Kumpi on VAUVALLE turvallisempaa sektio vai alatiesynnytys?
Tämä on niitä asioita mihin lääkäriltä saa ympäripyöreän vastauksen. Mitä riskejä alatiesynnytyksessä on ja mitä sektiossa? Siis vauvalle?
Kommentit (36)
Olen kolmas lapsi, ja äidilläni oli takana jo kaksi keisarileikkausta. Toinen suunniteltu ahtaan lantion takia ja toinen kiireinen sektio, silloin siis yritettiin ensin alatiesynnytystä, mutta veljen sydänäänet huononivat niin paljon, että päädyttiin kiireelliseen sektioon. Minä synnyin sektiolla n. kuukautta ennen laskettua aikaa. Äitini alkoi voida huonosti, ja lääkäri epäili, että kohtuhaava on vaarassa revetä. Silloin keisarileikkaukset tehtiin nukutuksessa. Jouduin heti happikaappiin noin kymmeneksi päiväksi. Maailmaantulo oli kai niin nopea, että toinen keuhkoni ei auennut. Tosiaan ennen sektiot piti tehdä kovin nopeasti, ettei nukutusainetta menisi vauvaan. Luulen, että nyt on toisin.
Oma poikani syntyi myös sektiolla perätilan vuoksi. Hän oli yli neljäkiloinen , ja koska olin ensisynnyttäjä, minulle ehdotettiin sektiota. Kaikki meni hienosti, mutta saimme sairaalabakteerin ja jouduimme pian Lastenklinikalle. En tiedä, olisiko alatiesynnytys jotenkin tutustuttanut lapsen bakteereihin paremmin. Ehkä hän oli bakteereille jotenkin alttiimpi, kun tuli siis aivan steriilistä ympäristöstä. Hän kärsi myöhemmin myös koliikista.
Luulen, että suunniteltu sektio on kyllä turvallisin synnytystapa lapsen kannalta. Äidin kannalta ehkä alatiesynnytys. Leikkaushaava ei kaikilla parane hyvin, haava voi vuotaa tai tulehtua. Lisäksi lapsen hoitaminen on tietysti leikkauksen jälkeen rankempaa, etenkin jos täytyy kulkea paljon portaissa. Omana kokemuksena sanoisin myös sen, että minulla maidontuotanto ei lähtenyt kunnolla käyntiin sektion jälkeen. Samaa olen kuullut monilta äideiltä, joilla on kokemuksia sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä. Ja jos joku sanoo, etten vain yrittänyt tarpeeksi, vedän ihan oikeasti nekkuun :)
Myös minä olen syntynyt sektiolla ja veljeni 80-luvun alussa. Silloin äitini sai valita nukutus vai puudutus, valitsi puudutuksen. Isät eivät tuolloin päässeet mukaan leikkaukseen.
Minulle tai veljelleni ei tullut ongelmia.
Esikoiseni syntyi kiireellisellä sektiolla, kärsi " koliikista" 6,5kk. Nyt on todettu että kyseessä ei ollut koliikki vaan suolistossa imeytymishäiriö. Maitoa alkoi tulla suihkuamalla kolmantena päivänä synnytyksestä. Paranin myös leikkauksesta todella nopeasti.
Niin ja pojalle ei tullut sektiosta ongelmia, pisteet 10/10/10. Toisaalta luulen tämän johtuneen siitä että synnytys oli jo lähtenyt käyntiin ennen sektiota, vauva " tiesi" mitä tulee tapahtumaan. Saattaa olla eri asia jos tehdään suunniteltu sektio ja vauva vain yllättäen otetaan pois, en tiedä.
Eli kyllä alatiesynnytys taitaa olla vauvalle turvallisin SILLOIN KUN on kyse terveestä ja normaalilantioisesta äidistä ja alle 3,5kg vauvasta (siis tämä ei ole mikään " haamuraja" , mutta ylipäänsä lapsen isompi koko lisää tilastollista riskiä) joka on normaalitarjonnassa, synnytys käynnistyy ja etenee normaalisti sekä vauvan vointia seurataan huolellisesti (ja tietenkin tarvittaessa siirrytään nopeasti leikkaukseen, jos tilanne sitä vaatii). Kuitenkin jokainen tilanne on omansa ja monen lapsen kohdalla sektio on se turvallisin tapa.
Hengityksen käynnistymiseen liittyvät ongelmat koskevat myös pientä osaa (onneksi vain pientä :)) terveistä ja täysiaikaisista sektiovauvoista (myös suunniteltu sektio). Pieni prosentti vauvoja syntyy täysin hengittämättöminä ja osa heistä vaatii järeänpuoleista (intubointi, hengityskone) elvytystä. Tässä ryhmässä on myös riski ainakin lyhytaikaiselle hapenpuutteelle ja toki kaiken mennessä pieleen jopa kuolemalle. Hengityksen käynnistymisen kannalta vauvalle on siitä hyötyä että synnytys on ehtinyt käynnistyä (hormonaaliset muutokset, mm. kortisolipitoisuuden nousu) ja synnytyskanavan läpi kulkeminen on hyödyllistä tässä suhteessa myös.
Onneksi kuitenkin synnyttäminen on nykyisin varsin turvallista-tavasta riippumatta.
...kun nyt tänne tulin sohaisseeksi ;-)
* Vauvojen tilastoista
Tilastoasioihin vielä reunahuomautuksena, että lapsia koskevissa tilastotiedoissakin on tietysti huomioitava sekin, että kaikki sektiovauvat eivät ole terveitä ja täysiaikaisia. Osa sektioitavista lapsista on keskosia tai muuten lähtökohdiltaan heikompia kuin muut. Tai sitten lapsi syntyy hätäsektiolla nukutuksessa, jolloin usein jo ennestään veltto vauva voi saada osansa nukutusaineesta ja seuraukset olla normaalia kohtalokkaammat. Näillä vauvoilla on korkeampi riski mm. hengitysvaikeuksiin(ja myös enemmän ongelmia imetyksen kanssa ilman että sektio vaikuttaisi asiaan). Kuten kaikissa asioissa, tässäkin pelkistetyt tilastot näennäisesti yksinkertaistavat asioita, ja niiden takaa saattaa löytyäkin sitten aika monimutkainen maailma.
* Anestesiasta ja leikkaustekniikoista
Sektiot tehdään nykyään selkäpuudutuksessa (spinaali/epiduraali) jos vain mahdollista, eli on aikaa puuduttaa ja puudutus toimii. Nukutus on riski etenkin keskoselle tai muuten heikolle lapselle. Leikkaavan lääkärin nopeus vaikuttaa myös asiaan. Terveillä ja täysiaikaisilla vauvoilla ei yleensä ole ongelmia. Näin totesi kätilö tai lääkäri esikoisemme perätilasektion yhteydessä, kun minut jouduttiin nukuttamaan epäonnistuneen epiduraalin jälkeen. Omalla tytöllämme ei pienestä koosta (huono istukan toiminta, synt.paino 2,6kg) huolimatta ollut mitään ongelmia, vaan ¿pirteä tyttö tuli¿, kuten joku leikkaussalissa sanoi nukutuksesta herättyäni. Summa summarum, mitä tulee tuohon aiemmin mainitsemaani neonatologiin, hän viittasi kyllä sektion parempaan turvallisuuteen lapselle kaikissa tapauksissa. Ja oman lääkärini sanoin: ¿Kun on kyse ihmisen synnytyksestä, niin mitä tahansa voi tapahtua.¿ Eipä tuota tarjontaa ja napanuorakomplikaatioitakaan voi mitenkään ennustaa. Ne tulevat jos tulevat, vaikka yleisimmin ei. (Mutta esim. meidän kuopuksella napanuora kuitenkin olisi ollut ongelma, eli näin jälkeenpäin olen itse senkin takia todella tyytyväinen sektiosta.)
Aikanaan keskustellessamme leikkauksesta lääkärini (joka sitten myös leikkasi minut) mainitsi nykyisen leikkaustekniikan olevan varsin kehittynyttä. Sektiot ovat myös yleistyneet huomattavasti -60/-70 -luvuilta, joten tässä uskaltaisin jopa olettaa, leikkaustekniikoissa on ko ajajaksonakin tapahtunut kehitystä (ei kannattane vertailla nykysektioita kolmenkymmenen vuoden takaisiin). Leikkausten yleistymisellä ja anestesiamenetelmien kehityksellä lienee myös yhteys toisiinsa. Tämän päivän leikkausanestesia lienee kyllä turvallisempaa (jopa tuo nukuttaminen) kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mieheni veli on anestesialääkäri, ja itse asiassa muistelisin hänen sanoneen joskus niin, mutta täytyypä tarkistaa.
* Imetyksestä
Sektio ei itsessään hidasta maidonnousua. Maidonnousuprosessi käynnistyy kun istukka poistuu kohdusta ja istukan hormoonien eritystoiminta (mm. maidon nousun estävä hormooni) lakkaa. Myös omien kokemusten nojalla on helppo ajatella, että sektioitu äiti (usein turhaan) imettää vähemmän kuin muut. Tiedon ja ohjauksen puute sekä ennakkoasenteet sektion jälkeiseen imetykseen (niin äidin kuin henkilökunnan taholta) voivat olla varsin ratkaiseva tekijä, etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Maidontulo on tietenkin riippuvainen monesta asiasta, ja aina hyvä yrityskään ei tuota haluttua tulosta (kuten yksi nimimerkki jo totesikin), ehkä jopa päin vastoin. Maidon tuloa on omiaan estämään mm. äidin väsymys, stressi, maidon tulon liiallinen vahtiminen ja jatkuva kipu. Jos äidillä on esim. sektion jälkeisiä kipuja, joita ei lääkitä riittävästi tai lääkitys ei tehoa, niin imetys voi tietysti alussa kärsiä. Sektion jälkeiset tuntemukset ja toipuminen ovat monestakin syystä hyvin erilaisia eri ihmisillä, mutta asiallinen tieto ja ohjaus sekä rento ilmapiiri auttaisivat varmasti karsimaan turhia ongelmia. Oman pikkukakkosen syntymään mennessä olin imettänyt esiikoista 8 kuukautta ja lukenut kaksi muhkeaa amerikkalaista imetysmanuaalia (suosittelen). Tuntuma olikin jo aivan toinen kuin (lisäksi pienipainoisena syntyneen) esikoisen kanssa. Molempien kanssa varsinainen maidonnousu tapahtui kolmantena päivänä, mutta imetys sujui alussa paremmin toisen lapsen kohdalla. Siihen tosin vaikutti aiemman kokemukseni ohella myös lapsen normaali syntymäpaino.
Eivätpä ole lyhyestä kauniita nämä kirjoitukset. ;-) Mutta nyt, mukavaa loppuiltaa.
mitkä mahtaa olla intressisi puolustaa niin hanakasti sektiota?
Oletko todellakin sitä mieltä, että kaikki lapset pitäsisi sektoida, kuten sektion puolustuspuheistasi saa kuvan.
Eiköhän kaikki sektoitaisi, jos se parhaaksi olisi sekä äidille, että lapselle.
Henkilökohtaisesti, en käyttäisi kenenkään lääkärin sanomaa perusteluna, varsinkaan jos en edes tietäisi kyseisen lääkärin nimeä.
Ja muuten, se napanuora kaulan ympärillä on varsin tavallista. Se ei ole henkeä uhkaava tila kuin hyvin harvoin. Yleensä napanuoran saa ihan hyvin pujotettua vauvan hartioiden yli vartalon syntyessä tai katkaistua sen ollessa kireällä.
Mielestäni, et kykene näkemään sektiota kokonaisuutena huonoine kaikkinen huonoinen puolineen. Itselläsi sektio on sujunut kaikin puolin hyvin, mutta todellisuus on toista.
Katson aiheelliseksi komentoida edellisestä yhden asian.
zodiak:
...napanuora kaulan ympärillä on varsin tavallista. Se ei ole henkeä uhkaava tila kuin hyvin harvoin.
- Tilanteen vakavuus riippuu siitä kuinka ja mistä kohti napanuora on kietoutunut, sekä onko synnytyksessä muita komplikaatioita. Nämä asiat kuitenkin selviävät vasta h-hetkellä. Sektiossa voidaan todeta napanuoran tilanne, mikä yksistään olisi meillä johtanut ihan muuhun kuin turvalliseen alatiesynnytykseen.
mutta seuraavien lasten kuolemanriskiä se kasvattaa merkittävästi. Eli siis jos haluaa useampia lapsia, on kyllä turvallisempaa synnyttää nämä alateitse.
Tuosta napanuorasta vielä: Eikös se ole aika tavallista, että vauvoilla on napanuora kaulan ympärillä. Käsittääkseni on aika tavallista, että kätilö vapauttaa napanuoran vauvan syntyessä. Eri juttu tietysti on, jos napanuora on niin tiukasti, että vauvan sydänäänet alkavat laskea. Silloin tietysti täytyy tehdä kiireellinen sektio.
toi napanuorajuttu..meilläkin esikoisella oli 2 kertaa kaulan ympäri eikä kätilö kommentoinut asiaa sen kummemmin, käski vaan ponnistusvaiheessa himmailla yhden ponnistuksen verran jotta sai purettua kaulan ympäriltä..
Vähän ristiriitaista: aiemmassa viestissä Pilttihirmu totesi, että " tottakai hyvin sujunut alatiesynnytys, josta äiti on selvinnyt kohtuullisilla vaurioilla niin fyysisesti kuin henkisesti, ja lapsi on syntynyt ilman vaurioita tai lapsivedestä tai synnytyskanavasta saatuja infektioita, on kokonaisuudessaan parempi kuin leikkaukseen meneminen."
Ja kuitenkin nyt tulee käsitys, että terveille ja täysiaikaisille vauvoille sektio ei ole kummempi riski, että se olisi jopa kannatettavaa? Josta tullaan taas siihen, että valintaa tehdessä pitää punnita sekä äidin että vauvan riskit ja hyödyt. Myös tulevaisuudessa, niin kuin on jo tullut ilmi. Kyse ei ole vain äidin ja vauvan välittömästä selviämisestä (=henkiinjäämisestä).
Mielelläni jätän pähkäilyn asiantuntijoille. Synnytykset ovat erilaisia, joten mitään yleispätevää tuskin voi lausua. Omassa tapauksessani (keskosen synnyttäminen alakautta) ei otettu vauvan turvallisuuden kannalta tarpeettomia riskejä, tämän ne LNS:n neonatologitkin _mun tapauksessani_ vahvistivat ;). Uskon, että alatiesynnytys edesauttoi vauvan toipumista.
Pilttihirmu:
* Vauvojen tilastoista
Tilastoasioihin vielä reunahuomautuksena, että lapsia koskevissa tilastotiedoissakin on tietysti huomioitava sekin, että kaikki sektiovauvat eivät ole terveitä ja täysiaikaisia. Osa sektioitavista lapsista on keskosia tai muuten lähtökohdiltaan heikompia kuin muut. Tai sitten lapsi syntyy hätäsektiolla nukutuksessa, jolloin usein jo ennestään veltto vauva voi saada osansa nukutusaineesta ja seuraukset olla normaalia kohtalokkaammat. Näillä vauvoilla on korkeampi riski mm. hengitysvaikeuksiin(ja myös enemmän ongelmia imetyksen kanssa ilman että sektio vaikuttaisi asiaan). Kuten kaikissa asioissa, tässäkin pelkistetyt tilastot näennäisesti yksinkertaistavat asioita, ja niiden takaa saattaa löytyäkin sitten aika monimutkainen maailma.* Anestesiasta ja leikkaustekniikoista
Sektiot tehdään nykyään selkäpuudutuksessa (spinaali/epiduraali) jos vain mahdollista, eli on aikaa puuduttaa ja puudutus toimii. Nukutus on riski etenkin keskoselle tai muuten heikolle lapselle. Leikkaavan lääkärin nopeus vaikuttaa myös asiaan. Terveillä ja täysiaikaisilla vauvoilla ei yleensä ole ongelmia.
Ninni-03:
Vähän ristiriitaista: aiemmassa viestissä Pilttihirmu totesi, että " tottakai hyvin sujunut alatiesynnytys, josta äiti on selvinnyt kohtuullisilla vaurioilla niin fyysisesti kuin henkisesti, ja lapsi on syntynyt ilman vaurioita tai lapsivedestä tai synnytyskanavasta saatuja infektioita, on kokonaisuudessaan parempi kuin leikkaukseen meneminen."Ja kuitenkin nyt tulee käsitys, että terveille ja täysiaikaisille vauvoille sektio ei ole kummempi riski, että se olisi jopa kannatettavaa? Josta tullaan taas siihen, että valintaa tehdessä pitää punnita sekä äidin että vauvan riskit ja hyödyt. Myös tulevaisuudessa, niin kuin on jo tullut ilmi. Kyse ei ole vain äidin ja vauvan välittömästä selviämisestä (=henkiinjäämisestä).
En missään tapauksessa pidä sektiota lähtökohtaisena synnytystapana, sillä monissa tapauksissa alatie on kokonaisuudessaan parempi ja jopa helpompi (juuri äidille), jos hänellä on siihen hyvät fyysiset ja henkiset valmiudet. Leikkauksessa äiti myös ottaa tiettyjä lisäriskejä (ja osittain vaihtaa joitain riskejä toisiin), sitä en missään nimessä kiellä. Kyse on vain tapauskohtaisesta etujen (muutakin kuin välitön lääketieteellinen näkökulma) punnitsemisesta ja ennenkaikkea totuudenmukaisesta riskien kertomisesta siten, että itseä koskeva tilastollinen riski on mahdollista jotenkin päätellä.
***
Yksi huomion arvoinen seikka, jonka joku alempana ketjussa jo nostikin esille, on tuo haluttu lapsiluku. Eli jos biologista suurperhettä mielii, niin sektiot synnytystapana on huono lähtökohta, ja se on tietysti syytä ottaa huomioon ennenkuin lähtee elektiivisiin sektioihin. Suurimman osan lapsilukutoive rajoittuu kuitenkin 2-3 lapseen (jotka tehdään yhä useammin 30 ikövuoden jälkeen). Myös omalla kohdalla kaksi raskautta ja lasta riitti, vaikka kohtu olisi kestänyt enemmänkin raskauksia.
***
Ohessa muuten linkki tuohon tekstiin, joka ottaa kantaa elektiivisten sektioiden vähentämisen puolesta esittelemällä sektion riskejä (T. Seisto, E. Halmesmäki). Jos tekstistä haluaa irti muutakin kuin paikoin tarkoitushakuisten sanavalintojen/esitystavan välittämän yleiskuvan, se on syytä lukea tarkkaan melkeinpä taskulaskin kädessä, ja myös miettiä missä on tulkinnanvaraa ja mitä teksti jättää kokonaan sanomatta.
Ja selvyyden vuoksi, suunnitellut sektiot pitävät siis sisällään myös riskisektioita, joissa äidillä on jokin perussairaus (esim. 1-tyypin diabetes, verenhyytymishäiriöt, sydänvika), tai raskaudessa on jokin sektionkin kannalta riskiä kohottava tekijä kuten eteisistukka tai monikkoraskaus, sekä joissa lapsi/lapset on sairas tai muuten normaalia heikompi kuten keskonen.
Päivystysleikkaus on puolestaan muu kuin suunniteltu sektio, eli kiirreellinen tai hätäsektio, ja nämä tapaukset sisätävät epäonistuneet alatiesynnytysten yritykset ja niistä aiheutuneet komplikaatiot.
Alatiesynnytyksellä viitataan onnistuneeseen synnytykseen, jossa ei ole tarvittu sektiota.
http://www.synnytys.net/keisarileikkauks en_riskit.pdf
Pilttihirmu:
Yksi huomion arvoinen seikka, jonka joku alempana ketjussa jo nostikin esille, on tuo haluttu lapsiluku. Eli jos biologista suurperhettä mielii, niin sektiot synnytystapana on huono lähtökohta, ja se on tietysti syytä ottaa huomioon ennenkuin lähtee elektiivisiin sektioihin. Suurimman osan lapsilukutoive rajoittuu kuitenkin 2-3 lapseen (jotka tehdään yhä useammin 30 ikövuoden jälkeen).
Mutta jos äidille on tehty aikaisemmin sektio, jo toisen lapsen kohtukuoleman riski on moninkertainen verrattuna siihen, että äiti olisi aiemmin synnyttänyt ainoastaan alateitse. Jos siis tarkoituksena on synnyttää vielä uudestaan, vaikka vain yhdenkin kerran (ei siis edes suurperheestä kyse), toisen lapsen kasvanut riski minusta kyllä peittoaa moninkertaisesti ensimmäisen lapsen mahdollisesti (minimaalisesti) vähentyneen riskin. Siis jos ihan vain vertaillaan synnytystapojen riskejä tilanteessa, jolloin äiti suunnittelee synnyttävänsä vielä uudelleenkin.
Mutta minusta näitä on oikeastaan aika turha miettiä, sillä useimmitenhan sektioon on olemassa hyvät ja painavat syyt ja silloin esim. seuraavan lapsen kasvanut kohtukuoleman riski on minusta aika toisarvoinen seikka.
Napanuora kaulan ympärillä ei välttämättä johda komplikaatioon. Jos se on kuitenkin kireästi kaulan ympärillä tai kiertynyt läheltä istukkaa, tilanne on toinen. Edellinen voi johtaa vauvan hapenpuutteeseen, jälkimmäinen istukan repeytymiseen, jolloin kohtu vuotaa kuin seula, ja sekä äiti että lapsi saatavat menehtyä.
Napanuorakomplikaatio = tilanne, jonka napanuora aiheuttaa esim. joko edellä mainituilla tavoilla, tai luiskahtamalla ulos ja jäämällä puristuksiin (katkaisee lapsen hapensaannin).
Ohessa lainaus Duodecimissä (lääkäreiden ammattilehti) vuonna 03 lulkaistussa artikkelissa. Siinä verrataan nimenomaan sektion riskejä alatiesynnnytykseen. Tuohon olen liittänyt ainoastaan lapseen kohdistuvat riskit. Äidin riskejä oli vielä pitkä pino.
Lapsen riskit
Välittömät leikkaukseen liittyvät vaarat. Suomessa suurin osa keisarileikkauksista tehdään spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa, joihin joskus liittyvä äidin verenpaineen lasku heikentää istukan verenvirtausta nopeasti ja paljon. Vaikka lapsi syntyy vain muutamia minuutteja äidin verenpaineen laskun jälkeen, hän voi olla kärsinyt lyhytaikaisesta hapenpuutteesta (Rout ja Rocke 1994). Yleisanestesiassa nukutusaineet menevät istukan läpi ja lamaavat lapsen hengitystä ja ärtyvyyttä.
Elektiiviseen keisarileikkaukseen liittyy suurentunut vastasyntyneen hengitysvaikeuksien riski. Se on sitä suurempi, mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy. Raskausviikolla 37 vaara on seitsenkertainen (esiintyvyys 7,4 %), ja vielä 39. raskausviikolla, jolloin suurin osa elektiivisistä keisarileikkauksista tehdään, riski on kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %) (Jackson ja Paterson-Brown 2001). Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla on suurempi vaara joutua hoitoon vastasyntyneiden valvonta- ja teho-osastolle myös veren pienen glukoosipitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi (Wagner 1994). Synnytyksen aiheuttama katekoliamiinien erityksen käynnistyminen valmistaa lasta syntymänjälkeistä sopeutumista (adaptaatiota) varten. Elektiivinen keisarileikkaus ei käynnistä eritystä, ja koko adaptaatioprosessin täytyy tapahtua syntymän jälkeen (Agata ym. 1995).
Kirurgiset komplikaatiot vaanivat myös lasta; riski saada ihon laseraatio veitsestä kohtua avattaessa on 1,3¿1,9 %, perätilassa olevalla sikiöllä vielä suurempi (Goer 2001).
Keisarileikkauksen jälkeiseen synnytykseen liittyy lisääntyneitä vaaroja myös lapsen kannalta. Perinataalikuolleisuus on suurentuneen kohturuptuurariskin vuoksi kahdeksan kertaa suurempi verrattuna ensisynnyttäjien tai niiden uudelleensynnyttäjien lapsiin, joille ei ole aikaisemmin tehty keisarileikkausta (Smith ym. 2002).
Myöhempään terveyteen liittyvät riskit. Synnytystapa saattaa vaikuttaa vastasyntyneen immunologiaan. Alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän liuskatumaisia valkosoluja, monosyyttejä ja luonnollisia tappajasoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Lisäksi fagosyyttien toimintakyky on alateitse syntyneillä lapsilla parempi jopa vielä kuusi kuukautta syntymän jälkeen (Grönlund ym. 1999). Näillä tekijöillä saattaa olla merkitystä myöhemmän atopian, astman tai infektiokierteen syntymisen kannalta (Xu ym. 2001).
Monet lääkärit ja kätilöt on mulle ainakin sanoneet et alatiesynnytys on parempi vauvalle että äidille! Riippuu tietysti että kaikki menee suunnitelman mukaan!
Selitys oli minulle että vauvalle siksi kun se stressi mikä vauvalle tulee siinä vaiheessa kun alkaa maailmaan tulla niin voimistaa verenkierron ja kaikki muut sisäiset toiminnot parhaaseen valmiuteen kun on syntynyt. Vauva on virkeämpi ja paljon energisempi kun syntyy alakautta.
Leikkauksessa taas vauva voi olla vaikka nukkumatilassa niin on tokkurainen kun se otetaan mahasta pois ja menee enemmän aikaa että alkaa kaikki elintoiminnot olla " normaali tilassa" .
Mulla itselläni on nyt 4 raskaus menossa ja esikoinen syntyi sectiolla, koska jäi otsasta kiinni masuun ja seuraavat vauvat syntyi alatietä. Selittivät miksi alatietä on paras synnyttää nämä seuraavat vauvat, vaikka papereissa oli ehkä sectio seuraavissakin synnytyksissä!
Mutta kyllä se on aikalailla tapauskohtainen milloin käytetään sectiota! Esim. yleensä hätätilassa ja jos on vain liian ahdas lantio!
Onnea kaikille odottaville ja jo saaneille!
Tiedän, että alatiesynnytys on lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto, mutta ihanaa että sektionkin " hyvistä puolista" saa puhua! Suunniteltu sektio terveelle äidille on turvallinen tapahtuma molemmille, vaikka äidille siinä pieniä riskejä koituukin.
Sektiot tulevat varmasti lisääntymään tulevaisuudessa, sillä osalla sektion syyt ovat varmasti perinnöllisiä (esim. ahdas lantio). Ennen sektioiden aikakautta nämä lapset ja äidit olisivat kuolleet, ja evoluutio hoitanut " epäkelvot" synnyttäjät pois. Samaan kategoriaan lukeutuu lapsettomuuden lisääntyminen, sillä ennen lapsettomuudesta kärsivät eivät saaneet jälkeläisiä, mutta nyt se on mahdollista, ja jälkeläiset perivät mm. ongelmia kivesten ja munasarjojen toiminnassa.
Ninni-03:
- Olin tosiaan kirjoittanut vahingossa väärän termin, eli neonatologia tietysti tarkoitin, enkä synnytyslääkäriä. Mutta nimikysymykseen en nyt osaa vastata, tuosta kun on pian kolme vuotta. Ylilääkäri kuitenkin oli, ja niitä ei liene montaa.
Tuota bakteeriasiaa puolestaan kyselin kuopuksen kohdalla toiselta neonatologilta, (vanhempi naislääkäri) jonka etunimi taisi olla Maija, sukunimeä en muista.