Mitä se on se elämä, josta me "kympin tytöt" emme tiedä mitään?

mutt vastaan omasta kokemuksesta

Oon ite kaunis hoikka aina-mukaan siellä missä tapahtuu - nainen

ja elämä oli todellakin jotain muuta kui lähihoitajakouluja :DD

Jos luulet, että omasi on kyseenalaista ja erilainen ja siksi nero,niin pyydän, käytä hyväksesi avoimien ovien päivä ja mene katsomaan, miten nero se häiriköivä ja suutaan soittava kullannuppusi on.

Oikeasti, se 10 tyttö on ainoa joka kyseenalaistaa ja ajattelee.

urbaanilegendaa että joku koululle pitkät haistattava olisi jotenkin luovempi kuin 10 oppilas.

Ääripäinä väännetään kympin tyttöä ja opettajalle haistattelevaa häirikköä.. Suurin osa lapsista on siltä väliltä, ei tarvitse olla häirikkö jollei saa kymppejä.

Kympin tytöllä ei käsittääkseni tarkoiteta edes älykkyyttä tai suoria arvosanoja, vaan voisi sanoa yhtä hyvin "kiltti tyttö". Omia ajatuksia voi olla, mutta ne sanoo vain jos ovat linjassa opettajan kanssa. Miellyttäjä siis. Arvosanoista riippumatta.

T:se 8,83 keskiarvolla peruskoulun läpäissyt, jonkun opettajan kanssa "kympin tyttö" ja jonkun kanssa väittelijä. Häirikkö en koskaan. Siskoni olivat keskiarvoltaan kympin oppilaita, toinen "kympin tyttö" kaikissa rooleissaan (siis myös tyttärenä jne), toinen esitti aina hyvin vahvasti mielipiteensä ja kyseenalaisti opettajan näkemykset (mikä ei tarkoita kaikilla häiriköintiä vaan sanallista keskustelua).

Koulussa voi pärjätä vähällä tekemisellä, mutta esimerkiksi tieteen huipulle ei voi edetä vähällä työllä. Viimeistään yliopistossa on tehtävä oikeasti töitä, jos tavoitteena on päästä vaikkapa akateemikoksi.

Mitä tulee politiikan, liike-elämän tai tieteen huippuihin, he ovat useimmiten pärjänneet hyvin koulussa, olleet suoranaisia kympin tyttöjä tai poikia.

Poikkeuksiakin on, mutta kympin tytöstä tai pojasta tulee kuuluisa tiedemies/nainen tai menestyvä johtaja huomattavasti todennäköisemmin kuin kutosen oppilaasta.

Peruskoulun oppi on laajaa ja pitäisi viitsiä tehdä töitä riippumatta omasta kiinnostuksesta. Yliopistossa (osa aloista) sallii hyvin tarkan paneutumisen omiin mielenkiinnon kohteisiin ja vähemmän kiinnostavien asioiden unohtamisen. Kummasti motivoituminen parantaa työskentelyä ja lukion seiskan keskiarvolla läpäissyt voi olla täysi haka paneutuessaan yliopistossa siihen omaan juttuun.

Minä olin ns. kympin tyttö, ja usein sain kuulla kuinka minulla oli kaikki niin hyvin ja täydellisesti.

Koulunkäynti oli minulle helppoa, kyllä, ja olin ihan kivan näköinen eikä perheeni kärsinyt köyhyydestä. Se, mikä ei näkynyt ulospäin, oli kuitenkin oman vanhempani mielenterveysongelma, joka näkyi mm. henkisenä ja jopa fyysisenä väkivaltana toista vanhempaani ja meitä lapsia kohtaan. Minulle kympin tytölle väkivalta oli siis todellakin tuttua. Kulissit olivat kunnossa kyllä, eikä minulla ollut vielä _tuolloin_ rohkeutta niitä murtaa.

Nyttemmin olen sen tehnyt, enkä todellakaan nyhjötä kotona niin kuin 90% suomalaisista voivottelemassa asioiden tilaa. Olen mukana kunnallispolitiikassa ja järjestötoiminnassa, joissa todellakin pyrin vaikuttamaan asioihin.

Teen akateemista työtä, jolla koen olevan merkitystä minulle itselleni ja myös muille.

Omat lapseni pärjäävät myös koulussa hyvin (tyttö ja poika), ja heitä ei ole kasvatettu ulkokohtaisiksi miellyttäjiksi. Tietenkin peruskäytöstavat pitää hallita, mutta se ei tarkoita, että olisi tahdoton "lammas".

Ehkä ELÄMÄ on erilaista, jos on mennyt 16-vuotiaana lähihoitajakouluun. Jo ensimmäisessä työharjoittelussa näkee, millä tolalla vanhustenhoito on maassamme. Siitä saa myös henkilökohtaisesti osansa, kun opiskelijoita käytetään ilmaisena työvoimana. Jo ensimmäisessä kesätyöpaikassa voi kohdata väkivaltaa ja sen uhkaa asiakkaiden taholta. Näkee työhönsä uupuneita, katkeria ihmisiä. Väitän, että maailmankuva voi olla hieman erilainen.

usein lukematta ihmeemmin, peruskoulun oppimäärä on aika helppo omaksua jos on yhtään hoksottimia. Pänttäystä harvoin tarvitaan kymppien saamiseen.



Yliopistossa seiskan oppilas voi olla hyvä, mutta tilastollisesti todennäköisemmin huippuopiskelija on ollut koulussa se kympin oppilas kuin seiskan oppilas. Poikkeuksia toki on moneen suuntaan.



Koulumenestyksen ja älykkyysosamäärän välillä on myös vahva korrelaatio. Heikosti peruskoulussa pärjäävä voi olla huippuälykäs, mutta tämä on aika paljon harvinaisempaa kuin kympin oppilaan huippuälykkyys.

Sinä itse niputit sosioekonomisen taustasi, pubit, salkkarit ja Seiskan. En minä.

t. Kympin tyttö, joka vieroittautui Salkkareista, kun lasten takia ei voinut katsoa oikeaan aikaan ja tallentava digiboksi hajosi.

Minä taas väitän että sinun ammattialaasi lukuunottamatta olen vähintäänkin yhtä tietoinen maailmanmenosta ja sivistynyt kuin sinäkin. Kertoisitko minulle muutaman seikan joissa en ole mielestäsi sinun tasollasi?

...mitä itsesäälistä paskaa. Ei tuohon usko kuin te itse.

Te ette tiedä ettekä usko että myös me ei-kympin tytöt voimme olla ihan yhtä järkeviä, sivistyneitä ja älykkäitä kuin tekin. Kuvittelette meidän olevan hieman yksinkertaisia ihmisiä joiden elämään kuulu lähipubi, salkkarit ja seiska-lehti.

Minä taas väitän että sinun ammattialaasi lukuunottamatta olen vähintäänkin yhtä tietoinen maailmanmenosta ja sivistynyt kuin sinäkin. Kertoisitko minulle muutaman seikan joissa en ole mielestäsi sinun tasollasi?

Sisälukutaito ei ainakaan mennyt ihan kohdilleen! Mutta sitä sattuu av:lla.

tietyllä alalla. Mainitaan esimerkiksi vaikka Junior Master Chef, ohjelmassa olevilla lapsilla on KIINNOSTUSTA ruokaa ja kokkausta kohtaan. He tietävät aiheesta paljon (enemmän mitä moni aikuinen) ja osaavat tehdä hyviä ruokia.



Jos lapsella on into tutkia tiettyä asiaa, olkoon sitten avaruus, kielet, Kiinan historia, ihmiskehon toiminta, dinosaurukset MIKÄ tahansa, hän kirjaimellisesti imee kaiken mahdollisen tiedon ko. asiasta minkä vaan saa käsiinsä. Tuosta huolimatta, lasta ei välttämättä kiinnosta kovin paljon koulu, vaan on esimerkiksi keskitason oppilas, vaikka voisi menestyä paljon paremminkin jos tahtoisi.



Tuollainen lapsi saattaa rämpiä koulut läpi, ja odottaa kuin kuuta nousevaa sitä että pääsee yliopistoon lukemaan enemmän siitä aiheesta mikä kiinnostaa häntä. Tuollaisesta lapsesta saattaakin siis tulla sen tietyn alan mestari, jos innostus kantaa aikuisuuteen saakka.



Peruskoulussa kerrottaan kaikesta vähän, vasta myöhemillä asteilla (esim. yliopisto) pääsee enemmän keskittymään siihen omaan juttuun, mikä kiinnostaa eniten. Ja osassa ei Suomen oppilaitokset riitä, vaan pitää lähteä maailmalle jos haluaa opiskella tiettyä alaa enemmän, Suomessa loppujen lopuksi varsin rajalliset mahdollisuudet opiskella yliopistoissakin tiettyjä asioita.

jos kriittisyys ja auktoriteettien vastaisuus on se tavoite niin siinä on onnistuttu. Nykyäänhän meillä on koulut täynnä näitä lapsia ja nuoria jotka kyseenalaistavat auktoriteetit eli eivät tee niin kuin ope sanoo. Työrauha vaan on jostain syystä mennyt. Ainakin mun lapseni luokalla, siellä on alakoulun alusta asti ollut paljon näitä "kriittisiä" ja "luovia" vekaroita.

voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhtään mistään. Toki todennäköistä on, että koulussa hyvin menestyvällä on ainakin ns. perusasiat kunnossa (katto pään päällä, ruokaa jne.), MUTTA sillä kympin oppilaallakin voi olla erilaisia ongelmia ja rankkojakin kokemuksia taustalla. Ei se koulumenestys yksin tee elämästä yhtään sen ruusuisempaa! Se ei suojele vanhempien tai muiden aikuisten tyrannialta ja kaltoinkohtelulta, väkivallalta kadulla tai seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Se ei myöskään takaa rikkautta, vanhempien taloudellista tukea (mikä tuntuu olevan vakio-oletus) tai työpaikkaa.



Tiedän mistä puhun, sillä itse kannoin oman sukuni salaisuuksia koko kouluajan. Vasta yliopistossa sain haettua apua rankkojen kokemusten käsittelyyn.

Minusta termi "kympin tyttö" ja "seiskan poika" eivät ole mitään sukupuoleen sidottuja asioita. Ihan vastaavasti poika voi olla kuten "10 tyttö".

Joo, ihan vanhingossa laittoivat siihen termiin "tytön" kun eivät seiskan oppilaina oikein tajunneet mitä sana tarkoittaa. Missään tapauksessa kyse ei ole negatiivisesta sukupuolistereotypiasta.

Kympin tyttö käsite on luonnollisesti osa laajempaa anti-intellektualismia länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa tosiaan pyritään leimaamaan aivotyö jotenkin elämästä vieraantuneeksi. Ihmisten muiden älykkyyteen liittyvä halveksunta ja kateus on mielestäni ollut jotenkin kummallista aina. Ei kukaan ihmettele, jos pelaa jalkapalloa huonommin kuin ammattilainen mutta jostain syystä ihmisillä on hirveä tarve todistella ajattelevansa yhtä hyvin tai paremmin kuin huippututkija.

ns. vääränlaisesta kilttiydestä? Nöyristelystä, väärissä paikoissa joustamisesta jne. Tämä on _tyypillisempää_ naisille kuin miehille, mutta mä en kyllä menisi vannomaan korreloiko se kouluarvosanojen kanssa. Kyllä mä muistan seiskan suorittajaoppilaita ja kympin terveitsetuntoisia tyttöjä. Ja päinvastoin.

ihmisiä, mutta ihan fiksuja, omaksumiskykyisiä ja nopeita oppimaan, miksi muka olisivat sellaisia, jotka eivät käytä omia aivojaan. Esim. ainekirjoituksissa ja esseissä on tarvittu myös luovuutta ja omaa ajattelukykyä.

voi olla harkittua ja älykästä... esim. pikkupaikkakunnalla kannattaa aika nöyrästi "olla samaa mieltä" asioista vaikka itse oikeasti kyseenalaistaa jotkut asiat. Kun tietää, että oma elämä ei jää tähän tuppukylään ja suuremmat kuviot odottaa, ei kannata pilata mainettaan ja ottaa esim. tietyiltä opettajilta huonoja arvosanoja vain siksi, että haluaa olla yksilöllinen ja erilainen ja varmasti oikeassa. Fiksu ottaa asioista itse selvää ja muodostaa omat mielipiteensä siitä huolimatta mitä joku opettaja tai muu sanoo, fiksu ei vaan pilaa omaa tulevaisuuttaan näistä asioista väittelemällä.

Minusta termi "kympin tyttö" ja "seiskan poika" eivät ole mitään sukupuoleen sidottuja asioita. Ihan vastaavasti poika voi olla kuten "10 tyttö".

Joo, ihan vanhingossa laittoivat siihen termiin "tytön" kun eivät seiskan oppilaina oikein tajunneet mitä sana tarkoittaa. Missään tapauksessa kyse ei ole negatiivisesta sukupuolistereotypiasta.

Kympin tyttö käsite on luonnollisesti osa laajempaa anti-intellektualismia länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa tosiaan pyritään leimaamaan aivotyö jotenkin elämästä vieraantuneeksi. Ihmisten muiden älykkyyteen liittyvä halveksunta ja kateus on mielestäni ollut jotenkin kummallista aina. Ei kukaan ihmettele, jos pelaa jalkapalloa huonommin kuin ammattilainen mutta jostain syystä ihmisillä on hirveä tarve todistella ajattelevansa yhtä hyvin tai paremmin kuin huippututkija.

Ihan naurettavaa väittää, ETTEI kyseessä olisi sukupuoleen sidoksissa oleva stereotypia! Hah.

mutta hän on nyt sairas ja työkyky on tainnut mennä pysyvästi. Hyvä, jos hengissä tulee säilymään.

Mutta suurin osa 10 tytöistä on niitä, jotka tekevät niinkuin pitää. Heistä tulee hyviä ja ahkeria puurtajia työmarkkinoille, mutta he eivät koskaan keksi mitään suuria innovaatioita. 10 tyttö istuu kiltisti luokassa ja tekee läksyt ja saa vain parhaita arvosanoja. Sitten taas se seiskan poika yleensä touhuaa paljon muuta, esimerkiksi rakentaa majaa ja ei malta koulussa keskittyä kun tekee mieli mennä majaa rakentamaan. Sitten pitäisi saada jotenkin se maja puuhun ym. mitä "ongelmia" matkaan tuleekin, ja ne pitää ratkaista. Joten käyttää luovuutta ja "omia aivoja" enemmän mitä se kympin tyttö joka menee aina niinkuin "ylhäältä" käsketään. Jos mieitiään kautta aikojen "suuria neroja", niitä jotka ovat luoneet jotain uutta, niin moni heistä on ollut huono koulussa. Erona on sitten se, että onko huono koulussa vain siksi että on ns. tyhmä&laiska, vai siksi että on "parempaa tekemistä". Iso osa luovuutta on se, että osaa ajatella ns. laatikon ulkopuolelle. 10 tytöt osaavat kaiken sen laatikon sisällä, mutta eivät edes osaa ajatella sen ulkopuolellakin voisi olla jotain. Moni aikansa nero on myös ollut auktoriteettikammoinen (esim. Galileo Galilei joka ns. vastusti kirkkoa mikä iso juttu aikanaan, samoin Einsteini oli auktorikammoinen jne.) koska se hyväksytty totuus voikin olla väärä. Vaatii aika paljon sisua sanoa te olette väärässä ja esittää se oma teoria, joka saattaa kuulostaa muista pähkähullulta VAIKKA olisi oikeaa tietoa. 10 tyttö yleensä ei noin tee, vaan ei keksi mitään uutta, jos keksii ja joku sanoo "ei tuo toimi" niin sitten ei asiaa vie pidemmälle.

Kympin tyttö, tai kympin poika sen puoleen, saattaa ihan yhtä hyvin iloisesti olla malttamatta keskittyä koulussa ja suunnata rakentamaan majaa mieluummin. Mutta oppii niin nopsaan / hoksaa asioita muuten vaan, että menestyy sujuvasti sen kummemmin panostamatta koulunsa läpi. Moni kympin tyttö / kympin poika osaa lisäksi erittäin hyvin perustella asioita, on kiinnostunut vaikka mistä ja tietää siksi reippaasti enemmän kuin luokkalaisensa monestakin asiasta. (Siis koska on kiinnostunut asioista _luokkahuoneen ulkopuolella_)

Nämä "kympin tytöiltä jää asioita kokematta" ovat ihan höpöhöpöä. Kympin tyttö voi olla vaikka minkälainen sankari :-), jolla nyt vaan koulu menee hyvin.

t. entinen "kympin tyttö", joka kyseenalaisti ja kehitti ja jatkaa sitä edelleen aikuisena

on kympin poika.



Elämän tärkein sisältö on ollut opiskelu ja työ. Tekee tälläkin hetkellä 10h työpäivää. Käytännön asioissa hieman tollo. Kodinhoito jää minulle, 8-9:n tytölle.

kympin tyttö. Ajattelin silloin että kun täällä koulussa kuitenkin käydään niin yhtä hyvin sen voi tehdä hyvin. Opin asiat nopeasti enkä usko että luin kokeisiin yhtään sen enempää kuin keskiverto-oppilas. Jotenkin se koulu vaan oli niin helppoa. Jos kokeesta tuli huonompi numero niin lähinnä harmitti että oli itse tehnyt virheen, ollut huolimaton tms. Oli tavallaan turha virhe kun olisi osannut paremmin.



Siitä huolimatta että sain kymppejä, en ollut mikään seinäruusu tai miellyttäjä, enkä edelleenkään ole. Nykyisinkin opin uusia asioita helposti. Se että vastaa niin kuin tietää että opettaja haluaa vastaavan, ja se onko itse oikeasti samaa mieltä on eri asioita. Älykäs osaa valita taistelunsa ja tajuaa milloin omaa mielipidettä kannattaa tuoda esiin ja/tai ajaa asiaa.



Koulun jälkeen olen tosin tehnyt ne n´"normaalit" asiat väärin ja väärässä järjestyksessä mutta en oikein ole ikinä välittänyt muiden mielipiteistä (siis tuntemattomien). Oma perhe ja ystävät kannustaa ja se riittää.



Jotenkin myös tylsistyn jos ei ole tarpeeksi tekemistä ja tavoitteita et se varmaan myös selittää nopeaa etenemistä.

Lukihäiriön kanssa taistelusta, housuun pissaamisesta viinipullon jälkeen seiskaluokkalaisena, vessapanosta ylä-asteen välitunnilla 14-vuotiaana, amisviiksien kyydissä istumisesta jne. Ei mielestäni mitään sellaista, mitä kannattaisi kadehtia.