Lue keskustelun säännöt.
Miten ystävyyssuhde lopetetaan?
05.01.2006 |
Olen tuntenut ystäväni 12 vuotta, ala-asteajoilta asti siis.
Nyt elämämme ovat kulkeutuneet jo niin eri suuntiin että yhteinen aika, yhteiset kiinnostuksen kohteet ym. ovat kadonneet.
Minä olen yhden lapsen seurusteleva yh, töissäkäyvä. Kaverini taas menevä opiskelijasinkku.
Juttumme ovat täysin erilaisia, kaveripiirimme ovat vaihtuneet (minä en tunne hänen ystäviään, eikä hän minun).
Alan kokea tämän ystävyyden tietyllä tapaa rasitteena. En jaksaisi kuunnella baarijuttuja kuinka kuka iski ketä ja kuinka paljon jne. Äänensävystä kuulen, ettei hänkään jaksa kuunnella arkijuttujani työstäni ja/tai lapsestani.
Yhteisiä, yleisiä kiinnostuksen kohteita (musiikki, kirjallisuus, taide ym.) ei enää ole.
Uskon, että kumpikin meistä soittelee lähinnä velvollisuuden tunnosta. Puhelut päättyvät aina " pitäis nähdä joku päivä" -juttuihin. Joskus tapaammekin, mutta tunnelma on aika vaivautunut. Ei oikein ole sanottavaa :-/
Harmittaa.
Kommentit (13)
kyllä sekin päivä koittaa kun olette kumpikin perheellisiä. jopa hyvinkin pian!
DAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheasti tullut viestejä tähänkin ketjuun, mutta mihin lie kadonneet :-/
ap
Eipä siinä oikein muuta voi kun joko ylläpitää suhdetta tai sitten vaan jättää vastaamattaa viesteihin/puheluihin! Niin yksinkertaista.. Kyllä se yhteyden pito siitä hiipuu! Älä ainakaan itse tee aloitetta että soittaisit jne.
Minulla aika pitkälle sama tilanne, mut silti pidän ystäviini kontaktia. Koska tiedän että joku päivä heilläkin on lapsia ja meillä siten taas yhteisiä asioita ja puheen aiheita. :)
Sekin kasvaa ja perustaa varmasti perheen(jossain muodossa) tai ainakin asettuu aloilleen. Sitten teillä olisi taa svarmasti jotain yhteistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä väitä, että minun juttuni olisivat ystäväni mielestä mitenkään sen mielenkiintoisempia.
Puheluihin en haluaisi jättää vastaamatta, aika tylyä olisi sekin. Mutta olisiko liian töykeää jos vain itsekin jättäisin soittelematta?
ap
Ja tosiaan, lapsia hän ei voi saada. Eikä hän (vielä ainakaan) ole kovin kiinnostunut lapsista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taannoin mulla oli ihan samanlainen ystävä kun sulla; ei oltu kylläkään tunnettu niin kauaa. Aina kun se soitti, sillä olis riittänyt juoruttavaa vaikka 3 tunniksi ja mulla oli vauva kotona enkä muutenkaan jaksa pälpättää puhelimessa juoruilemisen ilosta. Ei auttanut vaikka olin niukkasanainen.
Sitten en enää läheskään aina vastannut hänen soittoihinsa ja jos vastasin, yritin heti tekosyyllä kiemurella pois tilanteesta. Ei se mitään tajunnut... Ja ne jutut...ei niitä jaksanut kuunnella. Lapsirakas se ei ollut, mutta eläimiä se jaksoi paapoa. Tkkään molemmista, mutta sen touhu oli jotenkin maanista.
Sitten se laittoi korttia että missä luuraan kun ei saa yhteyttä (asuttiin vierekkäisissä kaupungeissa). Vastasin sille kortilla, johon laitoin jonkun runoilijan mietelauseet loppuneesta ystävyydestä.
Se loppui siihen, enkä ole kuullut ko. henkilöstä mitään 4 vuoteen...
Itse tein juuri noin ja eipä ole 3 kuukauteen kuulunut mitään. Miksi roikuttaa mukana ihmisiä, joitten seuraa ei kaipaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten oma maailmankuva supistuu liian pieneksi ja suvaitsemattomaksi. Minullakin on erilaisia, eri ikäisiä ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia kavereita ja koen sen vain ja ainoastaan rikkautena.
Luonnostaan kuolee jos on kuollakseen. Soittelette joskus, näettekin ehkä. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystäväpiiriin tosiaan kuuluu ihmisiä eri ikäluokista, elämäntilanteista ym. Mutta jokaisen heidän kanssa on joku yhteinen kiinnostuksen kohde.
Meillä tämän ystävän kanssa ei ole mitään. Hän ei ole kiinnostunut ns. yleismaailmallisista asioistakaan (" Siis mitkä vaalit? Mikä lintutauti?" jne.). Hän kertoo vain biletysretkistään, ystäviensä seurustelusuhteista ja shoppailuistaan.
ap
Musta olis hirveän loukkaavaa, jos joku kaveri haluaisi tehdä mulle jonkun manifestin, jonka aihe olisi " En pidä sinua enää Ystävänä, Hyvästi!"