MIksi sitä Lost in Translation lefaa on niin hehkutettu?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hienoa, että naisohjaaja tekee sovinistisen elokuvan, jossa alussa näytetään Scarlett Johansonin perse, ja nuori nainen ihastuu vanhaan pieruun. Mukaan ympätään yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden tunnelmia, niin kyseessähän on koskettava taidepläjäys jota täytyy hehkuttaa.

On täysin luonnollista, että nuori nainen rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan mieheen ja toisinpäin. Näin luonto on meidät tarkoittanut.

Todentuntuinen elokuva.

-hopsis-

Minusta se oli ihan leppoisa.

Koska amerikkalaisittain nähtynä oli niin erilainen ja omalaatuinen.

Ihminen joka ei ole kokenut eksistentiaalista kriisiä ei voi ymmärtää elokuvaa.

Onhan tuo melko pitkäveteinen. Bill Murray tekee minkä pystyy mutta se on mitä on.

Monet pitää siitä elokuvasta. Makuasia.

Hehkuttaahan monet jotain lapsellisia trikoopelle-elokuvia joissa seikkailee x-mutantteja ja thoreja ja rauta-ukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen leffan ymmärtää paremmin kun on matkustellut aasiassa. Se leffan kuvaama täydellinen yksinäisyyden tunne suurkaupungin väkijoukon keskellä, kun ei ymmärrä kieltä, kirjoitusta, tapoja jne.

Okei, tää on hyvä pointti. Mutta kuinka urpo pitää olla, että menee Tokioon ja kuin pikkulapsi lukkiutuu siellä hienostohotelliin ja surkuttelee itseään kun on niin vieraantunut? Varmaan jos ulkomaille lähtee, kannattaa lähteä avoimella asenteella näkemään kaikkea uutta ja sitä Tokiossa riittää. Ja jos oikein hurja matkailija on niin opettelee muutaman sanan japania.

Lukekaa näitä arvosteluja: http://www.imdb.com/title/tt0335266/reviews

Muutaman alun hehkutuksen jälkeen suurin osa ihmettelee, mikä ihmisiä vaivaa, kun pitävät siitä. Perusteluissa tulee hyvin esille leffan tekotaiteellisuus ja surkeus.

eikös molemmat olleet duunisyistä siellä-ja ehkä ei ollu tarkoituskaan tehdä leffaa siitä, miten täydellinen ylisuoriutuja handlaa kaiken timangisti?

Pidin leffasta useammankin katsomiskerran edestä. Ja nimenomaan sen kokonaistunnelman takia, en alun pikkuhousupyllyn tai vanha-nuori-suhteen takia.

Mistäs tämä leffa tuli mieleen jollekin? Leffa nyt on ei kovin vanha mutta vuodelta 2003 tuosta yhteen aikaan puhuttiin paljonkin juurikin noihin aikoihin kun se oli juuri julkaistu. Ei ole hetkeen kukaan maininnut tuota kun nyt tässä ja yhdessä chatissa joku viittasi tuohon leffaan.

Rakastan tätä leffaa edelleen! Ja tunnistin oman kommenttini vuodelta 2016.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen leffan ymmärtää paremmin kun on matkustellut aasiassa. Se leffan kuvaama täydellinen yksinäisyyden tunne suurkaupungin väkijoukon keskellä, kun ei ymmärrä kieltä, kirjoitusta, tapoja jne.

Okei, tää on hyvä pointti. Mutta kuinka urpo pitää olla, että menee Tokioon ja kuin pikkulapsi lukkiutuu siellä hienostohotelliin ja surkuttelee itseään kun on niin vieraantunut? Varmaan jos ulkomaille lähtee, kannattaa lähteä avoimella asenteella näkemään kaikkea uutta ja sitä Tokiossa riittää. Ja jos oikein hurja matkailija on niin opettelee muutaman sanan japania.

Lukekaa näitä arvosteluja: http://www.imdb.com/title/tt0335266/reviews

Muutaman alun hehkutuksen jälkeen suurin osa ihmettelee, mikä ihmisiä vaivaa, kun pitävät siitä. Perusteluissa tulee hyvin esille leffan tekotaiteellisuus ja surkeus.

Eihän tuo elokuva tietenkään kerro mistään matkustelusta tai vieraassa kaupungissa olemisesta konkreettisesti. Nuori nainen on yksinäinen ja onneton parisuhteessaan, samoin vanhempi mies avioliitossaan ja työssään. Tarinan sijoittaminen vieraaseen suurkaupunkiin korostaa tätä. Kumpikaan ei myöskään ole lähtenyt tälle "matkalle suurkaupunkiin" vapaaehtoisesti, vaan mies on siellä työnsä takia ja nainen avioliittonsa takia. Eli epätyydyttävä työ/avioliitto = yksinäisyys ja vieraantuneisuuden tunne, ihmisiä valtavasti ympärillä ja silti on yksin.

Jos leffan pointti on todella kuvata vieraantumisen tunnetta omassa elämässä, se aihe olisi uskottavampaa jossain lähiössä tai elämässä, jossa ei oikeasti ole mahdollisuuksia. Tokiossa, joka on mahdollisuuksia täynnä,  tuo asetelma vai v*tuttaa ja antaa perin snobistisen ja tekotaiteellisen vaikutelman vain makoilla ja venyä laiskana kalliissa pilvenpiirtäjähotellissa, kun on niiiiiin vieraantunut ja on muka niiiiin vaikeaa, kun on tänne joutunut. 

Bill Murray on niin hiton ruma

Japsipuska vilahtaa👍

Millaisista elokuvista ap sitten pitää?

Loistava elokuva. Alakuloisesta vireestä huolimatta hyvän mielen elokuva.

Mutta on aika turha väitellä onko joku elokuva hyvä vai huono, makuasia kuten monet ovat maininneet.

Rasismia ei tässäkään elokuvassa ole, vaikka jotkut näkevät sellaista. 

Myös t seksikohtaukset puuttuivat tästä elokuvasta, joka on hyvä asia.

Tyhjänpäiväista haahuilua eikä elokuvan pointti oikein aukea. On hyviäkin hitaita ja viipyileviä elokuvia, mutta se pitää osata tehdä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hienoa, että naisohjaaja tekee sovinistisen elokuvan, jossa alussa näytetään Scarlett Johansonin perse, ja nuori nainen ihastuu vanhaan pieruun. Mukaan ympätään yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden tunnelmia, niin kyseessähän on koskettava taidepläjäys jota täytyy hehkuttaa.

Aika heikko mieli sulla?

Miksi tarvitsisi tykätä? Saa olla tykkäämättä.

Minä kyllä tykkäsin. Mutta moni hehkutettu Amerikan elokuva on ollut pettymys. Ihan erityisen tylsäksi koen aina musikaalit. Olen vihannut sekä Cherbourgin sateenvarjoja että Greasea että LaLaLandia. Mutta tästä tykkäsin. Amerikan beauty ei minustakaan ollut ihmeellinen vaikka se kai käsitteli miesten mid life kriisiä ja olen keski-ikäinen mies.

Se joku samaan aikaan tullut ja yhtä hehkutettu magnolia-leffa oli minusta loistava. Olkoonkin että siinä oli Cruise.

Paskin leffa, mitä oon koskaan katsonut.