Lue keskustelun säännöt.
Osaako 2v pompottaa vanhempiaan? (Ruokaongelma...)
17.06.2008 |
Viimeset 3-4 kk poika on temppuillut lounas+päivällispöydässä, ei suostu enää itse syömään (osaa vallan hyvin ja söikin jo pitkään itse ja hyvällä ruokahalulla melkein mitä vaan ruokaa) ja yritettäessä syöttää, yrittää karkuun/sulkee suun suppuun/kääntää pään pois/ottaa ruoan+pureskelee ja sylkee pois. Sama juttu kaiken kotiruoan kanssa, ennen moni kotiruoka oli herkkua.
Poika söisi vaan velliä, hedelmäsosetta ja purkki-tonnikalapastaa. Annanko mä sen syödä vaan noita mitä se haluaa vai annanko mä sen sillon pompottaa itteeni?
Kasvaa hyvin omilla käyrillään ja on muutenkin hyväntuulinen lapsi.
Kommentit (8)
niitähän uhmaikäinenkin temppuilullaan hakee. 2-vuotias on vielä ihan_liian pieni päättämään itse mitä syö ja milloin, sen tekee äiti, isä tai muu hoitaja. Eli ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen lapselle, samaa ruokaa tarjolle kuin muille ja jos ei kelpaa, pois pöydästä. Kyllä se ennen pitkää alkaa taas syömään, kun hetken nälässä pitää. Eikä tää ole mikään vitsi:)
Ihan oikeesti,hirvittää, kun tämän päivän vanhemmat ovat monessa jutussa niin hukassa, että meinaavat alkaa antaa 2-vuotiaan päättää kaikista asioista:( Kyllä lapselle tulee silloin suunnattoman turvaton olo, kun ei olekaan aikuista tukena ja turvana päättämässä asioista ja muutenkin KASVATTAMASSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti vain jos ruoka on oikeasti ihan kelvollista - jos se on laadultaan sellaista että voisin itsekin syödä sitä (maistoin esim. joskus jotain einestä joka kieltämättä oli aika skeidaa, enkä sen jälkeen pakottanut myöskään lasta sitä syömään.) En usko että terve uhmaikäinen kuolee nälkään ruokalautasen äärelle.
Meidän lapsella noita kausia on vähän tullut ja mennyt - joskus suhtautuu nyrpeästi johonkin tiettyyn ruokaan jota on rakastanut edellisessä kuussa jne. En halua ruveta pomppimaan sen mukaan, elämä menisi liian hankalaksi.
välillä konstailua, välillä ruokaa taas menee.
En jaksa välittää, olkoon syömättä, syö sitten seuraavaksi.
Tai joskus etenkin välipalalla saatan tavallaan "lepsuilla" ja antaakin eri vaihtoehtoja / vähän eri ruokia, esim. jogurtin, ja sitten haluaakin muroja, niin minähän annan.
Silloin kun koko perheen yhteinen ruokahetki ja joku päivällinen laitettu, en anna vaihtoehtoja. Jos ruokaa ei syödä, niin sitten ei. Maitoa ja leipää anna kyllä.
En ikinä yritä enää syöttää, lapsi 2 v. 3 kk, ei se kyllä antaiskaan syöttää.
Anna pieniä annoksia, niin ei harmita jos ruokaa menee roskiin.
Ja esim. jonkun avatun mutta koskemattoman jogurtin laitan kyllä takasi jääkaappiin.
Voileivän annan ehkä odottaa pöydällä, saattaa maistua myöhemmin.
Mutta luulen, että mitä vähemmän asian kanssa pähkii ja stressaa, sen pienempi numero siitä tulee.
Antas vaan jotain ,mitä tiedän sen syövän... Ois vaan niin ihanan normaalia koko perhe ruokailla yhdessä samaa ruokaa.
lounaalla tarjoisin sitä mitä tiedän lapsen syövän.
Perheen yhteisellä päivällisellä olis sitten sitä kotiruokaa, ja samaa tarjotaan kaikille.
(Siis jos teidän ruokarytmi on about näin, että illalla koko perhe koossa.)
Pilkkoisin sen kotiruoan mahd. pieneksi / muussaisin, siltä varalta, JOS olisi joku hammaskausi tms. menossa - voihan se olla että on kipeitä kulmahampaita tulossa, ja pureskelu sattuu - kokeile jos onnistut, tuntuuko jotain :-).
olikohan 5
Lapset ovat parhaita juuri siinä hommassa, oli ikä mikä tahansa!
Tämän ajan vanhemmat on tosiaan liian lepsuja. Elä nyt hyvä ihminen alistu sinne lapsen tasolle ja ala tarjoomaan sitä mitä lapsia haluaa. Etenkin kun on ruuasta, siis lämpimästä ruuasta kyse. Välipalalla voi kokeilla antaa vaikka 2 vaihtoehtoa. Kyllä nuo syömättömyys kaudet menee ohi, kun vaan on jämpti!
(lisäänpä vielä, että kasvun kanssa ongelmaiset lapset ovat sitten erikseen. Normaalisti kasvava ja hyvin voiva lapsihan tässä oli nyt kyseessä..)
t. kahden äiti 22v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ala tarjoomaan sitä mitä lapsia haluaa."
sä varmaan pakkasit tissit piiloon vauvaltas heti, kun se vähän alko temppuumaan imettäessä :D
Siis ihan oikeestiko on OK olla antamatta lämmintä ruokaa MONEN KUUKAUDEN AJAN kasvuikäselle, jos se ei perheen samaa sapuskaa syö..?
Mutta taitaa olla aika harvinainen syömälakko joka todellakin kestää kuukausia - yleensä kysymys on enemmänkin kiukuttelusta. Kun on tarpeeksi nälkä niin kyllä se ruoka alkaa taas maistua.
Antas vaan jotain ,mitä tiedän sen syövän... Ois vaan niin ihanan normaalia koko perhe ruokailla yhdessä samaa ruokaa.