Veljen puoliso ei hyväksy fb-kaveripyyntöä
Pyysin veljeni puolisoa facebookissa kaveriksi mutta hän ei ole hyväksynyt pyyntöä. Ei olla siis mitenkään erityisen läheisiä hänen kanssaan, emme ole nähneet paljoakaan vaikka veljeni on ollut jo useamman vuoden yhdessä hänen kanssaan. Nyt ovat luultavasti kihlautumassakin lähiaikoina, joten ajattelin että ehkä olisi korkea aika meidänkin vähän tutustua paremmin. Ja facebookhan tuo nyt olisi ainakin helppo ensimmäinen askel. Kysyin ohimennen että oliko huomannut kun pyysin kaveriksi, sanoi huomanneensa mutta puhui jotain että ei ole facessa niin aktiivinen ja haluaa pitää sen lähinnä kavereidensa paikkana tai jotain vastaavaa. Minusta vähän outoa, tiedän ettei kummemmin päivittele faceaan mutta voisihan hän vaikka blokata minut jos ei halua että näen jotain juttuja. Minusta tuo tuntui vaan aika törkeältä, melkein ettei hän edes haluaisi tutustua minuun tai muitenkaan miehensä perheeseen. Mitä mieltä av:lla ollaan? Suutunko turhasta jos otan tuosta herneen nokkaani?
Kommentit (79)
Sori, tiiän että saan alapeukkuja, mutta älkää nyt hyvät ihmiset ottako sitä Facebookia niin vakavasti! Jos olette väleissä oikeassa elämässä, niin mitä sillä on väliä mitä netissä tapahtuu? Voitte olla eri mieltä, mutta näin minä pienessä mielessäni ajattelen..
Mutta joo ap, itse kyllä hyväksyisin mieheni siskon kaveripyynnön, mutta oikeesti, ei se voi olla niin iso asia sulle! Se on vaan fb!
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:01"]
Tämä pakko hyväksyä kaveripyynnöt -asenne ihmisillä, on pilannut mun mielenkiintoni koko facebookiin. Minua ei kiinnosta päivittää sinne mitään arkipäivän pikkujuttuja. Ketä kiinnostaisi se, mitä meillä on tänään ruokana tai millainen työpäivä mulla on ollut? Mä halusin kertoa ns. oikeita asioitani oikeille ystävilleni. Siksi pidinkin hyvin tiukat rajat siinä, keitä kaveriksi huolin. Ja tämä toimikin jonkun aikaa.
Sitten alkoi tulla näitä loukkaantumisia, kun en joitain puolituttuja kaveriksi hyväksynytkään. Aluksi olin ymmälläni. Sitten tajusin, että suurin osa ihmisistä taitaa käyttää facebookia diipadaapa-päivityksiin ja kaveripyynnöistä kieltäytyminen käsitetään vihamielisyyden osoitukseksi. En minä ketään halua loukata, ja se etten vastaa kaveripyyntöön, ei tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi ko. ihmisestä. Mutta en jaksa sitä kauheaa draamaakaan, mitä kaveripyynnöistä kieltäytyminen aiheuttaa. Lopputulos on sitten se, että hyväksyn lähes kaikki kaveripyynnöt, mutten juuri mitään päivittele enkä jaksa enää kovin säännöllisesti edes käydä koko naamakirjassa. Profiili on oikeastaan enää siksi, että siitä on joissain tapauksissa hyötyä. Henkilökohtaiseen käyttöön facebookista ei oikein minulle enää ole, koska en vain jotenkin hallitse tätä nykyistä FB-kulttuuria.
[/quote]
Minustakin on ollut harmillista, että kiva väylä kertoa kuulumisia ja pitää yhteyttä kauempanakin asuviin ystäviin on muuttunut pelkän diibadaaban ja linkitysten jakamiseksi sen jälkeen, kun alkoi tulla näitä suvun mielensäpahoittajilta kaveripyyntöjä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:18"]
Sori, tiiän että saan alapeukkuja, mutta älkää nyt hyvät ihmiset ottako sitä Facebookia niin vakavasti! Jos olette väleissä oikeassa elämässä, niin mitä sillä on väliä mitä netissä tapahtuu? Voitte olla eri mieltä, mutta näin minä pienessä mielessäni ajattelen..
[/quote]
No minä ajattelen samaa asiaa toiselta kantilta. Jos kerran ollaan väleissä oikeassa elämässä, niin mitä ihmeen haittaa olisi siitä, että hyväksyisi kaveripyynnön Facebookissa?
En ole koskaan itse loukkaantunut tällaisesta, mutta totta kai sen voi tulkita niin, että hymyillään kun tavataan mutta ei me nyt oikeasti mitään "kavereita" olla.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:18"]
Sori, tiiän että saan alapeukkuja, mutta älkää nyt hyvät ihmiset ottako sitä Facebookia niin vakavasti! Jos olette väleissä oikeassa elämässä, niin mitä sillä on väliä mitä netissä tapahtuu? Voitte olla eri mieltä, mutta näin minä pienessä mielessäni ajattelen..
[/quote]
No minä ajattelen samaa asiaa toiselta kantilta. Jos kerran ollaan väleissä oikeassa elämässä, niin mitä ihmeen haittaa olisi siitä, että hyväksyisi kaveripyynnön Facebookissa?
En ole koskaan itse loukkaantunut tällaisesta, mutta totta kai sen voi tulkita niin, että hymyillään kun tavataan mutta ei me nyt oikeasti mitään "kavereita" olla.
[/quote]
Mutta siltikin, miksi se fb-kaveruus on niin suuri juttu? Jos ollaan väleissä kasvotusten, niin onko se niin kamalaa ettei fb:ssä ollakaan, jostain syystä? Eikös sen pitäisi määrittää suhde miten se ilmenee normaalissa elämässä, ei jossain netissä? Kait sillä veljen puolisolla on syynsä miksei hyväksy ap:n pyyntöä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:18"]
Sori, tiiän että saan alapeukkuja, mutta älkää nyt hyvät ihmiset ottako sitä Facebookia niin vakavasti! Jos olette väleissä oikeassa elämässä, niin mitä sillä on väliä mitä netissä tapahtuu? Voitte olla eri mieltä, mutta näin minä pienessä mielessäni ajattelen..
[/quote]
No minä ajattelen samaa asiaa toiselta kantilta. Jos kerran ollaan väleissä oikeassa elämässä, niin mitä ihmeen haittaa olisi siitä, että hyväksyisi kaveripyynnön Facebookissa?
En ole koskaan itse loukkaantunut tällaisesta, mutta totta kai sen voi tulkita niin, että hymyillään kun tavataan mutta ei me nyt oikeasti mitään "kavereita" olla.
[/quote]
Oikeastiko te haluatte jakaa asianne koko suvun ja vielä puolituntemattomien sukuun ehkä jonain päivänä tulevien ihmisten kanssa? Ilot ja surunne, sairastumisenne, keskenmenonne, yt-neuvottelunne, rahapulanne, parisuhdeongelmanne jne? Vai kuulutteko niihin, jotka eivät sinne mitään oikeita asioita päivitäkään vaan linkitätte kuvia, musiikia, pelikutsuja ja muuta joutavanpäiväistä, jota päivityksiinne kyllästyneet kaverinne käyvät tykkäilemässä? Jos kuulutte, niin onko se niin vaikea ymmärtää, että joillekin Facebook on ihan oikea ja aito tapa pitää yhteyttä ystäviin ja sen vuoksi tällaiset ihmiset haluavat kertoa Facebookissa asioita, joita kerrotaan vain ystäville?
Ap kuulostaa ihan minun entiseltä kaverilta, mikä oli mustasukkainen ja vainoharhainen pikkuveljestään.. Ja haukkumassa hänen tyttöystävää veljen seläntakana koska "hän ei ole veljelleni sopiva" Hänellä oli olettamus millainen pikkuveljen tyttöystävä pitää olla, ja tämä ei vastannut hänen kriteereitään. Välillä hirveät avautumiset "kun se ei ole mun facebook kaveri, varmasti salaa jotain"
Olisi halunnut vain urkkia jotain epämääräisyyksiä tästä, mutta "in real life" ei kiinnostanut mennä juttelemaan, vaikka asuivat samassa kaupungissa. "näin sitä tänään kaupungilla, ei muka huomannut minua"
Miksi ei voi vaan mennä juttelemaan "moi mitä kuuluu?" Jos ei keksi aluksi mitään yhteistä puheenaihetta, niin kysyy vaikka mitä veljelle kuuluu? Miksi pitää kytätä jotain facebookkia, ja esittää kiinnostunutta? Miksi ei kutsu kylään ja tutustu? Itse ainakin tutustun ihmisiin mielummin tosielämässä oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:33"]
Oikeastiko te haluatte jakaa asianne koko suvun ja vielä puolituntemattomien sukuun ehkä jonain päivänä tulevien ihmisten kanssa? Ilot ja surunne, sairastumisenne, keskenmenonne, yt-neuvottelunne, rahapulanne, parisuhdeongelmanne jne? Vai kuulutteko niihin, jotka eivät sinne mitään oikeita asioita päivitäkään vaan linkitätte kuvia, musiikia, pelikutsuja ja muuta joutavanpäiväistä, jota päivityksiinne kyllästyneet kaverinne käyvät tykkäilemässä? Jos kuulutte, niin onko se niin vaikea ymmärtää, että joillekin Facebook on ihan oikea ja aito tapa pitää yhteyttä ystäviin ja sen vuoksi tällaiset ihmiset haluavat kertoa Facebookissa asioita, joita kerrotaan vain ystäville?
[/quote]
No joo, kaipa tässä on tosiaan suuria eroja siinä mihin Facebookia käyttää. Minun mielestäni pelikutsujen/musiikkilinkkien ja parisuhdeongelmien puimisen väliin mahtuu aika paljon muutakin. Jostain syystä minun Facebook-kavereideni keskuudessa käydään todella mielenkiintoisia keskusteluja, vaikka ei yleensä kenenkään aroista yksityisasioista keskustellakaan. Ja kaikki jatkuvasti pelipäivityksiä ja musiikkilinkkejä postaavat piilotan surutta feedistäni, koska ei vaan kiinnosta.
Jos jollain kohtalaisen hyvälläkin kaverilla on vaikkapa vain 20 kaveria Facebookissa, niin en todellakaan ihmettelisi yhtään, jos minä en kelpaisi siihen joukkoon. Ymmärtäisin, että hän käyttää Facebookia erittäin rajatusti. Mutta jotenkin vaikea uskoa, että kaikki ne keskimäärin 100-200 ihmistä joita ihmisillä näyttää olevan Facebook-kavereina olisivat kaikki sellaisia, joille voi kertoa kaikki yksityiselämän yksityiskohdat.
(Kovin "turvallinen" kanavahan yksityisasioiden levittämiseen Facebook ei ole muutenkaan, vaikka kaveripiiri olisi kuinka tiukasti rajattu. Kyse on joka tapauksessa kyse sosiaalisesta mediasta eikä ystäväporukan privaatista sähköpostiringistä. Facebookissa kuten sosiaalisessa mediassa yleensäkin tieto on suunniteltu leviämään.)
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:59"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:47"]Outoja kommentteja. Itse pitäisin todellakin ihmeellisenä jos veljeni naista ei kiinnostaisi olla missään tekemisessä ja olisi vielä blokannut kaveripyynnönkin. En ehkä mitään meteliä asiasta nostaisi, mutta kyllä omaan käytökseeni vaikuttaisi.
[/quote]Miksi ihmeessä kanssasi pitäisi olla tekemisissä? Siksi, että on veljesi kanssa yhdessä? Sekö saa kemiat ja mielenkiinnon natsaamaan kaikkiin sukulaisiin?
[/quote]
Minun mielestäni tuo suhde puolison sukulaisiin menee kyllä vähän kuin omiinkin: heidän kanssaan nyt on vaan välillä pärjättävä koska ovat tulleet siinä "kaupanpäällisinä".
[/quote]
Juuri näin. Heidän kanssaan ei tarvitse ystävystyä eikä heitä tarvitse ottaa Facebook-kavereikseen. Onhan työkavereiden ja pomonkin kanssa välillä pärjättävä, muttei kukaan oleta, että otat heidätkin Facebook-kavereiksi. Sukulaisten kanssa pärjätään silloin, kun heidän kanssaan on pakko olla tekemisissä eli erilaisilla sukujuhlilla yms.
[/quote]
Ei tarvitse ystävystyä parhaiksi ystäviksi asti mutta niinkuin joku tuolla aiemmin mainitsi on tämä aika selvä mielenilmaus ja luo täysin turhaa jännitettä kaikkiin perheen tapaamisiin. Kyllä näitä naaman nyrpistelijöitä löytyy varmasti joka suvusta, jotka tulevat juurikin niin pakotetun näköisenä joka juhliin eivätkä halua ottaa mitään kontaktia kehenkään paikallaolijaan.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:18"]
Sori, tiiän että saan alapeukkuja, mutta älkää nyt hyvät ihmiset ottako sitä Facebookia niin vakavasti! Jos olette väleissä oikeassa elämässä, niin mitä sillä on väliä mitä netissä tapahtuu? Voitte olla eri mieltä, mutta näin minä pienessä mielessäni ajattelen..
[/quote]
No minä ajattelen samaa asiaa toiselta kantilta. Jos kerran ollaan väleissä oikeassa elämässä, niin mitä ihmeen haittaa olisi siitä, että hyväksyisi kaveripyynnön Facebookissa?
En ole koskaan itse loukkaantunut tällaisesta, mutta totta kai sen voi tulkita niin, että hymyillään kun tavataan mutta ei me nyt oikeasti mitään "kavereita" olla.
[/quote]
Mutta siltikin, miksi se fb-kaveruus on niin suuri juttu? Jos ollaan väleissä kasvotusten, niin onko se niin kamalaa ettei fb:ssä ollakaan, jostain syystä? Eikös sen pitäisi määrittää suhde miten se ilmenee normaalissa elämässä, ei jossain netissä? Kait sillä veljen puolisolla on syynsä miksei hyväksy ap:n pyyntöä.
[/quote]
No eihän se ole suuri juttu, eikä ainakaan minulle ole mitään hemmetin väliä, kuka minut Facebook-kaveriksi lisää. Itse en ole tainnut melkein ketään Facebook-kaveriksi pyytää, vaan olen yleensä ollut se pyydetty. Joten ei, tämä aihe ei ole minua mitenkään henkilökohtaisesti koskenut ja loukannut.
Minun mielestäni Facebook vaan sattuu olemaan niinkuin mikä tahansa muukin julkinen paikka. Julkistahan se loppujen lopuksi on: sosiaalista mediaa. Yleisö voi olla rajattu (vaikkakaan siihen ei voi koskaan luottaa), mutta yleisölle siellä kuitenkin kirjoitetaan. Siksi tuntuu hassulta sellainen ajattelutapa, että "me ollaan kyllä kavereita, mutta en halua tuntea sinua täällä Facebookissa". Vähän kuin "me ollaan kyllä kavereita jos tullaan K-marketissa vastaan, mutta täällä S-marketissa en edes tervehdi sinua". Outoa valikoimista. Julkinen paikka kuin julkinen paikka. Siksi en osaa pitää tuollaista valikoimista minään "kaveruutena". Mikä on tietysti ihan ok, eihän kaikkien kanssa tarvitse olla missään väleissä, jos ei halua.
Satunnaiset tutuntutut, vanhat koulukaverit, etäiset sukulaiset tai ärsyttävät ihmiset ovat asia erikseen, ei sellaisia tietenkään kannata kenenkään kavereiksi lisätä. Mutta turha kai sellaisille olisi tosielämässäkään hyvää kaveria esittää? En ainakaan minä esittäisi.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:59"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:47"]Outoja kommentteja. Itse pitäisin todellakin ihmeellisenä jos veljeni naista ei kiinnostaisi olla missään tekemisessä ja olisi vielä blokannut kaveripyynnönkin. En ehkä mitään meteliä asiasta nostaisi, mutta kyllä omaan käytökseeni vaikuttaisi.
[/quote]Miksi ihmeessä kanssasi pitäisi olla tekemisissä? Siksi, että on veljesi kanssa yhdessä? Sekö saa kemiat ja mielenkiinnon natsaamaan kaikkiin sukulaisiin?
[/quote]
Minun mielestäni tuo suhde puolison sukulaisiin menee kyllä vähän kuin omiinkin: heidän kanssaan nyt on vaan välillä pärjättävä koska ovat tulleet siinä "kaupanpäällisinä".
[/quote]
Jos ei kuitenkaan tunne sukulaisia voi pelätä juoruja. Koko miehen suku voi tietää kaiken jos yhden juoruilevan päästää kaveriksi.
Näetkö hänen kaverilistan? Onko siellä yhtään sukulaista tai jos tarkoja ollaan niin ethän sinä tule koskaan sukulainen olemaan vaan miehen sisko.
Eli onko naisella edes omia sukulaisia siellä. Mä jotenkin ymmärrän ton koska mulla ei ole yhtään sukulaista vaan pelkästään ystävät ja kaverit. Ei se ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. En vain ole niin läheinen kenenkään sukunlaiseni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:14"]
Mutta jos kieltäytyisin esimerkiksi sukulaisen (jollaiseksi puolison siskonkin lasken) kaveripyynnöstä, niin viesti on aika selvä. "En halua tutustua sinuun/en viihdy sinun seurassasi." Kovin heppoisin perustein en noin loukkaavaa elettä tekisi ketään sellaista kohtaan, jonka kanssa haluaisin olla hyvissä väleissä. Siksi ymmärrän ihan täysin ihmisiä, jotka loukkaantuvat tällaisesta. Koska ihan totta, Facebook-kaveruus ei todellakaan ole mikään elämää suurempi asia... ja jos joku ns. "kohtalaisen läheinen" ihminen ei kelpaa EDES Facebook-kaveriksi, niin siitä voi kyllä vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä.
[/quote]
Kaikella kunnioituksella, minusta tällainen asenne on jotenkin surullinen. Se sisältää oletuksen siitä, että kaikki käyttävät facebookia samasta syystä kuin sinä, ja jolleivat käytä, se kertoo heistä mielestäsi jotain negatiivista.
Se, etten hyväksyisi kaverikseni veljeni tulevaa vaimoa, jota en kovin hyvin tunne, ei minulle tarkoita lainkaan tuota, mitä sinä olettaisit sen tarkoittavan. Minun kohdallani se ei tarkoitaisi sitä, etten halua tutustuakaan, vaan sitä, etten tunne kyseistä henkilöä vielä riittävän hyvin. Minulle vain se facebook ei ole kanava keskustella säästä ja päivn ruokalistasta, vaan se olisi kanava pitää yhteyttä ystäviini, ihmisiin, jotka ovat jo ystäviäni reaalielämässäkin. Minulle facebook ei ole luonteva kanava tutustua ihmisiin lähemmin, vaan se on kanava pitää yhteyttä niihin, jotka jo tunnen. Tutustuminen minulla tapahtuu netin ulkopuolella.
Sanoit itsekin, ettei facebook-kaveruus ole elämää suurempi asia. Miksi sille sitten pitää antaa niin suuri merkitys, että se ratkaisee sen, pidätkö toisesta vaiko et ja haluatko edes tutustua häneen vaiko et? Jos kerran kyseessä ei ole elämää suurempi asia, niin miksi tehdä johtopäätöksiä ja vielä ensisijaisesti negatiivisia sellaisia toisista ihmisistä sen perusteella? Miksei voi vain ajatella, että ihmisillä on erilaisia tapoja ja tarkoituksia käyttää facebookia ja se, haluaako toinen tutustua minuun paremmin vaiko ei, määritellään ensisijaisesti livetapamisten perusteella, ei facebookin kautta?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:39"]Ap kuulostaa ihan minun entiseltä kaverilta, mikä oli mustasukkainen ja vainoharhainen pikkuveljestään.. Ja haukkumassa hänen tyttöystävää veljen seläntakana koska "hän ei ole veljelleni sopiva" Hänellä oli olettamus millainen pikkuveljen tyttöystävä pitää olla, ja tämä ei vastannut hänen kriteereitään. Välillä hirveät avautumiset "kun se ei ole mun facebook kaveri, varmasti salaa jotain"
Olisi halunnut vain urkkia jotain epämääräisyyksiä tästä, mutta "in real life" ei kiinnostanut mennä juttelemaan, vaikka asuivat samassa kaupungissa. "näin sitä tänään kaupungilla, ei muka huomannut minua"
Miksi ei voi vaan mennä juttelemaan "moi mitä kuuluu?" Jos ei keksi aluksi mitään yhteistä puheenaihetta, niin kysyy vaikka mitä veljelle kuuluu? Miksi pitää kytätä jotain facebookkia, ja esittää kiinnostunutta? Miksi ei kutsu kylään ja tutustu? Itse ainakin tutustun ihmisiin mielummin tosielämässä oikeasti.
[/quote]
Öh, anteeksi jos olet saanut tuollaisen kuvan minusta mutta en tosiaan halua veljeni puolisoa fb-kaveriksi stalkkausmielessä. Kuten sanoin, minua ei haittaa vaikka piilottaisi minulta päivityksensä tms. mutta olisi nyt edes joku kanava jossa voisi pitää helposti yhteyttä. En ole veljen elämään ja naisvalintoihin puuttunut eikä ole kiinnostustakaan ruveta päsmäröimään. Juuri siksi kun tuo luokse meneminen ja "moi mitä kuuluu" johtaa vain siihen lyhyeen hyvän päivän tuttu -keskusteluun, ajattelin etsiä jotain vaihtoehtoista tapaa pitää yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 18:10"]Näetkö hänen kaverilistan? Onko siellä yhtään sukulaista tai jos tarkoja ollaan niin ethän sinä tule koskaan sukulainen olemaan vaan miehen sisko.
Eli onko naisella edes omia sukulaisia siellä. Mä jotenkin ymmärrän ton koska mulla ei ole yhtään sukulaista vaan pelkästään ystävät ja kaverit. Ei se ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. En vain ole niin läheinen kenenkään sukunlaiseni kanssa.
[/quote]
En näe kaverilistaa, profiili on muutenkin aika piilotettu. Mutta ei ainakaan meidän perheestä (vanhemmat, muut sisarukset) muutkaan ole hänen kavereitaan. Ehkä tosiaan teen tästä vähän liian ison ongelman. Tuntui vain oudolta tuo pyynnön evääminen.
- ap, kuten 56 (unohtuu aina lisätä)
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:14"]
Mutta jos kieltäytyisin esimerkiksi sukulaisen (jollaiseksi puolison siskonkin lasken) kaveripyynnöstä, niin viesti on aika selvä. "En halua tutustua sinuun/en viihdy sinun seurassasi." Kovin heppoisin perustein en noin loukkaavaa elettä tekisi ketään sellaista kohtaan, jonka kanssa haluaisin olla hyvissä väleissä. Siksi ymmärrän ihan täysin ihmisiä, jotka loukkaantuvat tällaisesta. Koska ihan totta, Facebook-kaveruus ei todellakaan ole mikään elämää suurempi asia... ja jos joku ns. "kohtalaisen läheinen" ihminen ei kelpaa EDES Facebook-kaveriksi, niin siitä voi kyllä vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä.
[/quote]
Kaikella kunnioituksella, minusta tällainen asenne on jotenkin surullinen. Se sisältää oletuksen siitä, että kaikki käyttävät facebookia samasta syystä kuin sinä, ja jolleivat käytä, se kertoo heistä mielestäsi jotain negatiivista.
Se, etten hyväksyisi kaverikseni veljeni tulevaa vaimoa, jota en kovin hyvin tunne, ei minulle tarkoita lainkaan tuota, mitä sinä olettaisit sen tarkoittavan. Minun kohdallani se ei tarkoitaisi sitä, etten halua tutustuakaan, vaan sitä, etten tunne kyseistä henkilöä vielä riittävän hyvin. Minulle vain se facebook ei ole kanava keskustella säästä ja päivn ruokalistasta, vaan se olisi kanava pitää yhteyttä ystäviini, ihmisiin, jotka ovat jo ystäviäni reaalielämässäkin. Minulle facebook ei ole luonteva kanava tutustua ihmisiin lähemmin, vaan se on kanava pitää yhteyttä niihin, jotka jo tunnen. Tutustuminen minulla tapahtuu netin ulkopuolella.
Sanoit itsekin, ettei facebook-kaveruus ole elämää suurempi asia. Miksi sille sitten pitää antaa niin suuri merkitys, että se ratkaisee sen, pidätkö toisesta vaiko et ja haluatko edes tutustua häneen vaiko et? Jos kerran kyseessä ei ole elämää suurempi asia, niin miksi tehdä johtopäätöksiä ja vielä ensisijaisesti negatiivisia sellaisia toisista ihmisistä sen perusteella? Miksei voi vain ajatella, että ihmisillä on erilaisia tapoja ja tarkoituksia käyttää facebookia ja se, haluaako toinen tutustua minuun paremmin vaiko ei, määritellään ensisijaisesti livetapamisten perusteella, ei facebookin kautta?
[/quote]
Käyttäkää Facebookia miten haluatte, ei ole todellakaan minulta pois :) Ei se minua haittaa. Mutta jos joku siitä kaveripyynnön kieltämisestä vähän ottaa nokkiinsa, niin älkää ihmetelkö sitä, koska siinä on kuitenkin selkeä logiikka. Varsinkin jos teillä on jo valmiiksi parisataa kaveria Facebookissa, ei synny oikein mielikuvaa ekslusiivisesta bestisporukan kommunikointikanavasta, johon kelpuutetaan vain harvat ja valitut.
Minulla on muuten paljon Facebook-kavereita, joihin olen tutustunut lähemmin ensisijaisesti netin enkä livetapaamisten kautta. Ja oikein hyviä kavereita ovatkin. Joten ehkä siksi päättelisin, että ihminen jota ei kiinnosta edes pinnallisesti kommunikoida kanssani netin kautta, ei varmaan juurikaan kiinnosta kommunikoida live-elämässäkään. Näinhän se yleensä onkin. Ja kuten aiemmin sanoinkin, se on minulle ihan ok: ei kaikkien kanssa kiinnosta kommunikoida ollenkaan. Edes pinnallisesti.
Hölmöt ihmiset! :) Tai siin nölmöt ja nöntit! ;) Älkää ottako kaikkea niin tosissanne, keittäkää kahvia leipokaa pellillinen omenapiirakkaan ja kutsukaa kavereita kylään.. Älkääkö odottako, milloin joku pyytää jossain facebookissa kaveriksi. :) Peace!
No et ala mitään palkoherneitä vetämään ruumiinaukkoihisi. So what joku kaveripyyntö.
No kyllä se varmaan kohta sut hyväksyy, kunhan siivoaa ensin pois kaikki vanhat päivitykset jossa on haukkkunut sua. (siinä voi mennä aikaa kun käy kaikki vuodet läpi)
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:01"]
Tämä pakko hyväksyä kaveripyynnöt -asenne ihmisillä, on pilannut mun mielenkiintoni koko facebookiin. Minua ei kiinnosta päivittää sinne mitään arkipäivän pikkujuttuja. Ketä kiinnostaisi se, mitä meillä on tänään ruokana tai millainen työpäivä mulla on ollut? Mä halusin kertoa ns. oikeita asioitani oikeille ystävilleni. Siksi pidinkin hyvin tiukat rajat siinä, keitä kaveriksi huolin. Ja tämä toimikin jonkun aikaa.
Sitten alkoi tulla näitä loukkaantumisia, kun en joitain puolituttuja kaveriksi hyväksynytkään. Aluksi olin ymmälläni. Sitten tajusin, että suurin osa ihmisistä taitaa käyttää facebookia diipadaapa-päivityksiin ja kaveripyynnöistä kieltäytyminen käsitetään vihamielisyyden osoitukseksi. En minä ketään halua loukata, ja se etten vastaa kaveripyyntöön, ei tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi ko. ihmisestä. Mutta en jaksa sitä kauheaa draamaakaan, mitä kaveripyynnöistä kieltäytyminen aiheuttaa. Lopputulos on sitten se, että hyväksyn lähes kaikki kaveripyynnöt, mutten juuri mitään päivittele enkä jaksa enää kovin säännöllisesti edes käydä koko naamakirjassa. Profiili on oikeastaan enää siksi, että siitä on joissain tapauksissa hyötyä. Henkilökohtaiseen käyttöön facebookista ei oikein minulle enää ole, koska en vain jotenkin hallitse tätä nykyistä FB-kulttuuria.
[/quote]
Ymmärrän paremmin kuin hyvin tämänkin. Siis totta kai Facebookin viihtyvyyteen vaikuttaa se, millaisten ihmisten kanssa on siellä kaverina. Puolitutut joihin ei halua sen kummemmin tutustua ja ihmiset joiden seurassa ei viihdy tai jopa kiusaantuu eivät useimmille meistä sinne kuulu. Ei minullekaan. Minulla on vain 75 Facebook-kaveria, jotka ovat läheisiä ystäviä ja sukulaisia.
Mutta tämän kolikon kääntöpuoli on sitten se, että jos en hyväksy kaveripyyntöä, se tosiaan tarkoittaa että "en halua tämän enempää tutustua sinuun" tai "en viihdy tai jopa kiusaannun seurassasi". Totta kai se on tietynlainen kannanotto. Jos kyseessä on joku vanha koulukaveri ala-asteelta tai työkaveri jonka kanssa en ole koskaan vaihtanut kuin yhteensä viisi sanaa, niin toivoakseni he ymmärtävät muutenkin, ettei tässä nyt ole syytä ruveta pitämään yhteyttä netin kautta kun ei mitään yhteyttä ole muutenkaan. Mitään ylimääräistä kaverilistan täytettä en halua, enkä sellaiseksi halua itsekään.
Mutta jos kieltäytyisin esimerkiksi sukulaisen (jollaiseksi puolison siskonkin lasken) kaveripyynnöstä, niin viesti on aika selvä. "En halua tutustua sinuun/en viihdy sinun seurassasi." Kovin heppoisin perustein en noin loukkaavaa elettä tekisi ketään sellaista kohtaan, jonka kanssa haluaisin olla hyvissä väleissä. Siksi ymmärrän ihan täysin ihmisiä, jotka loukkaantuvat tällaisesta. Koska ihan totta, Facebook-kaveruus ei todellakaan ole mikään elämää suurempi asia... ja jos joku ns. "kohtalaisen läheinen" ihminen ei kelpaa EDES Facebook-kaveriksi, niin siitä voi kyllä vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä.