Mikä ihmisellä on ongelmana, jos katkaisee välit sukulaisiinsa?

Mietin: jos he eivät olisi sukulaisiani, olisinko heidän kanssaan tekemisissä?

Vastaus: en.

He eivät vain ole kiinnostavia ihmisiä minulle. Kokonaan en silti ole välejä laittanut poikki, pidän vain etäisyyttä. Kohteliaissa väleissä toki olemme koska en halua loukata ketään.

liehittelee ympärillä koko suku.

Olen kai sitten paha ihminen kun halusin säilyttää mielenterveyteni, vaikka isäni vain joi ja hakkasi ja veljeni yritti raiskata minut ja muut suojelivat heitä ympärillä, koska olivat sairastuneet läheisriippuvuuteen.

Anteeksi, että olen niin paha ihminen, että halusin pois koko suvun luota. Ihan itseni ja lasteni takia.

kamala isä. Ap kuitenkin puhuu käsittääkseni ihmisistä jotka ovat katkaisseet välit (lähes) kaikkiin sukulaisiinsa. Ainakin sukulaiset oli monikossa joten niin minä avauksen mielsin.

Meillä on omituinen suku. Ja nyt kun äitini kuoli,paljastui että selän takana on paskaa puhuttu. Mikseivät uskalla naaman edessä sanoa? Nyt on estetty nämä kieroimmat sukulaiset ja voi mikä helpotus. Ai niin unohtivat että äiti on vielä ruumishuoneella. Pitäisi hautajaiset järjestään. Tosin en ole menossa sinne. 

Esimerkiksi lapsena koettu pahoinpitely, johon kukaan ei puuttunut eikä tehty lastensuojelu- eikä rikosilmoitusta. Traumatisoituminen on vaikuttanut pitkälle aikuisiälle, ja ilmenee mm. sosiaalisten suhteiden solmimisen vaikeutena ja epäluottamuksena ja varauksellisena suhtautumisena miehiin, ahdistuneisuushäiriönä ja mielialaongelmina. 

Hullut sukulaiset on silloin ongelmana, joka poistuu yhteydenpidon lopettamisella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suvussa yksi kolmekymppinen nainen, joka on lentoemäntä. Ei tämän takia ole missään tekemisissä tai edes tuttavuuksissa muiden (ainakaan suunnilleen samanikäisten) sukulaistensa kanssa. On tämän itse jossakin hautajaisissa tms. vanhojen tätien kuullen ilmoittanut.



Taitaa olla ylemmyyskompleksi.

Ai mistä? Ovatko muut sukulaisnaiset sitten tavallisia tarjoilijoita, kun hän sentään tarjoilee taivaalla?

Melkoinen suku.

No mä olen tollainen melkein. Vanhempiin ja sisaruksiin on ihan hyvät välit, mutta tädit, sedät ja serkut on etäisiä. Ei pidetä mitään yhteyttä vuosiin, jos eivät satu samaan aikaan vanhemmilleni kylään. Enkä edes vihaa niitä, ei vaan kiinnosta.

Miksi suvun kanssa pitäisi erityisesti seurustella? Eikö ole omia ystäviä?

Enää ei useimmiten eletä missään agraariyhteiskunnassa, jossa kaikki sukupolvet elävät vähintään samassa kylässä koko elämänsä. Jos ei vietä lapsesta asti aikaa yhdessä esimerkiksi serkkujensa kanssa, eipä heihin oikein tutustu. Elämä vie eri maihin ja kaupunkeihin.

Hankalien sukulaisten sietäminen ei maksa vaivaa, kun ei niistä puolestaan ole mitään iloakaan. Toisin kuin joskus ennen. Suku on useimmiten enää rituaalinen yksikkö.

Miten edes nykyään tietää, että joku on "katkonut" välit sukuunsa? Jos vain ei vietä aikaa yhdessä sukulaisten kanssa, kun ei ole mitään syytä?

Kuten monista tarinoista ilmenee, niin joskus noin on tehtävä oman mielenrauhan takia. Itse olen katkaissut suhteen vain yhteen sukulaiseen, koska en vain jaksanut enää hänen päihdeongelmaansa ja elämän draamoja sekä kateutta. Joillakin voi olla kokonainen liuta tuollaisia sukulaisia, joten ymmärrän hyvin, ettei enää jaksa. 

Jos tänä päivänä olisin samassa tilanteessa, olisin jo ihan nuoresta asti pitänyt paremmin etäisyyttä, jolloin ei ehkä olisi kokonaan tarvinnut välejä katkaista. Toisaalta nuorena ei ymmärrä, ettei suku välttämättä ole paras vaan pahin.

Yleensä se ongelma on sukulaiset.

Tää on nyt niin muotia, että yhdessä ruikutetaan kuinka kamalia sukulaiset ovat. Itsessä ei nähdä vikoja eikä näinollen pystytä kehittymään. Aika sekundaa porukkaa.

Ilmeisesti sukulaiset ovat olleet ongelma, jos on halunnut eroon. Eli ei hänellä varmaan enää ole ongelmaa!? 

No, sukulaiset ovat tynnyrissä kasvaneita, ei mitään tapoja. Selkeästi persoonallisuusongelmia.

Otetaan esimerkki: eräs sukulainen oli sellainen että kun menin johonkin juhliin hän tuli jo ovella vastaan, alkoi haukkua ja huutaa. Pari kertaa kävi käsiksikin. Eräs naispuolinen serkku on samallainen. osuttiin samaan liikkeeseen yhtä aikaa. Sanoin moi. Yhtäkkiä hän tuli mun luokseni ja alkoi kiroilla ja huutaa naama punaisena.

Muun suvun kannalta tällainen käytös on ihan ok.

Miksi stressaisin itseäni olemalla tekemisissä moisten moukkien kanssa.

Ei ole mitään yhteistä. Mulla on oma elämä ja jutut joihin käytän kaiken vapaa ajan, ei ole aikaa muuhun.

Se voi kyräily alkaa jo sisarusportaassa kun sukuun naidaan kumppaneita. Viimeistään serkkuportaassa kyräillään, ellei jo sodita. Pikkuserkut käyvät ydinsotaa ja heidän lapsensa syöksevät koko suvun mustaan aukkoon.

Ketju on 12 vuotta vanha, mutta eipä tämä aihe vanhene.

Itse olen sukuni nuorimpia. Omanikäisiä serkkuja ei juuri ole. Kun olin nuori aikuinen, niin serkut oli päälle 40, osa lähes 60.

Kun äitini kuoli, niin hänen veljensä on alkanut soitella minulle. Laitan kohta estot. Koskaan emme ole yhteyttä pitäneet. Äiti on veljeään passannut ja tämä luulee kai että hommaa jatkan minä. 

Ystävät saa onneksi valita, mutta sukua ei.

Vierailija kirjoitti:

Tää on nyt niin muotia, että yhdessä ruikutetaan kuinka kamalia sukulaiset ovat. Itsessä ei nähdä vikoja eikä näinollen pystytä kehittymään. Aika sekundaa porukkaa.

Öööö....

Meillä se on just niin päin, että eräät sukulaiset eivät ole ikinä nähneet vikaa itsessään.

Heidän tapansa elää on ainoa oikea.

Lapsena kiusasivat, ikinä eivät ole anteeksi pyytäneet.

Oma "vikani" on herkkyys ja se, etten jaksa noita mölisijöitä...

Eihän tällaista ymmärrä, jos on onnekkaasti saanut kaiken muun lisäksi mukavan suvun.

Ja paljon on kai sellaisiakin, jotka ajattelee että jos on perhettä ja sukua niin on velvollisuus olla tekemisissä.

Vaikka väkisin.

Ei vaan ajatukset tai arvot kohtaa.

Yksinkertaisesti.

Tai ei osata edes keskustella toisia kunnioittaen, jos ylipäänsä keskustellaan.

Itseäni nyppii tavattomasti, kun ei edes kuunnella ja heti "lyödään maahan".

Ja sitten haukutaan hankalaksi, jos ei  ajattele/ tee kuten muut🤦

Ja huutopuhuminen...

Näin meidän perheessä/ suvussa.

Jaa-a enpä tiedä muuta kun vuonna -82 kun oli isoveljen hautajaiset niin pappa isä vainaan puolelta esitteli itsensä minulle ja antoi minulle 50mk ja joskus pari minulle täysin vierasta henkilöä on esitellyt itsensä minun serkuiksi