Voiko Ronja Ryövärintytärtä lukea 5-vuotiaalle?

Tykkäsivät kovasti, mutta joitakin kohtia joissa kiroiltiin (haukuttiin toisia ryöväreitä paskiaisiksi tms) muutin lukiessani. Minä en lukisi 5 vuotiaalle... Joillekin eskarilaisillekin kirja on ehkä liian vaikea.

t: lto

Itse odottaisin mielummin vielä vuoden-pari ja lukisin ensin Melukylän ja Marikin. :)

on sellainen ihana kirja lapsuudesta, jonka voisi lukea. Ainakin meidän eskari-ikäinen oikein odotti aina, että oli ilta ja iltasadun aika. Se on nimittäin vähän jännäkin kirja, mutta sillä tavalla lapsen mielelle sopiva, että pahat teot on helposti ymmärrettävissä. Roja Ryövärintytär kuten myös Veljeni Leijonamieli on mielestäni vähän vanhemmille. Ei siksi, että ne olisi raakoja, mutta koska ne ei oikein avaudu ihan kaikissa kohdissa pienille...niissä on tavallaan sitä "ihmisen kieroutta", jota alle kouluikäinen ei vielä ymmärrä.

Poika rakasti Ronjaa yli kaiken! Kyllä vähän sensuroin lukiessani, mutta enimmäkseen en nähnyt siihen tarvetta. Minusta kirja on ihan ok; ei kaikki kohdat ehkä avaudu pienelle, mutta eivät ne toisaalta tuntuneet jäävän vaivaamaankaan.



Harkitsen Veljeni Leijonamieltä seuraavaksi. Onnelit ja Annelitkin vois hakea kirjastosta, niitä en muistanutkaan - kiitti vinkistä!

mutta on luettu myös esim. Hobitti - sinne ja takaisin :)

kirjaa, jota kuitenkin sitten täytyy sensuroida lukiessa. Oikeasti, maailma on täynnä hyviä kirjoja kaikenikäisille! 10-vuotiaana voi lukea Hobittia ja nauttia siitä täysillä, mutta 10-vuotiaana ei nauti enää Melukylän lapsista. Siksi on mielestäni tuhlausta siirtyä suoraan jännempiin isompien lasten kirjoihin.

lapselle silloin, kun sitä ei tarvitse sensuroida. Ja jotkut hurjemmat kirjat sitten, kun itse pystyy ne lukemaan.

voineet sietää muumeja. Ne on kuulemma ihan tyhmiä. Mies lukee niille usein iltasaduksi jotain Tuulilasia ja lapset ovat innoissaan. Väitän toki, ettei ne todellakaan ymmärrä jostain männänkiertovoimasta yhtään mitään, mutta kuuntelevat todella keskittyneesti ja pyytävät usein juuri lehteä. Voi tietysti olla, että ovat vaan häiriintyneitä...;)

poika näki kesäteatterissa Ronjan 3-vuotiaana ja aika pian sen jälkeen se luettiin ääneenkin. Samoin Veljeni Leijonamieli. Ja poika rakasti Ronjaa ja Veljeni Leijonamieltä yli kaiken, kirjat on luettu monta kertaa sen jälkeenkin.



Ja sensuroimatta, ei kirjoja pidä mennä sensuroimaan!



Kirjoissa on se hyvä puoli, että lapsi kokee asiat/mieltää asiat oman käsityskykynsä mukaan. Toisin kuin tv, jossa kaikki tarjotaan valmiina.

Ainoastaan kirosanat jätin pois, muuten luettiin ihan sellaisenaan. Ja meillä Ronja oli pitkään tosi tärkeä. Yot nukuttiin tyhjän dvd-kotelon kanssa, jossa oli Ronjan kuva. Meillä tuossa vaiheessa oli tytollä useita mielikuvituskavereita ja Ronja oli yksi niistä.



Veljeni Leijonamieli puolestaan on mun mielestä vasta isommille. Ja se on niin surullinenkin aluksi...

Joka ilta luki jonkinmoisen pätkän.

Koko kirja tuli luettua ja tykkäsi todella paljon.

ei se tarkoita, etteikö olisi olemassa mitään leikki-ikäisille lapsille suunnattuja kirjoja, joista he eivät pitäisi. Kyse on vain siitä, että et ole osannut/ehtinyt/jaksanut sopivia kirjoja etsiä. Ja jos taas mikään ikäkauden mukainen kirja ei kiinnosta lapsiasi, niin sitten kyllä on mielestäni syytä huoleen.



Toinen juttu tietty on, että monet ymmärtää lastenkirjoina vaan kaikenlaiset Disney-leffoista ja muusta viihteestä tehdyt kuvakirjat, joiden teksti on tönkköä ja leffaa mukailevaa. Muumitkin on monelle niitä imelän värisiä tv-sarjamuumeja, joiden tuoteperheeseen kuuluu myös "kirjoja".



Muumeista puheen ollen, meidän neljävuotias tykkää Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjoista. Lisäksi luemme esim. Peppi Pitkätossua (sitä pitkää, ei-kuvakirjaversiota), Elsa Beskowin kirjoja, Pikkuaasi Piilomaassa, monia Astrid Lingrenin kuvakirjoja.

ei se tarkoita, etteikö olisi olemassa mitään leikki-ikäisille lapsille suunnattuja kirjoja, joista he eivät pitäisi. Kyse on vain siitä, että et ole osannut/ehtinyt/jaksanut sopivia kirjoja etsiä. Ja jos taas mikään ikäkauden mukainen kirja ei kiinnosta lapsiasi, niin sitten kyllä on mielestäni syytä huoleen.

Toinen juttu tietty on, että monet ymmärtää lastenkirjoina vaan kaikenlaiset Disney-leffoista ja muusta viihteestä tehdyt kuvakirjat, joiden teksti on tönkköä ja leffaa mukailevaa. Muumitkin on monelle niitä imelän värisiä tv-sarjamuumeja, joiden tuoteperheeseen kuuluu myös "kirjoja".

Muumeista puheen ollen, meidän neljävuotias tykkää Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjoista. Lisäksi luemme esim. Peppi Pitkätossua (sitä pitkää, ei-kuvakirjaversiota), Elsa Beskowin kirjoja, Pikkuaasi Piilomaassa, monia Astrid Lingrenin kuvakirjoja.

Hyvä vastaaja,

Olen todella pahoillani, että olin näköjään unohtanut yhden sanan vastauksestani. Lapseni eivät voi sietää esimerkiksi alkuperäisiä tai mitään muitakaan muumeja. Sanoinko jossain vastauksessani, ettei meillä luettaisi jotain muuta? Ilmeisesti. Olen pahoillani tästäkin. Ei tullut tarkoitus.

Joo, olen mä ollut jo monena kertana todella huolissani lapsistani. Kuten sanoin jo edellisessä vastauksessa, niiden on pakko olla häiriintyneitä. Oliskohan vielä jotain tehtävissä? Voinko vielä pelastaa edes jotain??

niin kovasti ärsyttää ja tökkii, niin ehkä se kuitenkin joltain osin osui ihan kohdilleen. Peace!



t. 13

Mun mielestä et tietenkään ole lähelläkään totuutta, mutta olen iloinen jos sinulle tuli tästäkin hyvä mieli. Hienoa!!

Mun mielestä sen keskeiset pointit olivat:



-vaikka lapsi ei tykkäisikään muumeista, on paljon muitakin kirjoja, mistä varmasti löytyy mieleisiä



-jos lapsi ei ollenkaan piittaa kirjoista ja lukemisesta, asiasta luultavasti tulee ongelmia



-monet lastenkirjat ovat huonolaatuisia, enemmin kuvaviihdettä kuin kieltä kehittävää kirjallisuutta



Ei noista kenenkään pitäisi hermostua. Minunkaan lapseni ei niin muumeista (siis niistä ALKUPERÄISISTÄ) perusta, mutta so what? Meillä luetaan sitten muuta ja ihmetellään myös niitä, joiden kirjahylly on täynnä jostain kirjakerhoista tilattua Disney-tauhkaa.

Eikä sitten muuta. Kirja on minusta loistava, ja 4-vuotiaani tykkäsi. Jos nyt jouduin jonkun kirosanan sensuroimaan, niin ei se minusta tarkoita, että kirja kokonaisuudessaan ei olisi hänelle sopiva.



Ja toki meillä luetaan paljon, paljon kaikenlaista muutakin Tove Janssonin tuotannosta (Muumi-kirjat ei meilläkään uppoa, mutta Kuinkas sitten kävikään on suuri suosikki) ihan perinteisiin satukirjoihin (joissa niissäkin on muuten aika julmia juonenkäänteitä välillä) tai Fedja-setään.



Meillä on myös 2-vuotias lapsi, ja 4-vuotias isoveli tykkää erityisesti siitä, kun saa joskus lukea kahdestaan äidin kanssa "isompien" kirjoja, kun paljon luetaan kuvakirjoja koko porukalla.

on sanoneet että Ronja on liian pelottava. Kai ovat sitten vähän nynnyjä. Mutta väkisellakään en ala lukemaan sellasta mikä pelottaa. Lukevat itsekseen kaikenlaista muuta kyllä, löytyy todella paljon eri vaihtoehtoja. Marikki on yksi suosikki ollut jo parisen vuotta. Siite Saariston lapset, yleensäkin Astrid Lingrenin kirrjat.





Mutta jokainen äiti varmaa osaa keskustella lapsensa kanssa ja kysellä pitääkö. JA vähän miettiä lapsen tasoa.