Olen 40v ja jatkuvasti kaikki vituttaa.

Vela ja silti vituttaa.

Täälläkin on vituttanut jo monta kuukautta. Olen luonteeltani sellainen, etten ole koskaan sietänyt epäoikeudenmukaisuutta. Yksi epäoikeudenmukaisuuden muotohan on se, että organisaatioita ja yhteiskuntaa johtaa pääsääntöisesti osaamattomat ihmiset. Ja sekös se vasta vituttaakin, sitä enemmän kun oma ymmärrys asioista lisääntyy. En ole keksinyt tähän lääkettä.

N43

41 ja vituttaa.

Jotenkin sellainen nuoruuden into ja ehkä puolitietoinen illuusioissa eläminen on kadonnut. Hain ennen huippuelämyksiä, kuten matkustelua tai jopa hurmoshenkistä yhteisöllisyyttä, eräänlaista hippeilyä. Nykyään en jaksa ketään enkä menisi mihinkään ryhmään mukaan. On vähemmän asioita, mihin paeta itseäni. 

Olen alkanut ymmärtää poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita, kun ennen pyörin yksilön voimaa ja syvyyspsykologiaa korostavissa ajatuksissa. 

Kaikki nuorempana tärkeä tuntuu menettäneen merkityksen.

Olen myös 40 v ja vituttaa elämässä tehdyt huonot valinnat. Valitsin väärän miehen lasteni isäksi. Pääsin miehestä lopulta eroon, mikä oli hyvä asia, mutta nyt olen täysin yksin lasten kanssa. Arki on niin kuormittavaa yksin, että en pysty toteuttamaan itseäni sillä tavalla, kun haluaisin. Välillä mietin jopa, että oliko sittenkään hyvä idea hankkia edes lapsia. Lohtua tuo ajatus, että mikään ei jatku ikuisesti. Lapsetkin kasvavat. 

Kielenkäyttönne on rumaa.

T. Herrasmies

Vierailija kirjoitti:

Kielenkäyttönne on rumaa.

T. Herrasmies

Vituttaa myös miehet. Lähinnä miehinen heikkous. Miesten heikkoudesta huolimatta elämme edelleen patriarkaalisessa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kielenkäyttönne on rumaa.

T. Herrasmies

Saan puhua omastani.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on vituttanut jo monta kuukautta. Olen luonteeltani sellainen, etten ole koskaan sietänyt epäoikeudenmukaisuutta. Yksi epäoikeudenmukaisuuden muotohan on se, että organisaatioita ja yhteiskuntaa johtaa pääsääntöisesti osaamattomat ihmiset. Ja sekös se vasta vituttaakin, sitä enemmän kun oma ymmärrys asioista lisääntyy. En ole keksinyt tähän lääkettä.

N43

Totta, olen sua muutaman vuoden vanhempi ja just tästä samasta asiasta johtuva v!tutus alkoi lopullisesti loppuvuodesta -19 eikä se valitettavasti tästä taida enää muuksi muuttuakaan vaikka kuinka päättäjätkin vaihtuisi sen 4 vuoden välein. Ne kun ei parane tarpeeksi.

Lisäksi v!uttaa nämä "uudet normaalit" eli koronat ja ukrainat sodat joiden molempien vakuutettiin olevan vain parin viikon - parin kuukauden muutoksia normielämään ja kuinka sitten kaikki palaa ennalleen. Joopa niin ja lehmätkin lentää! Koronapandemian alusta alkaa olla se 4 vuotta ja ukrainan sodastakin pian kaksi eikä se ole tosiaan ohi vaikka yksi pökiö jo julisti ukrainan voittaneenkin pressatentissä. Nyt sitten sama s##tana itänaapurissa keksi, että Suomen kanssa tulee ongelmia.

Mä en jaksa enää vaan haluan sen suht normaalin maailman takaisin mikä oli vielä 2010-luvulla. V!tttuako tässä enää itsekään pistää tikkua ristiin minkään eteen kun yhtäkkiä joku täysin ulkopuolinen ihminen voi päättää ettei niillä omilla haaveilla/tavoitteilla ole ketunvitun väliä. Lisäksi koko ajan kuluu vaan aika sen suhteen mitä tässä elämässä voi tehdä. Se elämä kun ei odota vaikka kuinka olisi epäpätevää porukkaa hoitamassa pandemiaa tai muutakaan kriisiä. Lisäksi v!tuttaa sekin, että nämä edellämainitut asiat on tehneet minusta, mukavasta ja rauhallisesta ihmisestä äkäisen ja ympäristölleen inhottavan.

S##tana.

Vierailija kirjoitti:

Kielenkäyttönne on rumaa.

T. Herrasmies

Vedä ittes kiiikkuun. Kiitos.

Miksi kukaan ei varoittanut että samaan aikaan on sekä itsellä vaihtarit että lapsilla teini-iän myrskyt ja omilla + puolison vanhemmilla terveysmurheita joista etenkin muistiongelmat on todella kuormittavia ja läheisten pinnaa kiristäviä?

Miksi tuota saaamarin alankoa pitää spämmätä lyyrikoineen joka sivulle? Vai kuvitteliko joku olevansa nokkela tai jopa uniikki lumihiutale keksimällä pyörän uudelleen?!

Ääliö. Ja joo, make my day ja spämmmää tuo pska vielä sataan kertaan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:24"]

Sama täällä. Vitutukset menee sillain aalloittain eli tulee niitä angstikausia jotka kestävät 1-3 viikkoa. Hormonit ne on ku sen tekevät.

47v

[/quote]

Niin noita hormooneja mä kanssa mietin. Mulla oli yöhikoiluja vähän aikaa nyt puoleen vuoteen niitä ei ole ollut mutta on heräilyä öisin ja kuukautiskiero on toisinaan lyhyempää. Saisikohan sitä jotakin hormoonihoitoa jo tässä iässä?

Et saa. Mulla on ollut vaihdevuosioireita jo pari vuotta mutta koska testien likaan hormonitoimintani on kuin nuorilöa tytöillä kiin en saa mitään apua oireisiin. En edes e-pillereitä koska tietäisivät että käytän niitä hormonitoiminnan oikaisuun enkä ehkäisyyn niin ennsaa niitäkään. 

Itse en edes halua mitään hormoneja pillereinä enää vaan se oma kiintiö tuli syötyä jo nuorena e-pillerien muodossa. Nekään ei sopineet vaan nostivat verenpainetta ja muutenkin teki olosta epämukavan. Lopulta sitten tuli veritulppa.

Toki jos saisi valita niin söisin nyt hormoneja tähän epämukavuuteen enkä olisi nuorena hankkinut hormoneilla epämukavuutta, mutta elämä on. Ja sekin  v i t u t t a a. Kuten myös tämä palsta jossa pitää tätä nykyä kikkailla sanoilla toisin kuin 10 vuotta sitten jolloin ketju on näemmä avattu.

Kannattaa tsekata verensokerit, jos huomaa vaihtelua mielialoissa. Esidiabetes on todella yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on vituttanut jo monta kuukautta. Olen luonteeltani sellainen, etten ole koskaan sietänyt epäoikeudenmukaisuutta. Yksi epäoikeudenmukaisuuden muotohan on se, että organisaatioita ja yhteiskuntaa johtaa pääsääntöisesti osaamattomat ihmiset. Ja sekös se vasta vituttaakin, sitä enemmän kun oma ymmärrys asioista lisääntyy. En ole keksinyt tähän lääkettä.

N43

 

 

 

 

Totta, olen sua muutaman vuoden vanhempi ja just tästä samasta asiasta johtuva v!tutus alkoi lopullisesti loppuvuodesta -19 eikä se valitettavasti tästä taida enää muuksi muuttuakaan vaikka kuinka päättäjätkin vaihtuisi sen 4 vuoden välein. Ne kun ei parane tarpeeksi.

Lisäksi v!uttaa nämä "uudet normaalit" eli koronat ja ukrainat sodat joiden molempien vakuutettiin olevan vain parin viikon - parin kuukauden muutoksia normielä

Niinpä. Vituttaa myös se, että tämä elämä on yhtä saatanan työtä, eikä siellä työelämässäkään mikään koskaan riitä. Tai no ei elämä ihan pelkkää työtä ole, se on myös jatkuvia menetyksiä ja muita takaiskuja. Ei paljon aurinko risukasaan paistele, ei. Joskus oli aika, kun lasi oli vielä puoliksi täysi, mutta jos joku tulisi nyt jotain laseista viisastelemaan, paiskaisin sillä lasilla päin pläsiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuota saaamarin alankoa pitää spämmätä lyyrikoineen joka sivulle? Vai kuvitteliko joku olevansa nokkela tai jopa uniikki lumihiutale keksimällä pyörän uudelleen?!

Ääliö. Ja joo, make my day ja spämmmää tuo pska vielä sataan kertaan.

Minua lohduttaa, että kuuntelin noita biisejä teiniangstissa parikymmentä vuotta sitten. Vitutus ei ole helpottanut eikä elämä parantunut, niin tuskin kannattaa yrittää enää seuraavinakaan vuosikymmeninä. Lyriikoissakin todetaan, että mikään ei auta ja että vitutus on osa elämää.

                            jeesjees väärät asenteet

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se tutkimus totesi, että keskimäärin ihmiset ovat onnettomimpia 40-50 vuoden iässä. Mutta ei hätää, saman tutkimuksen mukaan ninittäin siitä alkaa nousu, niin että seitsenkymppinen on jo yhtä onnellinen kuin kaksikymppinen. Eli sinnitellään me keski-ikäiset vain kriiseilymme läpi niin kyllä se siitä taas helpottaa!

 

itse olen 40 ja minulla on selvästi joku ikäkriisi päällä. Ahdistaa koko elämä yleensä ja erityisesti siitä mitä omasta elämästäni on tullut, ja mitä siitä on jäänyt tulematta. Mitään lääkkeitä en kyllä halua, koen tällaiset kriisit erittäin tarpeellisiksi ja kasvattavaksi, kunhan ne vaan mennään pohjia myöten läpi, ja siellä alhoissa sitten oivalletaan ehkä jotain olennaista elämästä.

Mulla ikävimmät vuodet oli nelissäkymmenissä, löysin hormonikierukan ja viisikymppisenä olen vakaampi kuin koskaan ja todella helpottunut asioiden saamasta suunnasta. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:19"]

Mä oon kohta 50 ja kaikki vituttaa. Eli saat vielä 10 vuotta vitutusta ja oot samassa kun mä. Kaipa se vituttaa kun elämä on ohi ja muuta ei kukaan voi väittää. En käytä lääkitystä kuten muut ikäiseni eli alkoholia tai rauhoittavia poistaakseen tämän korventavan tosiasian.

[/quote]

 

Tekstisi näin lapsensa menettäneelle on kyllä silkkaa äimistystä: sinä ELÄT kokoajan!! Yhtälailla sinulla voisi elämä jatkua yli 100 vuotiaaksi. Juuri tänä syksynä on paikallisuutisissakin näytetty kotonaan yksin asuvia yli 100- vuotiaiden elämää. Ja sinä olet siihen ikään vielä puolessa välissä.. Minun lapsi ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi, menetti kaiken!

 

Jos elämässä arki vituttaa niin pitäisikö sille tehdäkin jotain?

Sinä: ajattele että lapseni kuolema on ollut myös herätys sinulle. Toivon että tunnet minun kipuni kautta muutoksen. Elä

Minä me menetin äitini

Äiti ei halannut, ei huolehtinut

Oli nälkä ja minua lyötiin.

Minun äitini lapsi elää

Olen kaunis ja varakas

En tiedä missä äiti on

En välitä

En tehnyt lapsia

Lapsesi voisi nyt olla vankilassa tai mielisairaalassa

Päästä irti mielikuvasta jossa lapsesi on täydellinen.