Mitä sinulla nyt olisi jos olisit jäänyt nuoruuden ihastuksesi/rakkauden luo?

luuserin vaimo. Mies vain ajaa prätkällään, työnteko ei kiinnosta, kun äiti rahoittaa.

Luulen kuitenkin, että mies olisi jo vaihtanut minut moneen kertaan, kun ei vielä 41-vuotiaanakaan ole naimisissa eikä sitoutunut.

En ole kuullut hänestä enää ikinä sen jälkeen kun viimeksi näin joskus vuonna 1991. Ehkä olisin vaimona pienessä kaupungissa, omassa omakotitalossa ja olisi aika pienet ympyrät. Mutta voihan se olla että hänestä tuli sitten myöhemmin jotain muuta ja hän muutti vaikkapa jenkkeihin, en tiedä, en yhtään ihmettelis.

Lapsia olisi ehkä pari. Todennäköisesti olisin opiskellut hoitoalaa ja viettäisin suht tavallista keskiluokkaista elämää. saattaisin olla mukana kunnallispolitiikassa. Varmasti ihan onnellisia oltaisiin.



Nyt asun mieheni työn vuoksi maailmalla välillä maata vaihtaen. Lapsia yksi (lapsettomuusongelmaa...), elntaso huomattavasti keskitasoa korkeampi, alempi korkeakoulututkinto plakkarissa, töissä en ole käynyt vuosiin. Hyvin on asiat siis nytkin. Rakkautta riittää ja on riittänyt jo toista kymmentä vuotta. Tavallaan olen myös nyt siis nuoruuden rakkauden matkassa olin 19-vuotias kun tavattiin :).

Teinivuosieni poikakaveri/avokki on ihan kunnollinen mies. Hän on nykyään luokanopettaja jossakin päin Helsinkiä, ei ole ainakaan naimisissa eikä lapsia, mutta voi olla joku tyttöystävä. Asuu kaiketi jossakin tavallisessa asunnossa, jollakin ihan tavallisella alueella, ja harrastaa urheilua. Niin että eiköhän mulla olisi ihan kiva taviselämä hänen kanssaan, jos ei oteta sitä huomioon, että me riideltiin koko ajan keskenämme milloin mistäkin typerästä.



Minä ainakin tarvitsin sen " kasvukokemuksen" , että yksi pitkäaikainen suhde hajosi. Opin siitä paljon, ja luulen että olen sen kokemuksen ansiosta nykyään parempi elämänkumppani nykyiselle miehelleni. Puhumattakaan, että olisi jäänyt moni kokemus kokematta, koska en olisi tullut lähteneeksi itsekseni maailmaa katselemaan, niinkuin nyt tein. Enkä tietenkään olisi tavannut ihanaa miestäni :)

saman merkkinen auto kun nyt, 2 lasta (kuten nyttenkin), perintönä tulossa n. 4milj ¿ + firma (oisko nyt tulossa max 100.000¿). Mutta ihan onnellinen olen näin :)

Olisin katkera kiekkovaimo, joka jätti oman uran kiertääkseen maailmaa " takana loistava tulevaisuus" -kiekkoilijan kanssa.



Palannut muutama vuosi sitten Suomeen, nyt molemmat työttöminä.

Vuosista jäänyt käteen vain vm. -97 farmari Volvo.



Luojan kiitos tajusin lähteä!!

DI:n vaimona. Mies kiltti ja kunnollinen, meillä varmaan pari lasta. Miehellä tavallinen työ ja harrastaisi vapaa-aikanaan urheilua ja hoitais lapsia varmaan paljon. Hyvän miehen hänestä varmasti joku saanut.

paitsi että luulen että ero olis tullu jossain vaiheessa kuitenkin.

Enpä vaihtaisi tätä elämää:)

se yksipuolinen rakkaus olisi tuottanut tulosta...



asuisin maalaiskylässä kunnan vuokra-asunnossa ja lasten sijasta hoivaisin vammautunutta miestä.

Hänellä menisi hyvin ja minulla huonosti. Tämä näkyisi käytännössä siten, että hänellä olisi ties mitä menoa ja käyttäisi rahojaan ihan holtittomasti, kun taas minä pihistelisin omissa rahoissani.

Asuisimme rivitalossa Kirkkonummella, lapsia olisi varmaan pari (mies olisi myöntynyt), mies olis töissä ja mä varmaan myös, minulla koulut käytynä ja hänellä kesken. Vapaa-aikaa viettäisin lähinnä lasten kanssa, mies olisi harrastuksissaan. Riitelisimme varmasti aika usein. Alkoholi- ja kommunikointiongelmistaan huolimatta ihan ok mies, mutta emme vaan sopineet lainkaan yhteen.



Tosielämässä mulla on pari lasta ja mies, ex elelee sinkkuna. Minä kotona lasten kanssa, mieheni on huonommin palkattu kuin ex. Asumme pikkukaupungissa vuokralla kerrostalossa, oma asunto pk-seudulla on vuokralla. Nykyisen miehen kanssa ei alkoholi- tai kommunikointiongelmia, joskin tällä hetkellä jonkinlainen kriisi meneillään :-(

Mies seilasi silloin maailman meriä, joten varmaan minä hoitaisin kotia ja toivoisin mieheni joskus poikkeavan kotisatamassa.

pultsaritasoisen alkoholistin vaimo paitsi että minun kanssanihan hän ei olisi ratkennut ryyppäämään (eihäN??)

Harmi, että olimme niin nuoria. Hän jätti minut omien sanojensa mukaan siksi, ettei ollut vielä valmis vakiintumaan - olimme toistemme ensimmäiset. Se oli ihana ensirakkaus, jota muistelen hyvällä.

ei ole vielä sitoutunut). Kiertelisin ehkä hänen kanssaan ympäri suomea asuntovaunulla kun bisnes siirtyy paikasta toiseen. varmaan siinä auttelisin. talvisin matkustelisin kaukomailla. tuskin olisi lapsia, jos en olisi saanut manipuloitua esim adoptioon. mutta tuskinpa vaan.. olisin ehkä vieläkin palavasti rakastunut mutta ilman omaa elämää ja tahtoa. nyt olen sentään ihan pienen pojan äiti, vaikkakin yh-sellainen.

jos nyt koskaan oltais ehditty lapsia tekemäänkään.



Varmasti olisin saanut jonkun kivan sukupuolitaudin läksiäislahjaksi...

Voi olla, että olisin jossain vaiheessa jotunut kuulusteltavaksi minäkin exän rötöksistä.



Joten, luojan kiitos, että ero tuli aikanaan!

Nyt luotettava, mukava mies ja kaksi ihanaa lasta. Elämä siis huomattavasti parempaa kuin olisi, jos...

- luottotiedot mennyt

- 1 lapsi

- slummissa asuisin

- kylässä kävisi " pikku rötös" ihmisiä

- ei koulutusta, ei työpaikkaa

- rähjäinen vuokra-asunto





Välillä äitini kanssa kauhistellaan, mitä jos... =/

Pelkäisin sossun maksamassa vuokraluukussa että mies tulee kamoissaan kotiin ja vetää turpaan jostain, muka hyvästä, syystä, vaikka edellisetkään ruhjeet ei ole vielä parantuneet. Koittaisin jotenkin kasvattaa lapsista normaaleja ihmisiä, joka olisi kyllä mahdotonta noissa puitteissa. Jos olisin edes hengissä, en varmaankaan olisi.

Se looseri ja minä itse-tyyyppi ei pystyisi moiseen hommaan:D

En mä siihen sekaan haluis mennä :)