Kauhistukaa! Olimme mieheni kanssa kaksin lomalla viikon kun lapsemme oli 1v10 kk

ja käymme noin 1-2 vuodessa viikonloppulomalla (1-3 yötä). Olemme harrastaneet tätä alusta asti paitsi tietenkin silloin, kun vielä imetin.

hassua näissä keskusteluissa on vain se, että kahdenkeskistä aikaa markkinoidaan, ikäänkuin se olisi parisuhteen kestämisen edellytys. Pakkohan sen parisuhteen on kestää, vaikka ei hoitajia lapsille koskaan olisikaan, eihän sitä voi mihinkään mummoloiden varaan rakentaa. Tottahan se aikuisten kesken vietetty aika olisi mukavaa, mutta meillä parisuhde on kestänyt 15 vuotta ilman selllaista, joten ei se nyt välttämättä aina siihen kaadu.

Vaikka parisuhde muutenkin olisi kunnossa, niin kyllä silti täytyy vanhempien päästä rentoutumaan kahden kesken ja nauttimaan toisistaan.

Meillä on lapsi ollut mummulassa hoidossa, kun olemme olleet kahden matkalla. Ja tiedoksi vaan kaikille, että rakastamme lastamme yli kaiken ja hän on meille ykkösasia maailmassa. Mutta silti haluan viettää aikaa kahden myös mieheni kanssa ja hän minun ;)



ps. Te valittajat! Oletteko ikinä edes olleet ulkomailla, Ruotsia pidemmällä...?

itse en vaan raaski lapsia jättää mihinkään vaan tahdon että ovat mukana. Meillä vietetään kahdenkeskistä aikaa sitten kun lapset nukkuu, juodaan viiniä, jutellaan, katellaan leffoja ym. En ole koskaan kokenut tarvetta lähteä jonnekin kaukomaille sitä tekemään, vaan minusta on ihana että lapset ovat mukana nauttimassa lämmöstä ja rentoutumisesta. Viikonloppumatkalla Euroopassa ollaan oltu, tosin työmatkalla yhdessä mutta sekin oli minulle jo melkein tuskaa vaikka kiva olikin nähdä uusia maisemia :)

tyyliin, " me ainakin matkustelemme kahdestaan, koska kaipaamme kahdenkeskistä aikaa" . Ei sitä vain kaikilla ole mahdollista järjestää, vaikka miten haluaisi, miten sitä voi olla aikuisen ihmisen niin mahdotonta ymmärtää?t. eräs, joka matkustaa joka vuosi koko suurperheellä, eikä ole koskaan mahdollisuutta viettää edes yhtä yötä miehen kanssa kahdestaan

ovat kateellisia ja umpijöröjä juntteja jotka eivät matkusta ollenkaan ; )



Me olemme olleet 4 hengen reissuilla: viro,ruotsi, norja, venäjä, unkari,espanja 3x keväällä tsekit ja kesällä bulgaria. Ja rahaa olisi enemmänkin, mutte ole lomaa! Että se siitä.

me matkustamme aina koko perheen voimin. Kahdenkeskinen matka olisi varmaan mukava, mutta siihen ei ole koskaan mahdollisuutta. Vai onko täällä joku, joka kertoisi, mistä saa rahaa ja luottamusta palkata vieraan ihmisen lastenhoitajaksi kotiinsa viikoksi? Varmaan jäisi moneltakin matka siinä tapauksessa tekemättä.

no thanks... Kiva että voi lähteä kahdestaan.

Kyllä vanhemmat tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa varsinkin jos lapsella on mummut ja vaarit, jotka hoitaa.



Mutta muistakaa, että myös lapsi nauttii lomasta vanhempien kanssa. Eräs tuttavaperheeni ei juuri harrasta lomailua, mutta kerran sitten päättivät hakea ns. tukilomaa ja pääsivätkin. Mutta ... vanhemmat lähti lomalle keskenään, lapset (4 ja 5 v) jäi kotiin ja mummu tuli hoitamaan. He kun ei olleet vielä koskaan lasten aikana olleet kahdestaan lomalla, niin päättivät näin. Yritimme kyllä vinkata, että jos he seuraavan kerran lomailevat 10 vuoden päästä lapset tuskin enää edes lähtevät mukaan.



No isää kyllä seuraavana kesänä harmitti toden teolla, nuorempi lapsista nimittäin kuoli. Hän harmitteli usein ääneen, että lomalla ei koskaan ehditty yhdessä käydä... Sittemmin vanhemmat ovat kyllä lomailleet, mutta lapsi on aina mukana.

aika kummallista, että täällä tosiaan luullaan, että jos ei vie lapsiaan mummoloihin hoitoon, se johtuu siitä, että ei itse halua. Olemmekohan ainoa perhe, jolla on sellaiset mummolat, että eivät koskaan halua hoitaa lapsenlapsiaan.

kaikilla ei ole.

jos matkustat ilman lasta, olet huono äiti/isä kun jätät lapsen heitteille mummulaan. Lapsen kanssa kuuluisi olla koko ajan, muuten olet huono vanhempi.



Jos olet kotiäitinä yli kolmivuotiaiden lasten kanssa ja hoidat lapsia koko ajan itse, olet huono äiti, laiska, elätti ja saamaton. Lasten kuuluu saada virikkeitä hoitopaikassa - yksikään lapsi ei viihdy kotona tämän työtävieroksuvan kotimamman kanssa.



Teetpä niin tai näin niin aina väärinpäin...

Emme ajatelleet jättää lapsia pois reissusta, mutta kaipaamme kahdenkeskisiä päivällisiä ja vapaata (esim. päästä kahdestaan sukeltamaan jne). Siksi pyysimme lastenhoitajan mukaan matkalle. Miehen siskolla on oma huone ja me maksoimme hänen matkastaan puolet edellytyksellä, että hän hoitaa osan aikaa lapsiamme (2 kpl) matkan aikana. Ei tietenkään koko ajan, vaan parina iltana viikon loman aikana ja hän vie heidät esim. nukkumaan hotellihuoneeseen päiväunet (ja valvoo siellä unien ajan) jne. Tykkäämme miehen kanssa sukeltaa ja kävimme häämatkallamme sukelluskurssin. Olisi ikävää jos emme loman aikana pääsisi yhdessä sukeltamaan tai edes romattiselle illalliselle.



Ja ikä oli minulla 31, miehellä 33 ja yhdessä 10 vuotta, joista 4 naimisissa. Lapset parivuotiaita (kaksoset).

Kuulemma on oma vika jos ei ole tukiverkostoa! Senhän voi luoda vaikka työkaverista ja naapureista.. EHKÄ mutta kuinka moni oikeasti niin tekee ja onko se lapsen edun mukaista olla naapurilla viikko hoidossa? Tai tämä joka kertoi laittavansa lapsen jollekin miehen työkaverille, HALOO! On se oma aika sitten todella tarpeen! Onneksi itsellä hieman parempi tilanne nupissa.

Itse en henkilökohtaisesti pystyisi olemaan lapsistani (1v9kk ja 3v5kk) viikkoa erossa. Tulisin hulluksi enkä nauttisi lomasta ollenkaan. Mutta muthan on leimattu täällä ennenkin riippuvaiseksi lapsistani :)



No, sitten kun ne on jo koululaisia ja isompia muutenkin. Sit mennään kahdestaan. Siihen saakka riittää lomailu lasten kanssa. Taas kohta mennään lämpimään, yhdessä.

itselläni on myös tällainen pointti:

JOS rahat on " vähissä" ja matkustaa voi n. kerran muutamassa vuodessa, ja joku reissu on aikuisten loma ja joku perheloma, niin ehkä lapsillekin olisi mukava, jos matkasta jäisi muistoja.

Jos joku nyt ymmärtää tämän pointin:)

Itse en ainakaan muista mitä tein 2-vuotiaana, mutta taas muistan mitä tein 7-vuotiaana. Niitä aikoja on mukava muistella yhdessä vanhempien kanssa:)

jolloin hänet erotettiin vanhemmistaan hetkeksi? Ei se nyt suoranaisissa mielikuvissa ole, mutta voipi vaikuttaa kyllä muuten... Noin pieni kuin ap:n lapsi on, ei siinä iässä lapsi pysty ymmärtämään missä vanhemmat on. Mutta onneksi vanhemmilla oli hauskaa.



Vanhemmat sentäs muistaa sen reissun.

Surullinen tapaus, mutta AINA voi jossitella: miksi en tehnyt enemmän sitä, enemmän tätä...

Se kai se on nykypäivän ongelma, ihmiset eivät ota vastuuta mistään niin ei voi kokea huonoa omaatuntoakaan. Lapsetkin heti syntymästä vain muille hoitoon niin eipä kiinny turhaan! Oksettavia ihmisiä. Ja ihmettelen näitä mummojakin hieman. Mielestäni on ihan ok sanoa tälläislle vanhemmille, että ei tule kesää, voin hoitaa muutaman tunnin jotta pääsette syömään tai muuta, mutta viikko noin pienelle on LIIKAA! Ja muistijälki jää tuosta pienelle joka voi aiheuttaa turvatonta aikuisuutta myöhemmin. Itse olen ollut heittopussina (veljeni vielä enemmän) ja voin kertoa, että se on kamalaa kun ei luota kehenkään! Veljelläni menee vielä huonommin.. : (