MIksi sitä Lost in Translation lefaa on niin hehkutettu?

Vierailija kirjoitti:

Bill Murray vetää jäätävän hyvän roolisuorituksen, jonka päälle elokuva rakentuu.

"Jäätävän". Tässä se rintamalinja juuri menee. Jos jokin on jonkun mielestä jäätävää, niin on varmaa, etten itse siitä pidä.

IMDB-arvostelu

The worst film I have ever seen

I should preface this review by saying that my husband and I both have advanced degrees, and we see 50+ independent films a year. So filmic subtlety is not lost on us. We drove for an hour through horrendous traffic to see this highly-rated film, yet this is the only movie in 25 years of adult moviegoing that we have ever walked out of. It reminded me of the worst excesses of 60's French New Wave. Long stretches of people staring. Long stretches of silence and monosyllables. More long stretches of loud noise and incomprehensible voices. Short cut-in scenes that advanced the story (what there was of it) and characters not a bit. We get it; we get it--these people are ALIENated. Big deal.

Can I care about two people who are supposed to be intelligent, yet they can't think of a thing to do to amuse themselves in one of the world's major cities? Can I believe in a young woman who's supposed to be a recent philosophy graduate of Yale, who can't think of anything to do with her time but stare out the window of her expensive hotel? Can I believe this same young woman came to Tokyo with her working husband, yet seems totally at a loss when he actually leaves to work? Can I believe that someone who is interested in philosophy so much that she majors in it in college can only be happy bar hopping, dancing, smoking weed, and singing karaoke? Can I believe that a faded Hollywood star who is being paid 2 million dollars for a commercial would come to Tokyo absolutely alone, without even an aide of any kind?

And most of all, can I call a film that does nothing more than follow these two hapless and uninteresting people around for several days without a trace of drama or art profound?

I think not. Don't waste your money. This is one of those rare instances when I can only conclude that there is some vast critical conspiracy to hoodwink the American public. Surprise! The emperor has no clothes.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuten jo edellä kommentoitiin, jenkit ovat niin sisäsiittoista porukkaa, joiden matkailu rajoittuu pohjois ja etelä amerikan välillä, että en yhtään ihmettele miksi tuollaisesta asetelmasta leffassa tykätään. Jenkithän muuten puhuu usein Euroopasta yhtenä kokonaisena epämääräisenä klönttinä; kuvittelevat, että eurooppa olisi jotenkin yksi ja sama homogeeninen maa.

Tajuatkohan, että kuinka maantieteellisesti laajasta alueesta on kyse, kun puhutaan Yhdysvalloista? Toki kieli pysyy samana läpi maan ja samat perusteet ovat, mutta ei Yhdysvalloistakaan kyllä voida puhua yhtenä isona, homogeenisenä kokonaisuutena. Selkeitä kulttuurisia eroja on havaittavissa eri osavaltioiden välillä ja eri maantieteellisten alueiden. Esimerkiksi melko erilaiseen Amerikkaan tutustut sen perusteella, vierailisitko Texasissa vai Kaliforniassa.

Mitä tulee itse elokuvaan, minä pidin ja pidän siitä edelleen. Minunkaan mielestäni elokuvassa ongelman ydin ei ole se, että olo tunnetaan vieraaksi vieraassa kulttuurissa, vaan että oma olo tunnetaan vieraaksi omassa elämässään. Tämä vieraaksi itsensä tunteminen vieraassa maassa on vain taustalla oleva tekijä, ehkä jonkin sortin metafora näille päähenkilöiden henkilökohtaisten elämien kriiseille.

Täysin samaa mieltä, mielestäni aika keskinkertainen elokuva. Odotin elokuva-arvostelujen ja IMDB-arvosanan perusteella, että olis edes jotain tunteita (muuta kuin tylsyyttä) herättävä leffa, petyin.

Joku kommenttien alkupäässä sanoi American Beautyn olevan samanlainen, ei hehkustustaan ansainnut elokuva. Tästä olen eri mieltä, American Beauty on hyvät arvosanat ja arvostelut omasta mielestäni ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuten jo edellä kommentoitiin, jenkit ovat niin sisäsiittoista porukkaa, joiden matkailu rajoittuu pohjois ja etelä amerikan välillä, että en yhtään ihmettele miksi tuollaisesta asetelmasta leffassa tykätään. Jenkithän muuten puhuu usein Euroopasta yhtenä kokonaisena epämääräisenä klönttinä; kuvittelevat, että eurooppa olisi jotenkin yksi ja sama homogeeninen maa.

Tajuatkohan, että kuinka maantieteellisesti laajasta alueesta on kyse, kun puhutaan Yhdysvalloista? Toki kieli pysyy samana läpi maan ja samat perusteet ovat, mutta ei Yhdysvalloistakaan kyllä voida puhua yhtenä isona, homogeenisenä kokonaisuutena. Selkeitä kulttuurisia eroja on havaittavissa eri osavaltioiden välillä ja eri maantieteellisten alueiden. Esimerkiksi melko erilaiseen Amerikkaan tutustut sen perusteella, vierailisitko Texasissa vai Kaliforniassa.

Mitä tulee itse elokuvaan, minä pidin ja pidän siitä edelleen. Minunkaan mielestäni elokuvassa ongelman ydin ei ole se, että olo tunnetaan vieraaksi vieraassa kulttuurissa, vaan että oma olo tunnetaan vieraaksi omassa elämässään. Tämä vieraaksi itsensä tunteminen vieraassa maassa on vain taustalla oleva tekijä, ehkä jonkin sortin metafora näille päähenkilöiden henkilökohtaisten elämien kriiseille.

Juuri näin olen itsekin ajatellut. Olen vähän yllättynyt siitä, miten monelta elokuvan pointti on mennyt ihan täysin ohi. Mutta kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ehkä sitä ei voikaan ymmärtää, jos ei tunnista fiilistä omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

IMDB-arvostelu

The worst film I have ever seen

I should preface this review by saying that my husband and I both have advanced degrees, and we see 50+ independent films a year. So filmic subtlety is not lost on us. We drove for an hour through horrendous traffic to see this highly-rated film, yet this is the only movie in 25 years of adult moviegoing that we have ever walked out of. It reminded me of the worst excesses of 60's French New Wave. Long stretches of people staring. Long stretches of silence and monosyllables. More long stretches of loud noise and incomprehensible voices. Short cut-in scenes that advanced the story (what there was of it) and characters not a bit. We get it; we get it--these people are ALIENated. Big deal.

Can I care about two people who are supposed to be intelligent, yet they can't think of a thing to do to amuse themselves in one of the world's major cities? Can I believe in a young woman who's supposed to be a recent philosophy graduate of Yale, who can't think of anything to do with her time but stare out the window of her expensive hotel? Can I believe this same young woman came to Tokyo with her working husband, yet seems totally at a loss when he actually leaves to work? Can I believe that someone who is interested in philosophy so much that she majors in it in college can only be happy bar hopping, dancing, smoking weed, and singing karaoke? Can I believe that a faded Hollywood star who is being paid 2 million dollars for a commercial would come to Tokyo absolutely alone, without even an aide of any kind?

And most of all, can I call a film that does nothing more than follow these two hapless and uninteresting people around for several days without a trace of drama or art profound?

I think not. Don't waste your money. This is one of those rare instances when I can only conclude that there is some vast critical conspiracy to hoodwink the American public. Surprise! The emperor has no clothes.

Hep! Siinä olikin kolmas elokuvalaji, joka ei nappaa: ranskalainen uuden aallon elokuva, jossa tyypeillä on eksistentiaalisesti vaikeeta ja ne säätää ja kipuilee. Ranskisten pitäisi vaan syödä illallisia sukunsa kanssa, käydä kirkossa, eikä ajatella liikoja, se ei sovi niille. -11

Muuten ihan hyvä mutta seksikohtauksia oli liikaa. Ei sillä että niitä olisi halunnut nähdä Bill Murrayn esittämänä mutta Scarlett Johanssonin persettä olisi voinut näyttää vähän enemmän. Tai olisi ollut edes Evinrude..

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä nro 24 kanssa. Aloitin katsomaan elokuvaa kerran, kun sitä oltiin niin hehkutettu, mutta kyllästyin puolessa välissä. Itse paljon yksin reissanneena (mm. Japanissa) en silti pysty millään samaistumaan leffaan millään tavalla. Mutta kuten jo edellä kommentoitiin, jenkit ovat niin sisäsiittoista porukkaa, joiden matkailu rajoittuu pohjois ja etelä amerikan välillä, että en yhtään ihmettele miksi tuollaisesta asetelmasta leffassa tykätään. Jenkithän muuten puhuu usein Euroopasta yhtenä kokonaisena epämääräisenä klönttinä; kuvittelevat, että eurooppa olisi jotenkin yksi ja sama homogeeninen maa.

Ja suomalaiset ovat niin tietamattomia etta puhuvat USAn viidestakymmenesta osavaltiosta yhtena jenkkilana vaikka esim. Alaskalla ei ole mitaan tekimista jenkkiyden kanssa. Etpa paljoa tieda myoskaan amerikkalaisten matkustustottumuksista. Erittain lapsellinen kommentti.

Dokumentti menossa ja itse elokuvakin alkaa pian. Kiva että tämä herättää yhä keskustelua. :)

Tätä pitää ylistää siksi, että sen on ohjannut Sofia Coppola, "muoti-ikoni" ja "it girl" ja koska Hollywood roalty. Kaikki minkä käsistään päästään on nerokasta, not. Virgin suicaides oli hieno, mutta en tajua tätä hehkutusta muuten, sen jälkeen eipä ole tehnyt mitään merkillepantavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja toinen Bill Murray "mestariteos":

Broken Flowers, paskin elokuva ikinä.

Broken Flowers voi olla vaikea ymmärtää, jos itsellä ei ole exiä tai ei yhtään välitä, miten niillä nykyään menee. Kovin lähellä todellisuutta se kuitenkin on. 

Näin sen silloin kun oli uusi. Jäi mielikuva että kamera nuolee Skarletti Juuhanssonin ihoa. Niinpä tietysti. Dialogia en muista, puhuivatko asiasta vai sen vierestä. "Juonen" kyllä, mies ja nainen Kohtaavat ja Ymmärtävät toisiaan törmäilevät tahallaan ja sattumalta. Lopulta eroavat teilleen, nyyh nyyh. 

Sukupolvikokemus. Maailma oli niin erilainen 2004, ja siihen maailmaan Transu iski täysillä, kun olit teini ja koit vieraantumistasi.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan hyvä mutta seksikohtauksia oli liikaa. Ei sillä että niitä olisi halunnut nähdä Bill Murrayn esittämänä mutta Scarlett Johanssonin persettä olisi voinut näyttää vähän enemmän. Tai olisi ollut edes Evinrude..

Mitä seksikohtauksia?

Mä olen itelleni hokenut, että jotain hukkui käännöksessä, kun mun mielestä se on äärettömän tylsä leffa. Tosiaan jopa rasistinenkin. Soulissa asuttiin kolme vuotta, josta sitten reissattiin pitkin aasiaa lomilla. Siitä fiiliksestä pidän, että jengin joukkoon on helppo hukkua. Maalla sitä ei tapahdu.

Lost in translation on mielestäni oikeasti huono leffa, läpeensä teennäinen.

Tykkäsin kyllä siitä Coppolan elokuvasta, jossa nuoret varastelivat rikkaiden taloista vaatteita yms.

Ei mikään hieno teema tee itsestään elokuvasta taidokasta.

Vierailija kirjoitti:

Mies vitsailee, nainen kikattaa...mies vitsailee, nainen kikattaa jne. jne. jne.

No, ehkä joissakin kohtauksissa oli tunnelmaa.

Tuo Scarlotten tekonauru kuulostaa todella ärsyttävältä! Koko ajan sellaista tyhmän kuuloista naurua ilman että sille naurulle on mitään syytä.

Voisiko liialliset odotukset olla syynä ärsyyntymiseen? Itsellekin on niin käynyt monesti. Tämän kävin katsomassa, kun se oli elokuvateattereissa, ja ehkä tuollaista viesteissä kuvattua "tästä kuuluu pitää"-hehkutusta ei silloin vielä ollut, tai ainakaan en muista sellaista. Pidän Bill Murraysta näyttelijänä, ja olisin varmaan valinnut tämän elokuvan, vaikka olisi saanut huonommatkin arviot.

Minusta elokuvassa on omanlaisena tunnelma ja oli taas mukava nähdä se. Ehkä tosiaan hieman rasistinen kyllä?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman alun hehkutuksen jälkeen suurin osa ihmettelee, mikä ihmisiä vaivaa, kun pitävät siitä.

Eli sun mielestä on ns. väärin pitää elokuvasta? Kun et itse tajua sen hienoutta?

Poikkeuksellisen negatiivinen reaktioni johtuu siitä kun suurin odotuksin katsoo elokuvaa, joka ei sytytä ollenkaan. Sen jälkeen yritän miettiä miksi en tajunnut sen hienoutta ja mikä jäi huomaamatta. Kun edelleenkään ei ole mitään hajua, miksi elokuvaa on kehuttu niin kovasti, alkaa todenteolla ärsyttämään. Sitten luen imdb:n kymmeniä arvioita, joissa ollaan samaa mieltä kanssani ja koen itseni petetyksi.

Jos pystyt selittämään, miksi se on hieno elokuva, lupaan yrittää tajuta.

Hieno, runollinen elokuva vieraantuneisuudesta ja inhimillisyydestä. Yksi all time huippuja. Kolahti itselleni heti, mutta olenkin introvertti nörtti jolla on vaikeuksia ihmissuhteissa ja paljon ulkopuolisuuden tunteita. Ei mitään analysoitavaa ja ymmärrettävää, samastuin vain hahmoihin. Siis niiden tunnetiloihin, kosketti. - No sen voi sanoa, että ei siinä ole iästä tai rakkaustarinasta, dänny-keissistä-kyse vaan yleisinhimillisyydestä, siitä mitä on olla ihminen.