G: Oudoin/ loukkaavin saamasi lahja?

Voi, mulla on yksi ystävä, jonka lahjatoilailuista olisi vaikka kuinka monta tarinaa kerrottavana.. Tämä kaveri muisti aina vaatia itselleen tiettyjä lahjoja, kertoi esim. annettuani edellisenä juhlapäivänä hänelle hinnakkaan oriflamen lahjapaketin, ettei tahdo tällä kertaa "mitään rasvoja". Samoin kerran tahtoi eräät kengät, ja laski kohteliaasti jokaisen synttärivieraan osuuden kengistä, ja käski vain tuomaan rahat!

Loukkaavimpana pidän erästä tapausta, kun sain ollessamme parikymppisiä erään esiteineille tarkoitetun kirjan, Katja Ståhlin Tyttöjen kesken. Olin kuulemma tullut siitä mieleen, ja koska olimme niin hyviä ystäviä, hän halusi välttämättä ostaa sen minulle. Tunnistin kirjan n. kymmenen vuotta sitten julkaistuksi ja ihmettelinkin hieman, että mistä hän on tämän kirjan ostanut..

Vähän tämän jälkeen minulla oli sitten synttärit. Kaverini tuli meille synttärikahville ja edes tervehtimättä työnsi valtavan kassillisen tavaraa käsiini ja huusi "nää maksoi sitten kakskymppiä!". Ei edes ehditty kahvia juoda, kun piti alkaa avaamaan lahjaa. Sielä paljastui sitten kaikenlaista aina hiuspinneista ja luomiväreistä kirjaan, sisustustauluun ja kaulakoruun. Kaikki irrallisina, ilman mitään paketteja, tietty. Kassista löytyi 21 erilaista lahjaa, jotka lahjanantaja sitten kekosi eri pinoihin keittiömme pöydälle nimeten keot: "nämä ovat kauneudenhoitoon, nämä kodin tavaroita, nämä sisustustarvikkeita.." jne. Ennen lähtöään hän vielä tarkisti lahjat ja painotti, että 20 euroa hän oli niihin käyttänyt. Heti päästyään kotiin hän vielä soitti sanoen "mulla on tässä nytte lista, ni tarkista, että siinä on kaikki lahjat!" ja luetteli jokaisen tavaran ja minun piti sitten kuitata, että ne tosiaan löytyivät. Oli aika raskas prosessi tuo.

Tarina jatkui siten, että olin muuttamassa pois kotoa, ja ajattelin antaa sen Katja Ståhlin kirjan pikkusiskolleni, joka oli juuri siinä iässä. Kirjan kannessa oli omistuskirjoitus, joka oli koristeltu koristeilla, jotka oliva aiemmin olleet minun antamassani ystävänpäiväkortissa. Halusin säilyttää tuon ihanan omistuskirjoituksen, ja repiessäni sitä irti paljastui alta tietysti edellinen, kaverilleni omistettu omistuskirjoitus.. Samoin kävi sitten sen synttärilahjaksi saadun kirjan kanssa, jossa oli myös se alkuperäinen kirjoitus peitetty lapuin ja koristein.. Muiden 20 lahjan alkuperää en tahtonut edes arvata..

Aiemmin olin saanut ihania lahjoja kaveriltani, eikä minulle todellakaan ole tärkeintä lahjan hinta, tai edes se lahja. Kysyin vähän myöhemmin kaveriltani suoraan, että mistä kirjat olivat peräisin. Hän ei tietenkään myöntänyt niiden olevan hänen vanhojaan, vaan "ei muistanut mistä alekorista nyt oli ne löytänyt".. 

Huh, olen kyllä näiden episodien jälkeen pelännyt sekä lahjojen antamista että niiden saamista..

Itse en ole mitään loukkaavaa lahjaa saanut, mutta eräs sukulaiseni ostaa 1,5 pojalleni tyttöjen vaatteita lahjaksi. En siis todellakaan ole mikään "tyttöjen ja poikien värit"-fanaatikko, mutta näissä on siis oikein röyhelöitä ja värit vaalean liilaa tms.

Sain kavereiltani rippilahjaksi turvaliivin ja fuksian väristä lakananvärjäysaineitta. Lahjan tarkoitus jäi hieman epäselväksi.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2012 klo 20:18"]

Toki olin raskauden jälkeen suht isossa kunnossa, kun painoin 75kg ja olen 168cm pitkä. Anoppiani ei ole siunattu käytöstavoilla. Paita oli ihan kiva teltaksi.

[/quot

Mun anoppi tekee päinvastoin! " Ostin tarjouksesta sullekin paidan, itselleni kokoa S ja sulle M". Muuten hyvä, mutta viimeiset viisi vuotta olen ollut kokoa L.

Viime jouluna sain anopilta "puutarhalyhdyn" joka muistutti erehdyttävästi hautakynttilää. Kirkkaanpunaisen kulmikkaan muoviputkilon sisällä kynttilä ja päällä samanlainen metallikupu kuin hautakynttilässä. ENkä muuten ole ainoa, jolle tämä mielleyhtymä tuli. Loukkaannuin kyllä. En edes odota saavani lahjoja, mutta jos niitä halutaan antaa, toivoisin, että niistä ei tulisi sellaista oloa, että mun toivotaan kuolevan.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2012 klo 09:41"]

Ex-anopilta sain turkiskaulurin (ei varmaan ollut edes ihan halpa), vaikka tiesi minun vastustavan turkistarhausta.

Nykyinen mies aina kysyy, millaisista koruista tykkäisin (käyttäisin ihan mielelläni vaateliikkeissä myytäviä halpoja bling-koruja) ja sitten kuitenkin ostaa jotain kalliita ja rumia Kalevala-koruja. Kaunis ajatus, mutta se rahanhukka vähän sapettaa ja korut jäävät käyttämättä. Myydäkään en kehtaa.

Kaverini appivanhemmat ovat törkeän rikkaita, mutta kaverini saa heiltä aina joululahjaksi yhden Fazerin sinisen suklaalevyn, puuvillasukat tai jotain muuta noin kahden euron arvoista roinaa.

[/quote]

Itse olisin iloinen  Fazerin suklaalevystä ja sukista, tulisi varmasti käytettyä. Saan anopiltani (ja apelta) kalliita ja tarpeettomia elektroniikkajuttuja, kuten robotti-imurin ja hienon blenderin. Blenderi minulla kuitenkin jo on osana yleiskonetta ja se imuri ei sovi meiän talouteen, kun on koira ja sohvat just epäsopivan matalat. HArmi, kun toinen panostaa ja menee pieleen. Tulee huono omatunto, vaikken itse ole sitä aiheuttanutkaan.

Poikaystävältä karkkipussi. "Mä en keksinyt mitään muuta..."

Olen saanut ex-mieheltä lahjaksi geishakuulat ja lounasseteleitä. Suutuin, todellakin suutuin.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2012 klo 20:10"]

Ei mitään loukkaavaa, mutta minusta sukkahousut ihailijalta olivat vähän outo lahja.

[/quote] Minä järjestin miehelleni 60-vuotis synttärit joihin tietenkin tulisivat mieheni 3 aikuista lasta. mitä toivat lahjaksi? Vanhimman tyttärren hääkuva-albumin. Ok lahja, ei siinä mitään. Mutta minä stressaannuin niin, että sain näistä juhlista ikuisen sairauden, astman. Se puhkesi keskellä yötä ja jouduin sairaalaan. En taida enää kutsua kolmilloa meille. koska stressaanun taas ja mitä lie sitten tapahtuu, sydänkohtaausko?

Mies ostaa yleensä ihan jees lahjoja, osaan kertoa toiveistani kovaan ääneen ;)

Silti ihmetytti miksi osti joitakin vuosia sitten mulle läppärin kantolaukun?! En todellakaan kantele sitä mukanani yhtään missään :)

Mieheltä sain synttärilahjaksi puisen vessanistuimen. Outoa, mutta ei loukkaavaa, olinhan sellaisesta puhunut jonkin aikaa, en vain ajatellut synttärilahjaksi.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:30"]

No mieheni sanoi yhtenä syntymäpäivänäni, että nyt lähdetään Giganttiin valitsemaan uusi hella... Sen verran suutahdin, ettei ole vielä tänäkään päivänä uutta hellaa meillä.

Yhtenä jouluna sain häneltä morttelin, toisena auton pölykapselit...

voi ei!! haha!

Noo... Kyllä se välillä on onnistunutkin! :)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 17:08"]

No minun kokemukseni poikkeaa vähän oikeasta aiheesta, mutta ex-avopuolisolla oli kaikennäköistä joululahjatoivetta  David Beckhamin hajuvesi, rannekello, kuntosalikortti...

Ostin miehelle hajuveden ja rannekellon, salikorttiin ( 650e ) ei ollut varaa.

Olin toivonut ainoastaan yhden tietyn korun.  Mies sai lahjansa jo 23.päivä ja itse halusin odottaa virallista aattoa. No sitten aattona kun oli aika lahja antaa, mies ilmoitti, ettei ole velvollinen ostamaan minulle korua koska en sitä salikorttia ostanut.
Siinä aikamme riideltyä ja saimme myös sovun aikaiseksi, mies sanoi ostavansa tilalle jotain muuta, mutta ei korua. Sain koiramukin ja tikkarin.

Onneksi oli viimeinen joulu yhdessä...

[/quote]

Järkyttävä mies, ja kamalat lahjatoiveet. Hajuvesi, rannekello ja salikortti :D Salikortissa sinällään ei muuta vikaa kuin että edellisiin yhdistettynä tulee mielikuva itseään trimmaavasta, omahyväisestä narsistista. Hyvä kun pääsit siitä eroon, mutta kammottaa ajatus, että tuokin kuvotus on jälleenkierrätyksessä jossain. Tässä kohtaa olen kerrankin iloinen iästäni, emme voi törmäillä missään tilanteessa ;)

Ainoa lahja, minkä minä olen anopiltani saanut 20 vuoden aikana, on kirkkaanpunaiset, pussilahkeiset, puoleen reiteen ulottuvat puuvillaiset alushousut. :O Kyllä oli ilmeessä pitelemistä kun paketin aukaisin =)

Mä sain exältä matkatuliaisina mauttomat (rihkama)klipsikorvakorut varustettuna kommentilla: "Ne ei sitten olleet mitkään halvat." Sittemmin kävi ilmi, että oli ostanut ne paluumatkalla lentokoneesta. Oli ollut niin kiire paneskella reissulla vieraita naisia, että tuliaiset olivat unohtuneet ostaa. Mä olin raskaana.

Korvikset olivat kyllä jotain "merkkiä", mutta se ei paljon lohduttanut.

Sain anopilta joululahjaksi muovikassillisen nutrilett-jauheita. Olin lihonnut raskauden aikana 25kg ja imetin, vauva oli vasta 2kk.

Mieheltä saan aina lahjaksi jotain, mitä hän itse tarvitsee/voi käyttää.. Oma lehmä ojassa aina.. Huoh!

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 08:35"]

Mieheltä saan aina lahjaksi jotain, mitä hän itse tarvitsee/voi käyttää.. Oma lehmä ojassa aina.. Huoh!

[/quote]

Sama juttu, ex osti lahjaksi aina kirjoja/leffoja/kodin tavaroita, jotka itse halusi. Jos siis ylipäänsä osti lahjan.

Ystävättäreni anoppi osti hänelle lahjaksi korsetin. Ei muuten mitään, mutta lahja annettiin kuukausi synnytyksen jälkeen kommentilla 'Tämä on nyt varmaan hiukan nafti, mutta laihdutapa tähän, että saat runkos kuntoon.' Ja sitten mamma ihmetteli, kun miniä ei ollut onnesta soikeena....

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 09:43"]

Ystävättäreni anoppi osti hänelle lahjaksi korsetin. Ei muuten mitään, mutta lahja annettiin kuukausi synnytyksen jälkeen kommentilla 'Tämä on nyt varmaan hiukan nafti, mutta laihdutapa tähän, että saat runkos kuntoon.' Ja sitten mamma ihmetteli, kun miniä ei ollut onnesta soikeena....

[/quote]

Voi herranisä!! Olisn tuossa tapauksessa sanonu että anoppi voi vain itse laittaa päällensä! :D