Mikä ihmisellä on ongelmana, jos katkaisee välit sukulaisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on pitkä tarina nyt kolmikymppisestä omaa perhettä perustamassa olevasta entisestä lapsesta. Ehkä omat lapset antavat vielä yhden kerran intoa yrittää, tätä nykyä yhteys on katkennut.



-

Lapsi muutti lähivanhemman kanssa eron jälkeen työn perässä läheiseen kaupunkiin. Etävanhemmaksi jääneen suku katkaisi lähes kaiken yhteyden silloin n. 10-vuotiaaseen lapseen. Lapsi oli tottunut lähes päivittäin näkemään laajaa sukua, asuivat tiiviissä maaseutuyhteisössä ja olivat läheisesiä koko suuri suku.





Lapselle tuo elämänmuutos oli shokki. Hän kärsi erosta tutusta suku/perheestään eikä osannut käsitellä tilannetta muuten kuin koteloimalla tunteet itseensä.

Lapsi yritti aikansa pitää yhteyttä, tuntea olevansa osa tuota tiivistä yhteisöä mutta suku oli valinnut puolensa. Etävanhempi loi jo uutta perhettä tiiviissä yhteisössään, vanhalle ei ollut tilaa.



Tämä "lapsi" luovutti, jätti yhteydenpido

Kannataa kääntää se syytös siihen lähivanhempaan. Nimittäin olisi ollut hänen vastuulla pitää yllä lapsen hyviä suhteita siihen eron puoleiseen sukuun. Näin hän ei useinkaan kuitenkaan he tee. Eikä lapsi itsekään osaa eikä ymmärrä. Onko edes osoitteenmuutos ilmoitettu sukulaisille? Ei pieni lapsi sitä osaa tehdä. Vaikea se on ottaa pieneen lapseen yhteyttä niin kauan kun hän asuu erovanhemman kanssa, koska se kaikki yhteydenpito tapahtuisi vain ja ainoastaan sen lähivanhemman kauta ja salliessa niin. Voi esim. kieltää, tai olla vastaamatta puhelimeen, jättää kutsumatta lapsen isovanhempia lapsen rippijuhliin, synttäreille, yms. vain jotta saa iskettyä heihin jotenkin, edes näin, lapsesta piittaamatta. Oln nähnyt näin joidenkin tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki: eräs sukulainen oli sellainen että kun menin johonkin juhliin hän tuli jo ovella vastaan, alkoi haukkua ja huutaa. Pari kertaa kävi käsiksikin. Eräs naispuolinen serkku on samallainen. osuttiin samaan liikkeeseen yhtä aikaa. Sanoin moi. Yhtäkkiä hän tuli mun luokseni ja alkoi kiroilla ja huutaa naama punaisena.

Mulla samallaisia kokemuksia. Lapsuuden perheeni on luonut minusta ilmeisesti kokonaisen mytologian. En tiedä mistä aiheesta koska asiasta ei koskaan puhuta kanssani. Veljeni on kans harrastanut tuollaisia raivoamisia. Hänen vaimonsa saattaa soittaa vaikka keskellä yötä ja haukkua minut täysin (aihetta en saa selville).

Äitini soitti kerran raivoissaan kysyen mitä olen riehunut siellä Rovaniemellä (?). Kova haukkuminen päällä ja hirveä huuto, siis niin lujaa kuin ääntä lähti. Kaikki sukulaiset ovat katkaisseet yhteydet. Ei ole kutsuttu edes lähisuvun hautajaisiin tai kummisedän 60 v juhliin. Mitään aavistutakaan ei ole mitä ne ovat minusta keksineet. Voi vain kuvitella.

Tuo Rovaniemi juttu on siitä erikoinen etten ole koksaan jalallani astunut edes koko Lapin maakuntaan. Hulluilla on halvat huvit.

No ne sukulaiset.

Sukulaiset

Sukulaiset osaavat olla rasittavia. Ne muistavat vain silloin, kun haluavat hyötyä jotenkin. Ihan niin kuin veri velvoittaisi johonkin.