kysely nuorille äideille?!

olin 19v kun päätimme yrittää lasta,eli erittäin toivottu ja tehty on esikoinen,en kadu vaikka välillä meinaa uskonpuute tulla..nyt ikää 20

...aloitimme yrityksen. Vajaa vuosi meni ennen kuin tärppäsi. Olin 21 kun poika syntyi.



Miksi nuorena? En tiedä. Se tuntui (ja tuntuu vieläkin) oikealta ratkaisulta. Sopi sen hetkiseen tilanteeseen. Molemmat halusivat.

Ja meidän, nyt n. puoltoista vuotias poika ei ollut suunniteltu lapsi. Kovin vähän aikaa oli seurustelua takana, ja niinpä jouduttiin siis miettimään sekin, halutaanko viettää loppuelämä yhdessä, koska sitä lapsen pitäminen mielestämmä merkitsi. Päädyimme tulokseen että sitoudumme toisiimme ja tämän lapsen vanhemmiksi ja päätös on sittemmin osoittautunut oikeaksi. Joskus ollaan mietitty, että kuinka vähällä oli ettei päätetty toisin ja se vaihtoehto, elämä ilman lastamme tuntuu nyt niin kauhealta ajatukselta, että jokapäivä olemme kiitollisia että hän on nyt luonamme!

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

-Toivottu ja yritetty oli/on.



Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

-Myös minulle oli selvää, että haluan lapseni nuorena, ja ajankohta tuntui ihan sopivalta vaikka opiskelut jäivätkin kesken(hyvä tauko tuli, alkoi pahasti tympimään ja oli alan vaihto mielessä). Hyvin onnellisia nuoria vanhempia olemme, ja yritämmekin jo toista. Kuten edelliset; mihinkään en äitiyttä vaihtaisi.

Olen 22 vuotta ja mieheni 23. Pieni poikamme oli " juhannustaika" . Olemme seurustelleet seitsemisen vuotta ja keskusteltu aina välillä siitä, mitä tehdään jos tulen raskaaksi.



Kun kesällä menkat olivat todella myöhässä, pohdittiin paniikissa mitä tehdään jos oikeasti olen raskaana. Mutta kun testi näytti positiivista, ei mitään kysymyksiä enää ollut; meistä tulisi perhe ja se tuntui hyvältä ja oikealta.



Miksi äidiksi nuorena? Miksi ei? Emme mielestäni mieheni kanssa ole ihmisiä, jotka tekevät suunnitelmia ja aikatauluja, meille asiat vain tapahtuvat. Näin kävi lapsenkin kanssa. Poika itse ilmoitti tulostaan ja me sanoimme: tervetuloa!

elikkäs olin 18vee kun rupesin esikkoa odottaa...sain hänet 19vuotiaana.Yritettiin puoli vuotta ennenkuin tärppäs!

Kaks kybäsenä rupesin odottaa kakkosta,ja sain hänet 20 vuotiaana siis =)

Olen nyt 21vuotias.

Lapsiluku toistaiseksi täynnä,kakkosta ei oltu mitenkään suunniteltu,se vain oli tullakseen (vahinko jotenkin väärin sanottu lapsesta). :)

Olin mieheni kanssa seurustellut jo 3 vuotta ja olimme kokeneet niin paljon vastoinkäymisiä että ei mikään voinut enää " liittoamme" hajoittaa. Tunsimme olevamme valmiita ja en vastustellut ollenkaan kun mieheni ehdotti lapsen tekoa. Olin juuri valmistunut lukiosta ja ajankohtakin oli sopiva..Oikeastaan kaikki palaset loksahtivat paikalleen kun raskaustesti näytti positiivista.

kun poikamme syntyi (nyt 1w3kk) vahinkohan se oli mutta kun sai teitää olevansa raskaana niin se oli jotenkin " itsestään selvyys" että minusta tulee äiti. En voinut kuvitella tekeväni jotain muuta. Nyt toinen tulossa vko26 ja odotan innolla lähtöä sairaalaan =) (tosin en ihan vielä sinne halua)



Haluan omat lapset nuorena. Vaikka sanotaan että nuoruus pitäisi elää mutta kyllä sitä vanhempanakin pääsee menemään ja kun lapset on jo " aikuisia" niin mikäs siinä.



Niin monet surkuttelee että voi kun olet nuorena lapsesi tehnyt, mutta jos rupeaa miettimään jaksamista ja sitä energia määrää mitä tarvitsee päivisin niin mielestäni meissä nuoremmissa äideissä sitä on enemmän. Ja kyllä haluan opettaa nykypäivän asiat lapsilleni, en sitä mitä on tehtu 80-luvulla ja niin pitäs tehdä nyt... Mutta me jokainen olemme erinlaisia ja jokaine tekee aisiansa tavallaan. Ja jokainen äiti on paras äiti lapselleen...



Hyvää päivän jatkoa kaikille....

eli

esikoinen (nyt melkein 6kk) synty kun oli 19v.

Vauva oli TODELLAKIN pitkään suunniteltu ja paljon toivottu. 1,5v yritettiin ja minä ainakin olin toivoni menettänyt ja mies kuukautta ennen plussaamista itki öisin sitä että mun menkat alko ja " toukka tukatonta" ei ole!!

Vauvan halusimme täydentämään perheen ja kun kerran aunto ja naimisissakin olimme ja töitä molemmilla niin miksipä ei. Ja minä ainakin halusin osittain siksi että olen todella rikkonaisesta perheestä ja halusin oman perheen joka olisi perus ydinperhe, äiti, isä ja lapsi (ja haaveissä pari-kolme lisää :) )



-saara ja matias melkein 6kk-

Ensimmäistä odottelen, ja nyt viikolla 26. Halusimme lapsen, ja se oli suunnitelmissa mutta kun sen sai selville, oli se silti ihan uskomatonta kun ajatteli että onko tää nyt oikeasti totta :D itse olen kohta 18 ja mieheni juuri täytti 20. Olen aina ajattellut että haluan tehdä lapset nuorena ja mahdollisimman pienillä ikäeroilla :)

niin mikä on nuoi äiti... eiköhän kaikk ainakin ekan lapsensa alle 25v.saaneetempä itsekään nyt viel ikäloppuole ja kolmatta odottelen elokuulle 2007.esikoisen saadessani olin 22 ja pikkukakkosen syntyessä 24(lähes 25) nyt tulee parinviikonpäästä 27 täyteen.

kyllä lapset on mukaa hankkia ennen 30v.



mutta kaiiki suunnittelee tyai tekee muutenkin omat valintansa.



äippä,pojanviikarit 4 ja 2v +masuasukas

Mä olen 17 ja vauva oli suunniteltu.

Viime vuoden puolella tulin " vahingossa" raskaaksi, mutta se meni kesken alkumetreillä.. Olin kuitenkin jo tottunut ajatukseen, että äiti tulee ja oikeestaan sitten jo halusinkin. ni sitten tehtiin vauva

16 olen,17 kun vauva syntyy.vauva on suunniteltu ja en osaa vastata tuohon et miksi nuorena :) en osaa ajatella itteäini nuoreksi äidiksi,ajattelen itseäni vain ihan äitinä,miettimättä ikää.

Tulin 19-vuotiaana raskaaksi ja lapsi ei ollut suunniteltu (vahinko). Mieheni ei halunnut pitää lasta, mutta päätin että synnytän lapsen ihan sama mitä mieltä mieheni on. Aborttia olisin luultavasti katunut.

Nyt olen 20 v. ja onnelinen 5 kk vanhan tytön äiti. Mieheni on kiittänyt minua moneeseen otteeseen, kun halusin pitää lapsen. Hän jumaloi tytärtämme. Toista lasta jo pohditaan.

vanhin poikani syntyi kaks ja puol vuotta sitten,olin sillon 19-vuotias.ihan suunniteltu oli ja puol vuotta yritettiinki ennen ku tärppäs.nuorin poika oli myös suunniteltu vaikkakin yllätyin ku niin nopeesti tärppäs hän on kohta neljä kuukautta vanha.

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?



Olin 19 ku sain tietää olevani raskaana mut pian täytin 20v ja tyttö syntyikin keväällä 07 ja on nyt 9kk! Oli suunniteltu ja meni siinä 1v 4kk kunnes tärppäsi. Mulla ja aviomiehellä kova vauvakuume ja haluttiin vauva. emme kadu ja toista haluttaisiin alulle mutta emme vielä voi kun vasta 2009 keväällä ruveta yrittämään, kun kouluni on kesken vielä.

Itse täytän huomenna 20 ja mies täytti heinäkuussa 21. Tällä hetkellä esikoistyttäremme on 9 kuukautta vanha ja pikkukakkosta odotetaan syntyväksi huhtikuun loppupuolella. Emme ole rengastettuja ja elämme ns.avoliitossa. Itse olen vuosi sitten valmistunut lähihoitajaksi, mieheni on kouluttautumaton ja työtön.

Esikoisen kohdalla olimme puhuneet vauvasta, että " saa tulla kun on tullakseen" . Yritystä takana melkein 1½ vuotta (olin reilu 18), kun epätoivo iski. Aloin jo epäillä etten voisi tulla raskaaksi (isän kautta perinnöllistä??) ja keskustelin gynegologinki kanssa lapsettomuustutkimuksista, testit olisivat olleet 01/2007. Plussa kuitenkin tuli juhannuksena 2006. Meillä oli mieheni kanssa silloin vaikeaa, suhteemme oli on/off. Plussan jälkeen kuitenkin palasimme yhteen. Aborttia ei edes ajateltu vaikka oli mahdollista, että lapsi olisi ollut toisen miehen (tehtii isyystestit!).

Kakkosen kohdalla päätettiin samoin, että saa tulla kun tulee. Esikoinen oli viikkoa vaille ½-vuotta kun lopetti tissittelyn ja vähän myöhemmin testasin plussaa. Itse toivoin tätä toista enemmän kuin mieheni, mutta hyvin on sopeutunut ajatukseen tässä ajan kuluessa. Ei kuulemma koskaan uskonut tulevansa isäksi.

Miksi? Koska olen toivonut lasta koko ikäni. 15 vuotiaasta saakka olin toivonu ettei menkat ala.. Nuorena jaksaa paremmin. Ja töitä kyllä ehtii tehdä vanhempanakin. Meillä on myös suvussa ollut jo äidin mummun ajoilta saakka, että vanhimman tyttären esikoinen syntyy 7-vuonna (1927, 1947, 1967, 1987 ja nyt 2007) ja olen iloinen että pystyin jatkamaan tätä. Niin ja kaikki esikoiset ovat olleet tyttöjä =D

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

täytin muutama kuukausi ennen lapsen syntymää 17. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta abortti ei tullut kysymykseen. Tunteet vaihteli laidasta laitaan oli päiviä joina itkin että voi ei mitä menin tekemään, mutta suurimman osan ajasta rakastin tätä lasta yli kaiken. On sitä välillä vieläkin ns. kateutta oman ikäisiä nuoria ja heidän vapauttaan kohtaan, mutta EN IKINÄ VAIHTAISI TÄTÄ LASTA MIHINKÄÄN! Luulen että muut äidit ymmärtävät mitä tarkoitan.

olin itse kuukautta vajaa 20v.kun ensimmäinen lapsi synty ja mies oli 24v.ja oli ihan suunniteltu lapsi ,tätä ennen oli ollut yksi keskenmeno.

nyt meillä on lapsia jo neljä.kaikki on toivottuja.täytän elokuussa 26v.ja lisääkin lapsia saa tulla.

Hestia83:

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

Ikänne? Tyttömme syntyi 9/2003 ja olin itse tuolloin 18v (kuukautta vaille 19v) ja mieheni 19v (täytti viikko tytön syntymän jälkeen 20v) Naimisiin menimme tyttömme 1-vuotis syntymäpäivänä eli 9/2004 ja oman talon ostimme puoli vuotta sitte eli nyt olen 21v, mieheni on 22v ja tyttömme on 2,5v, ihanaa on elämä ollut!

Suunniteltu vai vahinko? Voinko vastata että suunnieltu vahinko ;) Olimme heti seurustelun alussa keskustelleet että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja siitä keskustelusta noin kuukausi eteen päin huomasin olevani raskaana eli siis suunniteltu mutta ihan niin pian en edes osannut asiaa odottaa ;) Olimme ilosta mykkänä molemmat.

Miksi niin nuorena? Jaahas, minulle on aina ollut selvää että teen lapseni suht nuorena ja äitini on minut saanut 20v kuin myös mieheni äiti on mieheni saanut 21v että kaippa se on ollut meille aika selvää että lapsia haluttiin nuorena ;)