Apua! Raskaana ei toivotusti ja esikoinen 1,8v.

Eli jos kyse raskauden keskeytys vai ei? Luulisi että olisivat aina sitä mieltä että ei aborttia? Haluaisin puolueettoman näkökannan.

ap

ei he ainakaan sen vastaisia ole. voivat parhaiten kertoa miten se tapahtuu ja tod näk seuraukset ja siellä myös henkistä apua saatavilla joka erikoistnut alueeseen

Ap sinun kannattaa nyt kuunnella itseäsi ja omaa jaksamistasi! Sinä kuitenkin olet se joka päätöksen tekee suuntaan tai toiseen. Tiedän kokemuksesta, että tilanne on vaikea!

Itse päädyin keskeytykseen monta vuotta sitten, koska minun psyyke ei olisi kestänyt toista lasta siinä tilanteessa.

Tein kyllä sitten toisen lapsen, mutta aikaa meni pari vuotta.

Neuvon, että kuuntelet sisintäsi ja teet niinkuin sydän sanoo. Kyllä lapset tarvitsevat täysissä järjissä olevan äidin, eikä vauva-aika saa olla kauheaa pakkopullaa, vaan siitä pitää nauttia.

Onko sinun mahdollista mennä osa-aikaiseksi töihin " hakemaan hiukan virtaa" ? Meinaan esim. 4-6 tuntia päivässä. Lapsi menisi hoitoon esim. syömään lounasta, nukkuisi päiväunet ja söisi välipalan siellä. Lapsi ei juurikaan menttäisi äitinsä läsnäoloa, kun nukkuu ne päikkärit hoidossa ja sinä saisit töistä energiaa seuraavaan kotonaoloaikaan.



Itse olen näin tehnyt ja totesin, että pääni kesti hyvin. Ja myös tykkään työstäni.

tulee raskaaksi, mutta mä en :( Haluaisin niin pienen vauvan.

Ihan suoraan sanottuna kuitenkin ehkä näin on tarkoitettukin, että sinullakin arvot vähän muuttuisivat ja oppisit arvostamaan lapsiperheen elämää vähän enemmän. Luulisi, kun ikää on jo noinkin paljon, että se oman ajan vaade olisi jo jäänyt vähän vähemmälle painoarvolle, kun sitä uraakin on jo saanut luoda....

Ítse olen saman ikäinen, meillä lapset toivotusti 1 v 4 kk ikäerolla, töihin ehtii myöhemminkin.... (minulla kyllä vakituinen työ ja akateeminen koulutus, joten ei pelkoa työelämän ulkopuolelle jäämisestä)

Meillä ei ikäväkyllä mies pysty jäämään vanhempainlomalle. Miehellä on kaksi yritystä mitkä vaativat täydellisen läsnäolon ja panostuksen.



Oma työni on sen laatuista että olen nyt 1.8vuodenkin aikana käynyt satunnaisesti töissä (etten sekoa kotona). Vuoden aikana n2kk yhteensä (en yhtäjaksoisesti). Tällöin olen onnistunut saamaan miehen tai mummin hoitamaan esikoista (mummi kuitenkin niin vanha ettei pystyisi kahta lasta hoitamaan). Tämä ei kuitenkaan minulle riitä. Olen ilmeisesti todella itsekeskeinen...



Meitä on niin monenlaisia ihmisiä. Itse tarvitsen omaa aikaa ja omaa tekemistä (työtä) että pysyn järjissäni. Tämän vuoksi toinen lapsi oli suunnitteilla n.3vuoden kuluttua että ehdin hieman latautua ja esikoinen ei olisi niin pieni. Tällöin jaksaisin paremmin olla kotona seuraavat pari vuotta (en raaskisi aivan pientä laittaa hoitoon).



Ongelmaksi tämän tekee että en suhtaudu aborttiin myönteisesti ja kysymys sekoanko... Enkä voi ymmärtää miten meille kävi näin (syön pillereitä ja tulen raskaaksi)... :(

Ihan oikeasti kysyn? Ahdistuneisuuttako? Vai mitä?



Todellista sekoamista, psykoosia tms, ei tilanteesi varmaan aiheuta.



Siis ihan tosissaan uskon, että ihminen löytää voimavarat tarvittaessa.



Minulle tulossa toinen lapsi suurin piirtein samalla ikäerolla kuin sinulle ja pidän esikoista jo todella isona. 1,5 v tai vähemmän olisi varmasti raskas.

entäpä jos laittaisit kumminkin jo nyt esikoisen hoitoon ja menisit töihin ennen uuden vauvan syntymää ja sitten olisit uuden vauvan kanssa kotona sen n.9kk, ei ne lapset siitä pilalle mene vaikka hoitoon laitetaankin alle 2v:na.

elämässä voi sattua muutenkin kaikkea yllättävää: vakava sairastuminen, työttömyys, isoja menetyksiä... miksi raskaaksi tuleminen olisi jotain erilaista - poishoidettavaa? Ei kaikkea epämielyttävää ei-suunniteltua saa millään pois elämästä. Miksi tämä pitäisi?



Ei elämästä ihan niin helpolla sekoa :)

vaan pelkään että perhe hajoaa kun en kestä arkea kotona 24h. Vaikeaa on enkä tiedä mitä tekisin. Mies tokaisi ensimmäisenä kun kuuli plussastani että abortti, mutta sanoikin hetken päästä että itse saat päättää jaksatko.

Pelkään jos niitä voimavaroja ei tulekaan ja pilaan kaikkien elämän tekemällä väärän ratkaisun?!

Olen myös aina halunnut lapset isolla ikäerolla, oman jaksamiseni vuoksi ja koska haluan panostaa paitsi täysillä lapseeni, myös edetä urallani, joka tosin on vasta koulutusasteella, eli opiskelen yliopistossa ja hoidan puolitoistavuotiasta lastamme kotona. Aborttia tuskin voisin tehdä, syyllisyys musertaisi minut.



Jos teillä talous on ok, niin voisithan tosiaan ajatella meneväsi puolipäiväisesti töihin raskausaikana ja uuden vauvan synnyttä voisitte palkata hoitjan kotiin, että voisit yhä jatkaa puolipäiväisenä jos siltä tuntuu. Pienen lapsen paras paikka on koti, jo infektioidenkin vuoksi, mutta jos onnistuisitte saamaan mukavan ja luotettavan hoitajan kotiin, niin työelämän ja lasten hoidon voisi yhdistää melko kivuttomasti. Itse toimisin tilanteessasi näin; eli nyt menisin töihin, ainakin puolipäiväisesti. Kun vauva syntyy, olisin kotona taas 4kk-1/2 vuotta ja palaisin töihin osa-aikaisesti, kun luotettava hoitaja huolehtisi lapsistani kotona. Ei ollenkaan huonompi idea, vai:) Jokatapauksessa:onnea vaikeaan päätöksentekoon:)

kirjoitit myös, että et suhtaudu aborttiinkaan myönteisesti. Ajattelin vain, että senkin tekemällä voit pilata elämän, koska se voi kuitenkin myöhemmin vaivata mieltäsi tosi paljonkin.



Ja toinen näkökulma: pikkuisesi taitaa myös haluta tosi kovasti tänne, kun pillereistä huolimatta sai alkunsa :) se on kuitenkin suht harvinaista.

Voimia sulle pohdintaan ap.

(Ja minusta toi oli myös hyvä ehdotus, että menisit nyt töihin vähäksi aikaa latautumaan mitä joku ehdotti)

päädyn aborttiin.

En jotenkin raaskisi laittaa lasta vielä hoitoon kun on vaipoissakin (kuullut niin paljon kauhujuttuja hoitopaikoista). Tuttuja meillä ei ole keneltä saisi hoitoapua.

Enpä olisi uskonut että tämmöistä asiaa joudun pohtimaan. Olen nuoruudesta asti ollut todella tarkka ehkäisyn suhteen ja luotinkin sokeasti pillereihin :(.

Tai sitten yrität saada jostain apujoukkoja lapsenne hoitoon, jos jatkat lasten hoitamista kotona. Jos lapsi niin kovasti haluaa tulla pillereistä huolimatta, niin eiköhän se ole sitten teille tarkoitettukin niin.

päivähoitoon, mutta päädyin muutamaan tuntiin aamupäivässä hoitoa esikoiselle kevään ajan ennen kakkosen syntymää. Näin saan pikkuisen omaa aikaa ennen kuin " tosirumba" alkaa.



t 19 (myös yli 30 v)

otti alussa tosi voimille olla lapsen kanssa kotona. Kun poika täytti vuoden, menin mukaan harrastustoimintaan, jossa on aikuiskontakteja ja " oikeaa" tekemistä. Eli vähän kuin puolipäiväinen iltatyö, meno 2...3 x viikosssa.



Johan helpotti kummasti. Eli jos pidät lapsen, tee sellainen järjestely että saat tietyn kiintiön täyteen säännöllisesti kunnianhimosi tyydyttämiseksi :) Eihän sen työn tarvitse olla 40h/viikko. Jos lapset ovat hoitajalla vaikka 10-20 h viikossa, se lienee kaikille ihan hyvä ratkaisu?

täytyy kysyä onko kahden lapsen perheillä (joilla pieni ikäero) vanhemmilla ollenkaan omaa/yhteistä aikaa?



Sivusta olen kauhulla seurannut yhden tuttavaperheen arkea missä lapsilla ikäeroa n1,5v. Illat kuluu vanhemmilla siihen kun äiti hoitaa toista lasta ja isä toista +täysi kaaos kokoajan. Ongelmana varmaan onkin etten ole tavannut " oikeassa" elämässä ketään kellä pienet lapset (kaksi lasta) ja olisi tyytyväinen tilanteeseensa?



Kuulostankohan nyt aivan kauhealta... Näitä kaikkea sitä vaan pohtii...



ap

viimeinen oli vahinko, keskimmäinen oli vasta 8kk, ku huomasin taas olevani raskaana. Mietin keskeytystä ja varasin ajan neuvolaankin keskeytys ajatuksena, th oli täysin puolueeton ja juttelin hänen kanssaan molemmista vaihtoehdoista. Päädyin pitämään lapsen, sillä ajattelin että helpommalla pääsen kun pidän lapsen kun elän loppu ikäni sen syylisyyden kanssa mikä abortista olisi tullut. Ja tänäpäivänä olen iki onnellinen että pidin lapsen, välillä oikein pelästyn sitä kuinka olen edes voinut suunnitella aborttia. Arki pienten kanssa on toki alkuun rankkaa, mutta jo nyt kun nuorin on kolme ja vanhin kuusi vuotias pääsee paljon helpommalla kuin vuosi pari sitten. Lapsista on valtavasti seuraa toisilleen ja voin hyvin tehdä kotona omia juttuja kun lapset leikkii keskenään. Lapset kasvaa niin tavattoman nopeasti, että jos nyt päädyt pitämään toisen lapsesi, pian huomaat kuinka hyvä asia loppujen lopuksi on että heillä on pieni ikä-ero, paljon enemmän heistä on seuraa toisilleen kuin esim. 5-6 vuoden ikäerolla. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia vaikean ratkaisun kanssa.

Onkin myös se riski että teet abortin/pidät lapsen niin et saa enää lasta.



vaikka ehkä olet tullu raskaaksi helposti mutta ei se aina mene niin kuin halutaan ;)