Ahdistaa oma saamattomuus ja lihominen
Kuinka ihmeessä saan taas niskastani kiinni?
Laihdutin reilu vuosi sitten noin 10 kiloa aktiivisella liikunnalla ja ruokavalion tarkkailulla. Juoksin viime kesänä noin 30 km viikossa ja juoksin myös pari puolimaratonia ja tänä kesänä oli tarkoitus mennä maratonille.
Jaksoin koko talven juosta ja käydä salilla. Harrastin liikuntaa viitisen kertaa viikossa ja paino pysyi kurissa.
Toukokuussa mulla lopahti into.
En ole juossut moneen viikkoon metriäkään ja maraton jää ainakin kesän osalta haaveeksi, ehkä sitten syksyllä.
Paino on noussut pari kiloa ja maha roikkuu niin, ettei huvitakaan juosta!
Vitsi mä inhoan itseäni. Olen todella alakuloinen tilanteestani... Miten mä saan sen innon taas jostain? Nolottaa kun olen hehkuttanut maratonistakin jo niin monelle, ja nyt en saa persustani penkistä ylös.
Onko kellään hyviä vinkkejä?
Kommentit (10)
Joku ryhmäliikunta vois herättää innostuksen uudelleen. Juokseminen kun ei niitä maailman mielenkiintosimpia lajeja ole...
Mene jumppaan tai tanssitunnille tai rullaluistelemaan tai mihin vaan joka tuntuis kiinnostavalta!
Juoksin keväälläkin vain 30-40 km viikossa.
Tiedän, että jos saisin itseni liikkelle vaikka kahden viikon ajan, löytäisin sen liikunnan ilon taas ja varmasti mahakin pienenisi sen verran, että pystyisi taas liikkumaan.
HItto miten ihminen voi olla tyhmä ja laiska ja saamaton. Itkettää ihan :-(
ap
PÄÄSI. Maha ei mistään parista kilosta ala roikkumaan, ja jos sä olet ollut kokonaista 1,5 kuukautta liikkumatta, niin yhtään mitään edes vaikeasti korjattavaa ei ole päässyt tapahtumaan.
Sä vaan paisuttelet nyt tota olotilaasi päässäsi, koska pohjimmiltasi sä et halua enää liikkua. Oikeasti sulla ei ole siihen mitään muuta estetttä kuin paksu pääsi ja itse rakentamasi draama.
kilokin jo ällönä makkarana masussa.
vaikka pihalle tramppa ja hypi siinä lasten kanssa. Relaa ja nauti elämästä ja liikunnasta.
PÄÄSI. Maha ei mistään parista kilosta ala roikkumaan, ja jos sä olet ollut kokonaista 1,5 kuukautta liikkumatta, niin yhtään mitään edes vaikeasti korjattavaa ei ole päässyt tapahtumaan.
Sä vaan paisuttelet nyt tota olotilaasi päässäsi, koska pohjimmiltasi sä et halua enää liikkua. Oikeasti sulla ei ole siihen mitään muuta estetttä kuin paksu pääsi ja itse rakentamasi draama.
Mutta mun maha roikkuu ihan oikeasti. Varmasti syynä on turvotusta ja muutakin, mutta kyllä ottaa päähän edes koettaa juoksemista, kun edessä heiluu kauhee röllö vasemmaltta oikealle.
Helvetti soikoon. Huomenna mun on pakko mennä sinne lenkille.
ap
eli kokeilet aktivoitua itse, mieti positiivisia asioita mitä lenkin jälkeen tulee.. se endorfiini jne.. :) Lähde vaikka nyt, ulkona on valoisaa.. :) Ihan pikku lenkki vaan. ja huomenna kans, ihan pieni.. se saattaa riittää että kun vaan lähtee niin alkaakin tuntua siltä että jospa nyt juoksen vielä tuonne lyhtypylväälle jne.. :)
tsemppiä!
Jos ei muuta, niin ajattele että joskus tulee aika kun et enää VOI juosta, esim sairaus, vanhuus tms. ja nyt juokset kun vielä pystyt "varastoon".. :) voit sitten joskus sanoa, että olenpahan juossut. :)
Tsemppiä marathonille! kyllä se siitä. Ei tuo puolitoista kuukautta missään tunnu!
Onneksi oon kulkenut työmatkat pyörällä, että kai mulla jonkinlainen kunto on.
Lupaan, että menen huomenna tunnin kävely-juoksulenkille. En kuitenkaan jaksa juosta koko tuntia, mutta osan kuitenkin.
Tällä viikolla 20 km ja ensin viikolla sitten jo 30 km. Eiköhän se maraton jo sitten syyskuussa mene.
ap
lopahtamiseen on syy liian rasittavassa liikunnassa. Ja tiesithän, että levossa kunto kasvaa? Ei kuntosi kovin paljoa ole voinut kuukaudessa tippua. Kuntosi on kuitenkin varmaan ollut hyvä kun olet noin paljon ja pitkään treenannut.
Nyt lähdet pikku hiljaa taas lenkille ja jatkat treenausta. Tosiaan kyllä kannattaa tarkistaa harjoitusohjelma, että onko se liian rankka.
Kyllä se siitä, ja se mahan roikkuminen voi olla vain nesteenkerääntymistä..