Lue keskustelun säännöt.
Olen 40v ja jatkuvasti kaikki vituttaa.
10.10.2013 |
Tätä ollut jo varmasti yli vuoden. Löytyykö tähän jotain lääkitystä? elämä muuten ihan hyvin mallillaan eikä syytä vitutukseen ole. Onko nämä niitä esivaihdevuosia?
Kommentit (75)
Ikä 47 käytän alkoholia jos janottaa ja itselläni ei ole vitutusta missä vika? Näytän myös ikäisiäni selkeästi nuoremmalta ja menestyneemmältä.
Maksoin asuntolainat, lainat ym pois jo 33v omistan osuudet kahdesta kesämökistä uudesta omakotitalosta ja yhdestä kaupunki osakkeesta on autoja veneitä ym. Materia ei tee onnelliseksi mutta kateelliset korkeakoulun käyneet tärkeilijät vituttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kohta 50 ja kaikki vituttaa. Eli saat vielä 10 vuotta vitutusta ja oot samassa kun mä. Kaipa se vituttaa kun elämä on ohi ja muuta ei kukaan voi väittää. En käytä lääkitystä kuten muut ikäiseni eli alkoholia tai rauhoittavia poistaakseen tämän korventavan tosiasian.
Muakin kyrsii, mutta se tosiseikka lohduttaa, että näin 46-vuotiaana elämä ei ole loppu. Tekemistä on vaikka kuinka paljon. Olisi vain aikaa.
Minulla on ollut niin saakelin rankka vitutus koko viikonlopun, että ei kyllä vähään aikaan ole ollut. Siis oikein semmoista laatua että paiskon tavaroita päin seinää. Toki yksin huoneessa ollessani ja rikkoutumattomia halpoja tavaroita, sen verran vielä pihisee järki. Tämä on oikein pitkään kyteneen vitutuksen tsunami.
Siirsin sänkyni olkkariin, koska en voi sietää ukkoani, joka ei ole koskenut minuun kahteen vuoteen eikä imuriin kymmeneen vuoteen. Siinä se kiteytettynä.
Ennen vitutti työpaikkakin, mutta vaihdoin toiseen eikä se osa-alue enää vituta. Nyt vain kiristelen hampaita siihen asti, että lapsi täyttää 18 ja asuntolaina on maksettu. Enää kahdeksan vuotta jäljellä. Avioliittoni on siis ylittänyt jo puolivälin, se vähän lohduttaa.
N46
Vierailija kirjoitti:
Kaalimato.com
Vitutus ei ole sama asia kuin panetus. Tässä on jo ohitettu se vaihe, kun hotteroon työnnetään yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä on ikäjuttu. Olen 40v mies ja olen huomannut saman ilmiön. Ihan kaikki on syvältä ja ärsyttää. Jotenkin toisten ihmisten hitaus, ajattelemattomuus ja kaiken tekeminen päin persettä jatkuvasti ärsyttää yhä enemään joka vuosi. En ymmärrä miten selviävät elämässä mutta jotenkin ovat elossa kuitenkin.
En tiedä, saako 38v sanoa tähän, mut sanon silti. Lapset vielä aika pieniä ( ei vauvoja enää), uus, kiinnostava ja vaativakin duuni odottaa (vaihdan pian). Aika hyvin kaikki. Eronnut olen, ettei miehestä vaivaa. On ystäviä. Mikäs tässä pitäis olla vikana? Kaikella tekemisellä on merkitys (lapset, mielenkiintoset työt, hyvät ystävät, oma nautinto).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ollaan 41vee ja vituttaa kaikki,aivan kaikki.Kaikki menneet asiat jotka ns selvitetty on nousseet pintaan tasaisin väliajoin niin,että tekis mieli ratkoa niitä vain haulikolla.
Asuinalue riepoo kuin viimeistä päivää.Työ ihmisineen vitutti mut siitä irtisanoin itseni eli jatkan syksyyn vittuuntuneena työttömänä.
Mies ärsyttää ja vituttaa itsekkyytensä kanssa.
2 lasta ei muuta tee päivät pääkseen kuin kirkuu,huutaa,narisee,kähisee ja tappelee 😶
Tekis todellakin mieli jättää koko helahoito taakse ja muuttaa kaupungin kaksioon pakoon ihan kaikesta ja aloittaa näin keski-iässä hommat alusta.
Täällä 44v haki keväällä e-pillerit esivaihtarioireisiin. Siihen loppuivat yöhikoilu , aamuyön heräilyt (ja unilääkkeet) sekä selittämätön vitutus, taas olen oma perustyytyväinen itseni. Luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä mitään haittaakaan ole, jos jokapäiväiseen vitutukseen lähtisi hakemaan apua naisena vaikka siitä hirmonitasojen mittauksesta. Kyllähän jatkuva kiukkuaminen syö voimia, vituttaminenkin vituttaa. Jos hormoneissa ei havaita syytä korjaus liikkeeseen, niin sitten kannattaa pysähtyä miettimään niitä tekijöitä, mitkä kurjistavat omaa - ja myös lähipiirinkin!! - eloa. Ja tehdä asioille muutosta.
Tsemppiä!
Kuulostaa kieltämättä nyt sille, että esivaihtarit on päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sellainen kirjakin kuin Eniten vituttaa kaikki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaalimato.com
Vitutus ei ole sama asia kuin panetus. Tässä on jo ohitettu se vaihe, kun hotteroon työnnetään yhtään mitään.
Hottero :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla lähestyy 40 v. ja musta tuntuu, että elämä muuttuu koko ajan helpommaksi. Lapset on jo vähän isompia, lainat alkaa olla maksettu, työssä alkaa olla todellinen asiantuntija kun kokemusta on kertynyt, parisuhdettakin jaksaa taas hoitaa kun lapset ei oo enää ihan pieniä jne.
Onko mullakin kohta edellä jatkuva vitutus ilman syytä...?
Tämä. Oon 38 v ja talolaina tuli just maksettua, lapset teinejä (helppoja) ja työelämässä vakaa asema. Nyt vielä kesäloma muun hyvän lisäksi. En ole vuosiin ollut näin onnellinen.
Se on vaan ikä jossa silmät aukeaa. Ei se mistään hormoneista johdu. Enemmän elämästä itsestään. Nuoruus ja pinnallisuus häviää ja jää jää se satremainen totuus ja vi**tus. Ei inspistä, vaikka kaikki olis hyvin.
Tuo on myöhäispuberteetin oireilua.
Olen yli 50 vee ja mua vasta vtuttaakin. Eikä edes eläkkeelle pääse vaikka olisin täysin valmis jo.
Sanat sensiroitiin, tulisiko video läpi?
Nostelen tätä vanhaa ketjua koska aihe on kipeän ajankohtainen ;/
Nuorempana ja vielä viime vuosin asti aina ihmettelin näitä 40-50- vuotiaita hapannaamoja ja ajattelin ettei minusta koskaan tule sellaista.
Lopetettuani hormonaalisen ehkäisyn minulla "puhkesi" paha PMS ja sen myötä myös tämä kestoveetutus ilmaantui. Olen "vasta" 36 ja olen muutamassa vuodessa muuttunut takakireäksi ja oikuttelevaksi ämmäksi.
Pahinta on, etten kertakaikkiaan hillitse itseäni. Kaikki tunteet tihkuvat läpi ja käytökseni on vähintäänkin kummallista, usein myös epäasiallista.
Lääkitys taittaa pahimman terän mutta silti olen valitettavan epävakaa. Pitääkö tässä odottaa vaihdevuosiin ja tuovatko nekään sitten apua.. Vai muuttaako tämä sirkus vain muotoaan?