Affektikramppi (itkukohtaus)
Hei, onko kenelläkään perheessään tai tutuissa kokemusta affektikrampista? Lapsi itkee itsensä tajuttomaksi. Ilmeisesti ei ole vaarallista. Kertokaa kokemuksianne, kiitos! (minkäikäinen lapsi, kuinka usein, millaisessa tilanteessa tulee, mitä teette tilanteessa)
Kommentit (6)
Menikö häneltä taju kokonaan? Mitä teit tilanteessa, että sait virkoamaan?
mutta tavallaan veti henkeä (tai huusi hengittämättä...kuulostaa oudolta) niin että meni ihan sinertäväksi ja hetkellisesti veltoksi. sitten yhtäkkiä veti taas henkeä ja homma oli siinä. Joka kerta kun tuo kramppi tuli, tuli kyllä itselle lähes paniikki, vaikka tiesi mistä oli kyse. Ja lääkärit sanoivat, että krampit ovat vaarattomia, siihen oli pakko uskoa. No, ihan normaalilta lapselta tuo nyt vaikuttaa :o) Kuulin myös, että leikki-ikäiset lapset saattavat käyttää tuollaista kramppia keinona saada jotain, esim. kaupassa karkkihyllyn edessä. Onneksi meillä ei siihen asti menty...Minkä ikäinen lapsi sinulla on?
Nella
krampit tulivat usein esimerkiksi jos lapsi joutui ' vieraaseen' syliin, ja hän alkoi vierastamaan samoin kun lapsen ollessa väsynyt.
Nella
Meillä on tyttö 1v 4 kk. Muutaman kuukauden ajan hän on väsyneenä tai suuttuneena saanut näitä sinerryskohtauksia. Nyt ensimmäisen kerran meni ihan elottoman tuntuiseksi. Oli parhaillaan myös pahassa flunssassa. Toisella kerralla sain virkoamaan nopeasti, kun laitoin vettä kasvoille. Tilanne on kyllä tosi pelottava, kun tyttö on vielä pieni ja siro. Tuntuu, että pystyykö millään virkoamaan itsellään. Mutta hyvä kuulla muidenkin kokemuksia. Sain taapero ja sairauspalstalla muutamia vastauksia ja vinkkejä myös. Ei tämä taida niin harvinaista ollakaan...
Kuopus (poika) on nyt 2v 11kk, ja hänellä on ollut näitä affektikohtauksia muistaakseni puolivuotiaasta lähtien. Puolitoista vuotiaaksi kohtaukset olivat lähes päivittäisiä ja nyt viimeisen vuoden ajan ehkä n. kerran viikossa.
Poika on mennyt tajuttomaksi n. viisi kertaa, muuten on vironnut ennen tajunnan lähtöä.
Kuopuksella nämä on liittynyt suuttumukseen ja harmiin jos ei ole heti esim. tehty niinkuin pieni mies tahtoo...
eli meillä ovat siis liittyneet pojan vahvaan tahtoon...
Ehkä nyt viimeinen vuosi on mennyt vähemmillä kohtauksilla koska poika osaa jo puhua ja ilmaista näin selkeämmin itseään.
olen jostain kuullut/lukenut, että kohtaukset ovat yleisempiä " puhumattomilla" lapsilla just tän takia, että vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä kaikkia lapsen " tahtoja" .
Kun poika on ruvennut sinertään olen nostanut syliin ja puhellut lempeästi ja silitellyt selästä. Näillä keinoilla on jonkin ajan päästä rauhottunut, mutta yleensä kyllä vetään itsensä aika " piippuun" ja on sitten hetken ihan rauhassa sylissäni.
Ensimmäisen tajuttomuus kohtauksen jälkeen pelästyin kovasti ja niin myös taisi poikakin pelästyä. Siitäkin onneksi selvittiin noin kymmenessä minuutissa.
Tämä on meillä vissiin jotenkin perinnöllistä sillä miehelläni, poikien
isällä
on ollut näitä kohtauksia myös lapsena ja kuopus on anopin mukaan hývin samanlainen lapsi kuin isänsä oli...myös saman näköinen :)
Tsempiä tulevaan...
ensimmäisen krampin jo synnytyssairaalassa. Sen jälkeen niitä tuli säännöllisin väliajoin, mutta krampit loppuivat noin vuoden ikäisenä. 5kk;n ikäisenä vauva tutkittiin sairaalassa, ettei kyseessä ole epilepsia. Krampit oli tosi kamalan näköisiä, mummit pelkäsivät ottaa poikaa hoitoon, kun ajattelivat että saa sellaisen sielläollessaan. Mutta meillä tosiaan krampit jäivät pois noin vuoden iässä, nyt poika on viisivuotias.
Nella