Lähdin Facebookista pari kuukautta sitten. Kukaan ei kaipaa.

Täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä tuollaista että pyritään ehdoin tahdoin karsimaan sosiaalinen elämä minimiin. Joo, eiväthän kaikki fb-kaverit ole oikeita kavereita, mutta ei se ole tarkoituskaan. Minusta on ihana nähdä vähän kaukaisempien kavereiden ja sukulaisten kuulumisia - eipä heille tulisi erikseen soiteltua ja kyseltyä, että "Noh, mitäs sinä? Ei olla aikoihin nähty."

Toinen juttu on sitten se facebookin viihdyttävyys ja visuaalinenkin puoli. Jonkun joku heittää hauskan läpän. Toinen päivittää kuvan hienosta DIY-projektistaan tai ruoka-annoksestaan. Kolmas linkkaa mielenkiintoisen uutisen, jota en olisi itse osannut löytää.

Mutta jotkut ovat niin ehdottomia "aitouden" ja "tosissaan olemisen" suhteen. Jos et oo kunnolla mun kaveri, niin sitten ei olla ollenkaan. Nyhjötetään neljän seinän sisällä ja ootellaan että puhelin soi.

Whatsappilla pidetään OIKEISIIN ystäviin yhteyttä!

Mä en ole koskaan ollutkaan facebookissa. Pidän sitä valheellisena "ystävien" haalimispaikkana, jossa esitetään muuta kuin oikeasti ollaan. Nykyään saa antaa yhtä kovat perustelut sille miksi ei ole fb:ssa kuin miksi ei ota alkoholia juhlissa. Fb on nykyään melkein yhtä pakollinen kuin puhelinnumero.

Kun joskus olen joutunut selittelemään miksi en fb:ssä ole, huvittavimpia ovat kommentit "sä voit helposti estää jotkut viestit näkymästä joillekin ihmisille". No miksi minä alun perinkään ottaisi sellaisia ihmisiä ystäviksi, joilta pitäisi piilottaa asioita. Ovatko he silloin ystäviä? Tai jos työkaverit haluavat minut fb-kavereiksi ja en kehtaa kieltäytyä etteivät he loukkaantuisi? Tällöin on parempi olla olematta koko systeemissä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ollutkaan facebookissa. Pidän sitä valheellisena "ystävien" haalimispaikkana, jossa esitetään muuta kuin oikeasti ollaan. Nykyään saa antaa yhtä kovat perustelut sille miksi ei ole fb:ssa kuin miksi ei ota alkoholia juhlissa. Fb on nykyään melkein yhtä pakollinen kuin puhelinnumero.

Kun joskus olen joutunut selittelemään miksi en fb:ssä ole, huvittavimpia ovat kommentit "sä voit helposti estää jotkut viestit näkymästä joillekin ihmisille". No miksi minä alun perinkään ottaisi sellaisia ihmisiä ystäviksi, joilta pitäisi piilottaa asioita. Ovatko he silloin ystäviä? Tai jos työkaverit haluavat minut fb-kavereiksi ja en kehtaa kieltäytyä etteivät he loukkaantuisi? Tällöin on parempi olla olematta koko systeemissä mukana.

No miksi pitäisi haalia jotain tuntemattomia kavereiksi? Otat vaan ne oikeat ystävät ja sukulaiset ja perheenjäsenet joiden kanssa haluat jakaa kuulumisia ym. ja liityt ryhmiin joiden aiheet sua kiinnostaa. En minä ainakaan ota työkavereita fb-kavereiksi, eikä kukaan ole pyytänytkään.

Ongelma varmaan on, että olet pitänyt ystäviisi yhteyttä ainoastaan Facebookissa. Kyllä mäkin olen siellä ja mulla on ystäviä siellä, mutta kyllä silti lähimpien ystävien kanssa soitellaan, whatsapataan, laitetaan snapchatissa kuvia ja videoita jne. Tämän lisäksi sitten mulla on niitä tuttavia ja kavereita, joiden kanssa ainoa yhteydenpitomuoto on Facebook ja se yhteydenpito varmasti vähenisi tai loppuisi kokonaan, jos lähtisin Facebookista.

Ettekö käytä muuta sosiaalista mediaa ollenkaan, onko Facebook tosiaan ollut teille ainoa tapa kommunikoida? Tuollainen dramaattinen "lähden täältä, ottakaa yhteyttä puhelimitse jos olette todellisia ystäviäni" aiheuttaisi mulle ehkä pienen vastareaktion, jos en olisi superläheinen ystävä en varmaan jaksaisi nähdä vaivaa, valitettavasti. Toisaalta mä olen aika introvertti että mulle riittää oma mies ja muutama läheinen ystävä, enempää en yleensä kaipaakaan. 

No jopas on kummaa! Ei tuota kyllä voi ymmärtää. Ainakin ne ystävät joiden kanssa muutenkin olet viettänyt vapaa-aikaa - jopa matkoilla ja mökillä - luulisi jatkavan yhteydenpitoa, aivan facesta riippumatta.

Yleisesti luulen että ihmiset antavat koko netille liian suuren merkityksen. Enemmän pitäisi panostaa elävään elämään, elikä oikean päätöksen teit kun suljit sivusi siellä.

Ulos nyt vaan tapaamaan oikeita ihmisiä!

Mielenkiintoista että joku pitää facebookia sosiaalisena elämänä. Itse pidän sitä lähinnä viihteenä ja ajan tappamisena. Sosiaalinen elämä on sitten ihan jotain muuta.

Onko sieltä Facesta pakko poistua jos on noin vaikeaa?!

Sitä paitsi onhan muitakin sosiaalisia medioita kuten Instagram tai Twitter.

Mutta ap on avannut tän 9:20 | 24.9.2014, elikä vanhaa asiaa tässä jauhetaan!!!!

Puhelinliittymä melko tarpeeton tänä päivänä. Lopetin ja otin tilalle prepaidin. En soita kuin äidilleni ja mulle ei soita kukaan muu kuin se vitun Saunalahti.

No Facessa sit tietää mitä muille kuluu ja on hiukan sitä sosiaalista elämää. Mulla on kuitenkin perhe ja lemmikkejä.

Itse olen jo 50v. ja olen huomannut että ennen käytettiin puhelinta ja nyt sen käyttö on jäänyt. Suuntaukset muuttuu. Yhden kaverin kanssa puhun mesessä ja ei kuule maksa mitään.

Hyvin pärjään prepaidilla ja laskuja ei tule eikä jahtaa operaattorit.

Kakka

Ei kenenkään virka ole etsiä biteistä kavereita. Kaikki näyttelevät minkä ehtivät. 

Jos joku kaipaa niin osaa varmaan itsekin ottaa yhteyttä. Tuskin tarvitsee esiliinaa! Ei ole tainnut kukaan edes kaivata!

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään virka ole etsiä biteistä kavereita. Kaikki näyttelevät minkä ehtivät. 

Ei kenenkään virka ole etsiä kavereita toisen ihmisen puolesta. Sama koskee työelämää. 

Minä lukitsin itseni vahingossa ulos koko laitoksesta. Oli preepaid liittymän numero, jonka kortti on ties missä ja sähköposti osoite, jota en muista. En salasanaa, enkä osoitetta.

Samoin. Ja vielä sairastuinkin. Ja yhä edelleen joudun minä soittamaan... Varsinkin kun lopetin rahan lainaamisen enkä kykene kuskiksi.

Mulla on reilut 60 facekaveria, suurin osa perheenjäseniä ja sukulaisia, osan kanssa en ole tekemisissä fyysisesti, pitkien välimatkojen jne. takia, mutta kiva tietää miten joillain serkuilla menee, ja tädit ja sedät käy tykkäilemässä mun postauksia, eli pidän käytännössä kaikki jotka minusta ja perheestäni ovat kiinnostuneita perillä suurinpiirtein mitä tehdään ja mitä kuuluu. Sitten on ystäviä ja pitkäaikaisia tuttavia, esim. entisiä työkavereita on vain pari kolme, koska face on mun päiväkirja, ja yleensä en työkavereita pidä ystävinä joille kertoisin laajemmin elämästäni ja perheestäni, kerron töissä mitä kerron ja se siitä. En ymmärrä oikein sellaista että hyväksytään kaikki mahdolliset facekavereiksi, ei silloin voi koskaan postata oikein mitään henkilökohtaista. Laitan sitten julkisena postaukset joilla ei ole väliä kuka näkee. Olen jäsen yli 300 ryhmässä, algoritmi ei näytä tietenkään kuin murto osan niistä, mutta ne on kivoja ja hyödyllisiä moneen asiaan. Ei toki algoritmi näytä kaikkien kavereiden postauksiakaan, vaikka mulla niitä on niin vähän. Se kyllä vituttaa jonkin verran. Minulle face on hyvin tärkeä keino pitää yhteyttä ihmisiin, en tiedä miksi se olisi huono asia, ja miksi sieltä pitäisi poistua. Oikeastaan sisko ja äiti, ja yksi ystävä on sellaisia jotka joskus soittaa, itsekään en juurikaan soittele. Suurimmaksi osaksi laitan vaan viestiä.

Onkohan AP löytänyt näin 10 vuoden jälkeen kavereita, vai meniköhän takaisin faceen? Itse jäin 1.5 vuotta sitten pois, ei kyllä mitenkään vaikuttanut ystävyyssuhteisiin. Tosin kukaan ystävistä ei ole kovin aktiivisia facessa. Sitten oli näitä tuttuja, jotka päivittää kaikki aamupissan väristä iltapissaan. Ja kymmenessä vuodessahan tuo on muutenkin kuollut koko juttu. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse olla somen varassa sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseksi. 

Miksi ladata omaa yksityisyyttään nettiin, metan myytäväksi. Ei mitään järkeä.

Ihmissuhteet ovat pelkää peliä kaikki. Kaikilla lopulta vain oma hyöty mielessä toisten suhteen. Tuon kun ymmärtää, ei enää välitä siitä että kukaan ei kaipaile.