Miksi kaikissa häissä on aina sama ohjelma?

Meillä oli noi kaikki, koska ne vaan kuuluu häihin.

Meillä vierailla kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Ei me käydä hautausmaalla, eikä saunota jouluna. Pukki käy vielä ensi vuonna, sitten kehittelemme jotain uutta. Juhannuksena olimme viime vuonna lasten kanssa omalla mökillä, tänä vuonna menemme tuttavien mökille kolmen muun perheen kanssa. Lapsilla on viime vuonna sotkusynttärit, sitä edellisenä prinsessasynttärit. Joulun laatikot meillä on korvattu muilla herkuilla, kinkun siasta olemme usein syöneet possurullaa tai kalkkunaa. Ristiäiset olikin nimiäiset, ja siellä oli ihan erilainen ohjelma kuin kellään.



Hautajaisia mulla ei ole vielä ollut, joten niiden suunnitteleminen on vähän kesken.

pääsiäisenä, lasten synttäreillä, kotibileissä jne. on aina sama ohjelma? Miksi joka joulu annetaan aina vain niitä lahjoja ja syödään kinkkua ja laatikoita ja tuodaan puu sisään, ja aina vielä kuusi, johon ripustetaan aina niitä samoja palloja ja käydään hautausmaalla viemässä kynttilöitä ja saunotaan, miksei koskaan ole mitään erilaista? Eikö se ole ihan naurettavaa ja hemmetin tylsää, että melkein kaikki viettävät joulua samalla tavalla ja vielä joka vuosi? Häät nyt sentään ovat yleensä kerran tai kaksi elämässä.

Ja monet haluavat pitää perinteistä kiinni. Teidän ei tietenkään tarvi, vaan toki saatte järjestää juuri sellaiset kuin haluatte!



Meillä "ongelma" ratkesi niin, ettei pidetty häitä lainkaan ;)

haluavat "oman näköiset häät". Lopputulos: häät näyttävät just siltä, miltä muidenkin häät. Se, että vaihdetaan häävalssi vaikka hääjiveen, ei juurikaan muuta tilannetta miksikään...

Tuo on kyllä totta... mutta joskus ne samat leikit on tosi tylsiä, joskus taas oikein hauskoja, riippuen vieraista ja hääparista.

Meillä ryöstettiin boolimalja ja hääväen piti tanssia letkajenkkaa saadakseen sen takaisin. Loistava idea!!! Olin muuten itse ihan "pettynyt" kun minua ei morsiammena ryöstettykään.

Valssi on ihan must ja itselleni se oli tosi hyvä muisto... tosin me osataankin tanssia :-) Ihana olisi häätago argentiinalaiseen tyyliin sulho ruusu suussaan ja morsiammella hulmahteleva punainen mekko.

Puheita pidetään... ne nyt saattaa olla juntteja, jos morsiamen isä tai muut puhujat eivät oikein ole puhemiehiä. Olen ollut monissa häissä, joissa puheet ovat olleet juhlan parasta antia. On kiva kuulla esim. opiskelukaverista lapsuudentarinoita tai vastaavasti serkusta opiskeluaikaisia juttuja.

Hmmm... kuinkakohan monen häävieraan huumori riittää kakkusotaan ennen 12 yöllä? Kakku on hyvää, mutta olen myös ollut häissä, kakun joissa sijasta tarjoiltiin jälkiruoka pöytiin ilman mitään polkemisseremonioita. Jos ette tarjoa kakkua, niin muistakaa tarjota kahvia. Hääväki alkaa kiukustua jos kahvia ei tule suht nopeasti ruuan jälkeen.

kova tarve yrittää olla jotain kovin erilaista ja erinomaista... sorry vaan ap. sellainen tulee sisältäpäin, eikä sitä muuta miksikään se, onko häät samanlaiset vai erilaiset.



Jos sulla olisi edes itsetunto kohdallaan, ei tarvitsisi muiden häitä nälviä.



PS: MEillä ei ole vielä ollut häitä, en tiedä uskallanko sellaisia koskaan järjestääkään, olen meinaan puhunut sivu suuni polttareiden suhteen...

Voi vitsi kun sä oot persoonallinen ja kekseliäs kaikkiin muihin verrattuna. Oikein kakkusotaa.. ette kai te nyt NIIN tylsiä oo et teil on kakku. Tarjotkaa hattaraa, mieti miten persoonallista.



Yleisesti ottaen perinteinen ohjelma on helppo. Harva on niin luova, et keksii oikeasti mukavaa ja hyvin erikoista ohjelmaa. Kyllä noita häiden arvostelijoita ja omalla persoonallisuudella uhoajia riittää.



Mulla on kaksi kaveria jotka jauhaneet katkerina sinkkuina tuota samaa. Kaverien häät ottaneet koville, kun itse olleet vasten tahtoaan sinkkuja. Kas kummaa, kun sitten heidänkin häänsä kolmekymppisinä koittivat, oli häät tasan perinteiset!

Ja sehän se onkin iso ero juhannuksen vietossa, että ollaanko omalla mökillä vai kavereiden mökillä. Vähän sama kuin ero siinä, ovatko häät Peräkylän seuraintalolla vai Isokylässä ravintolassa. Ja se kinkun korvaaminen possurullalla ja laatikoiden muilla herkuilla menee samaan kastiin kuin häissä ero sen välillä, onko häissä tarjolla kinkkukiusausta vai paistia ja kermaperunoita.

Mutta järjestäkää vain erilaiset, omannäköiset häät. Olen ollut monissa sellaisissa. Ja joko ne ovat yleensä kerrassaan samanlaiset kuin kaikkien muidenkin häät tai sitten tavattoman hilpeitä, kun kaikki on pakolla tehty miten hyvänsä, kunhan se on vain erilailla. Itse olen jo vuosia ollut vieraana useissa häissä joka vuosi ja pakko myöntää, että perinteinen kaava miellyttää, se sentään toimii, toisin kuin monet "erilaiset" viritelmät.

Meillä vierailla kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Ei me käydä hautausmaalla, eikä saunota jouluna. Pukki käy vielä ensi vuonna, sitten kehittelemme jotain uutta. Juhannuksena olimme viime vuonna lasten kanssa omalla mökillä, tänä vuonna menemme tuttavien mökille kolmen muun perheen kanssa. Lapsilla on viime vuonna sotkusynttärit, sitä edellisenä prinsessasynttärit. Joulun laatikot meillä on korvattu muilla herkuilla, kinkun siasta olemme usein syöneet possurullaa tai kalkkunaa. Ristiäiset olikin nimiäiset, ja siellä oli ihan erilainen ohjelma kuin kellään.

Hautajaisia mulla ei ole vielä ollut, joten niiden suunnitteleminen on vähän kesken.

Oli tosin hyvin pienet häät, oikeastaan vain hääillallinen lähipiirin kanssa.



Usein, jos joku yrittää olla persoonallinen ,vierasjoukossa arvostellaan juuri sitä, että ei ollut sitäjatätä mikä häihin "kuuluu". Turvallisinta on käyttää samaa kaavaa kuin muutkin.

kaikki identtisiä melkein yksityiskohtia myöten. Vikoissa oli jo tiristelemistä, että oli "kivaa" nauraa samoille leikeille ja samoille jutuille. Vähän jo haukotutti.



Uusissa jutuissa on tietysti se huono puoli, että niiden toimivuudesta ei ole mitään takeita.

olimme viime vuonna lasten kanssa omalla mökillä, tänä vuonna menemme tuttavien mökille kolmen muun perheen kanssa.

Oo, mökkijuhannus, kuinka omaperäistä.

Lapsilla on viime vuonna sotkusynttärit, sitä edellisenä prinsessasynttärit.

Vau, prinsessasynttäreitä ei olekaan koskaan ollut kellään.

Joulun laatikot meillä on korvattu muilla herkuilla, kinkun siasta olemme usein syöneet possurullaa tai kalkkunaa.

Tosi uniikkia syödä kalkkunaa jouluna, eihän sitä löydy kenenkään joulupöydästä edes Ameriikassa. Eihän?

Ristiäiset olikin nimiäiset, ja siellä oli ihan erilainen ohjelma kuin kellään.

Oho. Mutta nimiäiset kuitenkin piti pitää vaikka se on vain ristiäisistä muokattu traditio?

Hautajaisia mulla ei ole vielä ollut, joten niiden suunnitteleminen on vähän kesken.

Jos koittais tällä kertaa sellaista että arkkua ei haudatakaan vaan se heitetään ilmaan ja toivotaan ettei se tule alas kenenkään niskaan.

Ehkä jo ensi viikolla

Leski heittää arkun olan yli ja yleisö koettaa ottaa kiinni!

#14 väläytti nimettömänä:

Jos koittais tällä kertaa sellaista että arkkua ei haudatakaan vaan se heitetään ilmaan ja toivotaan ettei se tule alas kenenkään niskaan.

AV:n parasta antia pitkään aikaan.

Joskus teininä minäkin ajattelin noin, että olen kauhean erilainen kuin muut ja haluan tehdä "omalla tavallaan". Olen huomannut, että ne tavat joilla olin "erilainen" oli ihan yhtä tavallisia kuin taviksena olo, yleisiä tapoja nekin. Ja että itsetarkoituksellinen "erilaisuus" vain erilaisuuden vuoksi on jotenkin ...noloa.

Jos ei halua samoja kuluneita leikkejä ja perinteitä kuin muut, voi kehitellä jotain uutta, mikä ei kuitenkaan ole erilaisuuden itsetarkoitusta. Toki nykyään on vaikka mitä laskuvarjohyppyhäitä ja sukellushäitä ja goottihäitä, joten aika paljon pitää yrittää, että saa oikeasti erilaiset häät.

Mummo meinasi saada sydärin ja itki loppuillasta, että hyvät häät menevät tälläisessä pelleilyssä, eikä edes morsian heitä kimppua. Muilla oli hemmetin hauskaa ja moni kiitti siitä, että suurin osa prinsessahäiden perinteistä oli heitetty nurkkaan.



Rentoa, vaivatonta ja hauskaa.

Mutta ohjelma oli ihan perinteinen. Silti mieheni suku on niin "hienoa" (jäykkää kuin rautakanget), että oli ihan penteleen tylsää.

kaikki ne paritkin siellä alttarilla sanoo aina samat sanat, miksei joku sano, että enkä taho!