Lue keskustelun säännöt.
Elämässään liian helpolla päässyt jää usein yksinkertaiseksi
08.12.2013 |
Ei voi mitään, mutta tällainen olo on jäänyt monestakin ihmisestä, joiden elämä on mennyt kuin juna kiskoilla eteenpäin, että he ovat jääneet empatiakyvyttömiksi ja vähän yksinkertaisiksi.
Pari tuttua ei tajua vastoinkäymisistä mitään, kun joku on aina rynnännyt tekemään asiat heidän puolestaan. Selittävät sitten muille jotain "kaikki järjestyy" -paskaa, kun luulevat että asiat tapahtuvat muillakin aina ilman ponnisteluita kuin itsestään.
Miksi valitan tästä? No koska se ottaa välillä aivoon! Että aikuisilla ihmisillä on varaa heittäytyä ihan lapsen tasolle "syökööt leivoksia" -tyyliin.
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:21"]
On asioita joita jokaisen kannattaa kokea. Esimerkiksi muuttaminen asumaan vieraaseen kaupunkiin. Ensimmäinen päivä yksin vieraiden keskellä pehmentää ylpeämpääkin luonnetta kummasti...
[/quote]
Minä en taas käsitä näitä yleispäteviä ohjeita. Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin. Kokemuksenko takia sellainen olisi pitänyt järjestää?
[/quote]
Alapeukuttajat, kertokaapa huvikseen perusteluita. :) Kiinnostaa kuulla.
[/quote]
Tuo vastaus kertoo itsessään jo kaiken...
[/quote]
Kenelle kertoo, kenelle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 12:53"]
Mulla on yksi kaveri, jonka suurin kärsimys on isoäidin kuolema ja ero poikaystävästä 80-luvun lopulla. Muuten on kaikki mennyt hienosti, eikä kukaan läheinen sairasta saati kuole ennen aikojaan.
Eihän tilanne tietenkään hänen syynsä ole, mutta ei hän myöskään pysty eläytymään muiden tunteisiin yhtään.
[/quote]
Eihän meistä kukaan ole ihminen joak pystyy eläytymään jokaisen tragedian mukaan. Ei kenelläkään ole kaikesta mahdollisesta kokemusta.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:03"]
Tämä keskustelu meni ihan eri suuntaan, kuin ap tarkoitti. Ei mikään yllätys tietysti. Tarkoitus oli ihmetellä vaikeuksia kokemattomien ihmisten ymmärtämättömyyttä, jota joskus ilmenee. Moni ottaa oman onnekkuutensa selviönä ja osoituksena omasta paremmuudestaan. Tätä mieltä olen edelleen.
[/quote]
Tai sitten ap ei oikeasti ymmärrä, että ne "vaikeuksia kokemattomat" ovat kokeneet vaikeuksia, mutta eivät mässäile niillä ja esitä, miten ne heitä jalostivat ja paransivat. Sen sijaan he ovat keskittyneet siihen, miten elämän saa parhaiten rullaamaan, ovat kivoja ja reiluja kavereita (mistä seuraa se, että esim. työmarkkinoilla heitä on helppo epävirallisesti esitellä eteenpäin) ja hankkivat sen tukiverkon olemalla ihan lapsesta asti aidosti ilahtuneita kaikesta saamastaan avusta ja pyrkivät olemaan apuna muille.
Moni "kultalusikka suussa syntynyt" on paljon ahkerampi kuin ap. Sitä sopiikin kadehtia.
[/quote]
Mistä tuo viimeinen lause tuli? Mitä tiedät ahkeruudestani? Olen ihan yliopistosta valmistunut, työssäkäyvä perheellinen ihminen. Ja itse olen koulutukseni ja työpaikkani hankkinut. Vanhempani eivät hoida lapsiamme.
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:03"]
Tämä keskustelu meni ihan eri suuntaan, kuin ap tarkoitti. Ei mikään yllätys tietysti. Tarkoitus oli ihmetellä vaikeuksia kokemattomien ihmisten ymmärtämättömyyttä, jota joskus ilmenee. Moni ottaa oman onnekkuutensa selviönä ja osoituksena omasta paremmuudestaan. Tätä mieltä olen edelleen.
[/quote]
Tai sitten ap ei oikeasti ymmärrä, että ne "vaikeuksia kokemattomat" ovat kokeneet vaikeuksia, mutta eivät mässäile niillä ja esitä, miten ne heitä jalostivat ja paransivat. Sen sijaan he ovat keskittyneet siihen, miten elämän saa parhaiten rullaamaan, ovat kivoja ja reiluja kavereita (mistä seuraa se, että esim. työmarkkinoilla heitä on helppo epävirallisesti esitellä eteenpäin) ja hankkivat sen tukiverkon olemalla ihan lapsesta asti aidosti ilahtuneita kaikesta saamastaan avusta ja pyrkivät olemaan apuna muille.
Moni "kultalusikka suussa syntynyt" on paljon ahkerampi kuin ap. Sitä sopiikin kadehtia.
[/quote]
Mistä tuo viimeinen lause tuli? Mitä tiedät ahkeruudestani? Olen ihan yliopistosta valmistunut, työssäkäyvä perheellinen ihminen. Ja itse olen koulutukseni ja työpaikkani hankkinut. Vanhempani eivät hoida lapsiamme.
Ap
[/quote]
"Vanhempani ei hoida lapsiamme". Ollenkaan ? Eivät koskaan? Jolleivat, se on lähinnä surullista eikä niinkään meriitti.
Minä en tajua mistä tuo ahkeruuden ihannointi oikein tulee. Voin tunnustaa, että minä olen laiska. Tunnen silti sympatiaa ihmisten kärsimystä kohtaan, vaikka en ole valmistunut, omia lapsia on mummo hoitanut silloin tällöin ja töitä teen muutaman tunnin päivässä kun enempää ei tarvitse. Miten se tekee minusta huonomman ihmisen kuin joku hirveästi kärsinyt viiden lapsen yh, joka tekee töitä ympäripyöreitä päiviä ja hoitaa vielä lapset harrastuksiin joka ilta? En tajua.
Minulle riittää, että ruokaa on pöydässä ja asiat suht hyvin. Omille lapsilleni olen sanonut, että jokainen on oman onnensa seppä, mutta maanantaikappaleita on taontavälineissäkin, eikä uusia niin vaan hankita. Kumma kyllä, jo 10-vuotias tajuaa oikein hyvin, että ihmisten lähtökohdat ovat erilaisia eikä niitä pääse itse valitsemaan. Työllä voi tietenkin yrittää kompensoida huonoja lähtökohtia, mutta usein toivottomuus, kyynisyys tai sitten vaan hyvinkehittynyt suhteellisuudentaju on tärkein osa niitä huonoja lähtökohtia, jotka estävät ihmistä käyttämästä kaikkea aikaansa työntekoon. Minusta on melko surullistakin, että on ihmisiä, jotka eivät muuta osaa kuin työnteon ja suorittamisen. Siinä jää elämä elämättä. Tunnen sympatiaa heitä kohtaan, mutta en ymmärrä miksi heitä tässäkin keskustelussa oikein ihannoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivästä toiseen selviäminen ei ole ihannointia. Ei siinä minustakaan ole mitään hienoa, että vanhempani ovat sairaita ja asuvat kaukana. Ihmisillä on eri lähtökohdat, mutta jostain syystä sitä ei haluta myöntää, että kaikkien ei tarvitse nähdä yhtä paljon vaivaa saavuttaakseen samat asiat.
Mua ärsyttävät ja huvittavat sellaiset etuoikeutettuihin olosuhteisiin syntyneet tyypit eli siis kermapersiit, jotka luulevat ihan aidosti, et se etuoikeus on heidän ansiota. Ja siten he kuvittelvat voivansa "neuvoa" köyhempiä tai syrjäytyneitä. Vaikka he eivät oikeasti tiedä hevonvittuakaan mistään. Koomista.
Vähän samaan tapaan kuin nuoret, jotka ostavat jotain huippukallista rasvaa ja ihastelevat kuinka se on tehokasta, kun iho on niin sileä. Se on vain nuoruutta, vttu! Ihan samaa vaikka Tummelia vetäisi tai sitä Niveaa, saman asian se ajaa. Mut nää raukat luulee, et kun ne tunnollisesti vetää kallista rasvaa naamaa, niin sen takia iho on sileä ja muut on vain niin tyhmiä, ettei tätä tajua ja sen takia rypistyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollakin on enemmän vastoinkäymisiä kun toisella. Jokaiselle tulee jossain vaihetta elämää vastoinkäymisiä, sairauden, eron, pettymyksien, niukkuuden jne kanssa
Avasin tänne ketjun kaverista, jolla todella on moni asia elämässä hyvin (on talousasiat hyvin, on mies, on kivoja harrastuksia, on vapaa tekemään mitä haluaa, ei ole ollut suuria ongelmia, saa aina apua vanhemmilta ja sukulaisilta tarvittaessa, ei ole ollut tilanteessa, jossa elämä olisi todella ollut menemässä raiteiltaan). Sitä vastoin koen, että hän ylipäänsä valittaa pienemmistä asioista, ei kykene iloitsemaan siitä, mitä hänellä on.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3890318/ketju/leikkauksesta_toipuva_kaveri_vasyttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö myös "paljon kärsinyt" voi olla epäempaattinen? Siis ajattelee toisen ongelmista "Minäkin prkl selvisin noista, mitä toikin valittaa?"
Ihmeen sitkeässä elää myytti, että vastoinkäymiset ja kärsimykset jalostaisivat ihmistä. Ei pidä kyllä aina paikkaansa. Mistä ne kaikki katkeroituneet valittajat tulevat? Jos joskus huomautta, niin saa vastaukseksi, että kun on ollut niin vaikeaa. Maailmanhan pitäisi olla täynnä jalostuneita ihmisiä, jotka iloiten ovat tyytyneet kohtaloonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-poikaystävä aina puhui ihaillen isosiskostaan, jolla oli ollut vaikeuksia elämässä. Siskolla oli kuulemma niin paljon "elämänkokemusta". En tätä koskaan ääneen sanonut, mutta ihmettelin aina, että miten se suuri elämänviisaus tämän naisen elämässä muka näkyi. Hänellä oli aina uusi mies, hän muutti vähintään kerran vuodessa maasta toiseen ja muutenkin meno oli kuin päättömällä kanalla. Ei siinä muuten mitään, mutta kun hänellä oli pieni lapsikin...
Minusta ex-poikaystävä puolestaan kommentoi, että minulla ei ollut tätä kuuluisaa elämänkokemusta. Ensinnäkin, kyllä oli, en vain ollut tuossa vaiheessa vielä avautunut exälle kaikista traumoistani (sitten kun avauduin, hän ei sitä kestänytkään ja meille tuli ero). Toisekseen, kyseinen ex on itse junnannut paikoillaan elämässään viimeiset 15 vuotta, eli ei varmaan olisi hirveästi varaa arvostella muita.
Ehkä olen sitten vähän yksinkertainen,mutta täytyy tähän naisena todeta,että vastakkainen sukupuoli on aina pitänyt lapsenomaisuudestani,Ulkoinen olemuksenikin on lapsenomainen,olen pieni ja hieman pyöreä.Minulta ei ole vaadittu elämässäni paljoa."Autuaita hengessään köyhät, he saavat nähdä Jumalan kasvot",vai miten se nyt menikään:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä se kertoo miehistä,että miehiä kiihottaa lapsenomaisuuteni:)
Huono paikka kirjoittaa hyväosaisten pinnallisuudesta ja piittaamattomuudesta, ap. Kas naiset eivät kestä kritiikkiä eivätkä muutkaan oikeistolaiset.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten vähän yksinkertainen,mutta täytyy tähän naisena todeta,että vastakkainen sukupuoli on aina pitänyt lapsenomaisuudestani,Ulkoinen olemuksenikin on lapsenomainen,olen pieni ja hieman pyöreä.Minulta ei ole vaadittu elämässäni paljoa."Autuaita hengessään köyhät, he saavat nähdä Jumalan kasvot",vai miten se nyt menikään:)
Yrität varmaan provosoida? Otetaan nyt tosissaan silti.
Oletko koskaan miettinyt minkä laatuiseen kumppaniehdokaaseen vetoat, haluatko sellaisen tai kelpaako sellainen sinulle?
Toisekseen se, että hierot helppoa elämää muiden kasvoille, passiivisaggressiivisella hymiöllä, kertoo, ettet ole kuitenkaan onnellinen? Mikset ole?
Onko sinulla ystäviä, oman sukupuolen?
Yksinkertaisuudesta en tiedä, mutta olemisessa ja ajattelussa on toisinaan ymmärtämättömyyttä ja lapsekasta itsekeskeisyyttä. Mikä ei vedä minua ihmisenä puoleeni.
Olen onnellinen:D minulla on mies ,ollut jo viimeiset 30 vuotta, on luottoystäviä,sekä lapsuudemperheeni ,ehkä tämä nyt sitten on vähän provoa:D
Provoa teitä kiusaajia kohtaan.Minun kävi sittenkin lopulta hyvin :D
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:21"]
On asioita joita jokaisen kannattaa kokea. Esimerkiksi muuttaminen asumaan vieraaseen kaupunkiin. Ensimmäinen päivä yksin vieraiden keskellä pehmentää ylpeämpääkin luonnetta kummasti...
[/quote]
Minä en taas käsitä näitä yleispäteviä ohjeita. Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin. Kokemuksenko takia sellainen olisi pitänyt järjestää?
[/quote]
Alapeukuttajat, kertokaapa huvikseen perusteluita. :) Kiinnostaa kuulla.
[/quote]
Tuo vastaus kertoo itsessään jo kaiken...