MIksi sitä Lost in Translation lefaa on niin hehkutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen leffan ymmärtää paremmin kun on matkustellut aasiassa. Se leffan kuvaama täydellinen yksinäisyyden tunne suurkaupungin väkijoukon keskellä, kun ei ymmärrä kieltä, kirjoitusta, tapoja jne.

Okei, tää on hyvä pointti. Mutta kuinka urpo pitää olla, että menee Tokioon ja kuin pikkulapsi lukkiutuu siellä hienostohotelliin ja surkuttelee itseään kun on niin vieraantunut? Varmaan jos ulkomaille lähtee, kannattaa lähteä avoimella asenteella näkemään kaikkea uutta ja sitä Tokiossa riittää. Ja jos oikein hurja matkailija on niin opettelee muutaman sanan japania.

Lukekaa näitä arvosteluja: http://www.imdb.com/title/tt0335266/reviews

Muutaman alun hehkutuksen jälkeen suurin osa ihmettelee, mikä ihmisiä vaivaa, kun pitävät siitä. Perusteluissa tulee hyvin esille leffan tekotaiteellisuus ja surkeus.

Eihän tuo elokuva tietenkään kerro mistään matkustelusta tai vieraassa kaupungissa olemisesta konkreettisesti. Nuori nainen on yksinäinen ja onneton parisuhteessaan, samoin vanhempi mies avioliitossaan ja työssään. Tarinan sijoittaminen vieraaseen suurkaupunkiin korostaa tätä. Kumpikaan ei myöskään ole lähtenyt tälle "matkalle suurkaupunkiin" vapaaehtoisesti, vaan mies on siellä työnsä takia ja nainen avioliittonsa takia. Eli epätyydyttävä työ/avioliitto = yksinäisyys ja vieraantuneisuuden tunne, ihmisiä valtavasti ympärillä ja silti on yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman alun hehkutuksen jälkeen suurin osa ihmettelee, mikä ihmisiä vaivaa, kun pitävät siitä.

Eli sun mielestä on ns. väärin pitää elokuvasta? Kun et itse tajua sen hienoutta?

Poikkeuksellisen negatiivinen reaktioni johtuu siitä kun suurin odotuksin katsoo elokuvaa, joka ei sytytä ollenkaan. Sen jälkeen yritän miettiä miksi en tajunnut sen hienoutta ja mikä jäi huomaamatta. Kun edelleenkään ei ole mitään hajua, miksi elokuvaa on kehuttu niin kovasti, alkaa todenteolla ärsyttämään. Sitten luen imdb:n kymmeniä arvioita, joissa ollaan samaa mieltä kanssani ja koen itseni petetyksi.

Jos pystyt selittämään, miksi se on hieno elokuva, lupaan yrittää tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen leffan ymmärtää paremmin kun on matkustellut aasiassa. Se leffan kuvaama täydellinen yksinäisyyden tunne suurkaupungin väkijoukon keskellä, kun ei ymmärrä kieltä, kirjoitusta, tapoja jne.

Okei, tää on hyvä pointti. Mutta kuinka urpo pitää olla, että menee Tokioon ja kuin pikkulapsi lukkiutuu siellä hienostohotelliin ja surkuttelee itseään kun on niin vieraantunut? Varmaan jos ulkomaille lähtee, kannattaa lähteä avoimella asenteella näkemään kaikkea uutta ja sitä Tokiossa riittää. Ja jos oikein hurja matkailija on niin opettelee muutaman sanan japania.

Lukekaa näitä arvosteluja: http://www.imdb.com/title/tt0335266/reviews

Muutaman alun hehkutuksen jälkeen suurin osa ihmettelee, mikä ihmisiä vaivaa, kun pitävät siitä. Perusteluissa tulee hyvin esille leffan tekotaiteellisuus ja surkeus.

Eihän tuo elokuva tietenkään kerro mistään matkustelusta tai vieraassa kaupungissa olemisesta konkreettisesti. Nuori nainen on yksinäinen ja onneton parisuhteessaan, samoin vanhempi mies avioliitossaan ja työssään. Tarinan sijoittaminen vieraaseen suurkaupunkiin korostaa tätä. Kumpikaan ei myöskään ole lähtenyt tälle "matkalle suurkaupunkiin" vapaaehtoisesti, vaan mies on siellä työnsä takia ja nainen avioliittonsa takia. Eli epätyydyttävä työ/avioliitto = yksinäisyys ja vieraantuneisuuden tunne, ihmisiä valtavasti ympärillä ja silti on yksin.

Okei, ihan valideja asioita. Perusasetelma elokuvassa on vain niin typerä. Jos on tuollainen juntti, ettei kestä viikkoa ulkomailla, niin ei kannata hakeutua matkatyöhön. Ymmärrän, että tuo asetelma vetoaa jenkkeihin, joista monella ei ole edes passia. Siinä voi sitten peräkylän maajussit samaistua, kuinka kamalaa se on vieraassa maassa, missä tv-showtkin ovat erilaisia.

Molemmat päähenkilöt ovat itseriittoisen oloisia. Nainen sentäs yrittää tutustua japanilaiseen kulttuuriin mutta niissäkään kohtauksissa ei ole sympatiaa. Kuin pikkutyttö, jonka äiti on jättänyt vieraaseen maahan ja nyt tyttöressukka on ihan surullinen.

Elokuva, jonka moni varmaan oletti olevan jonkinlainen kulttuurien "tutkielma", vesittyy erittäin tavanomaiseksi miehen ja naisen väsyneeksi rakkausdraamaksi, jossa ei edes tapahdu mitään. Vieraantuneisuuden tunnetta on kyllä käsitelty paljon paremmin monissa elokuvissa. Mutta joo, lienen väärää kohderyhmää elokuvalle. Nuori nainen, joka ei ole matkustellut paljoa, varmaan tykkää jo eri tavalla tästä rakkauskertomuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen leffan ymmärtää paremmin kun on matkustellut aasiassa. Se leffan kuvaama täydellinen yksinäisyyden tunne suurkaupungin väkijoukon keskellä, kun ei ymmärrä kieltä, kirjoitusta, tapoja jne.

Okei, ihan valideja asioita. Perusasetelma elokuvassa on vain niin typerä. Jos on tuollainen juntti, ettei kestä viikkoa ulkomailla, niin ei kannata hakeutua matkatyöhön. Ymmärrän, että tuo asetelma vetoaa jenkkeihin, joista monella ei ole edes passia. Siinä voi sitten peräkylän maajussit samaistua, kuinka kamalaa se on vieraassa maassa, missä tv-showtkin ovat erilaisia.

Molemmat päähenkilöt ovat itseriittoisen oloisia. Nainen sentäs yrittää tutustua japanilaiseen kulttuuriin mutta niissäkään kohtauksissa ei ole sympatiaa. Kuin pikkutyttö, jonka äiti on jättänyt vieraaseen maahan ja nyt tyttöressukka on ihan surullinen.

Elokuva, jonka moni varmaan oletti olevan jonkinlainen kulttuurien "tutkielma", vesittyy erittäin tavanomaiseksi miehen ja naisen väsyneeksi rakkausdraamaksi, jossa ei edes tapahdu mitään. Vieraantuneisuuden tunnetta on kyllä käsitelty paljon paremmin monissa elokuvissa. Mutta joo, lienen väärää kohderyhmää elokuvalle. Nuori nainen, joka ei ole matkustellut paljoa, varmaan tykkää jo eri tavalla tästä rakkauskertomuksesta.

Tunnut jumittuvan tulkinnassasi kovasti tuohon "ulkomailla olemiseen". Japani on tässä elokuvassa pelkkä kulissi, joka mahdollistaa elämäänsä väsähtäneen hasbeen-miehen ja onnettomassa suhteessa elävän nuoren naisen kohtaamisen ja tutustumisen.

Ei elokuvassa ole kyse matkustelusta, vaan oman elämän vieraudesta ja päämäärättömyydestä. Molemmat päähenkilöt ovat statistina elämässä, jonka tahdin määrää aviomies tai vaimo/manageri. Johanssonin hahmo ei ole löytänyt juttuaan kun taas Murrayn hahmo on jo kehäraakki vailla sen kummempaa intohimoa. Vieraassa kaupungissa oleminen vain korostaa tätä. Pidin elokuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen leffan ymmärtää paremmin kun on matkustellut aasiassa. Se leffan kuvaama täydellinen yksinäisyyden tunne suurkaupungin väkijoukon keskellä, kun ei ymmärrä kieltä, kirjoitusta, tapoja jne.

Okei, ihan valideja asioita. Perusasetelma elokuvassa on vain niin typerä. Jos on tuollainen juntti, ettei kestä viikkoa ulkomailla, niin ei kannata hakeutua matkatyöhön. Ymmärrän, että tuo asetelma vetoaa jenkkeihin, joista monella ei ole edes passia. Siinä voi sitten peräkylän maajussit samaistua, kuinka kamalaa se on vieraassa maassa, missä tv-showtkin ovat erilaisia.

Molemmat päähenkilöt ovat itseriittoisen oloisia. Nainen sentäs yrittää tutustua japanilaiseen kulttuuriin mutta niissäkään kohtauksissa ei ole sympatiaa. Kuin pikkutyttö, jonka äiti on jättänyt vieraaseen maahan ja nyt tyttöressukka on ihan surullinen.

Elokuva, jonka moni varmaan oletti olevan jonkinlainen kulttuurien "tutkielma", vesittyy erittäin tavanomaiseksi miehen ja naisen väsyneeksi rakkausdraamaksi, jossa ei edes tapahdu mitään. Vieraantuneisuuden tunnetta on kyllä käsitelty paljon paremmin monissa elokuvissa. Mutta joo, lienen väärää kohderyhmää elokuvalle. Nuori nainen, joka ei ole matkustellut paljoa, varmaan tykkää jo eri tavalla tästä rakkauskertomuksesta.

Tunnut jumittuvan tulkinnassasi kovasti tuohon "ulkomailla olemiseen". Japani on tässä elokuvassa pelkkä kulissi, joka mahdollistaa elämäänsä väsähtäneen hasbeen-miehen ja onnettomassa suhteessa elävän nuoren naisen kohtaamisen ja tutustumisen.

Joo tuli turhaa toistoa. Mielestäni nimi Lost in Translation antaa väärät lähtökohdat elokuvalle ja siksi takerrun liikaa tuohon kulissiin. "Hukassa käännöksen kanssa" viittaa päähenkilöiden hankaluuksiin ollessaan vieraassa maassa mutta kuten luultavasti oikein toteat, ulkomailla oleminen on vain tausta kertomukselle. Jos elokuvan nimi olisi viitannut rakkaustarinaan, en olisi pettynyt niin pahasti vaikka en olisi silloin sitä edes katsonut. Ainut todellinen ongelma tulkkauksen kanssa leffassa nähdään alussa, kun mainoskuvauksessa viestit eivät mene kunnolla perille.

Esimerkiksi Babelin torni antaa oikein ymmärtää, mitä on tulossa. Miksi nimetä elokuva harhaanjohtavasti.

Täysin samaa mieltä nro 24 kanssa. Aloitin katsomaan elokuvaa kerran, kun sitä oltiin niin hehkutettu, mutta kyllästyin puolessa välissä. Itse paljon yksin reissanneena (mm. Japanissa) en silti pysty millään samaistumaan leffaan millään tavalla. Mutta kuten jo edellä kommentoitiin, jenkit ovat niin sisäsiittoista porukkaa, joiden matkailu rajoittuu pohjois ja etelä amerikan välillä, että en yhtään ihmettele miksi tuollaisesta asetelmasta leffassa tykätään. Jenkithän muuten puhuu usein Euroopasta yhtenä kokonaisena epämääräisenä klönttinä; kuvittelevat, että eurooppa olisi jotenkin yksi ja sama homogeeninen maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen leffan ymmärtää paremmin kun on matkustellut aasiassa. Se leffan kuvaama täydellinen yksinäisyyden tunne suurkaupungin väkijoukon keskellä, kun ei ymmärrä kieltä, kirjoitusta, tapoja jne.

Okei, ihan valideja asioita. Perusasetelma elokuvassa on vain niin typerä. Jos on tuollainen juntti, ettei kestä viikkoa ulkomailla, niin ei kannata hakeutua matkatyöhön. Ymmärrän, että tuo asetelma vetoaa jenkkeihin, joista monella ei ole edes passia. Siinä voi sitten peräkylän maajussit samaistua, kuinka kamalaa se on vieraassa maassa, missä tv-showtkin ovat erilaisia.

Molemmat päähenkilöt ovat itseriittoisen oloisia. Nainen sentäs yrittää tutustua japanilaiseen kulttuuriin mutta niissäkään kohtauksissa ei ole sympatiaa. Kuin pikkutyttö, jonka äiti on jättänyt vieraaseen maahan ja nyt tyttöressukka on ihan surullinen.

Elokuva, jonka moni varmaan oletti olevan jonkinlainen kulttuurien "tutkielma", vesittyy erittäin tavanomaiseksi miehen ja naisen väsyneeksi rakkausdraamaksi, jossa ei edes tapahdu mitään. Vieraantuneisuuden tunnetta on kyllä käsitelty paljon paremmin monissa elokuvissa. Mutta joo, lienen väärää kohderyhmää elokuvalle. Nuori nainen, joka ei ole matkustellut paljoa, varmaan tykkää jo eri tavalla tästä rakkauskertomuksesta.

Tunnut jumittuvan tulkinnassasi kovasti tuohon "ulkomailla olemiseen". Japani on tässä elokuvassa pelkkä kulissi, joka mahdollistaa elämäänsä väsähtäneen hasbeen-miehen ja onnettomassa suhteessa elävän nuoren naisen kohtaamisen ja tutustumisen.

Joo tuli turhaa toistoa. Mielestäni nimi Lost in Translation antaa väärät lähtökohdat elokuvalle ja siksi takerrun liikaa tuohon kulissiin. "Hukassa käännöksen kanssa" viittaa päähenkilöiden hankaluuksiin ollessaan vieraassa maassa mutta kuten luultavasti oikein toteat, ulkomailla oleminen on vain tausta kertomukselle. Jos elokuvan nimi olisi viitannut rakkaustarinaan, en olisi pettynyt niin pahasti vaikka en olisi silloin sitä edes katsonut. Ainut todellinen ongelma tulkkauksen kanssa leffassa nähdään alussa, kun mainoskuvauksessa viestit eivät mene kunnolla perille.

Esimerkiksi Babelin torni antaa oikein ymmärtää, mitä on tulossa. Miksi nimetä elokuva harhaanjohtavasti.

Kyllä on joillain vaikeaa jos elokuvan nimi onnistuu pilaamaan katselukokemuksen.

Minä en tyypillisesti ymmärrä taide-elokuvien päälle, mutta tästä kyllä tykkäsin. Se on omalla tavallaan vähän outo ja erikoinen ja elokuvan jälkeen on vähän sellainen hämmentynyt olo, että mitä tapahtui ja mitä tämä loppu tarkoittaa. Mutta tykkään Japanista ja Tokiosta,  enkä kuitenkaan ymmärrä syvällisesti japanilaista kulttuuria. Turistina sitä japanilaisten elämää ja arkea on kiva seurata sivusta, ehkä siksi tykkäsin tuosta elokuvastakin.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä nro 24 kanssa. Aloitin katsomaan elokuvaa kerran, kun sitä oltiin niin hehkutettu, mutta kyllästyin puolessa välissä. Itse paljon yksin reissanneena (mm. Japanissa) en silti pysty millään samaistumaan leffaan millään tavalla. Mutta kuten jo edellä kommentoitiin, jenkit ovat niin sisäsiittoista porukkaa, joiden matkailu rajoittuu pohjois ja etelä amerikan välillä, että en yhtään ihmettele miksi tuollaisesta asetelmasta leffassa tykätään. Jenkithän muuten puhuu usein Euroopasta yhtenä kokonaisena epämääräisenä klönttinä; kuvittelevat, että eurooppa olisi jotenkin yksi ja sama homogeeninen maa.

Edelleenkin, se ei ole matkailuelokuva, jonka tarkoitus on tuoda kulttuurieroja esille. Tokio on vain kulissina päähenkilöiden tyhjyydelle, joka olisi yhtä kumisevaa vaikka omassa kodissa/Barcelonassa.

Vierailija kirjoitti:

Bill Murray vetää jäätävän hyvän roolisuorituksen, jonka päälle elokuva rakentuu.

Ja toinen Bill Murray "mestariteos":

Broken Flowers, paskin elokuva ikinä.

Elokuvan ainoa meriitti on, että se on vielä paskempi kuin Lost in Translation.

Lost inTranslation = käännöksessä katoava viesti, se sanoma joka ei välity. Mielestäni tuo viittaa myös kommunikaatio- ja ymmärrysongelmin Scarlettin roolihahmon ja aviomiehensä välillä (samoin kuin Murrayn roolihahmon ja vaimonsa).

Näkisin että kyse on siitä elokuvan fiiliksestä. Jos sitä ei tavoita, eikä tunnista omasta elämästään, ei elokuvalla ole mitään annettavaa. Lienee turha sanoakaan, että elokuva on yksi suosikeistani. Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun kaikki kuvittelevat, että suurkaupungissa sitä vain innoissaan pomppii kokemuksesta toiseen. Ja sitten kyyhötät kahvilassa ja tuijotat mukiasi ja mietit miten minun elämästäni tuli tällaista...

Se on eksistentialistinen elokuva, joka kuvaa urbaania vieraantumista.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin että kyse on siitä elokuvan fiiliksestä. Jos sitä ei tavoita, eikä tunnista omasta elämästään, ei elokuvalla ole mitään annettavaa. Lienee turha sanoakaan, että elokuva on yksi suosikeistani. Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun kaikki kuvittelevat, että suurkaupungissa sitä vain innoissaan pomppii kokemuksesta toiseen. Ja sitten kyyhötät kahvilassa ja tuijotat mukiasi ja mietit miten minun elämästäni tuli tällaista...

Hei, väärin ymmärretty!

Sillä että henkilöt ovat ulkomailla ei ole mitään tekemistä elokuvan sisällön kanssa.

T. av-raati

Vierailija kirjoitti:

Näkisin että kyse on siitä elokuvan fiiliksestä. Jos sitä ei tavoita, eikä tunnista omasta elämästään, ei elokuvalla ole mitään annettavaa. Lienee turha sanoakaan, että elokuva on yksi suosikeistani. Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun kaikki kuvittelevat, että suurkaupungissa sitä vain innoissaan pomppii kokemuksesta toiseen. Ja sitten kyyhötät kahvilassa ja tuijotat mukiasi ja mietit miten minun elämästäni tuli tällaista...

Hyvä kommentti. Kyse lienee juuri fiiliksestä.

T: kriittisten kommenttien kirjoittaja

Päivän lehdessä leffa saa näköjään täydet viisi tähteä.

Vierailija kirjoitti:

Päivän lehdessä leffa saa näköjään täydet viisi tähteä.

Onko se yllätys? Elokuvakriitikko ei voi sanoa, ettei tykkää tuosta elokuvasta, koska silloin kolleegat leimaisivat tyhmäksi ja saisi potkut.

Näyttelijät ovat hyviä, erittäin.

Tarina tapahtuu, sitä ei valmiiksi pureskella.

Katsojalle jätetään tilaa.

Erittäin epätyypillinen amerikkalaiseksi elokuvaksi, koska siinä on jotain aitoa, arvaamatonta ja auki jätettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Näkisin että kyse on siitä elokuvan fiiliksestä. Jos sitä ei tavoita, eikä tunnista omasta elämästään, ei elokuvalla ole mitään annettavaa. Lienee turha sanoakaan, että elokuva on yksi suosikeistani. Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun kaikki kuvittelevat, että suurkaupungissa sitä vain innoissaan pomppii kokemuksesta toiseen. Ja sitten kyyhötät kahvilassa ja tuijotat mukiasi ja mietit miten minun elämästäni tuli tällaista...

Juuri näin, puit sanoiksi sen, mitä minäkin tunnen. :)