Lue keskustelun säännöt.
Olen 40v ja jatkuvasti kaikki vituttaa.
10.10.2013 |
Tätä ollut jo varmasti yli vuoden. Löytyykö tähän jotain lääkitystä? elämä muuten ihan hyvin mallillaan eikä syytä vitutukseen ole. Onko nämä niitä esivaihdevuosia?
Kommentit (75)
Sellainen perustaustavitutus kuulunee ikään. Terv, mies 47 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tsekata verensokerit, jos huomaa vaihtelua mielialoissa. Esidiabetes on todella yleistä.
Meenyjovittuunsendiabeteksesikanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut todella positiivinen, mutta viime vuosina on vitutus hiipinyt yhä useammin minunkun mieleeni.
Positiivista, tässä on kuitenkin se, että olen tullut aktiivisemmaksi ja pyrkinyt poistamaan vitutuksen aiheita, esim. laittanut kaupungin pysäköinninvalvojille tietoa koulun luona väärin pysäköidyistä autoista. Soittanut poliisille liikenteessä törttöilijöistä...
45v
Hallelujaa! Sinun kommentissasi kiteytyi suomalainen kansanluonne täydellisesti, sielu, jonka herkintä kieltä rämpäyttää toisen ihmisen käräyttäminen jostakin, ihan mistä hyvänsä. Pysäköinnistä on tehty sen verran vaikeaa, pysäköintipaikkojen vähentämisen kautta, joten se väärin pysäköinti on oire huonosta kaupunkisuunnittelusta.
Liikenteessä sinä itse olet varmasti esikuvallinen autoilija ihan jokaisella ajamallasi kilometrillä, kun voit myöntää silmää räpäyttämättä käräyttäväsi kanssa-autoilijoita erilaisista rikkeistä, kaiketi se mitkä rikkeet kulloinkin lasket törttöilyksi, sen skaala lienee rajaton jotta voit sitä sielusi kannelta soittaa usein ja hartaudella.
Olen myös 45 vuotias, kolmen aikuisen lapsen isä, ja minua vituttaa ihmiset, jotka puuttuvat toisten asioihin ilman että koskaan tekisivät sen edes kasvotusten vaan piiloutuvat jonkin viranomaisen taakse. Kukaan ei pysäköi väärin tehdäkseen kiusaa, vaan jouduttaakseen omaa arkeaan.
Todennäköistä lienee kuitenkin että kirjoitit tuon kieli poskella ja saamasi yläpeukut ovat tulleet niiltä jotka ymmärtävät ironiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin on vituttanut jo monta kuukautta. Olen luonteeltani sellainen, etten ole koskaan sietänyt epäoikeudenmukaisuutta. Yksi epäoikeudenmukaisuuden muotohan on se, että organisaatioita ja yhteiskuntaa johtaa pääsääntöisesti osaamattomat ihmiset. Ja sekös se vasta vituttaakin, sitä enemmän kun oma ymmärrys asioista lisääntyy. En ole keksinyt tähän lääkettä.
N43
Totta, olen sua muutaman vuoden vanhempi ja just tästä samasta asiasta johtuva v!tutus alkoi lopullisesti loppuvuodesta -19 eikä se valitettavasti tästä taida enää muuksi muuttuakaan vaikka kuinka päättäjätkin vaihtuisi sen 4 vuoden välein. Ne kun ei parane tarpeeksi.
Lisäksi v!uttaa nämä "uudet normaalit" eli koronat ja ukrainat sodat joiden molempien vakuutettiin olevan vain parin viikon - parin kuukauden muutoksia normielä
Meneppä kuule itse hävittämään se viirus maapallolta ja pistä itäherra samalla häkkiin.
Jatkuva veetutus johtuu siitä, että olet altistunut liiaksi todellisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla tämän ikäisillä sellaista, että suree ns. vaihtoehtoisia elämänpolkuja? Asioita, joita ei oikeasti olisi halunnutkaan, mutta silti haikeus, että oli mahdollisuus johonkin eri valintoihin, mutta valitsi asiat jotka johtivat nykytilanteeseen?
Mulla on etenkin näin joulun aikaan sellainen olo. Kai tähän vuodenaikaan kiteytyy niin monet valinnat. Esimerkiksi avioeroon johtaneen kriisin alku. Ja ei, sen miehen kanssa ei olisi ollut tulevaisuutta oikeasti, mutta silti outo haikeus elämästä joka olisi voinut olla jos.. olisin ollut joku aivan muu kuin olen. Ei tämä ole rationaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla on vain kuolemaa.
Niin on :( kaikki hyvä tai edes hyvän mahdollisuus oli menneisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla on vain kuolemaa.
Niin on :( kaikki hyvä tai edes hyvän mahdollisuus oli menneisyydessä.
Vad dillar ni för strunt? En människa i fyrtio års ålder har stöket bakom sig och hela framtiden framför sig. Sådant bör man inte slösa bort, speciellt inte någonstans där man vantrivs.
Reilu 10 vuotta mennyt ja tuskin on vitutus minnekään hävinnyt. Itselläni se on vähintään yhtä rajulla, ellei rajummallakin tasolla kuin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virallinen diagnoosi vitutukseen on masennus. Itselläni on juuri se messevällä ahdustuksella koristeltuna. Voin sanoa, että harvassa on ne päivät kun ei vituttaisi.
Kyllä siihen vitutukseen on yleensä joku syy.Useasti ihminen ei ole jotenkin tyytyväinen elämäänsä.Kannattaa tutkia itseään. Kysellen ihan suoraan itseltä. Olenko tyytyväinen elämääni ja jos ei ole niin kysyy seuraavaksi miksi en ole.Monesti takana on jonkin asteinen masennus. Tsemppiä teille kaikille ja onnea tutkimusmatkalle itseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se tutkimus totesi, että keskimäärin ihmiset ovat onnettomimpia 40-50 vuoden iässä. Mutta ei hätää, saman tutkimuksen mukaan ninittäin siitä alkaa nousu, niin että seitsenkymppinen on jo yhtä onnellinen kuin kaksikymppinen. Eli sinnitellään me keski-ikäiset vain kriiseilymme läpi niin kyllä se siitä taas helpottaa!
itse olen 40 ja minulla on selvästi joku ikäkriisi päällä. Ahdistaa koko elämä yleensä ja erityisesti siitä mitä omasta elämästäni on tullut, ja mitä siitä on jäänyt tulematta. Mitään lääkkeitä en kyllä halua, koen tällaiset kriisit erittäin tarpeellisiksi ja kasvattavaksi, kunhan ne vaan mennään pohjia myöten läpi, ja siellä alhoissa sitten oivalletaan ehkä jotain olennaista elämästä.
Mikä tutkimus tuollaista muka on todennut?! Itse en ole ikinä ollut niin onnellinen kuin nyt 43-vuotiaana.
Tidigare hade man nog haft "vitutus" på p.g.a. hur mycket staten och kommunen stal av ens inkomster i form av skatter och utgifter. Den rigorösa mängden regler som omgivningen ser till att följs, gjorde inte saker bättre. Ett påtvingat offentligt mikromanagement var något som man inte blev du med någonsin.
En dag sålde man fastigheterna och bilarna och emigrerade. Sedan dess har de negativa känslorna inte kommit tillbaka. Det finska styret och det som orsakade "vitutus" i Finland har bara blivit värre, men nu berör det inte längre en.
Då man om somrarna är i Finland ser man hur den idiotin och junttigheten som irriterade en tidigare, fortfarande blomstrar och vinner mera terräng. Allt vettigt är omöjligt och rutinerna från stenåldern. Livet är ännu mera begränsat och övervakat än förr. Lyckligtvis har man lärt sig att strunta i det och eventuella följder. Den enda följden hittills har varit ett mycket bättre humör och lägre utgifter.