Lue keskustelun säännöt.
Mies tunnusti eilen (kannissa), etta on suunnitellut kosintaa jo hyvan aikaa.. Viela ei siis kosinut, mutta halus varmaan nahda mun reaktion.
01.01.2006 |
Mun reaktio oli sitten itku, kun säikähdin miehen sanoja, vaikka kyllähän minä itsekin olen avioliittoa ajatellut.. Seurusteltu on kuitenkin nyt 1,5 vuotta, joten häillä ei ole kiire mun puolesta.
Mutta siis MITEN mä nyt jaksan olla odottamatta sitä kosintaa koko ajan? :) Mua jännittää, että suurinpiirtein aamulla jos mies kysyy, että " Kulta, tahdotko.." niin mä huudan suureen ääneen " TAHDON" , ja mies jatkaa: " ..kahvia?" Eli siis varmasti oon tästä lähtien varpaillani koko ajan..
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sella paikalla, tai istua sohvalla pusittelemassa " ihan muuten vaan" . Sekin inhotti, jos mies toi kukkia, koska se oli mielestäni niin yltiöimelää ja perinteistä. Mutta kun tapasin nykyisen mieheni, galaksit räjähtivät ja jotenkin yhdessä yössä minusta tuli kuin eri ihminen.. Kyllä se romanttisuuskin tuli sieltä esiin, kun löysi sellaisen ihmisen, joka ihan oikeasti on itsessään niin rakastettava, ja joka rakastaa minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä..
Ketään en tuomitse siitä, ettei kaipaa tuollaista hellittelyä ja sitä, että pussaillaan pitkin päivää ohimennen, mutta meillä se on vaan luonnollista. Ja vaikka tämä nyt taas jonkun mielestä ihan teinixx-meiningiltä kuulostaakin, niin ikinä en löydä toista yhtä hyvin itselleni sopivaa miestä kuin minulla nyt on vieressäni.. *huoh* :)
t.ap