Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen neuvoa! Lapsi+mielikuvitus, vai onko kyseessä pahat henget tms??
06.12.2008 |
Ensiksikin voitte nauraa, jos siltä tuntuu, mutta mulla alkaa huumori jo loppuun:(
Kyseessä on siis 4-vuotias poika, joka pelkää kauheana mörköjä ja hirviöitä! Muutimme uuteen asuntoon kesäkuussa ja sen jälkeen pojalla alkoi yölliset painajaiset ja heräily:( Käytös on ollut agressiivista ja kummallista. Tänään poika kertoi minulle, että iltaisin ja yöllä sängyn alta ja ikkunoista tulee hirviöitä ja mörköjä ja lohikäärmeitä! Möröt näyttävät ihmisiltä, jotka ovat mustia ja verisiä. Heillä on silmät, korvat, kieli ja luut!! Ehkä itselläkin nyt mielikuvitus laukkaa, mutta huolestuttaa, että mikä pojalla on:( Pienemmät lapset ovat ok.Pahinta on se, että joinain öinä tulee kovasti huutaen omasta huoneestaan, kuin olisi aaveen nähnyt:( Kuulin jostain, että pienellä lapsella on niin avoin mieli, että voi vaistota ja nähdä jotain noita henkimaailman juttuja! Pitääkö paikkaansa? Pojan puheet ovat menneet pahoiksi, tyyliin:"tapan, kuolen..." Ja kotoa EI ole saanut tuollaisia vaikutteita. Hän ei omista aseita. Ei näe muita lastenohjelmia, kuin muumeja, cars-elokuva, myyrä ja joskus pikku2..
Te, jotka veikkaatte lapsen olevan huonosti kasvatettu, huomiotta jätetty, masentunut tms. jättäkää vastaamatta.(lapsi on tutkittu ja hyvin kasvatettu ja hyvin voiva<3) Mielelläni haluaisin kuulla, voiko kyseessä olla henkiä tmv. ja jos, niin miten saan ne pois???
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kans asui entinen omistaja vielä talossa kun muutettiin. Oli aika häijy ukko ollut eläessäänkin, eikä juuri ollut siitä muuttunut paremmaksi. Eikä se tykännyt siitä, kun muutettiin hänen taloonsa. Meidän lapsi ja jopa mun ei- uskovainen insinöörimieskin alkoi pelätä sen temppuja, kun se alkuun kovasti kiukutteli.
Ei niiden häätämiseen mitään pappia tarvita, ei niitä entisaikaankaan riittänyt joka syrjäkylän torpassa pyörimään. Pari kertaa menin juttelemaan sille, jätti meidät rauhaan. Kerroin että minun suvussa on noitia jo neljännessä polvessa ja minua ei tippaakaan kiinnosta hänen temppunsa ja oikkunsa. Tein selväksi, että jos ei anna taloa suosiolla asuttaa,niin teen hänen ikuisuutensa sen verran ikäväksi, että pian toivoo voivansa kuolla syömäänsä uudestaan, että pääsee minusta. Jos taas antaa olla meidän rauhassa, niin minäkin jätän hänet rauhaan ja saa pyöriä missä huvittaa.
Pari kertaa se kävi vielä nurkuilemassa, kokeili kai onneaan. Nyt ei ole pitkilleen vaivannut, en tiedä missä se pyörii. Ainakaan ei ole enää harmiksi. Joskus jopa juttelen sille mukavia kun se on tullut paikalle. Tämmöistä rinnakkaiseloakin voi olla. Useinhan ne siitä hiipuu sitten hiljalleen pois.