Vaitan, etta kaikilla niilla jotka kykenevat laittamaan pienen lapsensa hoitoon, on jotain ongelmaa kiintymyssuhteessa lapseensa

siihen asti hoidettiin kotona - hoitaja kyllä oli, mutta äidin työkin oli siellä.



Toinen pääsi päiväkotiin 1v - ja en kyllä tunnusta kakkosen kanssa mitään kiintymysongelmaa - ihana lapsi - edelleen nyt jo koululaisenakin - halataan ja pusitaan molemmin päin.

Olen itse hoitoalan ammattilainen ja en todellakaan haluaisi viedä lastani hoitoon alle vuoden vanhana. Teen kaikkeni, etten siihen tilanteeseen joutuisi. Jos saisin valita. lapsi olisi jotihoidossa 3-vuotiaaseen asti ja menisi sitten päiväkotiin.



Taloudellisen tilanteen (ei edes itse aiheutettu) sanelemana voi kuitenkin olla, että joudun viemään lapseni hoitoon ahkä jopa alle vuoden ikäisenä. Se kauhistuttaa jo valmiiksi. :(



Ja voin sanoi, ettei minun ja lasteni välillä todellakaan ole mitään kiintymyssuhdeongelmaa. Meillä on turvallinen ja rakastava kiintymyssuhde.



Mieti vähän!

Olen itsekin pienten lasten kotihoidon kannattaja. Toisen lapsen synnyttyä aion olla kotona 2-3 vuotta. Esikoisen vein kuitenkin hoitoon opiskelujeni vuoksi, kun hän oli 1 v 8 kk. Lapsi on perhepäivähoitajalla ja olen kyllä kanssasi eri mieltä siitä, etteikö pieni lapseni saisi tarpeeksi huomiota. Lapsia on ryhmässä 4 ja poikani on ryhmän pienin. Saa takuulla tarpeeksi huomiota ja syliä. menee mielellään hoitoon ja juttelee hoitajasta usein kotona. Hoitopaikoissa on eroa. Varmasti isossa päiväkotiryhmässä pienimmät jäävätkin helpommin vähemmälle huomiolle, mutta pienen lapsen hoidon voi järjestää kodin ulkopuolellakin pehmeämmin ja kodinomaisemmin. Asia ei ole niin mustavalkoinen: kotihoito vs päivähoito, vaan päivähoidon laadullakin on paljon merkitystä.

Vierailija:

päivähoidon laadullakin on paljon merkitystä.

Itse olen viittä vaille valmis kasvatustieteiden maisteri ja käsitellyt koulutukseni vuoksi paljon alan tuoreimpia tutkimustuloksa. Useat tulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia; eli toisten mukaan hoidossa olo heikentää lapsen kehitystä ja turvallisuuden tunnetta ja toiset tutkimukset korostavat hoitopaikkojen hyviä ominaisuuksia. Yksiselitteisiin ja absoluuttisiin totuuksiin en valitettavasti ole törmännyt.



Itsekin pienen lapsen äitinä olen näitä asioista miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että minun mielestäni on tarpeeksi tieteellistäkin näyttöä sille, että yleisesti alle kolmivuotiaan paras paikka on kotona, mutta tämänkin jälkeen hoitopäivien tulisi olla suhteellisen lyhyitä. Tätä ei ole helppoa järjestää, mutta aion näin toimia, koska minulla siihen on jossain määrin mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin rajoittaa lapsimääräämme, sillä taloudellisten tekijöiden vuoksi en voi olla vuosikaupalla kotona.



Tämä ainainen kiista kotonahoidosta tai hoitopaikkaolosta on uuvuttavaa.. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on erilaisia perheitäkin, jotka tekevät omat päätöksensä omista lähtökohdistaan käsin. En tietenkään suosittele sitä, että lapsi jo 9-kuisena viedään kodinulkopuoliseen hoitonn 8-tunitisiksi päiviksi, mutta ymmärrään niitäkin, jotka näin joutuvat toimimaan. Takuulla se ei helppoa ole heillekkään, joten syyllistäminen siinä vaiheessa on mielestäni kohtuutonta!

Minäkin ajattelen joskus olevani muita parempi ihminen, koska vaikkapa luen lapsilleni paljon kirjoja. Näillä ajatuksilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä totuuden kanssa. Mutta kukin pätee sillä, millä voi päteä. Onnea vaan kotipsykologin uralla.

t. ap

Vierailija:

Itse olen viittä vaille valmis kasvatustieteiden maisteri ja käsitellyt koulutukseni vuoksi paljon alan tuoreimpia tutkimustuloksa. Useat tulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia; eli toisten mukaan hoidossa olo heikentää lapsen kehitystä ja turvallisuuden tunnetta ja toiset tutkimukset korostavat hoitopaikkojen hyviä ominaisuuksia. Yksiselitteisiin ja absoluuttisiin totuuksiin en valitettavasti ole törmännyt.

Itsekin pienen lapsen äitinä olen näitä asioista miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että minun mielestäni on tarpeeksi tieteellistäkin näyttöä sille, että yleisesti alle kolmivuotiaan paras paikka on kotona, mutta tämänkin jälkeen hoitopäivien tulisi olla suhteellisen lyhyitä. Tätä ei ole helppoa järjestää, mutta aion näin toimia, koska minulla siihen on jossain määrin mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin rajoittaa lapsimääräämme, sillä taloudellisten tekijöiden vuoksi en voi olla vuosikaupalla kotona.

Tämä ainainen kiista kotonahoidosta tai hoitopaikkaolosta on uuvuttavaa.. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on erilaisia perheitäkin, jotka tekevät omat päätöksensä omista lähtökohdistaan käsin. En tietenkään suosittele sitä, että lapsi jo 9-kuisena viedään kodinulkopuoliseen hoitonn 8-tunitisiksi päiviksi, mutta ymmärrään niitäkin, jotka näin joutuvat toimimaan. Takuulla se ei helppoa ole heillekkään, joten syyllistäminen siinä vaiheessa on mielestäni kohtuutonta!

sehän on hyvä, kun ap pystyy järkeilemään oman kelkasta putoamisensa jotenkin.



Minussta taas on hienoa olla mielekkäässä työssä, tienata 3000 e kuussa ja lapset on ihan tyytyväisinä tarhassa. Erittäin hyvät välit on lapsiin ja lapsetkin nauttivat kun pääsevät vanhempien kanssa ulkomaanreissuille ym. mihin muuten tuskin olisi mahdollisuuksia jos eläisimme yhdellä palkalla (vaikka miehellä ihan ok palkka onkin, ja voisin sen puolesta olla kotonakin).



Haluan myös välittää lapsille työssäkäyvän, aktiivisen naisen mallin. Ei mitään kotiäitipropagandaa. Pettyisin, jos tyttö joskus jäisi kotiäidiksi.

Eli nro 26 tosiaan on lähes valmis kasvatustieteiden maisteri (2 kurssia enää uupuu, gradukin on jo tehty) ja on työskennellyt opettajana opiskeluidenkin ohessa muutamia vuosia. Laajana sivuaineenani on psykologia, erityisesti kehityspsykologia. Alojen uusimmat tutkimukset tulevat nopeastio yliopistomme opetusmateriaaleiksi, joten uskaltaisin väittää olevani näistä kotihoito vs. päivähoito tutkimuksista tällähetkellä niin hyvin kärryillä kuin vain olla ja voi. Myös graduni käsitteli aihetta. Mutta luulempa että ap on vain katkerotunut ja kouluttamaton kotiäiti tai ehkä kuitenkin vain huono provo.



terv: 26

Vierailija:

sehän on hyvä, kun ap pystyy järkeilemään oman kelkasta putoamisensa jotenkin.

Minussta taas on hienoa olla mielekkäässä työssä, tienata 3000 e kuussa ja lapset on ihan tyytyväisinä tarhassa. Erittäin hyvät välit on lapsiin ja lapsetkin nauttivat kun pääsevät vanhempien kanssa ulkomaanreissuille ym. mihin muuten tuskin olisi mahdollisuuksia jos eläisimme yhdellä palkalla (vaikka miehellä ihan ok palkka onkin, ja voisin sen puolesta olla kotonakin).

Haluan myös välittää lapsille työssäkäyvän, aktiivisen naisen mallin. Ei mitään kotiäitipropagandaa. Pettyisin, jos tyttö joskus jäisi kotiäidiksi.

Minulla ei ole rahaa eikä halua matkustaa mihinkään enkä varmasti vie lastani sen takia joka päivä muualle hoitoon, että kerran vuodessa voidaan viettää viikko yhdessä jossakin muussa maassa. Me ollaan ihan onnellisia kotonakin.

kaikilla perheillä ei vain yksinkertaisesti ole varaa elää yhden ihmisen palkalla esim. viittätoista vuotta.

Väitän, että kaikilla niillä jotka kykenevät laittamaan pienen lapsensa hoitoon, on jotain ongelmaa kiintymyssuhteessa lapseensa





tai sitten on vaan niin pienet tulot että jos sen lapsen aikoo ruokkia ja pukea, sekä asua jossain, pitää mennä töihin

Tällaisten valintojen mahdollisuus on maailmassa tosi pienen porukan yksinoikeus. Siis johan sille harakatkin nauraa, että joku yhden lapsen äiti vetelehtii kotona monta vuotta ja siivoilee aikansa kuluksi pölyhiukkasta nurkasta toiseen ja kokee sitten päivän työn tehdyksi.