En ymmärrä, jos lähiomaiset hylkäävät huumeiden käyttäjän

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 15:17"]

En tiedä martinasta muuta kuin, että hän on jonkinlainen suomalainen julkkis tms. mutta ihan oikeasti, kyseinen henkilö toimi siskonsa suhteen täysin oikein.

Ap. olisi varmaan tyytyväinen, jos martina olisi murhattu siskonsa huumevelkojen takia; äärimmäinen uhrautuminen sen "paremman ihmisen (ap. mukaan se narkkari on arvokkaampi kuin muut)" puolesta. Sisko olisi saanut jatkaa narkkaamista, ja martina narkkarin läheisenä olisi maksanut äärimmäisen hinnan narkkarin tukemisesta, ap. mukaan täysin oikein siis.

[/quote]

Itsekään en tiedä mikä tämä Martina-juttu on,mutta näinhän se menee. Ap antoi ensin ymmärtää,että "tietää mitä on olla huumeidenkäyttäjän läheinen",mutta myönsi sitten olevansa itse ainoa tuntemansa kuiville päässyt käyttäjä.Jotenkin se ei anna mielestäni pätevyyttä arvioida,kuinka paljon läheisten "pitäisi" kestää paskaa käyttäjältä.

[/quote]Ei mun ole ollut tarve antaa ymmärtää, koska todellakin tiedän mitän on olla huumeiden käyttäjän läheinen! Lähiomaiseni on kuollut huumeisiin silloin kun itse olin jo lopettanut! Eli ymmärrän hyvin. Ja kun itse olen lopettaut niin olen ainoa kuiville päässyt käyttäjä, jonka tunnen! (Tunnenhan itseni). Muitakin käyttäjiä tunnen tai tiedän (en ole enää tekemisissä, mutta erinäisien lähteiden kautta tiedän vähän asioita) niin tietääkseni NÄISTÄ kukaan ei ole päässyt kuiville!

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:44"]

Tässä ketjussa ei paljoa harmaan sävyjä tunneta. Ja jos itse on koettu joku narkomaani/huumeidenkäyttäjä jollain tavalla niin yleisestetään että aina asia menee niin.

Ylipäätään tarkoitin että on joku normaalistakin elämästä, jos joskus siitä narkomaani ottaisi kiinni. Ja ihan konkreettinen yhteydenpito voisi olla puhelinsoitot/viestit ja tapaamiset vaikka yleisellä paikalla, jos tarve vaatii.

ap

[/quote]

Niin, no kerroppa nyt sitten miten sinä käyttäjänä erosit jostakin toisesta käyttäjästä eduksesi? Kuinka hieno ja mukava ihminen olit aktiivisena käyttäjänä? Vieroksuiko tai laittoiko joku läheinen välit poikki? Syyttä? Ilkeyttään? Turhaan? Ymmärtämättömyyttään? Vai mikä se "vika" tässä välien poikki laittajassa oli? Vai oliko se vika sittenkin sinussa?

[/quote] monta kertaa olen jo tässä ketjussa sanonut ettei kukaan laittanut välejä poikki!

ap

72 on myös ap

Kurjia kohtaloita. Itse juuri kamppailen näiden ajatusten kanssa oman lapseni kohdalla.  Voimia kaikille, etenkin vanhemmille. Ja te ketkä olette pystyneet "hylkäämään" läheisenne, olette todella rohkeita, toivottavasti itsekin pystyn vielä tekemään tämän ratkaisun.

Narkkarit kuulemma taitavia manipuloimaan ja kovia valehtelemaan, kun on rahantarve. Siksi joskus on pakko hylätä?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:44"]

Niin, mitä se hylkääminen oikeastaan on? Luin näitä vastauksia ja ymmärrän että raja on vedettävä vaikka kuinka olisi oma lapsi kyseessä. Tarkoitan nyt näitä kun huumenuori esim. varastaa kotoaan tai muuten saat pelätä ties mitä.

Ei se hylkäämistä mielestäni ole jos ei oman jaksamisen, terveytensä ja pelon kustannuksella kykene "huolehtimaan" huumeriippuvaisesta läheisestään. Puhun omasta kokemuksesta;

lapseni oli narkkari mutta aina oli kotiovet avoinna jos halusi tulla. Säännöt tein selväksi, eli jos kerrankin kotona ollessaan huomaan aineiden käyttöä, varastaa jotain tai sekoilee niin en hylkää mutta takaisin kämpilleen passitan heti. Koskaan en havainnut sitä huumeenkäyttöä kotona eikä ikinä hävinnyt kotoa mitään, ei rahaa eikä tavaraa. Ihmeellistä ehkä, mutta jotenkin lapsi "kunnioitti" kotiaan. Jälkeenpäin nyt selvittyään ja kuivilla olevana on sanonutkin noin.

Mutta en olisi kotiin päästänyt ellei tuo olisi toiminut. Muutenkin aika oli sanoinkuvaamattoman kaameaa ja jaksamiseni äärirajoilla yritin etsiä apua lapselle, huolehtia miten kykenin ja se murehtiminen kaupan päälle. En tosiaan olisi kokenut hylkäämiseksi jos kotiovi olisi pitänyt pitää kiinni muun perheen pelon takia. 

Mielestäni narkkarille on tehtävä selväksi hänen oma vastuunsa tulevaisuudesta. Syyt huumeisiin voi olla mitä vain, mutta haluaako jatkaa elämänsä tuhoamista vai selvitä on täysin omalla vastuulla. Muiden vastuulla on sitten tukeminen ja auttaminen kuiville pyrkimyksissä. Jos et tue etkä auta, se on hylkäämistä.

[/quote]

Mielestäni sinä et juuri hylännyt lastasi. Se että ei hylkää ei tarkoita sitä että vanhemman kotona saa mielinmäärin mellastaa. Eihän tapaamispaikan tarvitse koti olla! Itsellänikin on juuri kokemus toisenlaisesta kuin mitä valtaosa tähän ketjuun kirjoittajista on kommentoinut eli että omia vanhempia ja omaisia kunnioitetaan. En ole viitsinyt tähän ketjuun vielä asiasta kirjoittaa, mutta mitä olen kuullut (en sano tätä faktana), mutta aineellakin on eronsa. Heroiini on ymmärtääkseni kaikkein pahinta. (Voihan tietenkin olla mahdollista, että lapsesi sitä käytti). Jopa huumeidenkäyttäjien keskuudessa eri aineiden käyttäjät erotellaan eri kategorioihin ja hepon vetäjät ovat sitä kaikkein alinta. Näin ainakin oli kauan kauan aikaa sitten.

Tässä ketjussa ei paljoa harmaan sävyjä tunneta. Ja jos itse on koettu joku narkomaani/huumeidenkäyttäjä jollain tavalla niin yleisestetään että aina asia menee niin.

Ylipäätään tarkoitin että on joku normaalistakin elämästä, jos joskus siitä narkomaani ottaisi kiinni. Ja ihan konkreettinen yhteydenpito voisi olla puhelinsoitot/viestit ja tapaamiset vaikka yleisellä paikalla, jos tarve vaatii.

ap

[/quote]

Siis tarkoitit tuolla hylkäämisellä ettei pidetä minkäänlaista yhteyttä eikä välitetä mitä narkkarille kuuluu. En ensin täysin ymmärtänyt mitä aloituksesi hylkääminen on.

Mutta niin, samaa mieltä olen että sitä voi tavata ja olla yhteyksissä muullakin tavoin kuin päästää huumeidenkäyttäjä kotiin. Tosin sekin riippuu paljon itse narkomaanistakin, jos haluaa yhteydenpitoa ja tapaamisia vain ja ainoastaan hyötyäkseen ja mahdollistaakseen aineiden käyttönsä, niin omainen ei hylkää jos ei siihen suostu.

Sen narkkarin on myös itse haluttava ja tuntea kokevansa tarvitsevansa läheisiään, nimenomaan tukemaan ja välittämään. Ei hyötymään.

55

55, hylkäämättömyydellä tarkoitin juuri että käyttäjälle jäisi edes jotain siteitä (ja mallia) normaaliin elämään. Ei käyttöä tarvitse rahoittaa.

ap

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 17:35"]55, hylkäämättömyydellä tarkoitin juuri että käyttäjälle jäisi edes jotain siteitä (ja mallia) normaaliin elämään. Ei käyttöä tarvitse rahoittaa.

ap
[/quote]

Ei narkkaria kiinnosta perhesuhteet, raha vaan, jotta saa uuden satsin. Jos ei auta järkipuhe, hoitoon ei suostuta ja aletaan varastamaan läheisiltä ja jopa käymään päälle, niin ei sellaista ihmisrauniota kaipaa elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 12:16"]Tjaa. Sulla ei sitten ap ole kokemusta päihderiippuvuuksista.Se on helvetti läheisillekin. Elämässä ei ole mitään rauhaa.

Mulla oli alkoholistisetä ja ei se viinaan jäänyt..... 70-luvun hippityyli vei mennessään. Kyllä mun mummoni oli pakko kääntää sille selkänsä 25 v. sitten. Siitä kun ei kansaneläkkeestä päihteitä maksella ja kun kävi vielä omaa äitiänsä nostelemassa kurkusta, että saisi rahaa ja myi ja varasti sukulaistenkin tavaroita. Miten sellaisen kanssa olet tekemississä? On ajateltava omaa (mielen)terveyttäänkin. Mummon pakotti laittamaan nimensä vekseliin. Suku maksoi sen pois......Voisin narkkarin kohdalla ajatella, että kun trippi on loppu ja pitäisi vieroitusoireissa lisää saada, siinä on lähiomaistenkin henki ja terveys kuule halpa. Kun on päällä delirium, siinä ei järki ja tunteet päätä enää pakota.

Mummo haettiin holhoukseen ja mummon toiveesta uusi asunto, osoite, puhelinnumero, kaikki laitettiin salaukseen. Setä kuoli kolme vuotta sitten. Viinaan. Kysyin mummolta, onko paha mieli. Surettaa että pojasta sellainen tuli, mutta ei ollut ikävöinyt sitä aikuista poikaa, ittepä eli kuten eli.

Haudattiin. Kävin kesäkuussa mummolapitäjässä. Käytiin sukuhaudalla, 92-v. mummu istui pyörätuolissa. Kukkasen laittoi ja kyyneleen tirautti. "Että piti siitä sellainen tulla, särki äitinsä sydämen" "Laitetaanko nimi?" "Ei laiteta" Ja sen voin vakuuttaa, että mummo on hyvä ihminen, kaikkensa 7 lapsen eteen antoi. Yh:ksi jäi 39-vuotiaana kun mies kuoli.

Eniten mummoa suomeksi sanottuna vituttaa se, että ukin kuolinpesä on vielä jakamaton. Ja koska setä oli tiettävästi lapseton, mutta naimisissa kuollessaan, niin se leski on ukin kuolinpesän osakas. Sillekö siis pitää antaa rahaa, kun tilukset joskus myydään. Leski on kylän puliporukoissa. Ilmoitti kyllä kuolemasta isälleni, mutta rahattomana ei siis järkännyt hautajaisia eikä edes tullut niihin, kun vissiin jäi ryyppy pitkäksi. Melkein toivon, että löytyisi lehtolapsi jostain....
[/quote]

leski ei ole kuolinpesän osakas, jos ei rintaperillisiä niin menee omille vanhemmille/sisaruksille.

Ap jeesustelee. Hänellä ei ilm. ople minkäänlaista kokemusta siitä, millaista on elää addiktin kanssa (oli addiktion kohde mikä hyvänsä, huumeet, viina, seksi ...)

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:41"]

Aina ihmisillä ei vaan riitä oma jaksaminen siihen tukemiseen. Silloin on pakko ottaa etäisyyttä ettei sairastu itsekin.

Sitä pitää silloin hankkia sitä jaksamista.

Hylkäämisen luulisi olevan pahinta mahdollista itse käyttäjälle.

ap

Helppo sanoa, että pitää hankkia jaksamista.

Katsot jopa 20 vuotta toisen käyttämistä, useita sairaala reissuja ja omaisiin kohdistuvia uhkailuja. Toinen soittaa arkiviikolla viisi kertaa aamuyön aikana ja laittaa sen päälle kymmeniä tekstiviestejä. Pahimmassa tapauksessa käyttäjän velkoja tullaan perimään juuri sinulta ja uhkaillaan että käy huonosti ellei maksa.

Sitten sinun pitäisi vielä huolehtia omasta elämästäsi ja silti mietit lähes joka yö, että narkkari omaiselle käy pahasti. Lopulta tulee oma taloudellinen ahdinko kun maksat usean kerran aloitettuja vieroitushoitoja ja joudut huolehtimaan toisen elämisen kustannuksista. Lopulta huomaat, että kaikesta antamastasi avusta 20 vuoden aikana on ollut todella vähän apua. Olet suurimmaksi osaksi vain rahoittanut toisen huumeenkäyttöä ja oma elämäsi on mennyt samaan aikaan raunioiksi tänä aikana.

Tältä se ihan oikeasti tuntuu ja täytyykö vielä jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Esim. tapaus Martina Aitolehti, hylkäsi narkkarisiskon. Äitinsä ei onneksi hylännyt. Eikö tuollainen tarvitse juuri eniten tukea.

Onneksi Martina oli kuitenkin sanonut, että hän ottaa siskon avosylin vastaan jos lopettaa käytön.

Et varmaan ymmärräkään, jos lähipiirissäsi ei ole narkomaaneja. Mieheni veli on narkkari ja välit on ollut pakko katkaista ihan omien lastemme suojelemiseksi. Välillä rahapulassa tuli ovellemme pyytämään rahaa ja kun minä en hänelle sitä antanut, hän kävi kimppuuni ja löi minua. Mieheni ei ollut tuolloin kotona.

Yksinkertaisesti narkkari voi pahimmillaan olla niin suuri uhka lähipiirille, että välit on pakko katkaista.

Itse ymmärrän hyvin jos omaiset hylkää narkkarin! mun molemmat vanhemmat on alkoholisteja kuten myös yksi sisaruksistani, en halua olla niiden kansa tekemisissä  ja syitä nyt en ala luettelemaan.. jokainen joka ei ole syntynyt kultalusikka perseessä ja joilla on alkoholisteja lähipiirissä varmasti ymmärtävät. Narkomaannius on pahempaa kuin alkoholismi joten ymmärrän kyllä jos joku hylkää narkkarin. Itse tiedän muutaman narkin ja en todellakaan halua olla tekemisissä

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:50"]

Jokaisessa tarinassa on kaksi puolta. Yleensä narkomaaneilla mt-taustaa, jonkinlaista traumaa lapsuudessa. Läheiset, varsinkin vanhemmat, katsokaa peiliin ja kantakaa vastuunne. Ei tarvitse käyttöä rahoittaa, edes ottaa kotiin. Mutta kertoa että rakastaa, tarjota syliä (aikuisellekkin), ja ehdottaa esimerkiksi yhteisterapiaa. Terveisin alalla työskentelevä.

Tämä varmasti totta, mutta on myös niin, että ehkei sitä apua kannata odottaa sylttytehtaalta, ainakaan aina. Jos vanhempi ei ole osannut auttaa lastaan kuten pitää lapsena, vaikka on mielestään tehnyt kaiken, minkä osaa, niin miksi hänen toimintansa auttaisi lasta aikuisena narkkarina? Eivät he useinkaan opi tukemaan lastaan sen enempää, joten ihan hyvä vaihtoehto on antaa olla, ainakin ennemmin kuin turha jäkätys, mustamaalaus, huutaminen ja paheksunta, joista nyt ei ainakaan luulisi olevan mitään apua. 

Tässä ketjussahan näitä läheisiä löytyy. Kehotin katsomaan peiliin. Jos aidosti välittää, voi lopettaa sen nalkuttamisen ja antaa sitä mitä tämä ihminen oikeasti tarvitsee: rakkautta. Olen ollut samassa huoneessa jossa kolmilymppinen, koko aikuisikänsä narkannut mies käperty äitinsä syliin ja itki. Pyysi anteeksi. Ja äiti teki jotain mitä ei ollut tehnyt teini-iän jälkeen: silitti ja suukotti lastaan, kertoi rakastavansa.

En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui (ei kyllä miestä ainakaan meidän yksikössä ole enää nähty) mutta kaiken nähneenä tuo näky saa minut edelleen herkistymään. En unohda sitä koskaan.

T. Se alalla työskentelevä

Alalla työskentelevälle tiedoksi, että peiliin katsotaan joka ilta ja ilmoitetaan, että rakastaa omaa lastaan/perheen jäsentä/sukulaista/ystävää. Pistää vihaksi, että syyllistetään omaisia tällaisesta asiasta. Miten samasta perheestä tulee niin erilaisia lapsia joille kaikille annettu samat mahdollisuudet?

Eilen tuli ilmi aikuisen pojan monivuotinen huumeiden käyttö. Niin todella en ole tiennyt. Nyt saa korvaushoitoa, johon on hakeutunut itse ja avokumppaninsa sydämellisestä pyynnöstä. Tänään maksoin 24.000 euron pikavipit, joista poika ei itse olisi mitenkään selvinnyt, kun työtkin on loppu. En voi mitään muuta kuin yrittää olla tukena ja keventää hänen kuormaansa. Itseltäni on tässä samassa yhteydessä hävinnyt kaikki elämän ilo. Tämä on minulle niin vierasta, pikavipit, huumeet, mutta jostain pitäisi voimaa saada, että pystyisi kestämään tämän kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Esim. tapaus Martina Aitolehti, hylkäsi narkkarisiskon. Äitinsä ei onneksi hylännyt. Eikö tuollainen tarvitse juuri eniten tukea.

Onneksi Martina oli kuitenkin sanonut, että hän ottaa siskon avosylin vastaan jos lopettaa käytön.

Ongelmaista hyysäämällä mahdollistetaan vaan sen ongelmaisen p*rseily, oli  kyse sitten alkoholi-tai huumeongelmasta. Sen takia ongelmainen pitää hylätä. Haluaisitko itse että  sulta lähtis   kävelemään kaikki myyntikelpoinen narkkarisukulaisen tullessa kylään? Ongelmakäyttöä ei  pidä hyväksyä hyysäämällä ja paapomalla.Tajuat ehkä itse sitten jos kohdallesi osuu sellainen tapaus.Se tuki kun vaan aiheuttaa sen ettei sen narkkarin tartte  kerätä  sisäistä motivaatiota kuiville pääsemiseen kun sitä autetaan. Vasta pohjalle putoaminen avaa silmät.

Tyypillinen  mistään mitään tietämättömän maailmanparantajamoralistin aloitus...raah.

Minä ymmärrän ja laittaisin kyllä välit poikki. Ainoa poikkeus voisi olla oma lapsi jolloin tilanne kyllä olisi ihan järkyttävän kauhea. En voi edes kuvitella mitä siinä tapauksessa oikeasti tekisin.

Miksi narkkareita hyysätään ja taputellaan heidän päätään?

Olen tosi vihainen. Päihteidenkäyttäjä pilasi elämäni.

Kyse ei ole onneksi omasta lapsesta.

Miten äärettömän itsekästä on pilata itsensä sekä

läheistensä elämä huumeilla.

Ne, jotka tarvitsevat tukea, ovat juuri nimenomaan

narkkareiden läheiset.

Narkkarit itse eivät saa minulta enää mitään myötätuntoa. Läheiset ovat uhreja,

narkkareiden uhreja.

Ap ei ymmärrä, koska nimenomaan ei ymmärrä narkkaamisen dynamiikkaa. Kysy keltä tahansa toipuneelta narkkarilta, niin hylkääminen on ainoa oikea tapa suhtautua narkkiin. Vasta silloin hän voi löytää oman henkilökohtaisen pohjansa, mistä alkaa ponnistamaan ylöspäin ja irti huumeista. Ilman tätä pohjaa ei parannusta tapahdu, eikä pohja löydy ikinä jos perhe ja ystävät hyysää ympärillä.

Tavallisessa juopossakin on kestämistä.

Nuoruudenkaverini on juoppo, hänen perheensä hylkäsi hänet vuosikausien hyysäämisen jälkeen.

Kaikki hänen kaverinsa ovat joko hylänneet tai ottaneet etäisyyttä.

Se on pakko.

Muuten sinun koko elänäsi on täynnä Arskaa(nimi muutettu).

Arska juo rahansa ja sitten on vailla rahaa bensaan, vuokraan, sähkölaskuun.

Jos et jeesaa, se on sinun vika, kun Arskalla menee puhelin kiinni.

Arska haluaa harrastaa auton tunausta, purkaa autonsa talliisi, parin päivän homma.

Arska ratkeaa juomaan, Arskan auto on tallissasi, jäteöljyastia räystästipun alla.

Kun sanot, vie romusi vattuun täältä, olet ilkeä lun et tue hänen ainoaa harrastustaan, joka pitää hänet erossa oluesta.

Kun Arska alkaa toipumaan, pyytää käyttämään kaupassa ruokaa ja tupakkaa pitää saada, alan korjata sitten autoa.

Arska rassaa pihallasi autoaan, Pirkka-oluttölkki katolla. Puhe jo sammaltaa v_ttus_atanaa.

Lapsesi ihmrttelevät miksi tuo taas on täällä....