummolle?

Jostain luin ns. nyrkkisäännöstä että 1 v/1 yö, 2 v/2 yötä jne

Voit jättää. Olemme miehen kanssa pitäneet tapana reissata 1xvuodessa kahdestaan jossain. Poissa olemme olleet 3-7 pv kerrallaan. Meillä on nyt pian 5v ja 1,5 v lapset ja hyvin on aina mennyt. Toki ikävä alkaa painaa loppu lomasta, mutta tekee kyllä tosi hyvää omalle parisuhteelle. Lapset ovat läheisiä mummin kanssa eikä koskaan mitään ongelmia ole ollut.

Meidän tyttö oli 1,5-vuotiaana 3 päivää mummin kanssa, kun olimme matkoilla. Se oli eka kerta, kun ei ollut jompikumpi vanhemmista aamuksi kotona. Hienosti se meni, mutta ikävä oli kaikinpuolista. Viikko tuntuisi liian pitkältä ajalta. Mutta jos hoitojärjestely on lapsille tuttu ja sitä on harjoiteltu lyhyemmällä ajalla, voisi onnistuakin. Meillä ei kyllä mummi jaksaisi hoitaa koko viikkoa!

Viikko on ihan liian pitkä aika erossa vanhemmista (molemmista) olkoonkin, että olisi mummolla. Vain jos on ääretön pakko, ts. sairaalassa koomassa tai vastaavaa, voisin harkita tällaista.



Kuten edellinen kirjoittajakin jo totesi, yksi vuorokausi per ikävuosi on hyvä nyrkkisääntö. Yksivuotiaan jättäisin maksimissaan viikonlopuksi eli kahdeksi yöksi mummolaan, viikoksi en ikinä maailmassa.



Viikko on niin pitkä aika pienen lapsen elämästä. Se on itse asiassa 1/52 eli melkein 2% koko eletystä elämästä, ilman vanhempia. Huh huh. Aikuisen iässä vastaava ero olisi (35 v aikuinen) kolmisen vuotta. Että siinä vertailukohtaa.... Jättäisitkö esim. miehesi kolmeksi vuodeksi jonnekin??

mutta ajatuksena tuo on minusta ihan ok. Meillä on 2v2kk ikäinen poika, joka ei kyllä ole ollut kuin yhden yön kerrallaan kotoa pois, ei ole ollut muuten mahdollisuuksia reissata. Nyt helmikuussa meille syntyy toinen, ja alustavasti olen syksyksi suunnitellut n. viiden päivän reissua. Siis minä ja tyttökaverini, isä jäisi kotiin hoitamaan lapsia. En usko tuosta lapselle haittaa olevan kun saa kotona kuitenkin olla isän hoidossa, enemmänkin kyseeseen voisi tulla se oma ikävä... sitten kun vaavi on yli vuoden voisi reissu miehen kanssakin tulla kyseeseen. Tietysti tuo reissaaminen riippuu monistakin asioista, eli aion kyllä unohtaa omankin reissaamisen jos edelleen esim. imetän vauvaa (esikon kohdalla loppui jo 2,5kk:n iässä).



Kannustaisin kyllä lähtemään, itsekin kaipailen kovasti kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, kyllä se minun mielestäni kuuluu parisuhteeseen vaikka lapsia jo onkin. Ja pääseehän sieltä sitten pois jos ihan mahdottomalta tuntuu!

Ikävä olisi liian suuri. Ja mielestäni se olisi ennen kaikkea väärin lasta kohtaan. 1-vuotias ei ymmärrä miksi äiti ja isi jättävät hänet eikä ymmärrä milloin he tulevat takaisin. Mielestäni siis tosi huono ikä jättää lapsi noin pitkäksi aikaa hoitoon. 1,5 vuotiaan kanssa voisi olla jo vähän eri juttu. Mutta kukin tyylillään. Mummi ei kuitenkaan ole äiti ja lapsi saattaisi tuntea itsensä todella turvattomaksi!!

Vastailin sulle tuolla vauvapuolella, ihan omakohtainen kokemus.

Tämä on " vain" oma kokemukseni. Tyttömme oli 1,5-vuotiaana isänsä ja isän sukulaisten hoivissa 10 päivää. Toista kertaa en jättäisi; siihen täytyisi olla todella hyvä syy. Melkein olin jo palaamassa takaisin aikaisemmin. Tytöllä kaikki oli mennyt OK, mutta ensimmäisen päivän paluuni jälkeen hän osoitti mieltään ja suhtautui muhun välttelevästi. Hän ei esimerkiki suostunut tulemaan syliin, vaikka hänestä näki, että hän kuitenkin olisi halunnut. Ei ollut kivaa...



Sittemmin tyttö on ollut yökylässä, mutta vain yhden yön kerrallaan. Ei ole ollut tarvetta.

Olimme vuosi sitten mieheni kanssa kahdestaan reissussa, neljä yötä yhteensä poissa. Toinen poikamme oli silloin 1v2kk. Kyllä minä podin aika kovaa ikävää itse, mikä näkyi hirveänä määränä tuliaisia sitten. ;o)



Lapsilla mummolassa oloaika oli mennyt hyvin. Vanhempi poika (silloin 3,5v) oli viimeisenä päivänä ikävöinyt kovasti, nuorempi ei ollut ikävän merkkejä näyttänyt.



Tänä vuonna olimme taas reissussa samaan aikaan kuin vuosi sittenkin, pojilla mennyt todella hienosti mummon luona. Nyt kolmas lapsi kuitenkin lähti mukaan. 10kk vanhaa en minäkään vielä raaskinut jättää..



Perhekohtaistahan tuo taitaa olla miten tuollaiset pidemmät hoitojaksot onnistuvat.

Meillä tilannetta helpotti kovasti se, että pojilla oli tukea ja turvaa toisistaan, keskimmäinen ei myöskään " kiinni äidissä" (esikkoa en olisi pystynyt jättämään vuoden vanhana) ja olivat aiemmin viettäneet hyvin paljon aikaa isovanhempiensa kanssa.



T. MatuMama

Meidän poika on niin kova mummola-fani, että viikoksi voisin hänen hyvinkin jättää mummon ja papan hoiviin. Mutta on tietenkin kovin tapauskohtaista. Omalle äidilleni en poikaa jättäisi hoitoon, mutta anopille kyllä.

Oma esikoiseni oli yli 3v, kun oli ensimmäisen kerran yökylässä yhden yön mummilassa. Jätin yökylään vasta, kun tyttö sitä itse halusi ja koki sen kivana juttuna. Toinen tyttöni on kohta 2, enkä jättäisi vielä yökylään. On ollut pari kertaa mummin hoidossa omassa kotonamme n. tunnin ajan, kun olemme käyneet isosiskon kanssa luistelemassa.



Tehkää toki itse niinkuin parhaaksi näette, lapsiakin on toki erilaisia. Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni edes 2-vuotiasta yhdeksi yöksi, mutta jos lapsenne ovat ennekin olleet mummin hoidossa yökyläilemässä, niin ehkä menee ihan hyvin. Jos matkaan on vielä aikaa, niin kannattais varmaan treenata lähellä matkaa vaikka kahden yön kyläilyllä, niin pienemmällä olis muistissa, että kyllä se äiti tulee hakemaan jossain vaiheessa =)

Olimme 1,5 vuorokautta reissussa kun lapsi oli 1v. Sekin oli jo liikaa, se puoli päivää oli lapsella mennyt itkiessä... Eli 1vrk olisi vielä mennyt. Tuon erossa olon jälkeen lapsi ekat pari päivää kiersi minut kaukaa... Vain isä kelpasi. Äiti oli siis ollut se paha, joka oli hylännyt (vaikka siis isi myös oli ollut pois) ja lapsi osoitti mieltään minulle. Imeyskin loppui tähän, ei suostunut enää rinnalle kuin pari kertaa reissun jälkeen, vaikka sitä ennen oli ollut varsinainen tissitakiainen!



Viikko pois... Ei ikinä! En jättäisi nytkään poikaa viikoksi (päiväksi tai kahdeksi kyllä), ikää tällä hetkellä reilut 2v. Meilläkin siis mummoon ja ukkiin on läheiset välit ja lapsi heitä kovasti kuulemma rakastaa ja kaipaa kun ei nähdä, mutta silti äiti on se turva. On vissiin mammanpoika :) Ja saa ollakin, en ala turhan päiten traumoja aiheuttamaan. Se 1vrk/ikävuosi on hyvä sääntö, eikä suinkaan tuulesta temmattu.

Keskimmäisestä olin 2vrk erossa jo hänen ollessaan 6kk. Olimme miehen kanssa mini häämatkalla ja appivanhemmat hoisivat lapsiamme. Kesällä 3.syntyessä vanhemmat (joista nuorempi tuolloin 1v3kk) olivat ensin viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä. Rehellisesti sanottuna odotan jo ensi kesää ja imetyksen lopettamista. Silloin nakkaan lapset kiireen vilkkaa mummin ja papan kanssa mökkeilemään.



Mielestäni meidän äitien pitää olla välillä itsekkäitäkin. Se, että olemme muutaman päivän erossa mussukoista oman mielenterveytemme edistämiseksi, ei ole lapsilta pois. Päinvastoin! Tietenkään silloin, jos ei pysty huonon omatunnon takia nauttimaan lomasta ja miettii vain koko ajan mussukan vointia, on parempi jäädä kotiin.



En ole huomannut lapsistani mitään oirehdintaa siitä, että äiti ei ole aina paikalla. Katsotaan sitten, valittavatko he parikymppisinä psykiatreilleen.

Meillä esikoisella oli 1-vuotiaana joku takertumiskausi menossa ja vaikka isovanhemmat ovat läheisiä, en olisi voinut jättää lasta edes vuorokaudeksi, saati viikoksi, hoitoon. Lisäksi esikoinen heräili satunnaisesti öisin huhuilemaan äitiä ja olisi tuntunut aika pahalta sekä lasta että hoitajaa kohtaan (itkua) jos äiti (tai isä) ei olisikaan ollut paikalla tyynnyttämässä takaisin uneen. Minusta viikko ilman kumpaakaan vanhempaa tuntuu liian pitkältä hoitorupeamalta noin pienelle. Toisaalta teillä on sikäli eri tilanne, että mummolassa on myös isosisko turvana. Mieti miltä sinusta tuntuu olla viikko erossa lapsistasi ja jos se tuntuu tosi vaikealta, niin voisiko ajatella lyhyempää reissua esim. pitkä viikonloppu?

Mulla on ollut todella tiivis suhde lapseeni, hänen ollessa vuoden vanhan pystyin jättämään hänet korkeintaan 3-4 tunniksi hoitoon mummolle. Ekan kerran oli tytöstä yötä erossa hänen ollessa 1½-vuotias. Olin risteilyllä, ja tyttö oli isänsä kanssa. Yksi yö oli ihan maksimiaika erossa. Miehen kanssa kumpikin ollaan sitä mieltä, ettei tarvita omia pitkiä lomia, kumminkin tulisi lasta ikävä molemmille.



Eli en kyllä jättäisi noin pientä viikoksi. Siskoni oli 3-vuotias, kun hän jäi mummolaan viikoksi vanhempiemme ollessa lomamatkalla, ja hän muistaa viekäkin sen kovana hylkämiskokemuksena. Tietty 1-vuotiaalle ei jä mitään musitkikuvaa asiasta, mutta se ei tarkoita, etteikö viikon ero olisi hänelle suuri asia.

Mutta vähän lyhyemmäksi aikaa kyllä, esim. 4yötä vielä menisi. Esikoinen oli ekan kerran yöhoidossa 8kk iässä kaksi yötä eikä mitään hätää ollut puolin eikö toisin. Vuoden iässä oli toisen kerran saman kaksi yötä, ja aivan yhtö hienosti oli mennyt. Ei jäänyt traumoja.



mua ärsyttää toi nyrkkisääntö 1yö per ikävuosi. Miten niin ei voi jättää pidemmäksi ajaksi hoitoon?? Sitä aina vaan toitotetaan ja syyllistetään jos joku tekee toisin. Jokainen vanhempi tuntee lapsensa ja tietää milloin hänet voi pidemmäksi aikaa jättää hoitoon. Riippuu niin lapsesta, arkaa lasta ei kannata jättää huutamaan edes tuon nyrkkisäännön lupaamaksi ajaksi. Mistä lie koko typerä ohje tullut, yhtä vanhaa perua kuin 4 tunnin imetysvälit???

Meidän kuopus on 9kk enkä kyllä vielä 3kk:n päästä voisi jättää häntä vaikka isosisruksetkin jäisivät. En viitsisi vielä edes tuota 2 ja puolivuotiasta jättää viikoksi, 6-vuotiaan voisin hyvinkin lähettää mummolalomalle vaan kyllä tulisi häntäkin kova ikävä!



Ratkaisevia tekijöitä ovat tietysti miten lapsi on tottunut hoitoon ja hoitajiin ja millainen kausi hänellä on menossa (jos on kova äitiintakertumiskausi niin on varmaan aika kurjaa olla viikko ilman äitiä).



Ettekö voisi pitää vähän lyhyemmän loman? Jos samaten uskot että itse et ole valmis jättämään lasta ja ikävöit häntä liikaa niin sillon loma ei ole teillekään nautinnollinen.

itse en pystyisi. Meillä on 2 vuotias poika ja teen matkatyötä. Joudun jokus olemaan 2 yötä peräkkäin poissa. Se on ihan max, että itsekään haluan olla erossa lapsesta. Ikävä painaa jo kovasti toisena poissaoloiltana. Jotain lomaa ollaan vietetty, että poika on ollut mummolla 2 yötä ja enempää en haluaisi.

Äitiini en edes riittävästi luottaisi, anoppiini luotan. Silti lapsemme on ollut ekan kerran yön yli hoidossa anopilla esikoisen ollessa vajaa 6v ja toisen lapsen ollessa vajaa 4v (siis olivat yhdessä) ja pidempää kuin yhden yön eivät ole olleet. Esikoisen nyt 6v voisin kuvitella jättäväni anopille ehkä 2yöksi, tuon toisen nyt 4v maksimissaan 1yöksi. Pienin on vasta 9kk ikäinen, mutta häntä en kyllä haluakaan jättää vielä moneen vuoteen kenellekään hoitoon yön yli. Empä kyllä vielä jättäisi edes päivälläkään lyhyemmäksi ajaksi hoitoon.

Tuli mieleen omasta lapsuudestani... Pikkuveljeni oli 2 ja itse olin 5, kun vanhempamme lähtivät viikoksi etelään, ja me jäimme mummilaan. Veljeni itki lähes koko viikon äitiä, ja tukeutui minuun koko ajan. Vakuuttelin koko ajan, että äiti tulee kohta, oli tosi rankka viikko minullekin, saati sitten veljelleni. Sitten kun äitini tuli meitä hakemaan, mummi sanoi, että kaikki oli mennyt tosi hienosti. Hiljaisena ja ujona lapsena en asiaa edes korjannut. Itse en haluaisi, että lapseni itkevät itsensä uneen joka ilta, ja että heillä on turvaton olo. Viikko on todella pitkä aika lapselle.