Lue keskustelun säännöt.
Elämässään liian helpolla päässyt jää usein yksinkertaiseksi
08.12.2013 |
Ei voi mitään, mutta tällainen olo on jäänyt monestakin ihmisestä, joiden elämä on mennyt kuin juna kiskoilla eteenpäin, että he ovat jääneet empatiakyvyttömiksi ja vähän yksinkertaisiksi.
Pari tuttua ei tajua vastoinkäymisistä mitään, kun joku on aina rynnännyt tekemään asiat heidän puolestaan. Selittävät sitten muille jotain "kaikki järjestyy" -paskaa, kun luulevat että asiat tapahtuvat muillakin aina ilman ponnisteluita kuin itsestään.
Miksi valitan tästä? No koska se ottaa välillä aivoon! Että aikuisilla ihmisillä on varaa heittäytyä ihan lapsen tasolle "syökööt leivoksia" -tyyliin.
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:05"]
Enkä väittänyt, että vaikeudet jalostaisivat. Mutta joidenkin kohdalla ne avartavat näkemään muutakin kuin oman navan.
[/quote]
Itsekin sanot, että joidenkin kohdalla. Oikeasti se on todella harvinaista. Meidän persoonallisuuden puitteet muovautuvat jo lapsuudessa. Raamit siihen saadaan jo syntymässä. Se, että myöhemmin elämässä tulee jotain vastoinkäymisiä, ei ihan hevillä hetkauta tuota persoonallisuuspakettia yhtään mihinkään.
Helpommalla pääsisit, kun et yrittäisi vatvoa ihmisten ominaisuuksia mielessäsi ja kuvitella, että ne johtuvat siitä ja tästä. Hyväksyisit vain sen, että me ihmiset ollaan kaikki erilaisia. Ja se siitä sitten, ja jatkaisit elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On asioita joita jokaisen kannattaa kokea. Esimerkiksi muuttaminen asumaan vieraaseen kaupunkiin. Ensimmäinen päivä yksin vieraiden keskellä pehmentää ylpeämpääkin luonnetta kummasti...
Yksinkertainen ihminen on yksinkertainen vaikka voissa paistaisi. Vastoinkäymiset voivat ehkä "jalostaa" ihmistä jonkin verran, mutta ei moni opi vaikka tekee samaa virhettä kymmenettä kertaa, yksinkertainen kun on. Saattavat selvitää ongelmiaan ihan väärällä tavalla, tai paeta niitä ja menevät vaan enemmän ja enemmän sekaisin.
Fiksummat taas osaavat kääntää
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:21"]
On asioita joita jokaisen kannattaa kokea. Esimerkiksi muuttaminen asumaan vieraaseen kaupunkiin. Ensimmäinen päivä yksin vieraiden keskellä pehmentää ylpeämpääkin luonnetta kummasti...
[/quote]
Minä en taas käsitä näitä yleispäteviä ohjeita. Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin. Kokemuksenko takia sellainen olisi pitänyt järjestää?
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:03"]
Tämä keskustelu meni ihan eri suuntaan, kuin ap tarkoitti. Ei mikään yllätys tietysti. Tarkoitus oli ihmetellä vaikeuksia kokemattomien ihmisten ymmärtämättömyyttä, jota joskus ilmenee. Moni ottaa oman onnekkuutensa selviönä ja osoituksena omasta paremmuudestaan. Tätä mieltä olen edelleen.
[/quote]
Tai sitten ap ei oikeasti ymmärrä, että ne "vaikeuksia kokemattomat" ovat kokeneet vaikeuksia, mutta eivät mässäile niillä ja esitä, miten ne heitä jalostivat ja paransivat. Sen sijaan he ovat keskittyneet siihen, miten elämän saa parhaiten rullaamaan, ovat kivoja ja reiluja kavereita (mistä seuraa se, että esim. työmarkkinoilla heitä on helppo epävirallisesti esitellä eteenpäin) ja hankkivat sen tukiverkon olemalla ihan lapsesta asti aidosti ilahtuneita kaikesta saamastaan avusta ja pyrkivät olemaan apuna muille.
Moni "kultalusikka suussa syntynyt" on paljon ahkerampi kuin ap. Sitä sopiikin kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä maassa ei saa olla ylpeä suorituksistaan, tai leimataan kulta lusikka suussa syntyneeksi.
Pitää vaan nöyristellä, vaikka olisi itse tehnyt hirveän ison työn päästäkseen asemaan jossa on.
On kyllä niitäkin, jotka ovat kärsineet niin maan reilusti ja tasaseen eivätkä silti tajua mistään mitään. Mm. oma äitini on kärsinyt koko ikänsä (eri asia sitten se, oliko kaikki omaa syytä, minusta oli) ja on vielä vanhuksenakin ihan pihalla todellisuudesta ja haukkuu vaaan muita epäonnistuneiksi yksilöiksi esim. hiustyylin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen joitakin tämmöisiä yksinkertaisia. Siis sellaisia 35v henkilöitä jotka eivät mitään asiaa tunnu osaavan itse hoitaa. Pitää mitä tahansa tehdä vaikka kotona, aina vanhemmat tulee avuksi. Jos on sairaana, oma äiti käy kaupassa ja hoitaa kuin lasta. Isä hommaa työpaikan. Jos tarvii rahaa, vanhemmilta tai isovanhemmilta saa. Saa valita sellaisen kämpän kun haluaa, saa valita huonekalut mitkä haluaa jne. Sit jos tämmöselle ihmiselle jostain omasta ongelmastaan puhuu, esim. rahan vähyydestä tai kotona tehtävästä sähkötyöstä/remontista niin eihän hän tajua yhtään mikä on ongelma!
Sama juttu jos ei ole ikinä edes seurustellut -> parisuhdeasioihin saatavt neuvot on hyvin mielenkiintoisia.
Ei lapsia -> lasten kasvatus silti on hänen erikoisalaansa
Ja siis nää neuvot ja se mistä tämmösten yksinkertaisten kanssa voi keskustella on aika vähäistä. Alkaa itseään ottamaan päähän. Jos ei ole kokemusta oikein mistään ja kaikki tulee valmiina niin onhan tommonen tyyppi aika omassa maailmassaan ja usein hyvin yksinkertainen.
Olen täysin samaa mieltä. Ainakin omassa tuttavapiirissä on näitä joiden elämä on ollu melko yksinkertaista, eivät osaa katsoa itseään ulkopuolisen silmin ollenkaan. Mielestäni lapsuuden helppous on asia joka muovaa ihmistä "yksinkertaiseen" suuntaan. Jos lapsi saa kaikki lelut ja puhelimet ja hienot vaatteet kun haluaa, eikä koe ikinä sanaa "ei" niin aika vaikea on ymmärtää esim. köyhempien ihmisten elämää, tai virheitä arvoja. Jos siis kasvatus ei muuten tarjoa näitä vaihtoehtoisia näkemyksiä ja sitä millaista elämän raadollisuus voi olla.
Tuttava just kerto että 13v kummipoika oli pyytänyt joululahjaks padia, koska tarvitsee sitä kuulemma. Sanoin että osta samalla rahalla tarvikkeita afrikkaan ja poika saa lahjaksi kortteja "tällä summalla on lahjoitettu ruokaa ja lääkkeitä ja koulutarvikkeita.." Saattais teinipoika olla huuli pyöreenä. Tämä oli siis tietenkin sarkasmia. Mutta vähän liian helppo elämä ollut jos tuon ikäinen kehtaa kummiltaan (ei ole hyvätuloinen, vanhemmat ovat) pyytää noin kalliin lahjan. Tai sitten olen vain kalkkis, ja tuo on täysin normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:04"]
Mä tunnen joitakin tämmöisiä yksinkertaisia. Siis sellaisia 35v henkilöitä jotka eivät mitään asiaa tunnu osaavan itse hoitaa. Pitää mitä tahansa tehdä vaikka kotona, aina vanhemmat tulee avuksi. Jos on sairaana, oma äiti käy kaupassa ja hoitaa kuin lasta. Isä hommaa työpaikan. Jos tarvii rahaa, vanhemmilta tai isovanhemmilta saa. Saa valita sellaisen kämpän kun haluaa, saa valita huonekalut mitkä haluaa jne. Sit jos tämmöselle ihmiselle jostain omasta ongelmastaan puhuu, esim. rahan vähyydestä tai kotona tehtävästä sähkötyöstä/remontista niin eihän hän tajua yhtään mikä on ongelma!
Sama juttu jos ei ole ikinä edes seurustellut -> parisuhdeasioihin saatavt neuvot on hyvin mielenkiintoisia.
Ei lapsia -> lasten kasvatus silti on hänen erikoisalaansa
Ja siis nää neuvot ja se mistä tämmösten yksinkertaisten kanssa voi keskustella on aika vähäistä. Alkaa itseään ottamaan päähän. Jos ei ole kokemusta oikein mistään ja kaikki tulee valmiina niin onhan tommonen tyyppi aika omassa maailmassaan ja usein hyvin yksinkertainen.
[/quote]
Miten se yksinkertainen pitää sen työpaikkansa, jonka isä on hankkinut? Ei työelämässä ole mitään vapaapaikkoja, joissa voi olla tekemättä mitään, joten kerro ihmeessä, miten se työpaikka pidetään, jos ollaan täysin avuttomia.
Tällä palstalla lasten sairastuessa ei edes yritetä saada miestä jäämään lasten kanssa kotiin vaan soitetaan omalle äidille, että jätä työsi ja tule apuun. Palstalaiset ovat siis avuttomia?
Ihan tavalliset ihmiset ostavat sen asunnon, jonka haluavat ja sellaiset huonekalut kuin haluavat. Mikä ap:ta tai sinua estää tekemästä samoin? Jos valitsit nuorena sen, että et käynyt koulua kunnolla tai luit yliopistossa folkloristiikkaa, koska se oli kivaa, niin ei se ole niiden vika, jotka valitsi toisin.
Kyllä minä olen itsestäni huomannut, että kykyni tuntea empatiaa on kasvanut, kun elämässäni on ollut vaikeita aikoja. Ja se, että selviää jostain vaikeasta jutusta koska on pakko, antaa juuri sitä luottamusta uskoa, että asiat järjestyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:44"]
Kyllä minä olen itsestäni huomannut, että kykyni tuntea empatiaa on kasvanut, kun elämässäni on ollut vaikeita aikoja. Ja se, että selviää jostain vaikeasta jutusta koska on pakko, antaa juuri sitä luottamusta uskoa, että asiat järjestyvät.
[/quote]
Niin, kun se empatiakykyhän ei kasva iän myötä ihan luonnostaan, ilman niitä vaikeita aikojakin?
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:21"]
On asioita joita jokaisen kannattaa kokea. Esimerkiksi muuttaminen asumaan vieraaseen kaupunkiin. Ensimmäinen päivä yksin vieraiden keskellä pehmentää ylpeämpääkin luonnetta kummasti...
[/quote]
Minä en taas käsitä näitä yleispäteviä ohjeita. Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin. Kokemuksenko takia sellainen olisi pitänyt järjestää?
[/quote]
Alapeukuttajat, kertokaapa huvikseen perusteluita. :) Kiinnostaa kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 09:50"]
Myönnetään, että mukana on kateutta. Kateutta sitä huolettomuutta kohtaan, että kaikkien ei tarvitse opiskella, etsiä itse työpaikkaansa, miettiä lasten hoitokuvioita...Ja voivat vielä tulla sanomaan, että Älä pingota, tai Mitä sä stressaat.
[/quote]
Onpa sulla pienet ongelmat :)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:22"]
Olen täysin samaa mieltä. Ainakin omassa tuttavapiirissä on näitä joiden elämä on ollu melko yksinkertaista, eivät osaa katsoa itseään ulkopuolisen silmin ollenkaan. Mielestäni lapsuuden helppous on asia joka muovaa ihmistä "yksinkertaiseen" suuntaan. Jos lapsi saa kaikki lelut ja puhelimet ja hienot vaatteet kun haluaa, eikä koe ikinä sanaa "ei" niin aika vaikea on ymmärtää esim. köyhempien ihmisten elämää, tai virheitä arvoja. Jos siis kasvatus ei muuten tarjoa näitä vaihtoehtoisia näkemyksiä ja sitä millaista elämän raadollisuus voi olla.
Tuttava just kerto että 13v kummipoika oli pyytänyt joululahjaks padia, koska tarvitsee sitä kuulemma. Sanoin että osta samalla rahalla tarvikkeita afrikkaan ja poika saa lahjaksi kortteja "tällä summalla on lahjoitettu ruokaa ja lääkkeitä ja koulutarvikkeita.." Saattais teinipoika olla huuli pyöreenä. Tämä oli siis tietenkin sarkasmia. Mutta vähän liian helppo elämä ollut jos tuon ikäinen kehtaa kummiltaan (ei ole hyvätuloinen, vanhemmat ovat) pyytää noin kalliin lahjan. Tai sitten olen vain kalkkis, ja tuo on täysin normaalia.
[/quote]
Miksi minun lasteni täytyisi ymmärtää köyhempien lasten elämää? Olemme kotona puhuneet paljon siitä, miten avioerot, alkoholi, huumeet ja laiskuut tekevät perheistä köyhiä, joten lapseni tietävät, että suurin osa köyhistä on ihan itse valinnut tilanteensa. Sen he ymmärtävät ja se riittää. Hankala tuntea empatiaa sellaista perhettä kohtaan, jossa on 5 lasta ja isä työttömänä, koska äidin mielestä isiä tarvitaan kotona (lapsista silti 4 päiväkodissa). Köyhä perhe nettoaa yli 3000 e/kk erilaisia tukia ja sitten heitä pitäisi ymmärtää.
Mieheni sanoo aina, että olen päässyt liian helpolla elämässä.
Mulla on yksi kaveri, jonka suurin kärsimys on isoäidin kuolema ja ero poikaystävästä 80-luvun lopulla. Muuten on kaikki mennyt hienosti, eikä kukaan läheinen sairasta saati kuole ennen aikojaan.
Eihän tilanne tietenkään hänen syynsä ole, mutta ei hän myöskään pysty eläytymään muiden tunteisiin yhtään.
Yksinkertaisuus on sitä, että ei ole tarvetta huijata Kelaa tai sossua.
Ymmärrät tahallasi väärin? Kerroin nimenomaan kadehtivani ihmisiä, joiden ei ole tarvinnut koko elämänsä ajan suorittaa kaikkea paremmin kuin muut, koska kukaan ei kannattele. Väsymiseen ei ole varaa, koska ei ole ketään ottamassa vastaan. Ymmärrätkö?
Eikä se ole mitään tukiverkon hankkimista, että omaa työteliäät vanhemmat, joiden naapuriin muuttaa aikuisena.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:03"]
Tämä keskustelu meni ihan eri suuntaan, kuin ap tarkoitti. Ei mikään yllätys tietysti. Tarkoitus oli ihmetellä vaikeuksia kokemattomien ihmisten ymmärtämättömyyttä, jota joskus ilmenee. Moni ottaa oman onnekkuutensa selviönä ja osoituksena omasta paremmuudestaan. Tätä mieltä olen edelleen.
[/quote]
Tai sitten ap ei oikeasti ymmärrä, että ne "vaikeuksia kokemattomat" ovat kokeneet vaikeuksia, mutta eivät mässäile niillä ja esitä, miten ne heitä jalostivat ja paransivat. Sen sijaan he ovat keskittyneet siihen, miten elämän saa parhaiten rullaamaan, ovat kivoja ja reiluja kavereita (mistä seuraa se, että esim. työmarkkinoilla heitä on helppo epävirallisesti esitellä eteenpäin) ja hankkivat sen tukiverkon olemalla ihan lapsesta asti aidosti ilahtuneita kaikesta saamastaan avusta ja pyrkivät olemaan apuna muille.
Moni "kultalusikka suussa syntynyt" on paljon ahkerampi kuin ap. Sitä sopiikin kadehtia.
[/quote]
Niin, mutta mistä tiedät ovatko nämä ihmiset kokemattomia?
Ja vaikka olisivatkin, onko se nyt sitten niin ihme jos he eivät tiedä miten sinun murheisiisi pitäisi suhtautua?
Osaisitko itse terveenä, ilman mitään vakavia sairauksia eläneenä myötäelää mm. syöpää sairastavan ihmisen elämää? Tulisiko suustasi korulauseita?