Mua ahdistaa mun sinkkukaverin sunnuntaipuhelut!
Tilanne siis tämä: jollain puhelinliittymillä (kai soneralla...) on näitä sunnuntaitarjouksia ja sekös saa ihmiset tietty soittelemaan toisilleen juuri sunnuntaisin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta mulla on 3 alle 5-vuotiasta lasta ja mulla ei millään ole joka sunnuntai aikaa pitkiin löpinöihin puhelimessa. Nyt äskenkin tämä mun kaveri soitteli, enkä yksinkertaisesti vastannut puheluun. Tiedän, että hän yrittää myöhemmin tänään uudestaan...Mulla ei ole kanttia sanoa, että älä soittele näin usein! Hän on perheetön yli30v., ei poikaystävää ym. joten aikaa on ihan eri tavalla kuin tällaisella perheenäidillä. Ongelma on oikeastaan siinä, että tämä kaverini ei pysty soittamaan mitään sellaista lyhyehköä mitä kuuluu-puhelua, vaan puhelu vain kestää ja kestää, vaikka välillä vastailen vain " juu juu" , " joo joo" ....Emme ole mitään sydänystäviä, mutta tunnemme kyllä jo parin vuosikymmenen takaa, silti mulla ei ole kanttia sanoa, että hei mä en pysty tällaisiin maraton-puheluihin -arhg!! Ja tosiasia on, että minä aina lopetan ne puhelut. Jos mulla ei ole todellista syytä, niin on pakko keksiä joku " tekosyy" , esim. nyt täytyy alkaa laittamaan lapsille ruokaa tms. Kyllä mä tykkään jutella puhelimessa ystävieni kanssa, mutta rajansa kaikella! Asumme eri paikkakunnilla, joten emme tapaile kuin muutaman vuoden välein...
Mitä neuvoja???
Kommentit (26)
tai leikkii lapsen kanssa? Eikö se lapsi ole täyden läsnäolon arvoinen? 15 minuutin puhelut on ok, mutta tuntikausien juoruilu kyllä varmasti vie äidin huomion pois lapsesta, eikä se varmasti tunnu hänestä kivalta.
en minä mikään auttava-puhelin ole että jaksan kuunnella toista tuntia toisen valituksia. Hän EI KOSKAAN kysy mun kuulumisia tai jos kerron niin hän vaihtaa puheenaihetta.
Siksi menkööt sinkkupalstalle valittamaan. Mä en jaksa kuunnella. Kyllä kuuntelen muiden mun kavereiden huolia ja ilouutisia mutta ne keskustelut on vuorovaikutteisia.
Lue viestit kunnolla ja kommentoi sitten!
t.28
Vierailija:
Kyllä on sairasta porukkaa...ei ihme että on niin paljon yksinäisiä kun ei edes oman ystävän asiat enää kiinnosta.Vai että nettipalstoille..=((
Sitten ihmetellään, miksi elämä on paskaa
Eiköhän paatuneinkin sinkkulörppä voi hyväksyä sen 15min puhelun usean tunnin sijaan
Ihmisen elämässä on sellasia kausia joilloin ollaan ulospäin suuntautuneita jä välillä sisäänpäin. Kun lapset on pieniä, niin yleensä on kausi, jolloin keskitytään (ja jaksetaan keskittyä) vain omaan perheeseen. Sitten kun lapset kasvaa, avataan taas silmät ulkopuolisellekin maailmalle enemmän. Näin ainakin psykologit ovat asiaa kuvanneet. Eli ei se elämä ole pasaa siksi, ettei sinkkujen murheita kiinnosta kuunnella samalla kun lapset kiljuu helmoissa.
Kyllä on sairasta porukkaa...ei ihme että on niin paljon yksinäisiä kun ei edes oman ystävän asiat enää kiinnosta.
Vai että nettipalstoille..=((