Kannattaako omaa rauhaa haikailevan muuttaa paritaloon tai rivariin?
On ruvennut vähän kyllästyttämään kerrostaloelämä oman rauhan puuttumisen vuoksi (naapurien metelöinnit). Mietin vain, että mennäänkö ojasta allikkoon jos muutetaan rivariin tai paritaloon. Omakotitalot täällä Helsingissä ja Espoossa on yleensä niin turkasen kalliita. Osaatteko suositella mukavia, rauhallisia asuinalueita erityisesti Espoossa (Helsinki on tutumpaa), joista kuitenkin hyvät yhteydet myös Helsingin keskustaan.
Huonoja ja hyviä kokemuksia paritalo/rivariasumisesta?
Kommentit (6)
eli ei nyt ihan suoraan voi verrata johonkin pääkaupunkiseudun vilinään, mutta kokemukset paritalossa asumisesta pelkästään positiivisia.
Naapurien läsnäolosta ei käytännössä tiedä mitään mikäli paritalo on kunnolla tehty.
Meillä asuntojen välillä seinässä kaksinkertainen eristys ja tämän lisäksi on tärkeää, että talon betonilaatta on sahattu " poikki" asuntojen välillä, jottei ääni kulkeudu betonilaattaa pitkin naapurista. Naapurissa 5v ja 7v tytöt eikä kuulu käytännössä mitään ääniä.
Tontti on tässä meillä kummallakin noin 800 neliöä eli puutarhanhoitoa ja nurmikon leikkuuta sopivamäärä.
Tämän edullisempaa asumismuotoa ei me ainakaan mistään löydä. Paritalomme on vielä niin, että ei ole yhtiövastikettakaan ollenkaan. Yhteiset laskut on jaettu keskenämme, ne vähät mitä on, ilman yhtiömuotoa. No haittapuolena on, että lumityöt talvella ja nurmikon leikkuut kesällä pitää tehdä itse. Meikäläiselle noi ei ole miinusta vaan melkeinpä päinvastoin, sillä ei pienessä pihassa ole vaivaksi asti hoitamista vaan just sopivasti meille.
Lämmitysmuotoon kannattaa kiinnittää huomiota isompia asuntoja katsellessa. Meillä on varaava lattialämmitys sähköllä ja voin suositella. Viime vuosi 11760 kWh (ei takkaa), josta 76% yösähköllä. Kaveri pariskunnalla pienempi 78 neliöinen asunto (meillä 90 neliötä) suoralla sähkölämmityksellä niin heillä meni 17000 kWh/vuosi. Jos meilläkin olisi suorasähkölämmitys niin sähkölasku olisi varmaan melkoinen. Nyt ei voi olla kuin tyytyväinen.
No joo lähti vähä rönsyilemään juttu... ;-)
T: insinööri-isä
Paritalossa saat olla koko ajan neuvottelemassa naapurin kanssa. En kyllä itse muuttaisi ikinä paritaloon! Helposti tulee riita kun omistussuhde yhtiöön on puolet ja puolet. Miten silloin asiat päätetään, tuntuu ihan hurjalle.
Rivarissakin joutuu neuvottelemaan naapureiden kanssa ja mielestäni siellä ei juuri omaa rauhaa ole. Olen itse asunut rivarissa.
ja millaista rauhaa haluaa.
Eli haluaako että naapurit ei metelöi, vai lisäksi myös omaa RAUHAA eli ei kaipaa ylisosiaalisia naapurijuorukuvioita ympärilleen.
Tuntuu että monissa rivariyhtiöissä aina on jotain ihme " ydin" porukkaa, jotka hengailevat vain pihalla juoruamassa, istuvat kaikki illat ja viikonloput toisillaan kylässä grillaamassa ja kaljaa kittaamassa, ja päivät tupakalla hiekkalaatikolla lasten kanssa.
Joskus tuntuu onko niillä muuta elämää... ja itselle tulee tunne että muita katsotaan " kieroon" , jotka ei jaksa riemusta hihkuen koko ajan osallistua samaan menoon.
Eli jos kaipaa sitä että voi elää omaa elämää, kannattaa yrittää katsoa tarkkaan millaiseen yhtiöön muuttaa - tosin aika vaikeaa se on etukäteen.
Mutta luulisin että samantyyppistä voi olla jollain uusilla pientaloalueillakin, joissa esim. pelto lohkottu pieniksi tonteiksi ja talot on kovin lähekkäin ilman mitään luonnollista näkösuojaa tonttien välillä.
Rivitaloasumisesta on useita kokemuksia. Viimeisimmässä asuimme kuusi vuotta. Taloyhtiö oli todella suuri. Hyviä puolia oli lapsemme kannalta kaverit samalta pihalta, hoitovapaalla ollessani löysin juttuseuraa ulkoa.
Suurin huono puoli oli talomme ohi kulkeva liikenne eli päätyasukas ei suostunut kantamaan kassejaan parkkipaikalta...Niin, kaikenkaikkiaan hyvinkin sosiaalista elämää . Enää en rivariasumismuotoa ottaisi.
Nyt asumme taloyhtiössä, missä on kolme paritaloa ja yksi pieni rivari.
Meillä on paritalo ja naapurina vanhahko pariskunta, joten ääniä ei heiltä kuulu. Tässä taloyhtiössä sosiaalista kanssakäymistä ei ole juuri lainkaan: jokaisella on talon edessä oma parkkipaikka, joten ei ole jutustelupaikkaa.
Alkuun tämä tuntui oudolta, mutta nyt, ah, niin hyvältä. Todella rauhallista eloa.
Tosiaan tämä on niin talo- ja yhtiökohtainen asia.
valkyria:
Paritalossa saat olla koko ajan neuvottelemassa naapurin kanssa. En kyllä itse muuttaisi ikinä paritaloon! Helposti tulee riita kun omistussuhde yhtiöön on puolet ja puolet. Miten silloin asiat päätetään, tuntuu ihan hurjalle.Rivarissakin joutuu neuvottelemaan naapureiden kanssa ja mielestäni siellä ei juuri omaa rauhaa ole. Olen itse asunut rivarissa.
En yhdy tähän mielipiteeseen 4 vuoden paritaloasumisen perusteella. Minä leikkaan nurmikkoni silloin kun huvittaa, naapuri omansa, lumityöt teen silloin kun huvittaa, naapuri omansa...
Jos toi yhtiömuoto " pelottaa" niin ei tee yhtiötä. Ei meilläkään tässä naapurin kanssa ole eikä ole siis yhtiövastikettakaan. Jätelasku taitaa olla ainut yhteinen lasku ja sekin tulee joka toinen kerta meille ja joka toinen kerta naapurille.
Ainahan riidan saa aikaiseksi, jos haluaa, vaikka omakotitalon naapurin kanssa, jottei se siitä ole kiinni.
Ollan tosi tyytyväisiä tämän hetkiseen, mutta jos Luoja suo ja toinen lapsi tulee niin kyllä se omakotitalo meillekin tulee vaikka ei se meille mikään itseisarvo olekkaan niin kuin ehkä jossain pääkaupunkiseudun läheisyydessä.
Kerrostaloon verrattuna hyvä puoli on tietysti se, että seinänaapureita on vain yksi. Meillä on rauhallinen naapurusto, mutta kyllähän seinän takaa aina kuuluu ääniä eikä täysin omaa rauhaa saa, vaikka meilläkin on kivitalo. Normaalit arjen äänet jäävät huomiotta, mutta kyllähän sen huomaa, jos naapurin tyttö on yksin kotona ja soittaa musiikkia tai naapurilla vieraita kylässä.
Espoon Kilossa itse asuneena suosittelen radan ja Vanhan Turuntien välistä pientaloaluetta. Sinne on rakennettu paljon omistusrivitaloja viime vuosina. Erittäin rauhallista ja erinomaiset kulkuyhteydet Helsinkiin!